18.9.04

Kuolemattomuus FAQ

Usein kysyttyjä kysymyksiä ja usein esitettyjä vastaväitteitä elämän pidentämistä ja kuolemattomuutta vastaan (30 35 kpl). Olen kerännyt näitä sieltä täältä erilaisilta foorumeilta, listoilta ja artikkeleista. Jos haluat lisätä oman kysymyksesi mukaan, kommentoi tai lähetä sähköpostia.

(Päivitetty viimeksi 29.07.2009)

1. Miksi kuolema pitäisi poistaa?

Koska pakollinen kuolema on väärin. Kuolema tuo ihmisille pelkkää surua ja tuskaa. Kuolema riistää meiltä vapauden. On silkkaa tuhlausta ensin opiskella kolmasosa elämästään, tehdä työtä toinen kolmannes ja sitten kuihtua ja kuolla pois. Ensin ihminen pumppaa itsensä täyteen tietoa ja sitten kaikki tieto häviää kertalaukauksella. Usein ihminen ymmärtää vasta myöhemmällä iällä mitä haluaa elämältään, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Pakollisen kuoleman poistaminen tekisi maailmasta paljon, paljon paremman paikan.

2. Miten on mahdollista voittaa kuolema?

Ihminen kuolee siksi, että keho rapistuu ja lopettaa toimintansa. Mikään fysiikan laki ei estä meitä elämästä miljoonia vuosia, esteenä on ainoastaan evoluution tuottama biologiamme. Jos muutamme biologista olemustamme, voimme päästä ikääntymisestä eroon. Ennen oltiin siinä luulossa, että evoluutio estää perustavanlaatuisen elämän pidentämisen ja tällainen pessimistinen asenne sai tutkimuksen polkemaan paikoillaan. Nykyään tiedetään, että vain yhtä geeniä muuttamalla voidaan pidentää matojen, kärpästen ja hiirien elinikää jopa kaksinkertaiseksi.

Bioteknologia. Geeniterapia. Nanolääkkeet. Kyborgisaatio. Jokin näistä tai luultavimmin kaikki nämä yhdessä johtavat lopulta tilanteeseen, jossa ihmisen ikääntymisprosessi voidaan pysäyttää. Keho voidaan laittaa tuottamaan uusia, terveitä soluja loputtomasti. Hajoavat ja kuluvat osat voidaan korvata paremmilla ja tehokkaammilla. Ihmiskeho on vain monimutkainen kone, ja kun selvitämme miten kone toimii, voimme ryhtyä virittelemään sitä.

"To a scientist, there is nothing impossible about it. Something is impossible if it violates a physical law. If it doesn't, it's possible. This is a basic tenet of science. Living 300 years doesn't violate a physical law, so it has always been possible. It is a human failing to think that something we haven't done is impossible. Instead of following facts to their logical conclusion, we follow intuition, which tells us that the earth is flat and a heavy thing, such as an airplane, can't possibly fly.”
- George Webster Ph.D
Aubrey de Grey on määritellyt seitsemän ongelmakohtaa, jotka ratkaisemalla ikääntyminen voidaan pysäyttää. Jokainen ongelma on ratkaistavissa, kun tiede ja teknologia edistyvät tarpeeksi. Kyse on vain omasta aktiivisuudestamme: rahoituksesta, tutkimuksesta ja tekniikan kehittämisestä. Jos tilanne olisi sellainen kuin monet immortalistit (kuolemattomuuden kannattajat) toivovat, meillä olisi nyt käynnissä maailmanlaajuinen suurprojekti miljardirahoituksella kuoleman pysäyttämiseksi. Tutkijoilla olisi yhteinen päämäärä, jota kohti ponnistella epämääräisen säntäilyn sijaan. Valitettavasti näin ei vielä ole.

3. Mutta kuolema on luonnollinen osa elämää ja luontoa ei saa peukaloida.

”Luonnollinen” ei ole sama asia kuin hyvä. Sairaudetkin ovat luonnollinen osa elämää, mutta yritämme silti parantaa ne. Ennen oli luonnollista elää noin 30-vuotiaaksi, joten nykyään elinikämme on siihen verrattuna epäluonnollisen pitkä. Teemme elinsiirtoja ja laserleikkauksia, syömme antibiootteja ja vitamiineja; samalla tavoin nämäkin ovat ”epäluonnollisia”. Syöpä, hampaiden putoaminen, muistin heikkeneminen ja sydänsairaudet ovat osa ikääntymisprosessia, ja parannamme niitä koko ajan parhaamme mukaan. Vanheneminen kokonaisuudessaan on kuolettava yhdistelmätauti, johon ei ole vielä keksitty lääkettä.

Vanhenemme ja kuolemme siksi, ettei sokea evoluutio katsonut tarpeelliseksi tehdä meistä kuolemattomia. Sairauksien, nälän ja yleisen rankan elämän vuoksi muinaisina aikoina ei vain sattunut olemaan sopivaa valintapainetta, joka olisi tehnyt meistä pitkäikäisempiä. Olimme vain geeniemme kuljetuslaitteita, ja kun geenit olivat päässeet siirtymään eteenpäin, kuljetuslaite voitiin heittää menemään.

"A useful way to look at this problem [death] is Dawkins's "Selfish Gene" picture of evolution, where the fundamental unit to be maintained by natural selection is not the individual, nor the group or the species, but the gene. Individuals are merely disposable vehicles for the replicating information contained in the genes. As long as the genes survive (that is, are replicated in offspring before the individual dies), the survival or death of the individual is not very important."
- Francis Heylighen

4. Mutta tällaisessa peukaloinnissa on hirveästi riskejä.

Niin on kaikkien uusien lääkkeiden ja tekniikoiden kohdalla. Riskit täytyy vain ottaa huomioon ja yrittää minimoida ne. Sydänsiirtoihinkin liittyy aina riskejä, mutta siirtämättä jättäminen tarkoittaisi potilaan kuolemaa, joten riski on ottamisen arvoinen. Kuuhun lentämisessä oli ja on edelleen suunnattomasti riskejä, mutta silti sinne lennettiin. Tekniikan kehittyessä ja tietämyksemme lisääntyessä riskit pienenevät, kunnes hoito on käytännöllisesti katsoen täysin turvallinen. Jos tilanne on se, että joko kuolet heti tai otat kokeellista hoitoa, valitset luultavasti kokeellisen hoidon. Täytyy aina muistaa ottaa huomioon, mitä riskejä asioihin puuttumattomuudessa piilee.

5. Miksi korjata sellaista mikä ei ole rikki?

Rikkinäisyys on henkilökohtainen näkökanta. Sinun mielestäsi kuolema voi olla vain ominaisuus, jota ei tarvitse korjata. Minun mielestäni kuolema on kuitenkin vika. Tietokoneohjelman kaatuminen voi näyttää pelkältä ominaisuudelta, jos olet käyttänyt ohjelmaa koko ikäsi paremmasta tietämättä. Minusta ohjelman kaatuminen on vika, koska näen että parempikin on mahdollista. Sinulle voi riittää sata megaa muistia, koska et nyt tarvitse enempää, mutta minulle se ei riitä. Sinä et näe sitä ongelmana, mutta minulle muistin vähyys on ongelma. Toisaalta, kun minulla on edessäni tuhat vuotta ja sinulla vain sata vuotta, oma elämäsi voi hyvinkin alkaa näyttää turhan lyhyeltä ja riittämättömältä. Huomaat viimeinkin, että se mitä luulit ominaisuudeksi, olikin suunnitteluvirhe – joten miksipä et huomaisi sitä saman tien? Se olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu.

6. Elämän pidentäminen ei onnistu. Luonto iskee takaisin.

Jos luonto sinusta näyttää ”kostavan”, se johtuu siitä, että näet luonnon jonkinlaisena tietoisena olentona, mitä se ei ole. Uusien tautien syntyminen tai katastrofit eivät ole mikään luonnon kosto ihmiskunnalle, niitä vain tapahtuu. Ihmiset ovat osa luontoa, ja jos teemme itsestämme kuolemattomia, se on vain luonnollista. Entä jos luonto iskee takaisin siksi, ettemme ole tehneet itsestämme kuolemattomia tarpeeksi nopeasti? Otitko sitä vaihtoehtoa huomioon? Vai luuletko tietäväsi täydellisesti mitä luonto haluaa ja mitä ei?

7. Mutta kuolema on jumalan tahto.

Siinä tapauksessa olen täysin eri mieltä jumalasi kanssa. Millainen jumala tahtoo alaistensa heikkenevän, kärsivän ja kuolevan? Tuollainen tyranni täytyy syöstä vallasta ja heittää tyrmään. On turha yrittää väittää, että ”jumalan” luomat kärsimykset ovat jotenkin arvokkaampia kärsimyksiä. On turha yrittää teeskennellä, ettei vanhemman tai lapsen kuolema satu. Se on väärin ja meidän on tehtävä asialle jotain.

8. Kuoleman jälkeen sielu pääsee taivaaseen.

Mistä tiedät? Pystytkö todistamaan väitteesi? Tiedätkö aivan varmasti, että taivas on olemassa? Tiedätkö varmasti, että sielu on olemassa? Pelkkä sanominen tai toivominen ei riitä todisteeksi. Se voi tuntua julmalta, mutta kukaan ei ole todistanut sielun eikä taivaan olemassaoloa. Ne ovat vain lohdullisia satuja, joita ihmiset kertovat toisilleen. Ennen niitä kerrottiin leirinuotioilla, nykyään niistä kerrotaan kirjoissa ja TV-ohjelmissa. Saat tietysti uskoa mihin haluat ja kunnioitan vakaumustasi, mutta elämän pidentämisen tai kuolemattomuuden kieltäminen minulta siksi, etten usko samaan asiaan kuin sinä, on väärin.

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että en edes halua taivaaseen. Vaikka pystyisit todistamaan, että taivas on olemassa, haluaisin silti elää ikuisesti tässä maailmassa. Taivaassa eläminen ei yksinkertaisesti kiinnosta minua, tämä maailma on minun kotini.

9. En halua olla tärisevä tuhatvuotias vanhus.

Tarkoitus ei olekaan pidentää vanhuutta vaan pidentää nuoruutta. Tarkoitus on pysyä ”ikuisesti nuorena”. Jos ja kun pystymme muuntelemaan kehon vanhenemisprosessia, voimme myös muuttaa kehoa (ja aivoja) nuoremmaksi. Tuhatvuotias voi olla henkisesti ja ruumiillisesti kuin kaksikymppinen nuorukainen.

10. Ikuinen nuoruus olisi kauheaa, koska kukaan ei kasvaisi ikinä aikuiseksi ja tulisi viisaaksi.

Viisaus syntyy kokemuksesta ja tiedosta, ei vanhenemisesta. Kun pysyisit elinvoimaisena ja mieleltäsi terävänä tuhansia vuosia, kasvaisit samalla tuhansia vuosia. Olisit taatusti paljon viisaampi ja tietäisit paljon enemmän. Nykyään, kun vanhukset menettävät elinvoimansa ja heidän kehonsa rappeutuu, he menettävät muistinsa, juuttuvat rutiineihinsa ja palaavat monilta osin avuttoman lapsen tasolle. Tällainen vanheneminen ei tuo viisautta. Pysyminen terveenä, asioiden kokeminen, tiedon kerääntyminen ja hyvä muisti tuovat viisautta.

11. Tuhatvuotiaiden ”nuorisovanhusten” yhteiskunta olisi pysähtynyt ja äärivanhoillinen paikka, kehitys pysähtyisi.

Aina voi kasvaa ja keksiä uusia asioita, oli sitten vanha tai nuori. Jos pystymme muuntelemaan kehoa kuolemattomaksi, pystymme varmasti myös muuntelemaan aivojamme. Voimme kehittyä aina vain paremmin ja nopeammin, koska emme ole enää hitaaseen evoluutioon sidottuja. Uusien teknologioiden maailmassa ihmiset olisivat aina vain liikkuvaisempia ja vähemmän vanhoillisia. Tuhatvuotiaiden ”nuorisovanhusten” maailma olisi paljon eläväisempi ja joustavampi paikka, koska silloin pystyisi keksimään uusia asioita iän tuomalla kokemuksella ja varmuudella.

Vanhusten mahdollinen muutosvastarinta ei johdu pitkästä elämästä vaan aivojen rappeutumisesta ja taantumisesta. Ilman taantumista ja rappeutumista vanhusten asenteet muuttuvat yleensä rennommiksi ja vastaanottavaisemmiksi, koska heillä on takanaan kymmenien vuosien kokemus yhteiskunnallisista muutoksista. Muutokset ovat heille rutiinia, toisin kuin pelokkaille lapsille.

Ja entä sitten, vaikka kehitys hidastuisikin? On sekin parempi kuin olla kuollut. Kuolleena oleminen on aina paljon pysähtyneempää.

12. Mutta tietoisuus rajallisuudesta on hyväksi. Kuolema motivoi ihmistä.

Taidat olla niitä ihmisiä, jotka eivät saa mitään aikaan ilman muiden määräämää deadlinea?

Kun biologia ei määrää deadlinea, voi itse luoda omat aikataulunsa. Voi esimerkiksi sanoa itselleen, että tämä työ on saatava valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Minun ei tarvitse ”stressata” itseäni kuolemalla, koska stressaan itseäni omalla aikataulullani. En tarvitse kuolemaa motivaatiokseni, jos polkupyörästäni puhkeaa rengas ja haluan päästä kiireesti määränpäähäni. Renkaan paikkaaminen riittää. Vaikka eläisin ikuisesti, minulla voi olla silti kiire juhliin tai tapaamiseen. Ja entä sitten, jos minulla ei välillä olekaan motivaatiota? Silloin minua voi ajaa eteenpäin motivaation etsiminen.

Kuolemaan ja kuolemattomuuteen suhtautuminen riippuu omasta asenteestasi. Jos teet kuolemattomuudesta itsellesi taakan, se on sinulle taakka. Jos otat sen mahdollisuutena kokea jotain uutta ja ainutlaatuista, se on mahdollisuus kokea jotain uutta ja ainutlaatuista.

13. Vain rikas eliitti eläisi ikuisesti, koska elämän pidentäminen on niin kallista.

Pitäisikö sitten yksityislentokoneet, avaruusturismi tai timanttikaulaketjut kieltää, koska vain rikkailla on varaa niihin? Kun elämänpidennysteknologiaa kehitetään, rikkaat saavat sen käyttöönsä ensimmäisinä, mutta se on vain väliaikaista. Lopulta tekniikka halpenee ja tulee jokaisen ulottuville.

Ennen vain kuninkailla oli varaa kuunnella orkesterimusiikkia joka päivä. Nykyään ei tarvitse kuin laittaa radio päälle ja heti voi kuulla musiikkia niin paljon kuin haluaa. Ennen vain rikkaimmilla oli varaa ostaa kirjoja, koska ne kirjoitettiin ja kopioitiin käsin. Nykyään jokainen voi lainata kirjoja kirjastosta ilmaiseksi. Ennen vain rikkaimpien perheiden lapsilla oli varaa käydä koulua ja opetella lukemaan, nykyään osaavat lukea kaikki suomalaiset. Ennen oli vain yksi huoneen kokoinen supertietokone, nykyään kännykässäkin on enemmän tehoa.

14. Pitäisi ratkaista ensin muut ongelmat, kuten sairaudet ja nälänhätä.

On lyhytnäköistä ajatella, ettei uutta teknologiaa saisi kehittää ennen kuin kaikki maailman ongelmat on ratkaistu vanhalla teknologialla.

Elämää pidentävät tekniikat ovat myös sairauksia ja nälkää poistavia tekniikoita. Tiede ja teknologia etenevät rinnakkain ja toisiaan täydentäen. Avaruusteknologian kehittäminen auttoi myös lääkkeiden, materiaalien ja muiden ”tavallisten” teknologioiden kehitystä. Ei voi myöskään vetää selkeää eroa elämän pidentämisen ja sairauksien parantamisen välille. Kyse on ihmisten elämänlaadun parantamisesta. Jos elinikää länsimaissa pidennetään, se elämä ei ole ”pois” kolmannen maailman ihmisiltä. Koko ihmiskunnan kannalta se on vain plussaa.

Toisaalta, entäpä esimerkiksi kosmetiikkabisnes tai muotibisnes? Miksi emme ratkaise sairauksia ja nälänhätää ennen kuin ryhdymme meikkaamaan? Jos vastustetaan eliniän pidentämistä siksi, että pitäisi ensin ratkaista muut ongelmat, pitäisi saman tien vastustaa myös kaikkia länsimaisia muotivillityksiä, elokuvien miljoonabudjetteja ja peliteollisuutta. Sinun pitäisi keksiä AIDS-rokote ennen kuin ostat elokuvalipun.

15. Vaikka kehon ikääntyminen pysäytettäisiin, voisi silti kuolla onnettomuudessa.

Siksi ei kannatakaan pysähtyä vain ikääntymisen estämiseen. Voimme parannella kehoa teknologian avulla kestävämmäksi ja itseään korjaavaksi. Mahdollisesti koko keho voidaan täyttää nanoroboteilla, jotka pystyvät korjaamaan vaurioita yhtä nopeasti kuin niitä syntyy. Tietoisuus voidaan ehkä siirtää digitaaliseen muotoon, ”tallentaa” ja ”palauttaa” aina uudelleen. Ihminen voi pysyä turvallisessa bunkkerissa (tai avaruusaluksessa) ja elää virtuaalimaailmassa, tai käyttää etäläsnäoloa (telepresence) eli kauko-ohjata täysin ihmisenkaltaista androidia ikään kuin olisi sen sisällä: tuntea sen iholla, kuulla sen korvilla ja nähdä sen silmillä. Jos telepresenssiandroidille tapahtuu jotain, ihminen voi hankkia uuden.

Mahdollisuuksia on monia, eivätkä kaikki niistä välttämättä toimi, mutta uusia tapoja elämän suojelemiseksi keksitään varmasti. Ihmisen kekseliäisyyttä ei kannata aliarvioida. Jokainen päättää itse, kuinka vaarallisesti elää. Jos minä haluan pysyä turvallisesti muurien sisällä ja toimia maailmassa pelkästään tietokoneiden ja robottien välityksellä, se on minun valintani. Jos sinä haluat hypätä laskuvarjolla vuoren laelta, siitä vaan.

16. Universumin lämpökuolema tappaa meidät kaikki lopulta, joten miksi vaivautua?

Jos juna ajaa sinua kohti, siirrytkö pois raiteilta? Lämpökuolemahan tappaa lopulta kaikki, joten miksi vaivautua?

Jokainen vaivautuu pidentämään elämäänsä jollakin tavoin. Voisit tappaa itsesi tänään, mutta et tee sitä. Miksi? Koska vaivaudut elämään vielä tämän päivän. Vaivaudut elämään vielä huomisenkin jostain syystä. Ehkä haluat viettää aikaa perheesi tai puolisosi kanssa, ehkä haluat tehdä maailmasta paremman paikan tai ehkä odotat jonkin uuden kirjan tai pelin ilmestymistä. Joka tapauksessa päätät elää mieluummin kuin kuolla.

Elämiseen ei tarvita mitään suurta ja lopullista syytä. Luultavasti mitään suurta ja lopullista syytä ei edes ole. Maailmanloppu tai lämpökuolema voi tappaa meidät kaikki lopulta, mutta ei se ole mikään syy olla yrittämättä. Elääkö sata vuotta tai miljardi vuotta, sillä ei ole merkitystä kosmiselta kannalta, mutta sillä on merkitystä yksilön kannalta. Jokainen ihminen vaivautuu elämään juuri niin pitkään kuin haluaa, ihan omista syistään.

Täydelliseen kuolemattomuuteen ei luultavasti koskaan päästä. Monista on silti käytännöllistä pitää kuolemattomuutta virtuaalisena päämääränä samaan tapaan kuin muusikot voivat pitää virtuaalisena päämääränään täydellisen musiikkikappaleen säveltämistä. Tehtävä on mahdoton, mutta se pitää säveltäjän kiireisenä ja yllyttää parantamaan laatua jatkuvasti.

17. Jos tietää, ettei voi koskaan kuolla, elämässä ei ole mitään haastetta.

Edelliseen vastaukseen viitaten: eikö universumin lämpökuoleman voittamisessa ja täydellisen kuolemattomuuden saavuttamisessa ole tarpeeksi haastetta loppuelämäksi?

Koskaan ei voi tietää aivan varmasti, kuoleeko vai eikö. Vaikka olisi elänyt tyytyväisenä miljardi vuotta, aina voi tapahtua jotain täysin odottamatonta. Kuolema voi iskeä, kun sitä vähiten odottaa. Sitä paitsi jos haasteita ei löydy, niitä voi aina luoda keinotekoisesti. Kuolematon olento voi ryhtyä pelaamaan peliä, jonka pelihahmo voi kuolla. Silloin pelihahmon pitäminen hengissä tarjoaa haastetta ja jännitystä.

18. Pitkä elämä ei tarkoita hyvää elämää.

Ei niin. Mutta pitkä, terveellinen elämä antaa enemmän mahdollisuuksia hyvän elämän hankkimiseen. Jos olet kuollut, et voi enää parantaa elämääsi. Pitkä ja hyvä elämä eivät ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.

19. Entä jos en halua elää ikuisesti?

Kuoleman tulisi olla vapaaehtoista. Jos haluat kuolla, saat kuolla ihan vapaasti. Tämä ei ole mitenkään pahaa tarkoittaen sanottu, koska mieluummin näkisin kaikkien elävän ikuisesti. Sen sanominen on pelkästään reilua ja tasapuolista. Samalla tavalla sinun pitäisi pystyä sanomaan minulle: ”Jos haluat elää ikuisesti, elä sitten ihan vapaasti”. Jokainen on vastuussa itse omasta elämästään ja omista valinnoistaan.

Jos kuolema silti houkuttaa, kannattaa miettiä seuraavaa seikkaa: jos tilanteesi tuntuu niin pahalta, että haluat kuolla, oletko ajatellut että kuoleman jälkeen tilanteesi voi olla vielä elämääkin pahempi? Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ehkä kuolema ei olekaan sellainen vapautus ja rauha kuin luulet. Saatat joutua ojasta allikkoon. Elämääsi voit aina muuttaa paremmaksi, mutta kuolema on lopullinen ratkaisu.

"To me, discussing the value of life extension with people uninterested in extending their own lives is a great deal like suicide counseling. I see no easy way of translating my positive attitudes about life into other people having a positive attitude about life. I have come to believe that if a person does not value life, or believes that the value of life has an expiry date, the matter is beyond discussion. And I mean this not in the sense of difficulty of communication, but in the sense that what is of value to me may not be of value for someone else. I like strawberry and she likes vanilla. I want to live to be a thousand years old, and he doesn't care whether he is alive in five years. Personal choices."
- Ben Best

20. Mutta me synnymme uudelleen.

Entä jos emme synny uudelleen? Entä jos oletkin väärässä? Vaikka sinusta tuntuu, että uudelleensyntyminen ja sielunvaellus olisi mukavaa, se ei tee siitä totta.

Toisaalta, mikä kiire sinulla on syntyä uudelleen? Etkö ole tyytyväinen elämääsi? Voisithan ikään kuin ”syntyä uudelleen” jo tässä elämässä, jos muutat elämäsi sellaiseksi, että olet siihen tyytyväinen. Jos haluat uuden kehon, uusi teknologia tarjoaa mahdollisuuden siihen. Jos haluat uuden, puhtaan mielen, hanki muistinmenetys. Jos haluat asua jossakin toisessa maassa, muuta toiseen maahan. Voisit myös pidentää elämääsi tuhansia vuosia ja kokeilla syntyä (jollakin tavoin) uudelleen vasta sitten.

21. Ikuinen elämä olisi tylsää.

Entä sitten? Tapatko itsesi nykyään aina, kun sinulla sattuu olemaan tylsää? Et tietenkään. Ikuinen elämä ei poikkea tästä. Välillä voi olla tylsää, mutta on sekin parempi kuin olla kuollut. Oletko ajatellut, että kuolleena voi olla vielä tylsempää? Eläessä voit aina tehdä jotain tylsyydellesi: kokeilla uusia harrastuksia, vierailla uusissa paikoissa, kiertää solvaamassa kaikkia maailman ihmisiä aakkosjärjestyksessä - mutta kuolleena et pysty tekemään yhtään mitään.

Jos miljoonien vuosien päästä alkaa tuntua siltä, että olet jo nähnyt ja kokenut kaiken (vaikka et todellisuudessa olisikaan nähnyt kuin häviävän pienen osan), voit hankkia itsellesi osittaisen muistinmenetyksen ja kokea suosikkikokemuksesi uudelleen ensimmäisen kerran. Muistin tyhjentäminen on parempi ratkaisu kuin peruuttamaton kuolema.

Vielä yksinkertaisempi vaihtoehto olisi säätää aivojen dopamiinitasoa sellaiseksi, että tunnet olosi aina suhteellisen motivoituneeksi ja tyytyväiseksi. Tylsyys on vain evoluution tuottama mekanismi ja mekanismia voidaan muokata kuten muitakin aivojen ominaisuuksia. Tylsyysherkkyyttä voidaan säätää. Se onnistuu tänäkin päivänä lääkkeillä, joten luulisi miljoonan vuoden päästä löytyvän rutkasti tehokkaampia tapoja säätää tylsyysherkkyyttä. Koko tylsyys/hauskuus-skaala voidaan korvata toisenlaisella skaalalla. Ihmismäinen tylsyys on kuin sairaus, joka voidaan parantaa, ei mikään älyllisille olennoille universaalisti kuuluva ominaisuus. Nykyisenlaisen ihmismäisen tylsyyden projisointi kaukaisen tulevaisuuden olentoihin on suoraan sanoen mielikuvitusköyhää.

Kannattaa myös muistaa vanha sanonta: vain tylsimyksillä on tylsää. Et kai sinä ole tylsimys? Tylsyyteen taipuvainen ihminen käy Pariisissa kerran ja miettii, että nyt olen nähnyt sen. Motivoitunut ihminen puolestaan miettii, että nyt olen nähnyt Pariisin kerran ja kun menen sinne seuraavan kerran, on hauska nähdä miten asiat ovat muuttuneet viime käynnistä. Aika kulkee joka tapauksessa eteenpäin, eikä yksikään käynti ole täysin samanlainen kuin aikaisempi käynti. Variaatioita riittää loputtomasti. Vaikka mitään äkkiseltään mielenkiintoista ei heti löytyisi, motivoinut ihminen keksii jotain mielenkiintoista ja tekee maailmasta hauskan paikan sen sijaan, että odottaisi maailman viihdyttävän häntä automaattisesti.

"Wanhan" huutelu tosin voisi mennä äkkiä vanhaksi. Kovin moni ei jaksaisi kuunnella ihmisiä, jotka jatkuvasti huutelevat "wanha". Luultavasti keksittäisiin parempia huutoja, esimerkiksi "Olen nähnyt tämän saman linkin jo 999 kertaa! Yksi vielä ja sitten bileet!" Ja kannattaa muistaa myös toinen wanha sanonta: herrasmies ei ole koskaan kuullut juttua aikaisemmin.

"When you jump up a level in intelligence, all the old problems are no longer fun because you're a smarter generalizer and you can see them as all being the same problem; however, the space of new problems that opens up is larger than the old space."
- Eliezer Yudkowsky
22. Kuolemattomuuden kannattajat ovat itsekkäitä ihmisiä.

Eivät sen itsekkäämpiä kuin muutkaan ihmiset. Jos elämää pidentävän pillerin ottaminen on itsekästä, silloin on itsekästä myös ottaa aspiriinia tai käyttää silmälaseja. Voisit lähettää rahasi kehitysmaihin sen sijaan, että käyt ostamassa apteekista lääkkeitä tai kaupasta uusia vaatteita, mutta et tee niin. Haluat itsellesi paremman elämän ja toimit itsesi hyväksi. Ostat kosmetiikkaa, hienoja ruokia ja viinejä, lomamatkoja ja viihde-elektroniikkaa. Jos olisit epäitsekäs, eläisit kuin munkki ja lahjoittaisit kaikki rahasi hyväntekeväisyyteen.

Vasta sitten, kun olet täyttänyt oman vatsasi, alat miettiä muiden ihmisten auttamista. Pidentäessäsi omaa elämääsi voit myös auttaa muita ihmisiä pidempään. Jos olet kuolematon, voit käyttää ylimääräistä aikaasi kehitysmaiden ihmisten auttamiseen. Pitkän elämän tavoittelu kaikkien maailman ihmisten hyväksi on kaikkea muuta kuin itsekästä.

Itse asiassa kuoleminen ja kuoleman ”ihailu” on hyvin itsekästä käytöstä: voisit oman kuolemafetissisi sijaan ryhtyä kannattamaan muiden ihmisten elämän pidentämistä. Voisit tylsyyden ja surkeuden valittelusi sijaan auttaa läheisiäsi pidentämään elämäänsä, mutta sen sijaan olet kiinnostunut vain oman kehosi tuhoamisesta.

Ei pidä luulla, että jokaisen pitkää elämää toivovan ihmisen motiivit olisivat samanlaiset tai että itsekkyys itsessään olisi määritelmällisesti aina huono asia; yhdestä näkökulmasta itsekkäältä näyttävä toiminta voikin ollakin laajemmassa kontekstissa nähtynä epäitsekästä (tai päinvastoin). Entä jos ihminen esimerkiksi toivoo ikuista elämää lapselleen tai vanhemmilleen, koska rakastaa heitä? Entä jos toivoo ikuista elämää itselleen sen vuoksi, ettei oma lapsi joutuisi kokemaan vanhemman menetystä? Entä jos elämää pidentävien lääkkeiden itsekkäältä vaikuttava tavoittelu tuottaa sivutuotteina koko ihmiskuntaa hyödyttäviä keksintöjä?

"Not believing in superior mystical entities makes one realize that apparently we have nothing but each other. We can talk to each other, we can listen to each other - and we can help each other instead of destroying each other. Life, especially sentient life, becomes more important when you see that - apparently - people have no souls that leave their bodies after death. Or when you see that it's people who make the quality of life better for many other people on this planet."
- Sabine Atkins

23. Mikä juuri sinusta tekee niin arvokkaan ihmisen, että saisit elää ikuisesti?

Mikä sinusta tekee niin arvokkaan ihmisen, että saisit elää 5 tai 10 vuotta? Väitätkö, että joku muu voisi määrätä minun arvoni kuin minä itse? Tai että on jokin universaali lämpömittari, jolla ihmisten arvoa voidaan mitata ja päättää mittarilukeman perusteella, kuinka pitkän elämän kukin yksilö saa? Jokainen päättää itse, kuinka arvokkaana pitää itseään. Jos katsot, että joku vielä syntymätön yksilö ansaitsee paikkasi maailmassa paremmin kuin sinä itse, se on oma asiasi. Jos haluat olla vain 100 vuoden arvoinen, saat ihan vapaasti päättää niin. Minä päätän, että haluan elää pidempään. Päätän olla sen arvoinen.

24. Kuolemattomat ihmiset vain roskaavat ja tuhoavat luontoa miljoona vuotta.

Katso asiaa kuolemattoman ihmisen kannalta. Hän tietää elävänsä miljoona vuotta, joten hän ei voi sysätä roskiaan ja saasteitaan tulevien sukupolvien vaivoiksi. Kuolematon ihminen pitää paljon parempaa huolta ympäristöstään ja ajattelee kestävää kehitystä paljon pidemmällä tähtäimellä, koska hän tulee itse elämään luomassaan tulevaisuudessa henkilökohtaisesti. Kuolemattomuus merkitsee suuremman vastuun ottamista. Kuoleminen siksi, ettei halua nähdä maapallon saastumista, on vastuun pakoilua. Et voi auttaa, jos olet kuollut.

25. Jos kaikki eläisivät ikuisesti, maapallo ylikansoittuisi ja ruoka loppuisi.

Emme ole sidottuja maapalloon. Avaruudessa on tyhjää tilaa vaikka kuinka. Tulevaisuudessa voimme ehkä maankaltaistaa Marsin, asuttaa kuut, asuttaa asteroidit, rakentaa avaruusasemia ja lentää avaruusarkeilla kohtia toisia tähtiä, puhumattakaan ihmismielen siirtämisestä koneeseen. Jos emme tarvitse nykyisenlaisia lihakehoja, voimme elää paljon tiiviimmin ja paljon vähemmän luonnonvaroja tuhlaten.

Maapallollekin mahtuisi reilusti enemmän ihmisiä kuin nykyään. Uusien teknologioiden avulla ihmiset voisivat elää mukavasti vaikka Saharan autiomaassa tai asuttaa valtameret, ja uusien viljelytekniikoiden ja lajikkeiden avulla voitaisiin tuottaa ruokaa moninkertaisesti enemmän ja moninkertaisesti ekologisemmin karuillakin alueilla.

Sitä paitsi länsimaiset ihmiset, jotka elävät pitkään ja hyväkuntoisina, lisääntyvät vähemmän. Ihmiset eivät toimi niin, että suuri ruokamäärä tarkoittaa suurempaa määrää ihmisiä. Joidenkin vuosikymmenien kuluttua länsimaissa voidaan olla tilanteessa, jossa syntyvyys ja kuolleisuus ovat tasoissa ja ihmisten määrä nousee vain siksi, että länsimaihin muuttaa ihmisiä kehitysmaista. Pidempään elävien ihmisten ei tarvitse kiirehtiä lasten hankintaa. Ennen, kun elinikä oli armottoman lyhyt, lapset hankittiin alle kaksikymppisinä. Nykyään lapsia aletaan usein suunnitella vasta lähempänä neljääkymmentä ikävuotta. Teknologian avulla ihmiset voivat pakastaa solujaan tai pysyä hedelmällisinä satoja vuosia, joten ”biologisen kellon tikityksestä” ei tarvitse välittää. Lasten hankintaa voidaan siirtää aina vain tulevaisuuteen, jos tilanne näyttää liian pahalta.

Entä jos maapallo uhkaisi ylikansoittua näistä seikoista huolimatta? Siinä tapauksessa tulisi kyseeseen jonkinlainen syntyvyyden säännöstely, ei elämän pidentämisen kieltäminen. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta pakottaa ihmisiä kuolemaan sillä perusteella, että tehdään tilaa uusille ihmisille. Mieluummin täytyy rajoittaa uusien ihmisten syntymistä.

26. Jos kaikki eläisivät ikuisesti, kukaan ei tekisi lapsia.

No, sehän estäisi sitten ylikansoittumisen. Lasten hankinta on ihmisten oma päätös. Jos kaikki ihmiset päättävät olla hankkimatta lapsia (hyvin epätodennäköistä), ei ketään voi pakottaakaan tekemään lapsia. Jos olet tästä huolissasi, sinähän voisit elää ikuisesti ja pitää omalta osaltasi huolta siitä, että lisää lapsia syntyy tulevaisuudessakin.

27. Mutta jos eläisin ikuisesti, joutuisin tekemään töitä ikuisesti enkä pääsisi eläkkeelle.

Mitä suunnittelit tekeväsi eläkkeellä? Laiskotella TV:n ääressä? Jos pysyt tuhansia vuosia pirteänä ja työkykyisenä, jossain vaiheessa laiskottelu alkaa varmasti tylsistyttämään.

Ajattele asiaa toisesta näkökulmasta: jos elät ikuisesti, voit paiskia rahakkaita töitä vaikka 50 vuotta ja pitää sitten toiset 50 vuotta vapaata säästämilläsi rahoilla (ja tämä on hyvin konservatiivinen visio). Robotiikan ja automaation kehittyessä tylsät työt vähenevät jatkuvasti. Ihmiset voivat keskittyä lomailuun ja luovempiin asioihin: tehdä keksintöjä, maalata tauluja, kirjoittaa runoja, lukea kirjoja, matkustella, harrastaa liikuntaa ja niin edelleen. Voit tehdä sitä työtä mitä haluat ja vaihtaa uuteen kun kyllästyt. Et ole pelkästään eläkkeellä, saatat olla satoja vuosia pysyvällä palkallisella lomalla.

Ja jos olisit sillä tavoin kuolematon, ettei sinun tarvitsisi syödä (saisit energiasi suoraan auringosta) eikä korjata kehoasi (nanorobotit saisivat energiansa auringosta), mihin yleensä tarvitsisit rahaa? Voisit patikoida ja liftata ympäri maailmaa vailla huolen häivää ja nukkua tähtitaivaan alla. Jos saat pidennettyä elämääsi lähitulevaisuudessa esim. tuhanteen vuoteen, voit ehkä elää nähdäksesi senkin päivän, että tämä visio toteutuu.

28. Minä en pelkää kuolemaa.

En minäkään. Pelkäätkö sinä kuolemattomuutta? Pidemmän elämän haluaminen ei merkitse sitä, että ihminen pelkäisi kuolemaa. Jos minä haluan syödä mansikoita myrkkysienten sijaan, se ei tarkoita sitä, että pelkäisin myrkkysieniä. En vain näe mitään järkeä myrkkysienten syömisessä.

29. Entä jos tällaista ’uutta teknologiaa’ ei keksitäkään?

Se olisi erittäin ikävä juttu. Jos näin käy, eikä sille voi mitään, sille ei sitten voi mitään. Maailma pysähtyy nykytilaansa eikä mitään uutta keksitä enää ikinä. Olemme juuttuneet maapallolle ikuisiksi ajoiksi. Katsomme samanlaisia TV-ohjelmia samanlaisista televisioista ja syömme samoja lääkkeitä samoihin sairauksiin. Kehitys on pysähtynyt. Joudumme ajamaan saastuttavilla maa-ajoneuvoillamme auringon räjähtämiseen asti.

Onneksi tällainen dystopiavisio ei näytä todennäköiseltä. Ihmiset ovat käyneet Kuussa, joten pystymme selkeästi lentämään toisille taivaankappaleille ja elämään avaruudessa. Ihmisten elinikä on noussut aikojen saatossa koko ajan, joten elämää voi selkeästi pidentää ja trendi näyttää olevan koko ajan ylöspäin. Uutta teknologiaa myös keksitään koko ajan, eikä loppua kehitykselle ole näkyvissä. Kehityksen pysähtyminen tässä vaiheessa olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Sen nopeus taas riippuu vain omasta aktiivisuudestamme.

Katso ympärillesi: bioteknologia, nanoteknologia, tekoälyteknologia, avaruusteknologia, lääkkeet, tietokoneet ja robotit kehittyvät jatkuvasti paremmiksi. Ihmisten elämänlaatu nousee koko ajan. Kysymys ei ole siitä, pystytäänkö näitä teknologioita kehittämään - kyse on vain siitä, missä järjestyksessä ne kehitetään ja kuinka ne kehitetään turvallisesti. Tulevaisuuden teknologiat eivät enää lähesty meitä, niiden alkumuodot ovat jo täällä. Kyse on vain omasta suhtautumisestamme niihin.

30. Miksei näistä asioista puhuta enempää mediassa?

Syitä on monia. Tieteellinen kuolemattomuus on niin uusi asia, ja tottumuksen ja rutiinin voima on valtava. Koska kuolemattomuus on ennen yhdistetty pelkästään uskonnollisuuteen, ihmisten voi olla vaikea tehdä mielessään eroa asioiden välille. Voidaan myös pelätä sitä ”mitä muutkin sanovat” tai pelätä teknologiamörköjä. Muistellaan ehkä fiktiivisiä kuvauksia kuolemattomuudesta ja ajatellaan sen olevan oikeasti sellaista kuin dramaattisissa tieteistarinoissa.

Toisekseen ihmiset eivät ole kiinnostuneita, eivätkä ymmärrä tiedettä ja teknologian kehitystä. Kuolema otetaan väistämättömänä pahana automaattisesti. Ihmiset keksivät lohdullisia syitä, miksi kuolema on ”hyvä” asia, muodostavat kokonaisia filosofioita ja uskontoja näiden ajatusten ympärille ja pitäytyvät itsepintaisesti niissä, vaikka heidän itsensä ja koko maailman kannalta olisi parempi hylätä ne. Lisäksi kaikenlaiset anti-ikääntymistä kaupittelevat huijarit pilaavat oikeiden tutkijoiden ja tekniikoiden maineen, eikä suurin osa ihmisistä jaksa nähdä vaivaa erotellakseen ne toisistaan.

Ikääntymisen pysäyttäminen teknologian avulla tuntuu monista niin ”uskomattomalta” ja ”kaukaiselta” asialta, ettei sitä oteta todesta – ja se myös pysyy kaukaisena asiana monilta osin juuri siksi, ettei sitä oteta todesta. Jos pysymme siinä luulossa, ettei ikääntymistä pystytä estämään meidän aikanamme, siitä tulee itseään toteuttava ennustus.

"Today more than 150,000 people lost their lives. About 12,000 of them were little children perishing of starvation. At least 150,000 more humans will die tomorrow. Some of them are elderly, of course, but tens of thousands of youthful adults and children will be lost tomorrow to preventable or curable illnesses simply because treatment is not available to them. For those who believe that opposing death is somehow wrong or unnatural, please remember that opposition to human slavery was once considered crazy and dangerous."
- Mike Treder

Lisäkysymyksiä


31. Jos ihmisiä kuolisi vain harvoin, se koettaisiin aina vain pahempana tragediana

Kuolevaisuus tarkoittaa sitä, että olet tuomittu menettämään ennemmin tai myöhemmin kaikki ihmiset, joista välität. Eläisitkö mieluummin maailmassa, jossa kuolema on niin jokapäiväinen tapahtuma, ettei se tunnu miltään, vai maailmassa, jossa yhden ihmisen menetys tarkoittaisi planeetan laajuista suruliputusta? Minä valitsisin mieluummin jälkimmäisen maailman.

32. Ihmiskunta ei ole valmis kuolemattomuuteen.

Milloin ihmiskunta sitten olisi tarpeeksi kypsä kuolemattomuuteen? Ei ihmiskunnan kypsyydelle voi määrätä mitään päivämäärää. Kyse on siitä, oletko henkilökohtaisesti tarpeeksi kypsä. Ehkä ihmiskunta on tarpeeksi kypsä vasta sinä päivänä, kun viimeinenkin kuolevainen ihminen on päättänyt olla tarpeeksi kypsä kuolemattomuuteen. Oletko ajatellut, että jos eläisimme pidempään, meillä olisi enemmän aikaa tulla kypsiksi ja vastuullisiksi ihmisiksi? Nykyään, kun ihmiset alkavat menettää terveyttään juuri parhaassa iässä, kukaan ei ehdi elää tarpeeksi pitkään kypsyäkseen todella aikuiseksi.

33. Kuolemattomat sortaisivat kuolevaisia.

Yhtä hyvin voisi sanoa, että nykyaikana terveet ihmiset sortavat vammaisia, tai 100-vuotiaiksi elävät sortaisivat progeriaa sairastavia. Suurin osa ihmiskunnasta ei sorra heikompiaan. Rakennamme vammaisille ramppeja kauppojen oville, koska vammaiset eivät itse pysty niitä rakentamaan. Yritämme parantaa sairaita, koska sairaat itse eivät pysty siihen. Jos orava tai jänis juoksee tien yli, useimmat autoilijat hidastavat. Heikompiaan sortavat ihmiset ovat selkeästi vähemmistönä ja heidät laitetaan yleensä vankilaan. Viiden tuhannen vuoden vankeustuomio ei kuulosta kovin houkuttelevalta, vai mitä?

34. Kuinka ihmiset jaksaisivat olla naimisissa tuhansia vuosia?

Nykyisinkin lähes joka toinen liitto päättyy eroon muutaman vuoden jälkeen. Niin sanotusti 'ikuisen' pariutumisen sijaan voi solmia esimerkiksi 50 vuoden mittaisen sopimusavioliiton tai 10 vuoden pika-avioliiton. Sopimuksen voi aina uusia, jos haluaa olla naimisissa toiset 50 vuotta. Ei ole mitään syytä rajoittua nykyisten perusihmisten pariutumistapoihin, eivätkä monet niin enää teekään. Mikään ei myöskään estä olemasta ikuisesti yhdessä yhden partnerin kanssa. Siihen tarvitaan vain luja side ja luja luonne. Tuhat vuotta kestävä avioliitto olisi varmasti tavoittelemisen arvoinen saavutus.

35. Kuolema on ihmisen viimeinen suuri seikkailu

Ei, elämä on suuri seikkailu. Kuolleena vain makaat paikallasi ja haiset pahalle.

36. Yhteiskunnallinen järjestyksen säilyminen vaarantuisi, jos elinikä muuttuisi radikaalisti

Orjuuden poistaminen ja naisten äänioikeuskin vaaransivat yhteiskunnallisen järjestyksen säilymistä. Vanhan järjestyksen säilyminen ei ole niin tärkeää, että sen vuoksi pitäisi polkea ihmisoikeuksia tai estää lääketieteellistä kehitystä.


Lue myös nämä


Linkkejä

Suomen Transhumanistiliitto

Immortality Institute
- Immortality FAQ

The Longevity Meme
- Fight Aging! Blog

SENS Foundation
Methuselah Foundation

Chris Phoenix: Nanotechnology and Life Extension
Robert A. Freitas Jr.: Death is an Outrage
Phil Bowermaster: Death sucks
George Dvorsky: Bio-Luddite Nation
Ben Best: Why life extension?
Ben Best: Mechanisms of aging
Ronald Bailey: Forever Young
Nick Bostrom: The Fable of the Dragon-Tyrant
Nick Bostrom: In Defense of Posthuman Dignity
Aubrey de Grey: Closing in on the Cure for Death

SENS – Strategies for Engineered Negligible Senescence

Leonid Gavrilov & Natalia Gavrilova: Longevity Science, Why we fall apart

Maximum Life Foundation: The Owner’s Manual For The Human Body (PDF)


Kommentteja
Peeämaa @ 15:44:33 | 2004-09-20|
En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi elää ikuisesti. Mielestäni nykyinen ihmisen elinaika riittää aivan loistavasti ja teen aikanani mielelläni tilaa muille. Itseasiassa pahempaa rangaistusta ei mielestäni kenellekkään voisi langettaa kuin ikuisen elämän.

Yksityisetsivä @ 22:30:00 | 2004-09-21|
Näemme asian selvästi päinvastoin. Minusta kuolema on pahin rangaistus jonka voi langettaa ja ikuinen elämä taas riittäisi minulle aivan loistavasti. Pääasia tietysti on, että molemmat saavat elää niin pitkään kuin haluavat.

Voitko määritellä tarkemmin, miksi kuolemattomuus näyttää sinusta rangaistukselta?

Se voisi tietysti tuntua aika ikävältä, jos olisi yksikseen kuolematon ja joutuisi katselemaan muiden kuolemia vuosisadasta toiseen. Siksi kannattaakin pyrkiä siihen, että kaikilla on mahdollisuus kuolemattomuuteen.

me @ 15:14:44 | 2005-07-04|
Kommenttina kohtaan 7 ja 8.

Minä uskon Jumalaan. Uskon ja epäilen, mutta uskon kumminkin. Haluaisin huomauttaa että tätä kutsutaan nimen omaan uskonnoksi juuri siksi, että sitä ei voi todistaa puoleen eikä toiseen, se pitää vain uskoa.. En kykene todistamaan sinulle tai kenellekään muulle Jumalan olemassa oloa tai olemattomuutta. Mutta uskon että Jumala on ja vaikuttaa.

No.. Olipa miten tahansa. Kun keksit kuolemattomuuden, tai erittäin pitkän iän salaisuuden, niin soita minulle. Jos eläisin liian pitkään niin Jumala kyllä kutsuisi minut luokseen niin halutessaan.

On miljoona asiaa jotka haluaisin tehdä ja oppia ja minä ainakin aion yrittää.

Yksityisetsivä @ 15:08:17 | 2005-07-18|
>Jos eläisin liian pitkään niin Jumala kyllä kutsuisi minut
>luokseen niin halutessaan.

Uskovaiselta kannalta tuo on aika hyvä tapa ajatella asiaa.

34 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kehohan pystytään nykyään jo säilyttämään terveenä, mutta mieltä ei. Mikä onkaan surullisempi näky...

Yksityisetsiva kirjoitti...

Dementia ja muut vanhenemisen vaivat ovat tosiaan surullisia. Molemmat mummoni ovat nykyään vanhuudenhöperöitä, eivät muista edes itseään omia valokuvia katsoessaan. Kymmenen vuotta sitten molemmat olivat vielä hyvissä voimissa.

http://mutantti.blogspot.com/2006/08/sairaalloisuuden-tiivistmist_28.html

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka monta ihmistä voi tämä planeetta elättää?

Lähimpiin aurinkokuntiin on tuhansien vuosien matka, eikä ole mitään syitä olettaa että siellä edes olisi elämälle suotuisia planeettoja.

Voi olla, että jos kuolemattomuus saavutettaisiin siitä alkaisi ihmiskunnan suurin teurastus, jonka jälkeen voittajat eläisivät ikuisesti.

Yksityisetsiva kirjoitti...

Kuinka monta ihmistä voi tämä planeetta elättää?

Riippuu paljon siitä millaisia ihmisiä pitää elättää ja millä teknologisella tasolla. Jos kolonisoimme autiomaat, meret ja ylämaat, rakennamme vertikaalisia farmeja ruoantuotantoon, käytämme geenimuunneltuja bakteereja tai nanoteknologiaa jätteiden kierrätykseen, asumme arkologioissa ja maanalaisissa kaupungeissa, karkea arvio voisi olla 100 miljardia ihmistä (ja silloinkin voisi jättää puolet planeetasta asumattomiksi korpimaiksi).

Ihmiset haluavat asua lähellä toisiaan ja päällekkäin pienissä neliöissä sen sijaan, että muuttaisivat väljemmille alueille (kuten avaruuteen tai lappiin), mutta kun tavaroiden, energian, ruuan ym. tuottaminen paikallisesti kehittyy tarpeeksi, muuttoliike voi hyvinkin kääntyä arkologioista taas väljemmille alueille. Vaikkapa Marsiin.

Tai sitten ihmiset pakkautuvat vielä pienempään tilaan ja asuvat vapaaehtoisesti Matrix-tyylisissä tankeissa suurimman osan ajastaan. Robotit hoitavat kaiken ja ihmiset vain pelaavat virtuaalitodellisuuspelejä.

Lähimpiin aurinkokuntiin on tuhansien vuosien matka, eikä ole mitään syitä olettaa että siellä edes olisi elämälle suotuisia planeettoja.

Jossakin vaiheessa sinne olisi silti lähdettävä, kun aurinko alkaa osoittaa sammumisen merkkejä. Mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään (siis jos emme ole oppineet hallitsemaan tähtiä teknologialla ennen sitä).

Kuolemattomana tuhansien vuosien matka ei ole paljonkaan, jos viettää suurimman osan matkasta kryosäiliössä tai virtuaalitodellisuudessa. Eikä niinkään kauas tarvitse lähteä lyhyemmällä tähtäimellä (lyhyt tähtäin tässä tapauksessa esim. 200-500 vuotta), jos rakennamme asumuksia Marsin ja sen kuiden lisäksi asteroidivyöhykkeelle ym.

Voi olla, että jos kuolemattomuus saavutettaisiin siitä alkaisi ihmiskunnan suurin teurastus, jonka jälkeen voittajat eläisivät ikuisesti.

Kannattaa siis pitää huolta siitä, ettei näin käy. Aubrey de Greyn suunnitelmaan kuuluu esim. se, että ikääntymisenestolääkitystä jaetaan kaikille samalla tavoin kuin HIV-lääkitystä jaettaisiin siinä tapauksessa, jos HIV leviäisi yhtä helposti kuin flunssa.

Anonyymi kirjoitti...

mulla tää nappis ei oikeen toimi nyt mutta oisin kysynyt etta kun tassa jutussa mainittiin etta tietoituus voitaisiin siirtaa "virtuaaseksi" ja ohjata ihmista kaukanta ja ei oisi mitaan vaaroja periiatteessa mutta eihan se o1e sama henki1o joka sita tyyppia ohjaa "virtuaasesti" vaan sama11a tava11a ajatteva "laite tai olento" tai sitten aivot pitaisi linkittaa tietokoneeseen ja sita kautta hallita ruumista jotta juuri SINÄ eläisit.

Yksityisetsiva kirjoitti...

John, en ole aivan varma ymmärsinkö mitä tarkoitat, mutta sekoitatko ehkä etäläsnäolon ja mielensiirron toisiinsa?

Etäläsnäolossa kauko-ohjaat robottia esimerkiksi puvun tai aivolinkin kautta. Ihmismieltä ei tarvitse siirtää koneeseen, ne vain toimivat yhteistyössä. Kuin ohjaisit RC-autoa netin kautta.

Mielen siirtämisessä koneeseen (EI mielen kopioinnissa) on kyse tietoisuuden "liu'uttamisesta" keinotekoiseen muotoon. Kuvittele, että korvaat aivoistasi palan kerrallaan koneosilla, jotka toimivat yhtä hyvin tai paremmin kuin lihalliset osat, ja olet koko prosessin ajan valveilla. Tietoisuutesi prosessi ei katoa, vaikka lihalliset aivosi ovat lopulta poissa. "Sinä" et ole aivosi vaan "sinä" olet se jatkuva prosessi.

Ajattele vaikka shakkilautaa, josta vaihdetaan nappulat yksi kerrallaan ja lopulta itse pelilautakin ruutu kerrallaan, vaikka peli on käynnissä koko ajan. Shakkipelin säännöt säilyvät muuttumattomina ja peli jatkuu häiriintymättä, vaikka kaikki nappulat ja lauta ovat vaihtuneet.

Anonyymi kirjoitti...

Kuolemattomuus-liikkeen ja kuolemattomuuden konseptin tieteellistä, filosofista ja eettistä kritiikkiä seuraavassa ketjussa jonka aloitin: http://www.imminst.org/forum/On-the-inner-psychology-of-immortalism-and-the-lure-of-science-fantasy-t23407.html

Yksityisetsiva kirjoitti...

Buddenbrook, sinun kannattaa varmaan aloittaa lukemalla Eliezer Yudkowskyn sarja Quantum Mechanics and Personal Identity.

http://www.overcomingbias.com/2008/06/qm-and-identity.html

Anonyymi kirjoitti...

"http://www.overcomingbias.com/2008/06/qm-and-identity.html"

Haiskahtaa vahvasti junk-tieteeltä (ja junk-filosofialta). Nopean läpiluvun perusteella tieteellisen näytön ja tehtyjen johtopäätösten välillä ammottaa valtava kuilu.

Yksityisetsiva kirjoitti...

Buddenbrook, "haiskahtaa junkilta nopean läpiluvun perusteella" ei vaikuta minusta vakavasti otettavalta vasta-argumentilta. Teet hätäisiä, ennakkoluuloisia johtopäätöksiä vajavaisten tietojen pohjalta. Olisi mukavaa, jos lukisit asioista ajatuksen kanssa ja kirjoittaisit sitten harkittua, syvällistä kritiikkiä.

Anonyymi kirjoitti...

Pyrin lukemaan paljon ja ottamaan asioista selvää. Olen lukenut useiden tunnettujen ja profiloituneiden tutkijoiden kirjoja ihmisen tietoisuudesta, sekä tutkimuspapereita, ja aion lukea niitä lisää. Lukemiseen, kuten elämään, käytettävissä oleva aika on kuitenkin rajallinen, joten valikoin lukemiseni. Tämä itse kouluttautunut tiedemies, joka vähän väliä tyrkyttää virkkeiden sekaan alleviivauksia siitä kuinka ymmärtää kvanttimekaniikan lähes täydellisesti joten uskokaa häntä, toistaa rasittavuuteen asti kuinka hiukkaset eivät ole biljardipalloja rakastuneena tähän "oivallukseensa" jollakin egoa hyväilevällä tasolla ja tieteeseen inherentisti kuuluvat skeptisyys, monimutkaisuuden ja epävarmuuden käsitteleminen jne. loistavat poissaolollaan. Entä missä se varsinainen kova tieteellinen todistusaineisto on? Ja lopulta tämä transhumanisti toistettuaan biljardipallon n. kertaa uskoo (uskotelleensa itselleen) että kyllä hän sittenkin olisi se uploadattu kopionsa. Rankkaan junk-tieteeksi subjektiivisen arvioni pohjalta, koska kaikkeen ei voi lähemmin tutustua. 1.5 tuntiakin oli jo aivan tarpeeksi. Joten totean, Ei kiitos. Ei vakuuttanut tieteellisyydellään.

Yksityisetsiva kirjoitti...

Olen lukenut useiden tunnettujen ja profiloituneiden tutkijoiden kirjoja ihmisen tietoisuudesta, sekä tutkimuspapereita, ja aion lukea niitä lisää.

Adhominemit sivuuttaen - voisitko mainita nimiä ja otsikoita, jotta voisin lukea ketkä ovat saaneet sinut vakuuttumaan siitä, että mielensiirto (huom, EI kopiointi) ei voisi toimia?

Mikä on mielipiteesi moravec-siirrosta tai kyborgisoinnista? Pidätkö niitäkin vain kopiointina? Oletko täysin mereologinen essentialisti asian suhteen? Jos hippocampus korvataan keinotekoisella hippocampuksella, onko ihminen silloin kuollut? Onko keinosydämen voimin elävä ihminen sinusta sydämetön tai kuollut?

Oletko niin varma mielensiirron epäonnistumisesta, että sitä ei kannattaisi tutkia?

Pitääkö ihminen saada säilymään joko 100% tarkkuudella samanlaisena tai ei ollenkaan, ilman että välissä olisi mitään mahdollisuuksia?

Vaikuttaa nimittäin siltä, että ainoa sinulle kelpaava "kuolemattomuus" on tila, jossa mikään ei koskaan muutu (tällainen tila olisi kuolema minun mielestäni; elämä on muutosta).

Anonyymi kirjoitti...

Kyse on siitä mitä "minä" (vertauskuvallisesti "sielu") on, se tekijä joka antaa kahdelle 100% identtiselle kaksoselle kummallekin oman ainutkertaisen tietoisuutensa tästä maailmasta. "Sinä" olit varmasti lapsena erilainen persoona kuin vanhempana, mutta perimmäinen subjektiivinen kokija oli sama. Ikkuna tähän maailmaan. Haettua merkitystä kuvaa jossakin määrin yleinen huoahdus "miksi en syntynyt joksikin toiseksi ihmiseksi" tai jopa "olisi mielenkiintoista syntyä koiraksi".

On muuten hyvin mahdollista, että subjektiivista kokemusta (miksi tietty hiukkasyhdistelmä aivoissa on tuntemuksena kuumaa ja toinen kylmää, toinen kipua ja toinen rakkautta jne.) ei koskaan pystytä hajoittamaan palasiinsa. Vaan on hyväksyttävä vastaus "ne vain ovat". Samoin voi käydä laajemmin tietoisuuden kanssa. Jo nyt tiedetään ettei mikään yksi osa aivoista vastaa yksin tietoisuudesta, vaan tietoisuus on pikemminkin "kaikkialla". Jos "tietoisuus-neuroneita/synapseja/???" ei aivoista pystytä jäljittämään ja kuten useampi tutkijakin epäilee, vastaukseksi tulee "tietoisuus vain on" (kuten moni muukin asia universumissa kun esitetään miksi-kysymyksiä "miksi aine ja energia käyttäytyvät juuri sillä ja sillä tavalla" "ne vain käyttäytyvät" alkaen kysymyksestä miksi alkuräjähdykseen oli latautuneena juuri ne elämänmahdollistavat ominaisuudet joiden matemaattinen todennäköisyys on yksi triljoonista triljooniin universumien lakeja ja koostumusta randomisti generoivalta ohjelmalta. Ne vain olivat.)

Moravec-siirto on täysin hypoteettinen muutaman ehkä-mahdollisesti-nanobotin, simuloinnin ja tieteellisen fantasian keitos, jossa ajatus jo kopiosta (välittämättä "minästä") tuntuu hyvin arveluttavalta täydellisenkään tieteen hallinnan näkökulmasta, koska simulointi ei olisi koskaan yksi yhteen. Universumi nähdään pelkkänä matematiikkana, eikä aineen "vain on" ominaisuuksista välitetä lainkaan.

Tämä mielen "uploadaus" on muuten yksi pahimpia transhumanismin julkisen kuvan edistämisen esteitä transhumanismin omassa mielikuvamarkkinoinnissa. Heti kun joku tästä rupeaa puhumaan, kuten taannoisessa YLE:n asiaohjelmassa, niin varmasti 99.9% katsojista pitää puhujaa tärähtäneenä ja jokunen naurahtaa kahvit sieraimistaan. Itse en näin ajattele, ja sinänsä suhtaudun suvaitsevaisesti tällaisten ajatusten fantasioimiseen, mutta tieteellisesti ja filosofisesti en jaksa siihen uskoa lainkaan.

"Vain on" kysymykset koskevat myös koneiden tietoisuutta (voivatko ne koskaan olla?) ja useampaa muuta transhumanismille läheistä aihetta.

Yksityisetsiva kirjoitti...

"Sinä" olit varmasti lapsena erilainen persoona kuin vanhempana, mutta perimmäinen subjektiivinen kokija oli sama.

Samalla periaatteella voisi sanoa, että "sinä" olit ihmisenä erilainen persoona kuin mielensiirron jälkeen, mutta perimmäinen subjektiivinen kokija oli sama. Mikä tässä on erilaista? Jos "minä" voi selvitä lapsuudesta aikuisuuteen, miksei se voi selvitä siirrosta toiseen substraattiin? Miksi oletat, että se perimmäinen subjektiivinen kokija on pysyvä ja muuttumaton ja vain kaikki siinä ympärillä oleva muuttuu? Minusta ei ole mitään "perimmäistä kokijaa", kaikki muuttuu perimmäisiä kokijoita myöten. Toiset osat vain muuttuvat hitaammin kuin toiset. Liian nopea muutos nykymuodossaan hitaasti muuttuviin osiin voisi aiheuttaa subjektiiviseen kokemukseen häiriöitä, mutta hitaasti muuttuvat osat voidaan muuttaa hitaasti.

Esimerkiksi Henry Abarbanel (http://neurograd.ucsd.edu/faculty/detail.php?id=19), joka on kollegoineen vaihtanut hummerille elektronisia neuroneja (tästä Stross sai idean Lobsters-tarinaan) pitää hyvinkin varmana sitä, että jonakin päivänä uploading onnistuu, vaikka siihen voi mennä 500 vuotta. (http://sciencefictionbiology.blogspot.com/2006/12/free-friday-fiction-lobsters.html)

Lainaus: After an intense period of modeling, we created an electronic neuron in the spring of 1999 and inserted it in place of a deliberately damaged neuron in the lobster's neurological circuit. By themselves, the remaining intact biological neurons oscillated quite irregularly producing electrical signals that could not be interpreted by the muscles but the mutual interaction of the electronic neuron with the biological neurons restored the natural activity of the circuit.
- http://www.aps.org/publications/apsnews/200004/forefronts.cfm

Onko hummeri nyt edelleen oma itsensä, kun yksi normaali neuroni on rikottu ja tilalle on laitettu e-neuroni, joka tekee saman asian kuin normineuroni?

Itsekin haluaisin kokeilla kyborgisaatiota juuri yksi pala kerrallaan ja katsoa missä vaiheessa alan menettämään sen maagisen subjektiivisen "itseni". Lähden siitä oletuksesta, että minussa ei ole mitään maagista itseä, ei mitään pysyvää minuuden keskusta; olen vain eriasteisesti kasaantuva ja hajaantuva prosessi, joka muuttuu koko ajan, ollen välillä enemmän itse ja välillä vähemmän itse, ja muuttuminen keinotekoiseksi olennoksi yksi atomi/ solu/ solukimppu kerrallaan ei ole sen kummempaa kuin muuttuminen lapsesta aikuiseksi. Jos minulla on tekosydän, siitä tulee osa "minua"; jos minulla on tekoneuroni, siitä tulee osa "minua". Jos kyborgisaatio (ollessani tietoisessa tilassa koko vaihtoprosessin ajan) päättyy siihen, että olen jälkeenpäin verraten vain 68% sama "minä" kuin lihallisessa muodossa (tosin saatan olla jopa "parempi minä" kuin lihallisessa muodossa!), sekin on jo ihan hyvä saavutus, varsinkin jos vaihtoehtona on 100% biologinen kuolema.

Vaan on hyväksyttävä vastaus "ne vain ovat". Samoin voi käydä laajemmin tietoisuuden kanssa. Jo nyt tiedetään ettei mikään yksi osa aivoista vastaa yksin tietoisuudesta, vaan tietoisuus on pikemminkin "kaikkialla".

Mutta "ne vain ovat" on mystinen vastaus mystiseen kysymykseen eli ei toimi. Jos vastauksesi on "ne vain ovat", se toimii pelkkänä uteliaisuuden pysäyttäjänä. Jos vaadit, että meidän on hyväksyttävä vastaus "ne vain ovat", silloin voisit samantien tehdä sen oletuksen, että todellinen vastaus tulee olemaan aina tieteen ulottumattomissa. "On vain hyväksyttävä" on luovutusasennetta ennakkoon, ennen kuin on kokeillut kaikkia vaihtoehtoja.

To worship a phenomenon because it seems so wonderfully mysterious, is to worship your own ignorance.
http://www.overcomingbias.com/2007/08/mysterious-answ.html

Kysymys ei ole, että "onko uploading mahdollista, kyllä vai ei?" vaan kysymys on, että millä tekniikalla, millä tasolla ja millä tarkkuudella se on mahdollista?

Tämä mielen "uploadaus" on muuten yksi pahimpia transhumanismin julkisen kuvan edistämisen esteitä transhumanismin omassa mielikuvamarkkinoinnissa.

Voi olla, mutta tässä on taas kyse siitä, että halutaanko laimentaa asioita suuremman suosion saavuttamiseksi vai keskittyä sellaisiin ihmisiin, jotka eivät laimennusta tarvitse ja joiden mielipiteellä on oikeasti merkitystä. Haetaanko kansan suosiota Idolsien tavoin vai keskitytäänkö tekemään omaa, mahdollisimman laadukasta juttua pienessä piirissä? Yritetäänkö tässä parantaa transhumanismin julkista kuvaa vai uploadingin julkista kuvaa? Esim. Global Spiralin artikkeleissa tunnuttiin jatkuvasti olettavan, että nämä ovat sama asia.

Uploadingin julkista kuvaa on vaikea parantaa, jos ei puhuta uploadingista. Ehkä se pitäisi erottaa transhumanismista kokonaan omaksi alueekseen, molempien hyödyksi?

Oma asenteeni on, että jos kysytään, niin kerron rehellisesti mitä mieltä olen ja jos kahvi menee jollakin väärään kurkkuun, se on hänen ongelmansa. Mutta jos kukaan ei kysy, niin en minä mielensiirtoa ole ensisijaisesti mainostamassakaan. Se on vain yksi mahdollisuuskimppu kymmenien muiden kimppujen joukossa.

Heti kun joku tästä rupeaa puhumaan, kuten taannoisessa YLE:n asiaohjelmassa

Muistatko mikä ohjelma? Viimeisin, jonka minä taisin nähdä oli silloin, kun joku nainen haastatteli jotakin futuristia taidegalleriassa (siitä on jo aikaa, enkä nyt jaksa etsiä blogin arkistosta).

Anonyymi kirjoitti...

Kuolemaa ei ymmärretä, ja sitä kautta ei ymmärretä myöskään elämää. Henkilökohtaisesti eläisin mieluiten sellaisessa maailmassa, jossa "kuolemaa" ei mielletä pahaksi tai epämiellyttäväksi asiaksi (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tavoiteltaisi mahdollisimman pitkää elämää).

Minun on kuitenkin pakko suositella sinulle erästä kolmiosaista kirjaa. Se on Neale Donald Walsch -nimisen henkilön kirjoittama, ja sen nimi on Keskusteluja Jumalan kanssa I-III (engl. Conversations With God).

Suosittelen lukemaan kys. teoksen avoimin mielin, vaikka eräänlaisena filosofiana tai vaihtoehtoisesti kertomuksena. Tai ihan miten haluaa. (Kys. kirjalla ei ole muuten mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa, vaikka tämä saattaa siltä kuulostaa.) Niin tai voithan tietty jättää lukemattakin, mutta sitä en suosittele. :) Voi olla, ettei siinä ole sinulle oikein mitään uutta, mutta muutamia tekstejäsi lukeneena luulen, että se voisi olla sinusta hyvin mielenkiintoinen.

Vaikutat sen verran fiksulta kaverilta, että mikäli luet tai olet jo lukenut tämän kolmiosaisen eepoksen, kuulisin (lukisin) mielelläni ajatuksiasi aiheesta.

Yksityisetsiva kirjoitti...

En ole lukenut Walschin kirjoja, olen kyllä kuullut niistä aiemminkin. Ehkä jonakin päivänä.

Syömäri Jantunen kirjoitti...

Lainaus: "8. Kuoleman jälkeen sielu pääsee taivaaseen.

Mistä tiedät? Pystytkö todistamaan väitteesi? Tiedätkö aivan varmasti, että taivas on olemassa? Tiedätkö varmasti, että sielu on olemassa? Pelkkä sanominen tai toivominen ei riitä todisteeksi.

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että en edes halua taivaaseen. Vaikka pystyisit todistamaan, että taivas on olemassa, haluaisin silti elää ikuisesti tässä maailmassa. Taivaassa eläminen ei yksinkertaisesti kiinnosta minua."

Minua ihmetyttää, miten ihmisillä on aina tarve määritellä oma juttunsa joksikin muuksi kuin uskonnoksi ja toisten juttu hömppätoiveajatteluksi (ts.uskonnoksi). Minusta kun näyttää, ettei transhumanismi pysty (ainakaan vielä) todistamaan perusväitteitään (ikuinen elämä on ihmiselle mahdollista), sen paremmin kuin keskivertouskontokaan. Ja jos pysyisi todistamaan, olisi kansainvälinen tiedeyhteisö varmaan transhumanismin takana nykyistä aktiivisemmin?

Miksi siis haukkua toista ryhmää (esim. kristityt) samasta haaveesta (ikuinen elämä taivaassa), mikä itsellä transhumanistina on (ikuinen elämä maan päällä tai avaruudessa).

Minusta on luonnollista, että ihminen, joka rakastaa elämää, haluaa elää ikuisesti, ja on myös ymmärrettävää, että ihmiset löytävät erilaisia toivoja, joihin he tässä haaveessan tarttuvat. Idealistiselle järki/tiedeuskovaiselle transhumanismi sopii, perinteistä pitävälle (muitakin ominaisuuksia on) sopii paremmin joku vanha uskonto.

Lisäksi uskon, että on myös sattuman ja kasvatuksen kauppaa, mitä polkua ihminen lähtee seuraamaan tiellään kuolemaa karkuun.

Sinun (ja muiden transhumanistien) utopiassa minua kiinnostaa ja epäilyttää eniten yksi kohta, johon toivoisin kommenttia:

näen kyllä ihmiskunnan älyllisen ja teknisen kehityksen suunnan ja uskon, että voisi olla jopa uskottavaa saada syväjäädytetyt ruumiit herätettyä henkiin ja jopa tietoisuus siirrettyä mikrolevylle. Ihmiskunnan henkinen kehitys epäilyttää minua huomattavasti enemmän. Onko nähtävissä syvää linjaa ihmiskunnan kehittymiseksi altruistisempaan suuntaan? Voidaanko osoittaa, että ikuisen elämän saavuttaneet mikropiirit eläisivät sovussa ja rauhassa, kun ihmiskunta tähän asti on elänyt sodasta sotaan ja itsekkäästä omaneduntavoittelusta toiseen.

Jos ihmiskunnalle biologisena lajina kuuluu taistelu erilaisista resursseista, taistelu kehittymisen eteen, taistelu ja kilpailu, jossa välttämättä tarvitaan häviäjiä ja voittajia, millaisen muodon tämä taistelu saisi aineettomassa todellisuudessa?

Vai lakkaisiko ihmiskunta olemasta biologinen laji, kun biologia olisi jo poissuljettu ja jos lakkaisi, onko kenelläkään mitään tietoa siitä, minkälaiset lait ihmiskuntaa sitten ohjaisivat?

Lisään loppuun vielä, että henkilökohtaisesti minua pelottaisi herätä syväjäästä maailmaan, jonka hyväntahtoisuudesta aikamatkailijoita kohtaan minulla ei olisi mitään ennakkotietoa?

Toisinsanoen, eikö ihmiskunnan henkisen kehityksen suunta kohti hyvyyttä ja epäitsekkyyttä pitäisi ensin jotenkin todentaa, ennen kuin ikuista elämää kannattaa tosissaan ruveta tavoittelemaan?

Yksityisetsiva kirjoitti...

Minua ihmetyttää, miten ihmisillä on aina tarve määritellä oma juttunsa joksikin muuksi kuin uskonnoksi ja toisten juttu hömppätoiveajatteluksi (ts.uskonnoksi).

Uskonto olettaa yliluonnollisuuksia. Transhumanistit eivät oleta mitään yliluonnollista. Tässä on selkeä ero.


Onko nähtävissä syvää linjaa ihmiskunnan kehittymiseksi altruistisempaan suuntaan? Voidaanko osoittaa, että ikuisen elämän saavuttaneet mikropiirit eläisivät sovussa ja rauhassa, kun ihmiskunta tähän asti on elänyt sodasta sotaan ja itsekkäästä omaneduntavoittelusta toiseen.

Huono tulevaisuus on tietysti mahdollinen. Siksi sitä onkin syytä pyrkiä aktiivisesti rakentamaan parempaan suuntaan. Vaikka nykypäivänä onkin nähtävissä, että ihmiset elävät pidempään ja ihmisoikeustilanne paranee yleisesti ottaen (ja niin edelleen), se ei tarkoita sitä, että trendi jatkuisi automaattisesti. Luonto on julma ja vaikka kykenisimme irrottautumaan luonnon julmuudesta tekemällä itsestämme noin kuvaannollisesti katsoen "luonnottomia", tämä luonnottomuuskin voi olla julmaa. On vain pyrittävä tekemään "luonnottomuudesta" parempi kuin luonnon julmuudesta. Täydellisen hyvää tulevaisuutta ei voi todistaa mahdolliseksi tai saavuttaa, voimme vain tehdä parhaamme.

Vai lakkaisiko ihmiskunta olemasta biologinen laji, kun biologia olisi jo poissuljettu ja jos lakkaisi, onko kenelläkään mitään tietoa siitä, minkälaiset lait ihmiskuntaa sitten ohjaisivat?

Tätä on pohdittu transhumanistien piireissä paljon. Katso esim:
http://hanson.gmu.edu/uploads.html
http://www.jetpress.org/v16/hanson.html

Lisään loppuun vielä, että henkilökohtaisesti minua pelottaisi herätä syväjäästä maailmaan, jonka hyväntahtoisuudesta aikamatkailijoita kohtaan minulla ei olisi mitään ennakkotietoa?

Suosikkivastaukseni tähän on, että jos minä herään dystopiassa, se on heidän ongelmansa. Mutta jos jätetään tällainen machoilu sivuun, niin minua ei erityisemmin pelota herätä dystopiassa, koska huonokin elämä tarkoittaa, että jotain elämää on sentään edelleen olemassa. Kaukaisessa tulevaisuudessa oleva dystopiakin on periaatteessa toivoa antava visio: jotakin elämää on selvinnyt, kaikki eivät ole kuolleet. Niin kauan kuin on elämää on toivoa.

Toisinsanoen, eikö ihmiskunnan henkisen kehityksen suunta kohti hyvyyttä ja epäitsekkyyttä pitäisi ensin jotenkin todentaa, ennen kuin ikuista elämää kannattaa tosissaan ruveta tavoittelemaan?

Ihmisyyden parhaita puolia on syytä varjella ja säilyttää. Ei pidä olettaa, että kehitys seuraisi jotakin automaattista kehityskaarta. Ihmiskunnan kehitys riippuu vain meistä itsestämme. Tästä syystä esimerkiksi Singularity Institute pyrkii nimenomaan varmistamaan, että ensimmäinen supertekoäly on mahdollisimman "hyvä" ennen kuin sellainen rakennetaan. Paras tapa todentaa oikea suunta on rakentaa suunta itse.

Syömäri Jantunen kirjoitti...

"Niin kauan kuin on elämää, on toivoa", tämähän oli Taru sormusten herrasta teoksen yksi hienoja ajatuksia, ja tämän saman ajatuksen luen vahvasti myös sinun kirjoituksistasi. Suhtaudun toivoon sinänsä suurella kunnioituksella, mutta koska transhumanismi on järkeen ja tieteeseen vetaova aate, haluan tuoda esiin muutaman näkökulman tähän toivoon liittyen.

Historiasta voimme todella nähdä, että on muutamia yksilöitä, jotka ovat säilyttäneet toivonsa keskitysleirien tai kidutusten kaltaisissa ääriolosuhteissa. Voimme kuitenkin myös nähdä, että on paljon yksilöitä, joiden toivo sammuu länsimaisen hyvinvoinnin keskellä (paljonko niitä itsemurhia Suomessa taas tehtiinkään?)

Vanhassa testamentissa on muutamia ravisuttava kohtia, jossa kuvataan toivon katoamista, ensimmäinen lainaus on Jobin kirjasta, toinen on Joonan tarinasta:

"jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta"

"Parempi on minulle kuolema kuin elämä"

Minua puistattaa ajatella todellisuutta, jossa jokin, esim. syvä henkilökohtainen ahdistus, oman mielen pirstoutuminen, ulkoapäin tuleva kidutus, paine, uhka tai joku muu syy, jota me tässä emme pysty edes kuvittelemaan, saisi ihmisen sydämestään kaipaamaan kaiken loppumista, kuolemaa, mutta kuolema ei olisi enää mahdollinen, kuolemaa ei tulisi.

Siinä kun vahvat, elämänjanoiset, elämäniloiset ihmiset (transhumanismin piirissä) kaipaavat ikuista elämää ihmisjärkeen ja tieteeseen nojaten, on mielestäni jotain samaa, kuin jos lapsi söisi suklaajäätelön, nauttisi siitä kovasti ja ajattelisi mielessään:

"sitten kun olen aikuinen, ostan sata suklaajäätelöä ja syön ne, niin nautintoni on satakertainen".

Lapsen mielestä logiikka on pettämätön, ja jos aikuinen sanoo lapselle, et voi syödä 100 jäätelöä, tai et ainakaan nauttia siitä, sanoo lapsi ehkä: "minä olen opiskellut koulussa luonnontiedettä, minä tiedän, että ihmislaji on kehittynyt apinasta ja kehittyy edelleen, minä tiedän, että eräänä päivänä voin syödä 100 jäätelöä ja nauttia niistä, joten ole sinä hiljaa ja lakkaa kadehtimasta minun tulevaa 100n jäätelön nautintoani."

Yksityisetsiva kirjoitti...

Voimme kuitenkin myös nähdä, että on paljon yksilöitä, joiden toivo sammuu länsimaisen hyvinvoinnin keskellä (paljonko niitä itsemurhia Suomessa taas tehtiinkään?)

Rikkaus itsessään ei tuo onnellisuutta, mutta silti itkisin mieluummin Corvettessa kuin ruuhkabussissa. Itsemurhasta selvinneet sanovat kuulemma jälkeenpäin, että heti kun hyppäsin katolta, mieleeni tuli ajatus, että kaikki elämän ongelmat olivatkin aika pieniä ja ratkaistavissa jollakin tavoin, mutta päätös hypätä oli ainoa peruuttamaton.

Minua puistattaa ajatella todellisuutta, jossa jokin, esim. syvä henkilökohtainen ahdistus, oman mielen pirstoutuminen, ulkoapäin tuleva kidutus, paine, uhka tai joku muu syy, jota me tässä emme pysty edes kuvittelemaan, saisi ihmisen sydämestään kaipaamaan kaiken loppumista, kuolemaa, mutta kuolema ei olisi enää mahdollinen, kuolemaa ei tulisi.

Transhumanistille tämä on selvä asia: kuoleman pitäisi olla vapaaehtoista. Pakollisuus on ongelma, ei elämä tai kuolema itsessään.

Lapsen mielestä logiikka on pettämätön, ja jos aikuinen sanoo lapselle, et voi syödä 100 jäätelöä, tai et ainakaan nauttia siitä, sanoo lapsi ehkä: "minä olen opiskellut koulussa luonnontiedettä, minä tiedän, että ihmislaji on kehittynyt apinasta ja kehittyy edelleen, minä tiedän, että eräänä päivänä voin syödä 100 jäätelöä ja nauttia niistä, joten ole sinä hiljaa ja lakkaa kadehtimasta minun tulevaa 100n jäätelön nautintoani."

Guinnessin (2004) mukaan jäätelönsyöntiennätys on 10 litraa kolmessa tunnissa. Yhdestä litran suklaajäätelöpaketista tulee arviolta 10 annosta, joten jäätelöä voi syödä 100 annosta. Mitä sanoisit nyt lapselle, joka näyttää sinulle kirjasta, että näin paljon voi oikeasti syödä?

Suuresta jäätelömäärästä ei välttämättä nauti samoin, mutta ennätyksen rikkominen on jo nautinto sinänsä. Kenties lapsen suusta tulee jälleen totuus kuten sadussa Keisarin uudet vaatteet, mutta aikuiset vain hyssyttelevät. :)

Anonyymi kirjoitti...

Transhumanismissa minua eniten harmittaa juuri tämä hengellisyyden puute. Ei siinä ole kyse mistään yliluonnollisesta.

Teillä jää usein huomaamatta, että kaikkein korkein kehitys on hengellistä kehitystä. Sekin kun on lopulta pitkälti informaatiota ja ymmärtämistä. Logiikkaa, tunnetta, intuitiota - ihmisestä itsestään jo valmiiksi löytyvien instrumenttien soveltamista. Yllättäen myös korkein teknologia löytynee hengellisestä kehityksestä, mutta sellaiseen ihmiskunnalla on vielä piitkä pitkä matka.

"Transhumanistille tämä on selvä asia: kuoleman pitäisi olla vapaaehtoista. Pakollisuus on ongelma, ei elämä tai kuolema itsessään."

Entäpäs sitten, jos "kuolemaa" ei ole ja se mitä me kutsumme "kuolemaksi" onkin vain muodonmuutos tai jopa askel seuraavaan kehitysvaiheeseen?

Yksityisetsiva kirjoitti...

Kerrostalon Profeetta: "Transhumanismissa minua eniten harmittaa juuri tämä hengellisyyden puute. Ei siinä ole kyse mistään yliluonnollisesta."

Tuntuu siltä kuin lentokapteenille tultaisiin sanomaan, että voisitko lentää hieman hengellisemmin, koska tässä lennossa ei ole minusta tarpeeksi hengellisyyttä. Jos ei ole kyse mistään yliluonnollisesta, mistä sitten? Tarkoitatko, että lentokapteenin pitäisi laulaa mikkiin ylistystä pilvimassoille? Kuunnella Wagneria lennon aikana? Tuntea syvää yhteyttä universumiin? Muistella lapsuutensa lentokoneleikkejä? Soittaa kaverille ja kertoa, että arvostaa ystävyyttä? Järjestää matkustamoon yhteislauluhetki? Kone pysyy ilmassa ilman hengellisyyttä ja pilotin henkilökohtaiset mieltymykset ovat hänen henkilökohtaisia mieltymyksiään.

Minusta transhumanistinen ajattelu on jo täynnä suuria tunteita, empatiaa, rakkautta, ilon kyyneliä, oivalluksia, ymmärrystä, huippukokemuksia ja meditointia elämän syvällisimpien kysymyksien äärellä. Niihin ei tarvita (eikä kaivata) jumalia, henkiä, aaveita tai maagista keijupölyä. Maailmankaikkeus on normaali paikka. Transhumanismi tai tiede tai teknologia eivät ryövää maailmasta ihmeellisyyttä tai henkisyyttä, koska maailmassa ei ole koskaan ollut mitään ihmeellistä. Kaikki ihmeellisyys tai "henkisyys" on ihmisten mielissä.

Alan Watts puhui aikoinaan piikikkäistä ja mönjäisistä ihmisistä. Piikikkäät haluavat kaiken olevan tarkkaa ja järjestyksessä, mönjäiset kaipaavat hämäryyttä ja monitulkintaisuutta. Ehkä transhumanistit näyttävät sinusta ainoastaan piikikkäiltä ja kaipaisit enemmän mönjäisyyttä sekaan. Se johtuu kuitenkin vain omasta näkökulmastasi, sinun fokuksesi on erilainen. "Henkisyyttä" ei puutu - se on vain toisenlaisella tasolla kuin odotat.

Videolinkki: http://www.youtube.com/watch?v=BE5M8743a1s

"Entäpäs sitten, jos "kuolemaa" ei ole ja se mitä me kutsumme "kuolemaksi" onkin vain muodonmuutos tai jopa askel seuraavaan kehitysvaiheeseen?"

Kuten sanottua, kuolema ei ole ongelma, sen pakollisuus on ongelma. Jokaisen tulisi voida itse päättää haluaako kuolla vai ei. Samoin kuin jokainen tulisi voida itse päättää haluaako ottaa askeleen seuraavaan kehitysvaiheeseen vai ei. Sillä ei ole merkitystä onko kuolema askel johonkin vai ei, askeleen ottamisen vain tulisi olla ihmisen itsensä päätettävissä. Tällä hetkellä luonto puskee ihmisiä pakolla ottamaan askeleen tuntemattomaan. Ja tuntematonhan voi olla paljon tyhjempi, tylsempi ja vähemmän henkisempi kuin tämä maailma.

Jos kuolema todella olisi askel johonkin parempaan, haluaisin tietää sen etukäteen ja tieteellisesti todistetusti. En osta sikaa säkissä vain siksi, että jonkun mielestä tuntuu siltä, että säkistä löytyy ihmisen seuraava kehitysvaihe.

Anonyymi kirjoitti...

Käyttämistäsi sanavalinnoista huokuu sellainen ikävä leima. Sinä oletat ihan liikaa, äläs nyt laita sanoja suuhuni. Lentokapteeni voi minun puolestani vaikka tanssia ripaskaa. En minä koita käskeä ketään tekemään mitään tai sanoa, mitä jonkun "pitäisi" tehdä.

"Jos ei ole kyse mistään yliluonnollisesta, mistä sitten?"

Ei hengellisyys ole mitään lauleskelua tai maagista keijupölyä. Kuten sinä itse sanoit, maailmassa ei ole koskaan ollut mitään ihmeellistä ja maailmankaikkeus on ihan normaali paikka. Ei yliluonnollisessakaan lopulta ole mitään "yliluonnollista". Se on ihan normaalia meininkiä. "Yliluonnollinenkin" voi muuttua tiedon ja ymmärtämisen avulla luonnolliseksi (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alunperin "yliluonnollista" asiaa olisi olemassa), ja tätä minä ehkä ymmärrän hengellisyydellä - se on eräänlaista intuitiivista viisautta, joka yhdistää "piikikkyyden" ja "mönjäisyyden".

Jos haluaa ymmärtää todellisuutta, niin nykytieteen antamat lasit tuntuvat olevan siihen valitettavan kapeat ja putkimaiset. Kaikkea kun ei voi kvantifioida kaavioksi. Ei minulla mitään transhumanismia/-isteja vastaan ole, mutta minua vähän arveluttaa lopputulos, mikäli teknologiseen kehitykseen tähtäävästä aatteesta puuttuu ns. universaali viisaus.

Anonyymi kirjoitti...

Hei! En tiedä, oletko jo nähnyt jutun, mutta Tieteen Kuvalehdessä 4/2009 on artikkeli "Voiko ihminen elää ikuisesti?" (s. 68 - 73). Siinä käsitellään yleisesti ikääntymiseen liittyvän tutkimuksen edistymistä viime aikoihin asti. Omasta mielestäni mielenkiintoinen.

Yksityisetsiva kirjoitti...

En ole nähnyt artikkelia, täytyy vilkaista. Kiitos vinkistä.

Anonyymi kirjoitti...

Niin onko ihminen todella käynyt kuussa? Googlehaku: "moon hoax" antaisi ymmärtää vähän muuta...

Yksityisetsiva kirjoitti...

Huoh. Kuulentojen luuleminen huijaukseksi on silkkaa tietämättömyyttä. Kuussa on peili, jonka avulla sen etäisyyttä Maasta lasermitataan tänäkin päivänä. Hankalaa se olisi ollut asentaa sinne, jos siellä ei olisi käyty.

http://en.wikipedia.org/wiki/Lunar_Laser_Ranging_Experiment

Anonyymi kirjoitti...

Esität kaikki niin yltiöpositiivisesti niinku sais maailman missä ei ole mitään ongelmia:D Mielenkiintosia visioita kyllä, itseäni ei hirveesti tosin sellanen elämä houkuttais jossa asutaan pienessä kolossa, nappailaan pillereitä että pysyis järjissään ja pelataan päivät pelejä. (Oli tekstissä tietysti muitaki esimerkkejä).

Nykyään länsimaisen ihmisen elämänlaatu on monilta osin parantunut mutta sairauksia on varmaan enemmän kuin ikinä ja mielenterveys on huonompi kuin aikasemmin. Eikä voida sanoa ettei ihmiset sorra toisiaan jos 20% maailman väestöstä kuuluu hyväosasiin (esim. me) ja välillisesti ihmiset nyt vasta sortaakin, lapsityövoima jne. Lääkkeet parantaa kyllä tauteja mutta aiheuttaa tosi paljon sivuvaikutuksia, myös kuolemantapauksia. Mutta tässä on paljon syytä siinä että lääkkeet on tuottoisaa bisnestä. Kuinka kauan ihminen on asunut avaruudessa, 14kk? Vai enemmän? Jos joku pystyis asumaan 10-20 vuotta avaruudessa (sekoamatta) vois ehkä sanoa että ihminen pystyy nykyään asumaan avaruudessa.

Nämä nyt tuli ainakin mieleen..Jotain realistisempaa näkemystä ois mielenkiintosta lukea.

Yksityisetsiva kirjoitti...

Esität kaikki niin yltiöpositiivisesti niinku sais maailman missä ei ole mitään ongelmia:D

Yksi tämän FAQin päätarkoitus on nimenomaan esittää vasta-argumentteja yleisesti esitettyihin yltiöpessimistisiin, epärealistisiin ja yksinkertaistaviin väitteisiin. Tulkitset tekstiäni täysin väärin, jos oletat sen tarkoittavan, että kuvittelen asioiden johtavan automaattisesti maailmaan vailla ongelmia.

itseäni ei hirveesti tosin sellanen elämä houkuttais jossa asutaan pienessä kolossa, nappailaan pillereitä että pysyis järjissään ja pelataan päivät pelejä.

Ja tässä annat malliesimerkin yksinkertaistavasta ja yltiöpessimistisestä väitteestä tulkitsemalla tekstiäni omien ennakkoluulojesi perusteella.

Nykyään länsimaisen ihmisen elämänlaatu on monilta osin parantunut mutta sairauksia on varmaan enemmän kuin ikinä ja mielenterveys on huonompi kuin aikasemmin.

Ja mikä on sinun ratkaisumallisi näihin ongelmiin? Pitäisiko sinun mielestäsi palata menneisyyteen tai jähmettyä paikoilleen uusien ratkaisujen etsimisen sijaan? Jos lääkkeet aiheuttavat ongelmia, täytyy kehittää parempia lääkkeitä. Jos avaruudessa asuminen on ihmiskeholle ongelma, täytyy kehittää ihmiskehoa paremmin avaruuteen sopivaksi. Nämä ovat teknologisia haasteita, mutta eivät millään tavoin perusolemukseltaan epärealistisia.

Realistinen näkemys ei tarkoita pelkkien ongelmien näkemistä ilman ratkaisuvaihtoehtoja.

Anonyymi kirjoitti...

Taitaisi mennä nuppi sekaisin jos yrittäisi pitää kiinni, sanotaanko vaikka vain 100 000 vuoden muistoista. Ja jos jollakin nanoteknologisilla härpättimillä pidät muistoja yllä, kuvittelisi valtavan muistin olevan psyykeelle tuhoisaa.

Anonyymi kirjoitti...

Olisi se mahdollista, kyllä ihmisen aivot pystyisivät pitämään muistoja 100 000 vuoden ajalta, uusia kytköksiä syntyy ja vanhoja poistuu. Muistoille kävisi kuin vanhoille valokuville: Ne haalistuisivat vähitellen ja lopulta katoaisivat. Sen voit itse kuvitella kun mietit jotain mikä tapahtui 10 vuotta sitten ja toista vuosi sitten tapahtunutta asiaa. Aivot ovat monimutkainen systeemi, kyllä niistä kapasiteettia löytyy.
t. A-V

Anonyymi kirjoitti...

Asiallista tekstiä! Itsekin uskon kuolemattomuuden tulemiseen nykyaikana. Itse näen mahdolliseksi jopa totaalisen kuolemattomuuden, sillä ihmiset voivat siirtyä toiseen universumiin, jonka löytämisen NASA on ilmeisesti vahvistanut, mutta katsotaan ensin yksinkertaista kuolemattomuutta.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi näkökulma toiveeseen ohessa.

http://www.ourhollowearth.com/passporttoeternity.htm

Unknown kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.