Desire wisely

"If desire causes suffering, it may be because we do not desire wisely, or that we are inexpert at obtaining what we desire. Instead of hiding our heads in a prayer cloth and building walls against temptation, why not get better at fulfilling desire? Salvation is for the feeble, that's what I think. I don't want salvation, I want life, all of life, the miserable as well as the superb. If the gods would tax ecstasy, then I shall pay; however, I shall protest their taxes at each opportunity, and if Woden or Shiva or Buddha or that Christian fellow – what’s his name? – cannot respect that, then I'll accept their wrath. At least I will have tasted the banquet that they have spread before me on this rich, round planet, rather than recoiling from it like a toothless bunny. I cannot believe that the most delicious things were placed here merely to test us, to tempt us, to make it the more difficult for us to capture the grand prize: the safety of the void. To fashion of life such a petty game is unworthy of both men ands gods."
- Tom Robbins, Jitterbug Perfume



Seeing a brain as it learns to see
"This is the first time that anyone has been able to watch as visual experience selectively shapes the functional properties of individual neurons"

Community Led Total Sanitation - Ihmiset täytyy saada haluamaan parempaa, eikä terveys ja järkeen vetoaminen tehoa sivistymättömiin massoihin. Ihmiset täytyy saada kohtamaan vallitsevan tilansa huonous ja vedota heidän sosiaaliseen statukseensa ja ylpeyteensä.
A few visitors will go to a village, and the villagers will want to show off their village to the guests. They'll take them around the village, and then at the end of the tour, the visitors will say, "Well, yes, that's nice, but can we see your open defecation grounds?" Because they're polite, the villagers will take them there. The technique is to make people stand there and confront it, to not be able to turn away from the fact that they're shitting in the open, and that their kids are tramping it back into the village, and that they're all eating it. Someone calculated that people in villages who are doing open defecation are probably ingesting 10 grams of shit a day. That's pretty disgusting. People will run off and dig latrines. Once the whole village is cleaned up, nobody will want to be the dirty person in the village. And once the village is cleaned up, the clean village will be in competition with the next village, and that village will want to clean up. It's a chain reaction.


Luonnollisempi suhde kuolemaan teknologian avulla

Never Say Die: Why We Can't Imagine Death
We can’t simply switch off our person-permanence thinking just because someone has died. This inability is especially the case, of course, for those whom we were closest to and whom we frequently imagined to be actively engaging in various activities when out of sight. And so person permanence may be the final cognitive hurdle that gets in the way of our effectively realizing the dead as they truly are—infinitely in situ, inanimate carbon residue. Instead it’s much more “natural” to imagine them as existing in some vague, unobservable locale, very much living their dead lives.
Kryoniikan voi siis ajatella tarjoavan luonnollisemman tavan käsitellä kuolemaa säilyttämällä ihmistä rajatilassa elämän ja kuoleman välissä. Ihmisaivot on varustettu turhan toivon ja laihan lohdun moduulilla, joka saa ajattelemaan kuolleita edelleen jossakin muodossa elävinä sen sijaan, että läheisen ihmisen poissaolon hyväksyisi automaattisesti. Yleensä toivon ja lohdun tarjoaa uskonto (tai käyttää sitä hyväksi) esimerkiksi jälleensyntymisen, paratiisin tai sielun muodossa - kuollut menee muka johonkin parempaan paikkaan, vaikka on selvästi menossa vain maan alle mätänemään.

Kryoniikka yhdistetään kenties tätä kautta automaattisesti uskonnollisuuteen. Kryoniikka on tietysti useimpien ihmisten näkökulmasta paljon laihempi lohtu kuin uskonto, sukulainen pakastimessa tuntuu kammottavammalta kuin sukulainen paratiisissa. Tai kryoniikkaa ajatellaan tilanteena, jossa olisi parempi sammuttaa elossapitojärjestelmä, jotta "sielu saa rauhan ja siirtyy eteenpäin". Minulle uskonnot eivät tarjoa minkäänlaista lohtua, joten epämääräinen rajatila on parempi kuin varma kuolema. Kryosäiliöissä olevien läheisteni muisteleminen olisi tunteellisesti tasapainoisempaa kuin haudassa makaavien muisteleminen. En surisi yhtä paljon.

Jos sukulaiseni makaisi sairaalassa hengityskoneessa ja kaikki toivo vaikuttaisi menneeltä, en haluaisi sammuttaa hengityskonetta vaan siirtää hänet kryosäiliöön. Ajatus on periaatteessa erillään siitä voiko kryosäiliöstä loppujen lopuksi ikinä herätä; kuolleenkin kehon säilyminen tietyssä paikassa olisi minusta emotionaalisesti helpompaa kuin kehon katoaminen multaan. Haluaisin myös oman ruumiini kryosäilytykseen mieluummin kuin hautaan, koska ajattelen sen aiheuttavan vähemmän surua minua kaipaamaan jääville.

Uuden säilytysteknologian ansiosta minulla on siis enemmän aivojeni luonnollisen arkkitehtuurin mukainen suhde kuolemaan ilman ikäviä uskonnollisia sivuvaikutuksia. Onko tämä yleistä? Kuinka kryosäilötyn ihmisen sukulaiset pärjäävät keskimäärin verrattuna esimerkiksi haudatun tai kadonneen ihmisen sukulaisiin? Siinä voisi olla psykologisen tutkimuksen aihetta. Ja jos tutkimus näyttäisi, että ihmiset selviävät läheistensä poissaolosta paremmin kryoniikan ansiosta, vastustaisiko sitä joku siksi, että hautaamisen aiheuttaman surun määrän on pysyttävä yhtä korkeana kuin ennenkin ja surua ei saa lievittää tällä tavoin "keinotekoisesti"?

Will knowing your genes change your behaviour? - 20-vuotinen tutkimus siitä voiko geneettisiä taipumuksia vastustaa tietäessään niistä. Vastustuksen taso riippuu tietysti siitä, että onko ihmisellä geeniensä vastustamiseen taipuvaiset geenit.

Supreme court: Genital mutilation already A-OK - Suomen korkein oikeus sallii lasten silpomisen uskonnollisista syistä. Elämme primitiivisiä aikoja.

WoW - Women on Waves - Aborttilaiva kiertää maissa, joissa abortti on kielletty. Kuvittele mitä voisimme tehdä kokonaisella avaruusaluksella.

Ledit tasoittavat ryppyjä.

The Future of Driving, Part II: Life after driving
Today, the cars people drive to work sit idle all day, taking up space in a parking lot. If cars could drive themselves, they could spend the workday ferrying other passengers around downtown, re-charging their batteries, delivering packages, or performing other useful work. That has twin benefits: it helps earn revenue for the car owner, and it avoids having to pay for parking. The result will be that in most circumstances, hiring a cab (or allowing your car to be used as a cab when you're not in it) will be dramatically cheaper than owning a car and having it parked all day.
The Elite Newspaper of the Future
The old hunter-gatherer model of journalism is no longer sufficient. Now that information is so plentiful, we don't need new information so much as help in processing what's already available. Just as the development of modern agriculture led to a demand for varieties of processed food, the information age has created a demand for processed information. We need someone to put it into context, give it theoretical framing and suggest ways to act on it.


H+ Magazine numero #1

RU Siriuksen toimittama H+ Magazine numero #1 on julkaistu. Lataa ilmaiseksi!


Mukana mm. Aubrey de Greyn ja Charlie Strossin haastattelu, kätevä lista miljardööreistä, jotka rahoittavat suurisuuntaisia projekteja, Joe Quirkin hauska kirjoitus kuoleman tarkoituksesta ja juttu Innerspace Foundationin palkinnoista laitteille, jotka edistävät tietojen ja taitojen latausta aivoihin tehokkaammalla tavalla (sekä tietysti taitojen kopiointia ulos niiden ihmisten päästä, jotka ovat tuottaneet alkuperäisen skillsoftan perinteisesti harjoittelemalla). Ja täytyyhän kopioidut taidot saada myös säilymään aivoissa tehokkaammin. Ja langattomasti ne skillsit täytyy loppujen lopuksi saada siirtymään, Matrix-bioportit ovat niskassa vain varaliitäntänä.

The Learning Prize will be awarded for a device that augments or bypasses the need for traditional learning of information. The memory prize will be awarded for a device that allows storage and later retrieval of memory information. - IF



"What if I'm running on corrupted hardware?"
- Ends Don't Justify Means (Among Humans)


Aivot ilman rajoja

In Defense of Piracy - Lawrence Lessig
This war must end. It is time we recognize that we can't kill this creativity. We can only criminalize it. We can't stop our kids from using these tools to create, or make them passive. We can only drive it underground, or make them "pirates." And the question we as a society must focus on is whether this is any good. Our kids live in an age of prohibition, where more and more of what seems to them to be ordinary behavior is against the law. They recognize it as against the law. They see themselves as "criminals." They begin to get used to the idea. That recognition is corrosive. It is corrupting of the very idea of the rule of law. And when we reckon the cost of this corruption, any losses of the content industry pale in comparison.
The Rise of the Cyborgs
In a few generations, Nicolelis speculates, brain implants will be as socially acceptable as breast implants are today. “Implants will happen in normals when there is a benefit and they are safe,” he states. He agrees with others that the technology will shape the evolution of Homo sapiens, and his perspective is unmistakably philosophical. Today, he says, we are all in a sense locked-in, but we won’t be for long. “With these experiments we’ve accomplished something that nobody has noticed yet: We have freed the brain from the body. We have created a profound new paradigm for the brain—and not just the disabled brain—to enact its will without the limitations of the biological machinery that we call a body. My children probably will see the day when they can sit physically on a beautiful beach in Brazil but at the same time control a rover on Mars, experience Mars,” Nicolelis reflects. “Their bodies will be here, but their brains will be free.”

Muuta exoskeleton-rintamalta: HALia voi vuokrata Japanissa. Ei sotilaskäyttöön.


Podcasteja ja dokumentteja

Anonyymi kyseli transhumanistisia podcasteja, tässä kaksi.

Perinteisiltä TV-kanavilta on nyt tullut ihan kiinnostavia dokumentteja (uusia tai uusintoja), mutta hoksasin ne vähän liian myöhään. Eilen näkyi JIMiltä dokumentti syväjäädytyksestä (mukana tietysti pätkä Alcorilta) ja Teemalta tulee useampiakin bioteknologiadokkareita.
  • Luontoäidin haastajat 2/2 (Animal Pharm) - YLE Teema Sunnuntai 12.10.2008 klo 14.10
  • Uusi uljas ihminen - YLE Teema Keskiviikko 15.10.2008 klo 17.00


Vähemmän mielipiteitä, enemmän mittareita

Videomuistiin viimeiset 2x10 minuuttia William Gazeckin Jacque Fresco -dokumentista Future by Design.




Vain jättiläisinä voimme pelastaa maailman

Dr Norbert waved his arms about and then stood up. "I tell you, sir," he said, shouting down at me as though I was a score of yards off, "in the end he has to do what we all have to do. Face the facts! Face the facts, sir! Go through with it. Survive if you can and perish if you can't. Do as I have done and shape your mind to a new scale. Only giants can save the world from complete relapse and so we--we who care for civilization--have to become giants. We have to bind a harder, stronger civilization like steel about the world. We have to make such a mental effort as the stars have never witnessed yet. Arise, O mind of Man!" (He called me that!) "Or be for ever defeated."
- H. G. Wells, The Croquet Player (1937)


Aivot tuottavat eksyneelle hätäkartan

Of Jock Straps and Conspiracy Theories - Kontrollin puute elämässä johtaa harhakuvioiden näkemiseen satunnaisuudessa. Aivot tuottavat puuttuvan kontrollin tilalle "virtuaalista itsetuntoa" ja saavat ihmisen tarrautumaan taikauskoihin, rituaaleihin, rukouksiin, salaliittoteorioihin ym. oljenkorsiin (vangit tarrautuvat uskontoon, sairaat ihmeparannuksiin ja niin edelleen). Ominaisuus on säilynyt, koska siitä on ollut epävarmoina aikoina hyötyä - elämä on tuntunut olevan täynnä selittämättömiä asioita, joten mieli on keksinyt rauhoittuakseen virtuaalisia selityksiä ja ominaisuus on jäänyt elämään selviytyjiin ja heidän jälkeläisiinsä.
Lost in the snowy Alps and despondent, a party of troops found a map in their belongings, a discovery that revitalized them and got them home. Back at camp they learned that the map they used was actually of the Pyrenees, not the Alps. Just the sense of control—gained from spotting (arbitrary) correlations between the map and the mountains—saved their lives.
Future research will explore whether lacking control increases non-illusory pattern perception. Are powerless people better at spotting very subtle patterns that others miss?