19.9.08

Robin Hood ja varkaiden puolue

Arr, me hearties! Puhu kuin piraatti -päivän kunniaksi kerron teille suosikkiversioni Robin Hoodin tarinasta.

Minun versiossani "ota rikkailta ja anna köyhille" -toiminnan idea on siinä, että Sherwoodin iloiset veikot varastavat korruptoituneilta tyranneilta takaisin sen mitä tyrannit ovat ensin varastaneet kansalta. Robin menee metsään ampumaan riistaa, koska hänellä on nälkä, mutta ilkeä prinssi Juhana on juuri päättänyt, että kaikki metsät ja kauriit kuuluvat hänelle. Aiemmin kauriit ja metsät ovat olleet public domainissa, mutta nyt niiden käytöstä täytyy maksaa veroa. Robinilla ei ole rahaa, joten hänen kätensä uhataan katkaista varkauden vuoksi (kohtuuton rangaistus pienestä rikkeestä), mutta Robin pääsee pakenemaan ja piiloutuu metsään. Hän kerää ympärilleen joukon muita prinssin ilkeydestä tyrmistyneitä ihmisiä ja alkaa käydä sissisotaa sortoa vastaan. Kuningas yrittää viedä kansalta yhä enemmän rahaa hovinsa yltäkylläisyyden ylläpitämiseen, mutta lopulta (huimien seikkailujen jälkeen) koko kansa asettuu Robin Hoodin taakse ja nousee monarkiaa ja aatelistoa vastaan kuin Ranskan suuressa vallankumouksessa. Kansa niin sanotusti varastaa vallan rikkailta ja jakaa sen kaikille. Metsissä vallitsevat jälleen jokamiehenoikeudet ja Robin nai Marianin. Loppu.

Piraattipuolueesta on joskus sarkastisesti kommentoitu, että seuraavaksi perustetaan varmaan varkaiden puolue. Jos minulta kysytään, että kannattaisinko varkaiden puoluetta, niin vastaisin, että mikäli varkaiden puolueen perustajan nimi on Robin Hood ja elämme myyttisessä keskiajan Britanniassa ilkeän seriffin vallan alla, voisin hyvinkin olla mukana varkaiden puolueen jäsenrekisterissä. Kaikki riippuu kontekstista. Myyttinen keskiaika tarvitsee erilaisia vapaustaistelijoita kuin Internet-aikakausi. Nykyisen yhteiskunnan kontekstissa Piraattipuolue on olennaisempi kuin varkaiden puolue.

Varkaiden puolueen edistyksellisenä jäsenenä ehdottaisin luonnollisesti jo hyvissä ajoin Robin Hoodille sellaista muutosta kansalaistoimintaan, että kohdistaisimme tarmomme koko monarkisen järjestelmän kaatamiseen sen sijaan, että varastaisimme vain metsän läpi kulkevilta aatelisilta ja odottelisimme ristiretkeltä palaavaa "hyvää" kuningasta takaisin valtaistuimelle (kuninkuushan on vain fantasiaromanttisempi termi periytyvälle diktatuurille). Demokraattisten vaalien järjestäminen kuulostaa tietysti aika kaukaa haetulta kuningasvallan kulta-aikana, mutta jonkun on otettava ensimmäiset askeleet ja laitettava pienet kivet pyörimään suuren maanvyöryn käynnistämiseksi.

Nottinghamin seriffi ja prinssi Juhana kutsuvat kansalaisaktivisteja varkaiksi ja lainsuojattomiksi. Viihdeteollisuus kutsuu kulttuuriteosten epäkaupallisia kopioijia varkaiksi ja piraateiksi. Vastustajat on demonisoitava ja leimattava. Vallanpitäjät haluavat päättää siitä millaisina historiankirjat muistavat heidät ja millä nimellä vallankumoukselliset muistetaan. Kiinalaiset kutsuvat Dalai Lamaa terroristiksi ja aikoinaan Martin Luther Kingiä ja Gandhiakin kutsuttiin terroristeiksi. Jos lainsäätäjät tekevät lakeja, jotka ajavat vain lainsäätäjien ja aatelisten etua, silloin oikeudenmukaisuuden ajaminen jää lainsuojattomien harteille.

Jossakin metsän siimeksessä Robin Hood on vain ylpeä siitä, että seriffi leimaa hänet varkaiden prinssiksi ja jossakin Internetin syövereissä piraatit nostavat ylpeinä pääkalloliput salkoon, vaikka nimitykset eivät todellisuudessa vastaakaan heidän toimintaansa. Tätä kutsutaan amelioraatioksi - pilkkanimi adoptoidaan käyttöön ja sen merkitys käännetään positiiviseksi (esim. Daft Punk otti nimensä negatiivisesta musiikkiarvostelusta).

Kontekstista vielä sen verran, että voidaan kuvitella myös tilanne, jossa laillisen levyn ostaminen on väärin. Kuulet radiosta upean kappaleen ja päätät mennä levykauppaan ostamaan sen CD:nä. Kaupassa huomaat kauhuksesi, että artisti lahjoittaa kaikki levystä saadut rahat Ku Klux Klaanin, uusnatsien tai skientologien rahoittamiseen. Haluaisit edelleen kuunnella kappaletta, mutta et halua olla mukana rahoittamassa tällaista toimintaa. Ostatko levyn vai lataatko sen vertaisverkosta?

Yo-ho-ho.

3 kommenttia:

Alari kirjoitti...

"Kontekstista vielä sen verran, että voidaan kuvitella myös tilanne, jossa laillisen levyn ostaminen on väärin. Kuulet radiosta upean kappaleen ja päätät mennä levykauppaan ostamaan sen CD:nä. Kaupassa huomaat kauhuksesi, että artisti lahjoittaa kaikki levystä saadut rahat Ku Klux Klaanin, uusnatsien tai skientologien rahoittamiseen. Haluaisit edelleen kuunnella kappaletta, mutta et halua olla mukana rahoittamassa tällaista toimintaa. Ostatko levyn vai lataatko sen vertaisverkosta?"

Itse latailen leffoja surutta osin siksi, että elokuvastudiot kuuluvat samoihin mediakonserneihin kuin valheelliset uutiskanavat ja sanomalehdet. En halua olla mukana rahoittamassa propagandaa ja aivopesua.

Mikko Rauhala kirjoitti...

Niin, allekirjoittanuthan rupesi aikanaan mieluummin warettamaan kuin ostamaan mainstream-mediateollisuuden tuotteita juuri havaittuaan mediateollisuuden lobbaavan isolla rahalla kansalaisoikeuksia pois.

Ei sellaista ole syytä tukea. Ks. myös aihetta sivuavablogiartikkelini .

Yksityisetsiva kirjoitti...

Tämä on myös syy tukea suosikkiartistejaan suoraan sen sijaan, että antaisi yhtään rahaa välikäsille. Esim. Nine Inch Nailsin aikaisempi "independent"-levymerkki Nothing Records oli vielä Interscopen (Universalin) alla, mutta nykyinen The Null Corporation on käsittääkseni täysin independent. Parempi artistille ja parempi yhteiskunnalle, etteivät lobbarit pääse vetämään välistä.

Monille ihmisille tällainen "älä tue isoja korporaatioita" -ajattelu on kuitenkin hyvin epämääräistä ja tavallaan samanlainen peukalosääntö kuin "ota rikkailta anna köyhille" sen sijaan, että peukalosäännön varsinaista syytä olisi mietitty syvällisemmin. Jäävuoren huippu ilman pinnan alle jäävää vuorta. Ja siksipä maksiimin toistaminen ilman selitystä kuulostaa äkkiseltään vainoharhaiselta tai "kapinalta kapinan vuoksi" sen sijaan, että taustalla olisi oikea kansalaisoikeuksista huolestuminen.

Voisi kuvitella, että tarinan Robin Hoodiakin pidettiin kansan keskuudessa hieman yksinkertaisena hippipunkkarina, joka kapinoi kuningasta vastaan pelkästä kapinoimisen ilosta ja koko kansalaisoikeuksien puolustaminen oli pelkkä tekosyy päästä mellakoimaan. Aktivisti joutunee tottumaan siihen, että hänestä tehdään yksinkertaistavia pika-arvioita ulkonäön & iskulauseiden perusteella.