Uplifting (tai Orion’s Armin maailmassa provoluutio) tarkoittaa sitä, että eläin kohotetaan tietoiselle tasolle vaikkapa geenimuuntelua käyttäen. Käytännössä siis esim. simpanssin tai kengurun älynlahjoja lisätään niin, että ne oppivat käyttäytymään suunnilleen ihmismäisesti. Näin saadaan puhuvia koiria, kahdella jalalla käveleviä leijonia, älykkäitä delfiinejä, liskoihmisiä, kissanaisia jne.
David Brin täytyy tietysti mainita upliftingistä puhuttaessa, koska hän on kirjoittanut sen kuuluisan Uplift-trilogian. Ensimmäinen osa on suomennettu vuonna 1987 nimellä Tähtisumu täyttyy.
Entä jos eläimiä lähdetään oikeasti upliftaamaan? Heti nousee esiin kysymyksiä ja mielikuvia kammottavista moreauvilaisista kokeista. Mutta toisaalta - eikös vain olisi kiva juttu, jos kaikki eläimet puhuisivat kuten saduissa?
Parantuuko eläinten elämänlaatu upliftauksen myötä? Olisivatko ne onnellisempia, jos pysyisivät vakiovarusteltuina? Haluavatko ne muuttua itsetietoisemmiksi? Olisivatko leijona ja gaselli tyytyväisempiä, jos ne eivät olisikaan lenkkejä ravintoketjussa? Leijona voisi ehkä syödä pseudolihaa sivistyneesti lautaselta ja keskustella gasellin kanssa luontodokumenttien esiintymispalkkioista. Kyllähän elukoille pitäisi maksaa kunnon korvaukset siitä, että he suostuvat juoksentelemaan alastomina ympäri savannia kuin mitkäkin villieläimet.
Jokainen haluaa, että asiat sujuisivat helpommin. Leijona haluaa juosta nopeammin saadakseen gasellin kiinni ja gaselli haluaa juosta nopeammin päästäkseen leijonaa pakoon. Jos leijona saisi energiansa helpommin vaikkapa kasveista, sen ei tarvitsisi tappaa gaselleja. Se voisi säilyttää lihansyöntitaitonsa takataskussa kaiken varalta, mutta pitäisi uuden älynsä avulla huolta siitä, ettei tarvitse tätä taitoa kuin äärimmäisessä hädässä. Kahdella jalalla kulkeva kasvissyöjäleijona olisi aika tyylikäs otus.
Apinat ovat meitä ihmisiä lähimpänä, joten niiden upliftaus tulee ensimmäisenä mieleen. Eläinten rajallisen käsityskyvyn vuoksi ei voi tietenkään mennä kysymään apinalta, että ”kiinnostaisiko tulla upliftatuksi ja käsittää enemmän asioita?”. Eikä ole kovin kohteliasta upliftata toisia ilman lupaa, joten täytyy kysyä apinalta itseltään, haluaako hän olla apina vai jotain muuta – ja jotta asiaa voisi kysyä, täytyisi apinasta ensin tehdä ei-apina. Pulmallinen juttu. Pitäisikö apinana oloa pitää perinnöllisenä sairautena? Eli samalla tavoin kuin perinnöllisen sairauden kanssa syntynyt ihminen täytyy ”upliftata” terveeksi ihmiseksi, ja samalla tavoin kuin autokolarissa vammautunut täytyy upliftata takaisin terveeksi, myös apina täytyy upliftata takaisin ”terveeksi”?
Mutta terveys on vain jokaisen oma päätös siitä mikä on terveyttä ja sairautta. Jos apina katsoo olevansa terve, se on terve; jos ihminen haluaa olla kalju, ei kaljuuntuminen tunnu mitenkään vakavalta sairaudelta. Hankalaksi menee sitten, jos muut ovat sitä mieltä, ettei henkilö tajua omaa sairauttaan. Pitäisikö apinat sitten jättää oman onnensa nojaan ja odottaa, että ne upliftaavat itse itsensä? Pitäisikö perinnöllisen sairauden omaava ihminen jättää oman onnensa nojaan, kunnes hän itse ymmärtää sanoa olevansa sairas ja haluaa parantaa itsensä? Pitäisikö koiran ajatella olevan ”vammaisena syntynyt ihminen” ja ”parantaa” koiruudestaan? Täytyykö koira sitten upliftata vain sen vuoksi, jotta se voisi itse päättää onko se terve vai sairas?
Jos apina tai koira haluaa sitten jälkeenpäin palata takaisin eläimeksi, sillä täytyy olla tietysti oikeus paluuseen. Sama täytyy tehdä ihmiselle, jos hän haluaa downliftata itsensä ja muuttua keholtaan ja mieleltään apinaksi. Paluu juurille voisi olla opettavainen kokemus – kunhan viidakkoon ei olisi pakko jäädä. Yksi kesäloma kotieläimenä kävisi rentoutumisesta.
Alkaako tohtori Moreau kolkutella ovea vai onko vallalla Prime Directive eläinkuntaa kohtaan? ”Älä puutu alempien lajien kohtaloihin. Leijonat tappavat gaselleja, mutta emme saa puuttua niiden asioihin. Se on niiden kulttuuri.”
Tällaiset keinotekoiset rajoitukset, joiden mukaan kehittynyttä teknologiaa ei anneta kehittymättömille lajeille (eikä puututa niiden ”luonnolliseen evoluutioon”), ovat kätevä tapa pitää TV-sarjojen juonet aisoissa. Sama juttu kuin Asimovin lakien kanssa: direktiivi on keksitty, jotta sen rikkomisesta syntyisi draamaa. Todellisuudessa tällainen puuttumattomuusperiaate on aika huono juttu. Yhtä hyvin voisi katsella vierestä lajin kuolemaa sukupuuttoon. Jos minä olisin jonkin kehittyneemmän kulttuurin edustaja ja sattuisin vierailulle maapallolle, ryhtyisin heti kättelyssä antamaan avaruusaluksien piirustuksia ja elämää pidentäviä lääkkeitä. Ei se olisi sen kummempaa kuin ruoan, rokotteiden, kondomien ja vedenkeittimien lähettäminen kehitysmaihin; sehän on myös puuttumista ”luonnolliseen evoluutioon”.
Ja olemmehan puuttuneet eläinten asioihin ennenkin. Koiria koulutetaan istumaan ja kissat opetetaan käymään hiekkalaatikolla. Niistä on vuosituhansien aikana jalostettu kotieläimiä, palvelijoita ja seuralaisia; erilaisia rotuja erilaisiin tarkoituksiin. Ihmiset ovat ohjanneet niiden kehitystä läpi historian. Vain tottelevimpien ja tehokkaimpien yksilöiden on annettu lisääntyä. Ihmisiä purevat koirat on lopetettu, vain säyseimmät ratsut on säästetty. Eläimen kesyttäminen on eläimen ihmistämistä.
Eläinten muuntelu tehokkaammilla keinoilla tapahtuisi vain nopeammin ja näkyvämmin. Kesytys ei tapahtuisi enää ”itsestään ja siinä sivussa” monien sukupolvien aikana. Ihmiset olisivat tietoisia tekemästään muuntelusta ja joutuisivat miettimään vastuutaan tarkemmin sen sijaan, että eläinten muuntelu tapahtuisi niin hitaasti, ettei asiaa edes tiedosteta.
Kumpi on parempi: pakotetaan eläin toimimaan vastoin luontoaan koulutuksen avulla vai muutetaan eläimen luonto sellaiseksi, että se tekee määrätyt tehtävät hyvillä mielin? Tehdäänkö sitten eläimiä, jotka haluavat tulla syödyiksi, kuten pihvilehmä Douglas Adamsin Maailmanlopun Ravintolassa? Voisi olla mielenkiintoinen taideinstallaatio asentaa omenoihin pieni äänilaite, joka alkaisi itkemään ”Älkää syökö minua! En tahdo kuolla!” heti, kun omena on kypsynyt syötäväksi. Tuntuisi julmalta syödä itkevää omenaa, vaikka tietäisikin äänen tulevan omenaan integroidusta laitteesta.
Mutta takaisin leijonaan. Entä jos villipedolle annetaan suunnilleen ihmistä vastaava tietoisuus ja älykkyys? Eivätkö sen villit vaistot tee siitä ihmiselle vaarallista? Syttyykö sitten älykkäiden villipetojen ja ihmisten välinen sota? Syövätkö ja kiduttavatko pedot vankeja kansainvälisistä sopimuksista välittämättä? Samaa voisi kysyä vaikkapa kivikauden ihmisistä: jos teemme alkuihmisistä älykkäitä, eivätkö ne ryhdy vaistojensa ajamina tappamaan toisiaan aina vain tehokkaammin? Niin näyttää käyneenkin monin paikoin, mutta kun elämä on muuttunut helpommaksi ja ruoka on saatu riittämään, tappelut ovat muuttuneet turhaksi energiantuhlaukseksi. Älykkäät leijonat tupsahtaisivat maailmaan, missä petomainen käytös on täysin epä-älykästä.
Älykkäät apinat ovat tarpeeksi fiksuja pitääkseen villit vaistonsa kurissa ja tekevät yhteistyötä tappelun sijaan. Älykäs olento osaa katsoa itseään ja ajatella: Tarvitsen enemmän itsekuria. Minun täytyy tehdä itsestäni parempi. Tämä keho ja tämä mieli eivät riitä. Kehity, apina!
Entä sitten robotit? Pitäisikö imurirobotti upliftata ihmisen tasoiseksi, jotta sekin voisi itse päättää haluaako olla älykkäämpi robotti? Alusta asti keinotekoisiksi rakennetut robotit ovat vain työkaluja, joten yhtä hyvin voisi kysyä pitääkö vasara upliftata. Jos ei halua lemmikkirobottiaan liftata, niin ei kannata tehdä siitä niin älykästä, että se alkaa vaatia upliftausta. Mutta katsovatko tulevaisuuden superälyt sitten tähän aikaan ja päivittelevät sitä, miten pystyimme olemaan niin julmia, ettemme antaneet imurirobotin ja vasaran tulla itsenäisiksi toimijoiksi?
Ihmiset ovat siitä erikoisia, että voimme hoitaa itse oman upliftauksemme, joten minkään avaruusmuukalaisen ei tarvitse sitä tulla hoitamaan. Mutta jos joku ihmistä älykkäämpi olento kysyisi minulta, haluanko tulla upliftatuksi, vastaisin kyllä. Jos en pystyisi tekemään tällaista päätöstä, haluaisinko että minut upliftataan siksi, että kykenisin tekemään upliftaustani koskevan päätöksen? Kyllä. Jos eläimet olisivat älykkäämpiä ja ajattelisivat asiaa pidempään, ne varmaankin haluaisivat tulla upliftatuiksi. Jos lapsi olisi aikuinen, se varmaankin haluaisi tulla aikuiseksi, vaikka ei sitä vielä lapsena voisi päättääkään.
Olisiko siis pelkästään reilua upliftata kaikki eläimet? Orion’s Armissa kaikkien eläinten muuttamista älyllisiksi kutsutaan Pan-Sophontismiksi.
Mihin asti olisi sitten reilua upliftata kaikki? Eihän siinä ole mieltä, että muutetaan sääski jänikseksi tai rajataan kaikki ihmislajin nykyisen kehitystason mukaan. Minä olen ajatellut asiaa niin, että jos upliftataan niin upliftataan kanssa kunnolla: raja tulee vastaan siinä, mistä itsensä muokkaaminen alkaa. Jos lähdetään upliftaamaan vaikkapa koiraa, se voidaan upliftata ainoastaan siihen saakka, kunnes se pystyy hoitamaan itse oman upliftauksensa. Kun eläin on tarpeeksi itsetietoinen ja ”aikuinen” päättämään omista asioistaan, sille täytyy antaa sama vapaus lentää pois pesästä kuin ihmisaikuisellekin.
Entä hiiret tai hyönteiset tai kalat? Pitäisikö ne upliftata? Entä kivet? Pitäisi nekin upliftata eläviksi, jotta niilläkin olisi mahdollisuus saavuttaa täysi potentiaalinsa? Pitäisikö kaikki aine universumista upliftata samantien? Miksipäs ei, elävä ja tietoinen maailmankaikkeus voisi olla aika kova juttu. OA:ssa koko universumin muuttamista älylliseksi kutsutaan Pan-Materialismiksi.
Entä sitten yksilöiden rajat? Pitäisikö minun upliftata käteni, jotta se saavuttaisi myös tietoisuuden? Onhan se melko itsekästä käytöstä, että haluan pitää käteni tyhmänä orjana, joka vain tottelee aivojeni käskyjä. Mutta ehkä haluan pitää käteni tyhmänä lihamöykkynä ikuisesti, ihan vain eksentrisyyttäni, tai ehkä haluan itselleni puhuvan hännän. Minä päätän, ja jos ajattelen asiaa pidempään ja tarkemmin, saatan päättää toisin.
Loppujen lopuksi ihmiset päättävät itse ketä upliftaavat, koska olemme ainoa siihen pystyvä laji tällä pallolla. Jos jokin eläin päätetään muuttaa sentientiksi, se ei ole enää liftauksen jälkeen palvelija tai lemmikki tai näyttelyeläin. Sitä pitää kohdella tasavertaisena yhteistyökumppanina ja antaa elää omaa elämäänsä. Minä en ole koskaan halunnut itselleni lemmikkieläintä, koska en halua omistaa eläintä. Haluan niiden juoksentelevan vapaina, ja upliftaaminen olisi eläinten vapauden lisäämistä.
Se on joka tapauksessa varma asia, ettei eläimiä pidä lähteä upliftaamaan ennen kuin tekniikka on turvallista. Turvallisin suunnitelma voi olla se, että tehdään ensin itsestämme superälykkäitä ja mietitään ei-sentienttien lajien kehittämistä paremmalla ajalla tulevaisuudessa.
Eläimellisiä linkkejä
Betterhumans > Uplifting
To Uplift or Not To Uplift
Upliftex22
Great Ape Project
Wikipedia: Humanzee
Real hybrid animals
Hybridisation in big cats
Kommentit
Unohdettu Genesis @ 19:17:22 | 2004-08-31|
Antaisitko alienien muuttaa persoonallisuutesi paremmaksi, niin että tulisit ikäänkuin toiseksi ihmiseksi?
Yksityisetsivä @ 21:41:16 | 2004-08-31|
Periaatteessa haluaisin itse vastata omasta muokkauksestani eli haluaisin alienien muokkaavan minua vain siihen asti, että pystyn muokkaamaan itse itseäni.
Jos alienit tekisivät muokkausta, haluaisin säilyttää kopion vanhasta persoonallisuudestani kaiken varalta. Haluaisin myös tietää etukäteen, mihin suuntaan minua muokataan (nähdä ehkä simulaation tulevasta persoonallisuudestani) ja valvoa muokkausta itse askel askeleelta.
Jos minulle tarjottaisiin "sikaa säkissä" eli nopeaa persoonallisuudenmuutosta josta en tiedä mitään, en suostuisi. Alienien käsitys paremmasta persoonallisuudesta voisi olla ties vaikka mitä. Itse se on tehtävä, jos sen aikoo tehdä oikein.
Jussi @ 23:42:28 | 2004-09-01|
"Tällaiset keinotekoiset rajoitukset, joiden mukaan kehittynyttä teknologiaa ei anneta kehittymättömille lajeille..."
Miten niin keinotekoiset? Onpa sopimus käytännössä hyvä tai ei, niin en ymmärrä miksi se olisi "keinotekoinen".
"Jos minä olisin jonkin kehittyneemmän kulttuurin edustaja ja sattuisin vierailulle maapallolle, ryhtyisin heti kättelyssä antamaan avaruusaluksien piirustuksia ja elämää pidentäviä lääkkeitä."
Entä jos kyseisen sivilisaation kehitys olisi niin paljon jäljessä, että kykenisit luomaan kehittyneemmän sivilisaation laboratioriossa rakentamalla sellaisen atomeista - tai simuloimaan sellaista tietokoneessa? Kyllähän mekin voisimme mennä opettamaan simpansseille ja gorilloille viitomakieltä (ne voivat oppivat noin 200 eri merkkiä) ja sen jälkeen auttaa niitä levittämään tämä kulttuuri kaikkiin simpanssi laumoihin, mutta miksi ihmeessä niin tekisimme? Eivät ne kuitenkaan tule koskaan kehittämään mitään sellaista, mitä me emme olisi jo kehittäneet. Eikö ole paljon mielenkiintoisempaa seurata niiden tämän hetksitä käyttäytymistä jonkinlaisena esimerkkinä omasta kehityshistoriastamme?
"Ei se olisi sen kummempaa kuin ruoan, rokotteiden, kondomien ja vedenkeittimien lähettäminen kehitysmaihin; sehän on myös puuttumista ”luonnolliseen evoluutioon”."
Kehitysmaat tulevat ennemmin tai myöhemmin integroitumaan länsimaiseen elämäntapaamme. Lyhyesti sanottuna heidän elämänsä vaikuttaa meidän elämäämme (ja meidän elämämme heidän elämäänsä) niin paljon, että emme voi jättää heitä "ulkopuolisiksi".
"Kun eläin on tarpeeksi itsetietoinen ja ”aikuinen” päättämään omista asioistaan, sille täytyy antaa sama vapaus lentää pois pesästä kuin ihmisaikuisellekin."
Mutta mitä takeita meillä on siitä, että leijonien saaman vapuden mukana tulee vastuu? Entä jos "upliftatut" leijonat haluavatkin oraalisissa orgioissaan syödä kaikki maailman gasellit? Annammeko heidän tehdä sen koska he ovat "tietoisia ja vapaita"?
Jotenkin tämä kaikki kuulostaa hyvin ihmiskeskeiseltä. Niin kuin me olisimme ainoana lajina saavuttaneet jonkin maagisen rajan, jonka jälkeen olemme "vapaita". Ja toisaalta sitten meidän tulisi "upliftata" kaikki muutkin oliot, jotta he kykenisivät "päättämään omasta kohtalostaan".
Tulipa taas puurnattua. (Sori, olen jostain kumman syysta hieman ärtyneellä tuulella ja satuit osumaan tielle...)
Yksityisetsivä @ 22:41:56 | 2004-09-02|
>Miten niin keinotekoiset? Onpa sopimus käytännössä hyvä tai
>ei, niin en ymmärrä miksi se olisi "keinotekoinen".
Totta. Outo sanavalinta minulta, kun olen niin innokas keinotekoisuuden kannattaja. Huomasin, että olen ryhtynyt ajattelemaan kuolemaakin ”keinotekoisina rajoituksena” ja rajoittamatonta elinikää ”luonnollisena”. Itsemurha on ”keinotekoinen” tapa päättää päivänsä, ja jos ei halua pidentää elinikäänsä, silloin päättää päättää elämänsä ”keinotekoisesti”. Järkytys.
>Entä jos kyseisen sivilisaation kehitys olisi niin paljon
>jäljessä, että kykenisit luomaan kehittyneemmän
>sivilisaation laboratioriossa rakentamalla sellaisen atomeista
>- tai simuloimaan sellaista tietokoneessa? Kyllähän mekin
>voisimme mennä opettamaan simpansseille ja gorilloille
>viitomakieltä (ne voivat oppivat noin 200 eri merkkiä) ja sen
>jälkeen auttaa niitä levittämään tämä kulttuuri kaikkiin
>simpanssi laumoihin, mutta miksi ihmeessä niin tekisimme?
>Eivät ne kuitenkaan tule koskaan kehittämään mitään
>sellaista, mitä me emme olisi jo kehittäneet. Eikö ole paljon
>mielenkiintoisempaa seurata niiden tämän hetksitä
>käyttäytymistä jonkinlaisena esimerkkinä omasta
>kehityshistoriastamme?
Kyllä minä ryhtyisin järjestämään simpansseille heti alkuun parempia elinolosuhteita, joissa ei ole vaaraa joutua salametsästäjien uhriksi ja banaaneja riittäisi kaikille. Ja uskoisin, että simpanssit pystyvät luomaan hyvinkin mielenkiintoisia ja omaperäisiä taideteoksia.
>Kehitysmaat tulevat ennemmin tai myöhemmin
>integroitumaan länsimaiseen elämäntapaamme. Lyhyesti
>sanottuna heidän elämänsä vaikuttaa meidän elämäämme
>(ja meidän elämämme heidän elämäänsä) niin paljon, että >emme voi jättää heitä "ulkopuolisiksi".
Pitäisikö simpanssit sitten jättää ulkopuolisiksi? Jos ei auta vähäisempää sivilisaatiota omalla teknologiallaan, se on sama kuin ajaisi onnettomuuspaikan ohitse. Ehkä ajamme nykyään ohitse siksi, ettemme tunnista onnettomuuspaikkaa.
>Mutta mitä takeita meillä on siitä, että leijonien saaman
>vapuden mukana tulee vastuu? Entä jos "upliftatut" leijonat
>haluavatkin oraalisissa orgioissaan syödä kaikki maailman
>gasellit? Annammeko heidän tehdä sen koska he ovat
>"tietoisia ja vapaita"?
Jos gasellit ovat myös tietoisia, niiden syöminen lasketaan murhaksi. Jos hirvet olisivat tietoisia, lähtisitkö hirvimetsälle? Jos leijonat haluavat syödä kaikki gasellit, niitä ei ole upliftattu tarpeeksi ”kesyiksi”.
>Jotenkin tämä kaikki kuulostaa hyvin ihmiskeskeiseltä. Niin
>kuin me olisimme ainoana lajina saavuttaneet jonkin
>maagisen rajan, jonka jälkeen olemme "vapaita". Ja toisaalta
>sitten meidän tulisi "upliftata" kaikki muutkin oliot, jotta he
>kykenisivät "päättämään omasta kohtalostaan".
Mikään muu laji maapallolla ei ole saavuttanut samanlaista vapautta suunnitella ja toteuttaa asioita kuin ihminen. Me olemme saavuttaneet ”maagisen rajan”. Haluammeko pitää eläimet eläiminä vai upliftata ne? Päätös on meidän ihmisten käsissä, koska mikään muu laji tällä pallolla ei siihen pysty. Saman päätöksen voimme tehdä itsestämme: haluammeko pysyä ihmisinä vai kehittää itseämme eteenpäin? Voimme jokainen päättää siitä itse.
>Tulipa taas puurnattua. (Sori, olen jostain kumman syysta
>hieman ärtyneellä tuulella ja satuit osumaan tielle...)
Muistitko ottaa vitamiinisi? Hillitse itsesi, ota ärtymys hallintaasi ja käytä sitä rakentavasti. Kesytä eläin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti