Nukkumattomuus

Vietnamilainen Thai Ngoc oli kuulemma valvonut kokonaiset 33 vuotta menetettyään unensa kuumetaudin jälkeen. Samankaltainen uutinen oli myös ukrainalaisesta miehestä, joka kertoi valvoneensa 20 vuotta. Tällaiset tarinat pomppaavat esiin aina silloin tällöin, mutta yleensä kun tarinoita ryhtyy tutkimaan, paljastuu, että nämä ihmiset kyllä nukkuvat, mutta eivät herättyään muista nukkuneensa. Tai uneksivat silmät auki silloin tällöin, tai ottavat mikronokosia, kun kukaan ei ole katsomassa. Ja kun nukkumattomiksi väitetyt ihmiset yleensä löytyvät jostakin syrjäisistä pikkukylistä, ei heille mitään ympärivuorokautista vartiointia ryhdytä järjestämään.

Morvanin syndroomasta kärsivät ihmiset voivat kyllä valvoa pitkiäkin aikoja. Unitutkija Michel Jouvet (joka keksi myös ensimmäisenä modafiniilin hereillä pitävän vaikutuksen) tutki 27-vuotiasta miestä, joka ei nukkunut moneen kuukauteen, mutta kärsi kuitenkin joka yö parin tunnin ajan hallusinaatioista. Eläinmaailmassa linnut ja delfiinit voivat nukkua vain toisella aivopuoliskollaan (USWS) ja muuttolinnut ottavat muutaman sekunnin mikronokosia lentäessään.

Guinnessin ennätysten kirjan mukaan pisimpään valveilla pysynyt normaali ihminen (ilman dopingia tai aivohäiriöitä) on Randy Gardner. Hän pysyi valveilla 11 päivää. Itse valvoin kerran pari päivää ilman kahvia tai muita aineita, minkä jälkeen aloin kuulla harhoja (esim. aivan kuin joku avaisi oven ja kävelisi seisomaan taakseni) ja päätin mennä nukkumaan. Pisimpään unessa pysyneeksi ihmiseksi voisi puolestaan laskea Elaine Espositon, joka makasi koomassa 37 vuotta.

Unilinjan ääripäissä ovat ihmiset, jotka kärsivät liiasta uneliaisuudesta tai unettomuudesta. Ääripäiden väliin jää paljon erilaisia mahdollisia nukkumisrytmejä, joista olemme valinneet nykyisen ihmisbiologian määräämän nukkumisrytmin, koska se on yksinkertaisin ja helpoin ja suurin osa ihmisistä pysyy rytmissä luonnostaan. Joillekin biologian määräämä rytmi ei kuitenkaan toimi. He joutuvat nukkumaan liian pitkään tai liian vähän vastoin tahtoaan. Kutsumme näitä normaalialueen ulkopuolelle liukuvia unihäiriöisiksi. Tein taas selventävän kuvan:

Normaalin unen määrä lasketaan suunnilleen sen mukaan, mikä on peruslinjan ihmisten biologinen unentarve. Jos nukut 6-8 tuntia yössä, mutta olet silti väsynyt koulussa, tarvitsetko lääkitystä? Jos et pysty nukkumaan kuin 2 tuntia yössä, tarvitsetko unilääkettä? Kaikki riippuu siitä, pidätkö tilastasi ja aiheutuuko siitä ongelmia. Jos et pidä koko nukkumisesta yleensä, sopiva hoito olisi silloin kehittää unenestolääkitys tai aivoimplantti tai geeniterapia, jolla ihmisestä voisi tehdä pysyvästi unettoman. Nykypäivänä kovin tehokkaita keinoja nukkumisen poistamiseksi ei vielä ole, mutta joitakin väliaikaisesti toimivia löytyy, esimerkiksi suosikkiaine modafiniili tai tulossa oleva tehokkaampi versio armodafiniili. Tulevaisuudessa voidaan ehkä suunnitella nukkumattomuutta (tai Morvanin syndroomaa) turvallisesti imitoivia pillereitä, joita säännöllisesti syömällä saa kaikki unitilan biologiset hyödyt. Sängystä tulee pelkkään huvitteluun tarkoitettu huonekalu.

Modafiniilia ei voi vielä ostaa vapaasti lähikaupasta tai apteekista kuten kahvia. Ei riitä, että on tyytymätön biologisen kehonsa määräämään unirytmiin, täytyy tulla ensin määritellyksi sairaaksi. Jos olet tiukasti normaaliksi määritellyn alueen sisällä, et saa lääkettä muuttaaksesi tilaasi. Vaihtoehdoiksi jää siis hankkiutua sellaisiin vuorotöihin, joista aiheutuu sopivasti unihäiriöitä ja väsymystä, että lääkäri voi määritellä sinut sairaaksi ja antaa modafiniilia lääkkeeksi, tai hankkia lääkettä epävirallisia teitä pitkin. Perusihmisen unirytmiä ei osata nähdä elämänlaatua heikentävänä häiriönä, koska se otetaan automaattisesti ideaalitilana.

Ehkä pitäisi ryhtyä käyttämään immortalismin (vapaaehtoisen kuolemattomuuden kannattaminen) ohella myös sanaa insomnalismi (vapaaehtoisen nukkumattomuuden kannattaminen). Toinen sana nukkumattomuudelle on agrypnia, mutta insomnalismi kuulostaa paremmalta - on mukavaa antaa käsitteille leuhkoja nimiä. Normaalin nukkumisen käsitettä täytyisi laajentaa siten, että se määriteltäisiin henkilön haluaman unirytmin mukaan, ei perusbiologisen unirytmin mukaan. Kuten ehkäisypillerit, jotka eivät paranna mitään sairautta vaan estävät raskaaksi tulemista, tarvitaan tehokkaita unenehkäisypillereitä.

Keinovaloa ja herätyskelloja käyttävät nykyihmiset nukkuvat rauhallisemmissa ja yhtenäisemmissä jaksoissa kuin pelkän luonnonvalon ja sisäisen kellon varassa elävät alkuasukkaat, joten unirytmit ovat jo muuttuneet kehityksen myötä hallitummiksi. Tulevaisuudessa enemmistö ihmisistä luultavasti vähentää unentarvetta entisestään, kun rytmin hallinta paranee. Vapaaehtoinen nukkumattomuus lisääntyy ja unettomat yöt voi viettää vaikka tähtiä katsellen. Tässä maailmassa jatkuvasti pirteitä ihmisiä pidetään normaaleina ja nykyajan ihmiset (pulpeteissa torkkuvat koululaiset ja kofeiinia ryystävät rekkakuskit) näyttävät uniensa vangeilta, koska eivät käytä ehkäisyä.

Toisaalta keinotekoisen hibernaation & kryoniikan kehittymisen myötä voisi olla kätevää myös nukkua pidempään kuin biologia määrää, esimerkiksi avaruusmatkoilla tai pitkillä bussimatkoilla. Kuvitellaan tilanne, jossa ihminen jää vahingossa vangiksi pieneen sukelluskelloon syvälle merenpohjaan. Pelastajat ilmoittavat pääsevänsä paikalle vasta viikon päästä, joten olisi kätevää pystyä kääntämään kehonsa virransäästötilaan, ettei tarvitse pyöritellä peukaloitaan odotellessa. Heräämisen voisi säätää tapahtumaan juuri silloin, kun pelastajat koputtavat ikkunaan. Kuukausienkin mittaisista unijaksoista voisi tulla normaali käytäntö. Jos ei jaksa odottaa Nintendo Wiin saapumista kauppaan, miksi kärsiä odotuksesta? Kärsivällisyyshän tarkoittaa odotuksesta kärsimistä ja kärsimys on huono asia. Eteenpäin täytyy mennä "kaikki mulle heti" -asenteella ja nukkua ilmestymispäivään asti.

Aivan kuin nykyajan ihmiset olisi laitettu katsomaan TV-ohjelmia, jotka on määrätty tulemaan telkkarista tiettyyn aikaan ja ne on pakko katsoa. Joskus voi siirtää katsomista vähän myöhempään, mutta jossakin välissä on pakko ottaa taas jaksot kiinni. Unitelevisiota ei voi pistää kokonaan kiinni, muuten keho rankaisee sairastumisella. Kolmanneksen elämästään joutuu katsomaan juonetonta, absurdia improvisaatiosarjaa. Pidän kyllä David Lynchin leffoista, mutta ei niitäkään jaksaisi katsoa montaa tuntia joka ikinen yö. Ihmisessä ei ole säädintä, josta voisi kääntää valveutuneisuuden astetta tilanteeseen sopivaksi. Mieltä ei pysty lukitsemaan tiettyyn tietoisuuden tilaan, ihmiskehossa on liikaa hallitsematonta biologista automatiikkaa. Kun pitäisi pysyä tarkkana, mieli vajoaa maantiehypnoosiin tai vaeltelee päiväunelmointiin. Kun pitäisi osata rentoutua, työasiat palaavat mieleen stressaamaan.

Mutta nykypäivänä pitäydytään perinteissä ja yritetään olla keinuttamatta venettä, vaikka vene on jo kallistunut liikaa väärään suuntaan. Kallistumaa ei vain huomata, koska siihen on totuttu ja veneen luullaan olevan tasapainossa. Lähimarketissa myytävät huumausaineet aiheuttavat paljon suurempia ongelmia kuin ei-addiktiiviset lääkeaineet, mutta tilanteen annetaan olla, koska sen muuttaminen voisi olla vaivalloista ja sotkuista. Tupakka-askeja myydään automaatista nappia painamalla ja alkoholia pystyy ostamaan niin paljon kuin jaksaa kantaa ja väärinkäyttää niin paljon kuin ehtii, mutta hyödyllisempiä, suorituskykyä parantavia aineita saadakseen on hypittävä renkaiden läpi ja heitettävä voltteja. Jos suorituskykyä parantavat, turvalliset stimulantit olisivat mukana alla olevassa pylväikössa, niiden palkit osoittaisivat paremminkin alaspäin kuin ylöspäin.

BBC: Drug classification rethink urged

Valitan koska välitän. Toistan jotta muistan.

"The development of modafinil brings to light a crucial social question. What would be the impediment for its use, if a compound such as modafinil is more like caffeine than amphetamine in terms of safety, and yet, as effective as the amphetamines?"
- Modafinil, the ultimate stimulant?