Oikeutta roboteille

Brittiraportti: Robotit vaativat kansalaisoikeuksia jo 20 vuoden kuluttua - Kyseessä on tämä heikko signaali Sigma Scanin sivulta.

Robotit tuskin nousevat barrikadeille vaatimaan itselleen täysin samoja oikeuksia kuin ihmiset, sillä ihmiset ovat niitä, jotka vaativat oikeuksia roboteille paljon, paljon aikaisemmin. Kun ihmiskehoon yhdistetään yhä enemmän keinotekoisia osia, jossakin vaiheessa ihminen saattaa alkaa näyttämään hyvinkin keinotekoiselta ja lihalliset ihmiset voivat erehtyä luulemaan robotilta näyttävää kyborgia kauko-ohjattavaksi leluksi, jonka voi pistää hihnaan ja taluttaa kotiin. Silloin kyllä toivoisi, että humanoidiroboteillakin olisi jonkinlainen laki suojanaan.

Roboteille annettavat oikeudet riippuvat tietysti siitä kuinka inhimillisiä niistä lopulta tehdään (sisäisesti ja ulkoisesti). Star Trekin Datan tasolle rakennettuun humanoidirobottiin heijastaa automaattisesti inhimillisiä tunteita, koska sitä ei voi enää juuri erottaa ihmisestä. Jos Datan näköinen humanoidirobotti kävelee kadulla vastaan, eikä voi tietää ohjaako sitä ihminen kauko-ohjauksella vai tietokone pään sisässä, siihen asennoituu automaattisesti kuten toiseen ihmiseen. Ei siihen suhtaudu kuin pankkiautomaattiin, vaikka mitään robottien oikeuksia kunnioittavia lakeja ei olisi säädettykään. Kun näkee Asimon kaatuvan portaissa, siitä tulee lähes sama tunne kuin näkisi vanhuksen tai lapsen kaatuvan portaissa ja haluaa juosta auttamaan sen takaisin pystyyn.

Kaksi muuta transhumanismiin liittyvää juttu Sigma Scanista:
The Extended Self: better than well
Technology for the Body and Mind



The bottom line is it’s hard to apply human laws to robot persons. Let’s say a human shoots a robot, causing it to malfunction, lose power, and “die.” But the robot, once “murdered,” is rebuilt as good as new. If copies of its personality data are in safe storage, then the repaired machine’s mind can be reloaded and up and running in no time – no harm done and possibly even without memory of the incident. Does this convert murder into attempted murder? Temporary roboslaughter? Battery? Larceny of time? We’ll probably need a new class of felonies or “cruelty to robots” statutes to deal with this.
- The Legal Rights of Robots (1985)

Most likely, humanoids will never rise up and wrest control from our hands. Instead, we may give it to them, one home, one factory, one nuclear facility at a time until 'pulling the plug' becomes, at first infeasible and then eventually unthinkable. Even now, imagine the economic havoc if we were to disable the Internet.
- Humanoid Robotics Ethical Considerations

Man will build more robots, and learn how to make them better. And, given enough time, he may learn how to do the same for himself.
- Outer Limits: I, Robot (1964)

Entistä parempi lapsuus

Joillakin transhumanismin kriitikoilla on sellainen näkemys, että itseen kohdistuva muuntelu on suoraan myös jälkeläisten muuntelua. Eli jos muokkaat itsestäsi sairastumattoman, biologisesti kuolemattoman, regeneraatioon pystyvän ja kaikin puolin perusihmistä nopeamman, tehokkaamman ja älykkäämmän posthumaanin olennon, lapsesikin perivät samat ominaisuudet. Lapsesi syntyvät siis samanlaisina superihmisinä, minkä vuoksi heiltä on näin riistetty mahdollisuus "ihmisarvoiseen elämään" perinteisten ihmisten kulttuurissa.

Tähän löytyy ainakin neljä vastaväitettä:

1. Entä jos peruslinjan ihmiset riistävät lapsiltaan mahdollisuuden posthumaaniin elämään synnyttämällä vain peruslinjan lapsia?
2. Posthumaanien olentojen ei tarvitse synnyttää vain itsensä kaltaisia lapsia, koska he voivat halutessaan muunnella jälkeläisensä takaisin tavallisiksi ihmislapsiksi (eikä somaattinen geenimuuntelu edes ole periytyvää, vaikka ituradan muuntelu onkin).
3. Posthumaanit olennot eivät välttämättä tee lapsia ollenkaan (itse en luultavasti koskaan tee jälkeläisiä, joten ajattelen ihmisten parantelua aina ensisijaisesti aikuisten ihmisten itseensä kohdistamana muutoksena).
4. Ihmisolennot kehittyisivät joka tapauksessa toisenlaisiksi olennoiksi luonnollisen evoluution kautta, joten ainoa keino säilyttää nykyihminen pitkällä aikavälillä olisi keinotekoinen muuntelu (ironinen käänne: jos haluaa olla biokonservatiivisen spesismin kannattaja, on lopulta ryhdyttävä geenimuuntelun kannattajaksi).

Jälkeläisten geneettinen (tai nanobioteknologinen) muuntelu ei ole itsessään hyvä tai huono asia. Sitä voi käyttää oikein ja sitä voi käyttää väärin. Esimerkki väärinkäytöstä: jotkut kuurot vanhemmat haluavat valita lapselleen kuuroutta aiheuttavan geenivirheen, jotta lapsi sopeutuisi "kuurojen kulttuuriin".

In other words, some parents had the painful and expensive fertility procedure for the express purpose of having children with a defective gene. It turns out that some mothers and fathers don’t view certain genetic conditions as disabilities but as a way to enter into a rich, shared culture.

Jos minä saisin tietää vanhempieni tehneen minusta varta vasten kuuron, häipyisin tällaisesta vammauttamiskulttuurista aika nopeasti. Haastaisin vanhemmat oikeuteen lapsen pahoinpitelystä ja laittaisin maksamaan kuuloimplanttieni asennuksen. Tällainen lasten vammauttaminen etukäteen on yhtä typerää kuin ympärileikkaus ja muut jälkikäteen lapsille tehtävät muunnokset, jotka vaarantavat terveyden. Kayan-heimon tyttölapset pakotetaan pitämään kaulaa pidentäviä renkaita, useissakin kulttuureissa harrastetaan lapsen pään sidontaa ja kiinalaisilla oli tapana sitoa tyttölasten jalat siroiksi, jolloin luut kasvoivat kieroon. Fundamentalistis-uskonnollista kasvatusta voisi pitää "henkisenä päänsidontana", koska siinäkin lapsi kasvatetaan tiettyyn tiukkaan muottiin (Childhood Origins of Terrorism, Jesus Camp). Onneksi fundamentalistit vastustavat geenimuuntelua - muutenhan he voisivat keksiä muunnella lapsensa jo etukäteen fundamentalismiin taipuvaisiksi.

Kääntöpuolena tälle on sitten hyödyllisten ominaisuuksien lisääminen. Jos olisi olemassa teknologia, jolla jälkeläisistä voi tehdä biologisesti kuolemattomia etukäteen (mutta ei jälkikäteen) ja vanhempani olisivat päättäneet, etteivät käytä tätä teknologiaa minun muuntelemiseeni, pitäisin heidän päätöstään tässäkin tapauksessa suunnilleen yhtä huonona ja lyhytnäköisenä kuin kuurouden valitsemista. Molemmissa tapauksissa tuntuisi, että minulta on otettu jotakin pois.

Oletetaan vielä fiktiivisenä ääriesimerkkinä, että saisin yhtäkkiä tietää, että olenkin oikeasti tullut Krypton-planeetalta, mutta vanhempani ovat ennen raketin laukaisua päättäneet muunnella minusta tavallisen ihmisolennon, jotta sopeutuisin tähän Maa-planeetan kulttuuriin paremmin. Voisin siis olla Teräsmies, mutta vanhempani päättivätkin rampauttaa minut ja tehdä minusta tavallisen ihmisen ennen lähtöä. Lievästi harmittaisi.

Satunnainen lapsi vai suunniteltu lapsi?

Oletetaan, että vanhemmat voivat muunnella jälkeläisiään vapaasti ja tehdä heistä superurheilijoita tai superälyköitä, joita myös valmennetaan pienestä pitäen tiettyyn tehtävään. Ennen syntymää lapselle annetaan Mozart-geenit ja syntymän jälkeen lasta kuljetetaan pianopiiristä toiseen. Mitä lapsi tästä ajattelisi? Jos minä saisin tietää kesken pianotunnin, että vanhempani ovat valinneet minulle musiikillista lahjakkuutta lisääviä ominaisuuksia, pitäisin sitä vain hyvänä valintana - kunhan ovat muistaneet valita lisäksi myös muita hyödyllisiä lisäominaisuuksia, ettei musiikillisen lahjakkuuden valinta vaaranna terveyttäni tai lyhennä elämääni. En pitäisi itseäni millään tavoin vähempiarvoisena sen vuoksi, että synnyin design-lapsena. Ongelmia voisi tulla siinä, jos vanhemmat yrittäisivät ohjata elämääni vielä siinä vaiheessa, kun olen tarpeeksi vanha päättämään omista asioistani, mutta se olisi kasvatuksellinen ongelma, ei geenimuuntelun ongelma.

Mitä eroa sattumalla ja valinnalla oikeastaan on tällaisessa tapauksessa? Muuntelulla vain varmistetaan se mikä voisi tapahtua luonnollisestikin. Muusikkovanhemmille sattumalta syntynyttä musikaalista lapsineroa ei pidetä erikoisena, joten miksi suunniteltua muusikkolasta sitten pidettäisiin erikoisena? Ei ihmisen koko elämä ole kuitenkaan perimästä kiinni. Jos en enää aikuisena halua muusikkogeenejäni, voin hankkiutua niistä samaisella geenimuuntelulla eroon. Jos biologia on kohtalo, muuta biologiaa.

Vanhemmat vai yhteiskunta?

Kaikkien olentojen puristaminen samaan muottiin, saman mittaisiksi ja saman värisiksi olisi aika ankeaa. Selkeää haittaa aiheuttavia perinnöllisiä sairauksia ei ole kuitenkaan mitään säilyttää monimuotoisuuteen tai vammaiskulttuuriin vedoten, mutta on tietysti rajatapauksia, joissa täytyy miettiä asiaa tarkemmin. Entä jos lyhytkasvuiset vanhemmat haluavat lyhytkasvuisen jälkeläisen? Jos ominaisuus ei aiheuta terveysongelmia, lyhytkasvuisten pitäisi voida saada lyhytkasvuisia jälkeläisiä siinä missä urheilijat saavat atleettisia lapsia ja keijut saavat keijulapsia. Toisaalta, jos vanhemmat haluavat lapselleen paremmat eväät tässä parimetristen ihmisten maailmassa elämiseen, heidän kannattaa harkita hieman pidemmän ihmisen hankkimista. Ja ylipainoisten vanhempien kannattaa harkita vähemmän lihavuuteen taipuvaisen lapsen hankkimista.

Entä jos albiinoäiti haluaa tummaihoisen lapsen? Ihonvärillä ei ole kovin suurta terveydellistä merkitystä, joten ihonvärin valinta ei ole silmien tai hiusten värin valintaa kummempi seikka. Mutta entä jos haluaa vihreäihoisen lapsen, jolla on valkoiset hiukset ja punaiset silmät? Liian räikeäksi menevät muunnokset voisi tietysti välttää sillä, että lasten hankkimiseksi joutuisi käymään vanhemmuushaastatteluissa kuten adoptiolasten hankkimiseksi. Jos haluat synnyttää itämaisen näköiseksi muunnellun lapsen, joudut täyttämään samankaltaiset kaavakkeet kuin adoptoidessasi lasta Kiinasta. Mitä poikkeavampia muutoksia jälkeläisiinsä haluaa tehdä, sitä tarkemmin lastensuojeluviranomaiset tarkistavat tilanteen, perheolosuhteet ja motiivit.

Etukäteen tapahtuvan muuntelun vaihtoehdot
1) Lapsi syntyy sattumanvaraisesti vanhempien perinnöllisillä ominaisuuksilla varustettuna kuten tähänkin asti
2) Lapsi syntyy vanhempien valitsemilla ominaisuuksilla varustettuna; sukupuoli, pituus ja silmien väri on vanhempien päätettävissä (reprogenetiikka)
3) Lapsi syntyy yhteiskunnan määrittelemillä ominaisuuksilla varustettuna; poikkeavat geneettiset mutaatiot (perinnölliset sairaudet, ylimääräiset elimet) seulotaan pois

Jälkikäteen tapahtuvan muuntelun vaihtoehdot
1) Lapsen annetaan kasvaa vapaasti ilman pakottamista mihinkään muottiin ("vapaa kasvatus")
2) Lapsi kasvatetaan vanhempien valitsemalla tavalla (koulu, uskonto, kasvatusmetodi)
3) Lapsi kasvatetaan yhteiskunnan määrittelemällä tavalla (sama peruskoulutus ja samat rokotukset kaikille)

Tulevaisuudessakin täytyy varmasti tasapainoilla näiden kaikkien vaihtoehtojen välillä, mutta painopiste siirtyy yhä enemmän kakkos- ja kolmosvaihtoehtojen suuntaan. Vanhemmat valitsevat lasten ominaisuudet yhteiskunnan asettamissa rajoissa ja yhteiskunnan asettamat rajat ovat vanhempien yhdessä päättämiä (kun läpinäkyvässä yhteiskunnassa eletään). Ehkä jokaisella lapsella on oltava tietyt yhteiskunnan määrittelemät perusominaisuudet (kaksi jalkaa, kaksi kättä, kaksi silmää), minkä jälkeen vanhemmat voivat valita erikoisominaisuuksia tietyllä liukuvalla skaalalla (ihonvärin saa valita, mutta valinnan pitää olla suunnilleen perinteisistä sävyistä, ei mitään pilkullista leppäkerttuihoa) ja loput kymmenen prosenttia jälkeläisen ominaisuuksista jätetään sitten perinteisen sattuman varaan.

Lasten hankkimisesta tulisi siis käytännössä kuin roolipelin hahmolomakkeen täyttämistä. Pelinjohtaja määrää rajat, joiden sisällä täytyy (suunnilleen) pysyä ja pelaajat valitsevat hahmon sukupuolen, pituuden ja tärkeimmät erikoiskyvyt. Vähemmän tärkeät ominaisuudet, kuten silmien värin, voi heittää vaikka nopalla - että jotain yllätystä sentään, eikä kaikista lapsista rakenneta mitään überhahmoja.

Etukäteen vai jälkikäteen?

Perusongelma lasten muuntelussa on tietysti siinä, että lapsi ei itse osaa sanoa mitä haluaa. Joku muu tekee päätöksen lapsen puolesta, kunnes hän on tarpeeksi vanha päättämään itse (lapsen oma tahto täytyy tietysti ottaa huomioon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa: Taking Children Seriously). Lasta ei siis voi synnyttää perusihmisyydestä liiaksi poikkeavana, mutta jos lapsi aikuiseksi kasvettuaan päättää haluavansa neljä kättä, suippokorvat ja alienpään, se on hänen asiansa, ei vanhempien.

Yksi (kenties epäkäytännöllinen) idea olisi jonkinlainen etukäteismuuntelun (EKM) ja jälkikäteismuuntelun (JKM) välinen "puskuri", jossa vanhempien valitsemien muutosten pitäisi olla lapsen itsensä peruutettavissa hänen kasvaessaan. Toisin sanoen vanhempien EKM-valintojen täytyisi kulkea morfologisen teknologian kannalta synkassa lapsen JKM-valintojen kanssa. Esimerkki: lapsen synnynnäisen hiusvärin saa valita vapaasti etukäteen siksi, että sen voi helposti värjätä nykyteknologialla jälkikäteen kuten haluaa, mutta jalkojen pituutta ei voi vielä valita etukäteen yhtä vapaasti, koska sitä on vaikeampi säätää jälkikäteen olemassa olevalla jalkojenpidennystekniikalla. Epäkäytännöllistä tämä olisi siinä mielessä, että muutaman vuoden päässä mahdollisesti keksittäviä uusia tekniikoita jälkikäteismuunteluun ei voi nähdä etukäteen, eli jälkikäteismuuntelu kulkisi aina jälkijunassa. [Loistavan selkeä lause.]

Vanhemmat eivät voisi siis myöskään valita itselleen kuuroa lasta tai kääpiölasta nykypäivänä, koska lapsi joutuisi sitten olemaan kääpiö tai kuuro kymmeniä vuosia pystymättä vaikuttamaan osaansa, mutta teknologian kehityttyä tarpeeksi korkealle tasolle kuurot vanhemmat voisivat ehkä saada kuuron design-lapsen, koska tekniikka antaisi keinon korjata valintaa helposti jälkeenpäin (tässä vaiheessa kuuron lapsen hankkiminen voisi sitten tietysti olla aika merkityksetön juttu). Mutta yksinkertaisesti sanoen erikoisia ominaisuuksia saisi valita silloin, kun ominaisuudet eivät ole betoniin valettuja.

Mitä pidemmälle tekniikka kehittyy, sen suuremmaksi jälkikäteen muunneltavien ominaisuuksien lista kasvaa. Ehkä 3000-luvun lapset voivat syntyä vaikka keijukaisten näköisinä, koska kaikkia perusominaisuuksia voi muokata niin helposti jälkikäteen. Jos muut naapuruston lapset näyttävätkin haltijoilta ja keijulapsi haluaa sopeutua joukkoon, tarvitaan vain hieman nanoteknologista plastiikkakirurgiaa ja ulkonäön vaihto käy kuin avatarin vaihto virtuaalitodellisuudessa. Kaikkein standardisoiduimmiksi inhimillisiksi ydinominaisuuksiksi määriteltyjä perusasioita ei ehkä voisi mennä muuttamaan kuin äärimmäisissä hätätapauksissa, mutta ytimen ympärille saisi rakentaa itsestään millaisen olennon haluaa.

Toisaalta, ehkä Homo sapiensin perinnekulttuuri voisi säilyä ikuisesti siinä, että uudet ihmiset syntyvät aina tällaisina suunnilleen neliraajaisina, viisisormisina humanoideina ja kaikki suurempi muuntelu tapahtuu vasta jälkeenpäin.