Never Say Die: Why We Can't Imagine DeathWe can’t simply switch off our person-permanence thinking just because someone has died. This inability is especially the case, of course, for those whom we were closest to and whom we frequently imagined to be actively engaging in various activities when out of sight. And so person permanence may be the final cognitive hurdle that gets in the way of our effectively realizing the dead as they truly are—infinitely in situ, inanimate carbon residue. Instead it’s much more “natural” to imagine them as existing in some vague, unobservable locale, very much living their dead lives.
Kryoniikan voi siis ajatella tarjoavan luonnollisemman tavan käsitellä kuolemaa säilyttämällä ihmistä rajatilassa elämän ja kuoleman välissä. Ihmisaivot on varustettu turhan toivon ja laihan lohdun moduulilla, joka saa ajattelemaan kuolleita edelleen jossakin muodossa elävinä sen sijaan, että läheisen ihmisen poissaolon hyväksyisi automaattisesti. Yleensä toivon ja lohdun tarjoaa uskonto (tai käyttää sitä hyväksi) esimerkiksi jälleensyntymisen, paratiisin tai sielun muodossa - kuollut menee muka johonkin parempaan paikkaan, vaikka on selvästi menossa vain maan alle mätänemään.
Kryoniikka yhdistetään kenties tätä kautta automaattisesti uskonnollisuuteen. Kryoniikka on tietysti useimpien ihmisten näkökulmasta paljon laihempi lohtu kuin uskonto, sukulainen pakastimessa tuntuu kammottavammalta kuin sukulainen paratiisissa. Tai kryoniikkaa ajatellaan tilanteena, jossa olisi parempi sammuttaa elossapitojärjestelmä, jotta "sielu saa rauhan ja siirtyy eteenpäin". Minulle uskonnot eivät tarjoa minkäänlaista lohtua, joten epämääräinen rajatila on parempi kuin varma kuolema. Kryosäiliöissä olevien läheisteni muisteleminen olisi
tunteellisesti tasapainoisempaa kuin haudassa makaavien muisteleminen. En surisi yhtä paljon.
Jos sukulaiseni makaisi sairaalassa hengityskoneessa ja kaikki toivo vaikuttaisi menneeltä, en haluaisi sammuttaa hengityskonetta vaan siirtää hänet kryosäiliöön. Ajatus on periaatteessa erillään siitä voiko kryosäiliöstä loppujen lopuksi ikinä herätä; kuolleenkin kehon säilyminen tietyssä paikassa olisi minusta emotionaalisesti helpompaa kuin kehon katoaminen multaan. Haluaisin myös oman ruumiini kryosäilytykseen mieluummin kuin hautaan, koska ajattelen sen aiheuttavan vähemmän surua minua kaipaamaan jääville.
Uuden säilytysteknologian ansiosta minulla on siis enemmän aivojeni luonnollisen arkkitehtuurin mukainen suhde kuolemaan ilman ikäviä uskonnollisia sivuvaikutuksia. Onko tämä yleistä? Kuinka kryosäilötyn ihmisen sukulaiset pärjäävät keskimäärin verrattuna esimerkiksi haudatun tai kadonneen ihmisen sukulaisiin? Siinä voisi olla psykologisen tutkimuksen aihetta. Ja jos tutkimus näyttäisi, että ihmiset selviävät läheistensä poissaolosta paremmin kryoniikan ansiosta, vastustaisiko sitä joku siksi, että hautaamisen aiheuttaman surun määrän on pysyttävä yhtä korkeana kuin ennenkin ja surua ei saa lievittää tällä tavoin "keinotekoisesti"?
Will knowing your genes change your behaviour? - 20-vuotinen tutkimus siitä voiko geneettisiä taipumuksia vastustaa tietäessään niistä. Vastustuksen taso riippuu tietysti siitä, että onko ihmisellä geeniensä vastustamiseen taipuvaiset geenit.
Supreme court: Genital mutilation already A-OK - Suomen korkein oikeus sallii lasten silpomisen uskonnollisista syistä. Elämme primitiivisiä aikoja.
WoW - Women on Waves - Aborttilaiva kiertää maissa, joissa abortti on kielletty. Kuvittele mitä voisimme tehdä kokonaisella avaruusaluksella.
Ledit tasoittavat ryppyjä.
The Future of Driving, Part II: Life after drivingToday, the cars people drive to work sit idle all day, taking up space in a parking lot. If cars could drive themselves, they could spend the workday ferrying other passengers around downtown, re-charging their batteries, delivering packages, or performing other useful work. That has twin benefits: it helps earn revenue for the car owner, and it avoids having to pay for parking. The result will be that in most circumstances, hiring a cab (or allowing your car to be used as a cab when you're not in it) will be dramatically cheaper than owning a car and having it parked all day.
The Elite Newspaper of the FutureThe old hunter-gatherer model of journalism is no longer sufficient. Now that information is so plentiful, we don't need new information so much as help in processing what's already available. Just as the development of modern agriculture led to a demand for varieties of processed food, the information age has created a demand for processed information. We need someone to put it into context, give it theoretical framing and suggest ways to act on it.
