30.7.04

Selviämisen salaisuudet

Yksi henkilökohtaisista klassikkoteksteistä, joihin palaan vähintään kerran vuodessa, on Secrets of Survival: Awakening to the Whirl'd Around You vuodelta 1989. Lainaan tähän pari pätkää siitä, mutta suosittelen lainausten lukemisen sijaan klikkaamaan linkkiä ja lukemaan koko jutun.

A very interesting game is being played on this planet. It's called the Game of Life. It's called the game that you and I are in. I'll tell you a little secret about that game. It may not sound very encouraging at first, but listen very carefully. In this game, called Life, you can't win, you can't lose, and you can't even quit the game. -- -- If you think there's an alternative, you better sit down and spend some time alone and get clear on, "What is this thing called Life?" And, again, "Who are you?" So, I'm going to make an assertion. The assertion is, that life is a game. This thing that you take really seriously, is really important to you, "It's no fooling, it's really serious." That's a game. And I don't mean to put it down by saying it's a game. That's actually giving it a very high status, you know.

Fifteen Rules for a Planet that Works.

1. If you open it, close it.
2. If you turn it on, turn it off.
3. If you unlock it, lock it.
4. If you break it, fix it.
5. If you can't fix it, make sure someone who can fix it, does.
6. If it's not broken, don't try to fix it.
7. If it belongs to someone else, ask before you use it.
8. If you borrow it, return it.
9. If you use it, take care of it.
10. If you use it all up, replenish it.
11. If you make a mess, clean it.
12. If you move it, put it back.
13. If you don't know how to operate it, leave it alone.
14. If it doesn't concern you, don't mess with it.
And ,
15. Leave it looking better than you found it.

To which, I've added:

16. If you commence it, conclude it.
17. If you can't use it, give it to someone who can.
18. If you want to get it done, just do it. Don't yap about it.
19. If you don't know how to do it, learn how.
20. If you don't know what to do, ask.
21. If you like it, support it.
22. If you don't like it, too bad. Do it anyway.
23. If it's valuable, share it.


Take a look at your life, this year. What would you like to be validated for? Make a list. Write that down. That's an assignment. I've just given you an assignment. What would you like to be validated for? I don't care whether you've been validated for it or not; what would you like to be validated for? If we had to take this year out of your life, just this year alone, 1989 2004, if we were going to write into the biography of human history a description about your life, and this was the only year we were going to write about, what would you want us to know? What would you want us to validate you for?


Toinen vinkki
18 Rules of Life

29.7.04

Tämä on kehitystä

The VentrAssist – Tekosydänlisäke, joka tekee ihmisestä pulssittoman. Pulssin tilalla on pieneltä pesukoneelta kuulostava hyrräys. Valmistaja Ventracor.

"There is no predicted lifespan for VentrAssist because there are no wearing parts," says co-inventor of the device and company founder John Woodard. "It could be a hundred years, we don't know."

24.7.04

Myyntipuhe ja mielikuvat

Myyntipuhe
Kreikan sana kybernetes tarkoittaa ruorimiestä. Kybernetiikka tarkoittaa ohjausta ja kontrollia. Kyborgi tarkoittaa olentoa, joka on itsensä ohjaimissa.

Evoluutio on laiva. Ole ruorimies.

Liity transhumanistiliittoon.


Mielikuva
Jos kyborgi-sanan lukiessasi näet mielessäsi jäykän, hitaasti löntystävän robotti-ihmisen täynnä karkeita, kitiseviä metalliosia, mielikuvasi on väärä. Kun puhun kyborgista, en tarkoita sellaista zombieborgia kuin Star Trekissä. Eihän sellainen olisi edistystä vaan askel taaksepäin. Kunnon kyborgi on nopeampi ja tehokkaampi kuin ihminen, joustavampi ja kevyempi kuin ihminen. Minun kyborgini ei ole rautaa eikä terästä vaan nanokuituja ja diamondoideja.

Älä ajattele borgia. Ajattele Primo Posthumania.

Mielikuvia olisi välillä hyvä muuttaa muidenkin sanojen kohdalla. Kun sanon talo, yritän nähdä mielessäni muutakin kuin pelkän harmaan kerrostalon. Näen ehkä pyramiditalon, muumitalon tai Gaudin suunnitteleman hotellin. Kun sanon robotti, näen normaalien tehdas- ja humanoidirobottien lisäksi verenkierrossa kulkevia nanorobotteja, hämähäkkirobotteja kutomassa avaruuspurjeita ja robottipuita kasvamassa avaruudessa.

Ei pidä juuttua vanhoihin mielikuviinsa.

Jos kirja alkaa sanoilla ”Olimme uimarannalla”, näemme heti kokonaisen uimarannan. Pystymme kertomaan, että hiekka on keltaista, meri sininen ja rantaa ympäröi muutamia kallioita. Näemme heti, että ”me” koostuu omasta perheestä tai omista ystävistä. Tämä on onnellinen, huoleton maailma täynnä hiekkalinnojen rakennusta ja leikkejä.

Vasta sitten, kun kertomus jatkuu sanoilla ”Minua ammuttiin päähän”, edellinen mielikuva onnellisesta perhepiknikistä vaihtuu syrjäisellä, autiolla rannalla tapahtuvaksi mafiateloitukseksi. Vanhat kulissit ja näyttelijät korvataan lennossa uusilla. Onnellinen maailma on kadonnut ja sen tilalle on syntynyt paha, julma maailma, missä viattomat ihmiset kärsivät ja taivas on aina pilvessä.

Tarvitsemme vain kaksi sanaa ja muodostamme kokonaisen maailman. Kolme sanaa lisää, ja muodostamme aivan uuden maailman. Utopia on muuttunut hetkessä dystopiaksi. Yksi kuva voi vastata tuhatta sanaa, mutta viidellä sanalla voi luoda kaksi kokonaista maailmaa (riippuen tietysti lukijan mielikuvituksesta). Jos lisäämme tarinaan sanat ”Leikimme rosvoa ja poliisia”, mafiateloitus muuttuu taas takaisin onnelliseksi päiväksi rannalla.

Jos tarina alkaa sanoilla ”kyborgi seisoi uimarannalla”, kyborgia täytyy aina kuvailla enemmän. Muuten lukijalle jää sellainen mielikuva, että siellä seisoskelee Star Trekin borgi tai Terminaattori-Arska. Täytyy muistaa kertoa, ettei se ole hidas zombie eikä natiseva metallimies. Ehkä kyborgi suunnittelee uivansa Atlantin ylitse tai miettii, levittäisikö siipensä ja lähtisi lentoon. Ehkä se ei näytä ollenkaan ihmiseltä vaan kahdella jalalla kulkevalta pantterilta, tai ehkä se näyttää aivan tavalliselta ihmiseltä, vaikka iho onkin hopeanvärinen.

Vanhojen mielikuvien korvaaminen uusilla on rankkaa puuhaa. Samoin on kokonaan uusien mielikuvien luominen. Millainen mielikuva ihmisillä on geenimanipulaatiosta tai nanoteknologiasta tai transhumanisteista? Jos ei ole luonut niistä mitään mielikuvaa, niistä ei voi oikein olla mitään mieltä. Ne yrittää yhdistää mielessään kaikkiin vanhoihin kuviinsa, jotka on saanut päähänsä fiktion kautta. Mielikuvat ovat satujen, uskontojen, Hollywoodin ja mainosmaailman luomia.

Niinpä puheet kuolemattomuudesta yhdistetään uskontoon ja legendoihin, käytetään mielikuvia ”nuoruuden lähteistä”, koska kaikki perinteiset mielikuvat kuolemattomuudesta tulevat fiktion puolelta. Vanhojen mielikuvien pohjalta onkin sitten helppo kuitata koko asia ”pelkkänä kauniina unelmana”, koska legendoja ei osaa yhdistää todellisuuteen ja teknologiaan. Teknologinen kuolemattomuus yhdistyy heti uskonnolliseen kuolemattomuuden kuvastoon, vaikka niitä ei pitäisi yhdistää.

Yhtä hyvin voisi yhdistää vesiskootterilla ajavan miehen ja vetten päällä kävelevän Jeesuksen. Veden päällä kulkeminen on ”vain kaunis unelma”. Kuolemattomuus on ”vain kaunis unelma”. Kuuhun lentäminen on ”vain kaunis unelma”.

Se ei ole vain kaunis unelma. Se on tekninen ongelma, joka voidaan ratkaista. Ensimmäinen askel ratkaisemisessa on päästä eroon siitä uskomuksesta, että se on ”vain kaunis unelma”.

Kokeile heittää kaikki ajan ja kulttuurin juurruttamat mielikuvat pois. Aloita puhtaalta pöydältä ja katso sitten uudelleen.


Muuta
The Mars Homestead Project – Suunnitellaan pysyviä asumuksia punaiselle planeetalle

Hong Kongissa on keksitty itsestään puhdistuvat nanovaatteet.

Star Trek: Enterprise aloittaa kuulemma neljännen tuotantokautensa anti-transhumanistisella tarinakaarella.

FBI:n opas piilotettavista teräaseista (PDF).


People are always blaming their circumstances for what they are. I don't believe in circumstances. The people who get on in this world are the people who get up and look for the circumstances they want, and, if they can't find them, make them.
- George Bernard Shaw

22.7.04

Halpa, nopea ja vaivaton

On se järkyttävää, ettei kirjaston nettisivuilta voi imuroida MP3:sia. Ihan turhaa hankaluutta ensin tarkistaa netistä onko levy paikallaan kirjastossa, polkea kirjastoon, lainata levy, tulla kotiin, kuunnella hetkinen ja viedä takaisin. Paljon kätevämpää olisi, jos kirjastossa muutettaisiin kaikki levyt MP3:siksi ja laitettaisiin verkkoon. Hoitaisivat musiikin lainauksen tehokkaammin ja halvemmalla. Turha niitä CD-muoviläpysköitä on kuljetella paikasta toiseen.

Sama juttu kirjojen kanssa. Skannaisivat uudet lainakirjat verkkoon kaikkien luettavaksi, ettei tarvitsisi odotella yhden paperinivaskan kiertoa kädestä käteen. Sarjakuvatkin vain PDF-muotoon ja verkkoon. Videot ja DVD:t myös, kaikki vaan digitaaliseen muotoon ja ilmaisjakeluun. Tekniikka on jo olemassa, mutta sitä ei vain pistetä kunnon käyttöön.

Millä ajalla tässä eletään, keskiajalla?

Jos muinaisihmisille olisi ehdottanut, että vaihtakaa kivitaulut paperikirjoihin, he olisivat pitäneet hieman kajahtaneena. Kyllähän tulen- ja vedenkestävä kivi aina heikon paperin päihittää!

Sama se on nykyään, kun sanotaan että kyllähän konkreettinen paperikirja sentään aineettoman bittikirjan voittaa!

Musiikissa: kyllä vinyyli aina CD:n voittaa! Ja CD on parempi kuin MP3! Ainakin piano on parempi kuin syntetisaattori!

Valokuvauksessa: kyllä filmi aina digikameran voittaa!

Elokuvissa: kyllä elokuvateatteri aina videokasetin voittaa! Kyllä oikeat näyttelijät aina animaatiohahmoja parempia ovat!

Maalaustaiteessa: kyllä aito maalaus tietokonegrafiikan voittaa!

Muodissa: kyllä kunnon turkki tuulipuvun voittaa!

Ihmisten välisessä kanssakäynnissä: kyllä lihallinen kohtaaminen virtuaalimaailmassa seikkailun päihittää!

Asumisessa: kyllä kunnon kiviluola puumajan voittaa! Kyllä talo maalla kerrostalokämpän kaupungissa voittaa! Kyllä oma kämppä hotellihuoneen voittaa! Kyllä hotellihuone teltan voittaa!

Ehkä ihmiset luopuvat pysyvistä asunnoista ja ryhtyvät elämään matkalaukkuelämää hotelleissa kuten elokuvatähdet. Omaisuutta ei tarvitse kuljettaa ympäriinsä, koska sitä säilytetään digitaalisessa muodossa verkossa. Sarjakuvakokoelma, levykokoelma ja kirjahylly kulkevat aina mukana, oli sitten missäpäin maailmaa tahansa. Oikeiden huonekalujen järjestelyn sijaan järjestellään virtuaalisen linnan huonekaluja.

Kivitaulu on kyllä paperia kestävämpi, mutta kivitaulua on vain yksi ainoa kappale. Digitaalisesta tekstistä taas on kopioita joka puolella maailmaa, joten se on säilyvämpi. Jos kivitaulu rikotaan, teksti on mennyttä, mutta digitaalinen versio säilyy. Mona Lisa rappeutuu, mutta digitaaliset kopiot säilyttävät sen piirteet ikuisesti.

Kivitaulut, CD-levyt, lehdet ja paperikirjat eivät häviä kokonaan. Pienet harrastajajoukot vaihtelevat tulevaisuudessakin postimerkkejä, vaikka suuri enemmistö käyttää sähköpostia. Aina löytyy se yksi arkeologi, joka haluaa kokeilla miltä elämä kivikaudella tuntui, siirtää mielensä lihalliseen kehoon, hakata kivitaulua ja lyödä vahingossa kivellä peukaloonsa. Sitten voi imeskellä peukaloaan innoissaan ja kirjoittaa merkintää Kivikauden Blogiin:

"Tänään löin itseäni kivellä peukaloon. Mielenkiintoinen kokemus, kivuntuntemus sai minut heiluttamaan koko kättä. Sormen työntäminen suuhun lievitti kipua huomattavasti. Toistin kokeen lyömällä itseäni myös toiseen peukaloon. Reaktio oli lähes sama, mutta tällä kertaa ihoa repeytyi sen verran, että veri alkoi vuotaa. Peukalon työntäminen suuhun toi jälleen mukavamman olon. Vietin koko loppupäivän imeskellen peukaloitani. Suosittelen."

Kun on hakannut merkinnän kivitauluun, voi ottaa kivestä kuvan ja laittaa sen blogiinsa. Kyllä se normaalin blogimerkinnän voittaa!


Linkkejä
Espanjassa kokeillaan kirjastorobottia. Nyt ei puutu muuta kuin se, että robotti lukisi ja skannaisi kirjat ja laittaisi ne verkkoon.

Japanissa myydään neliön ja kolmion muotoisia vesimeloneita.

Rings around the mindfield – Tulevaisuuden teknologioiden eettisiä, laillisia ja sosiaalisia puolia käsitellään Euroopanlaajuisesti näin.

Art History Can Trade Insights With the Sciences - Vanhat maalarimestarit käyttivät optisia apuvälineitä ja siitähän väitteestä eivät eräät taidehistorioitsijat tykkää. Sehän laskee ainutlaatuisten taideteosten ja nerouden arvoa, jos "nero" käyttikin suurennuslasia pelkkien silmiensä sijaan. Vaikeaa sen maalaamisen pitäisi olla eikä helppoa, muutenhan kaikki olisivat neroja ja se olisi ihan väärin! Hinnat laskisivat ja taidebisnes menisi alta! Kirjastoonkin pitää pyörällä polkea lainakirjoja hakemaan, muuten menee sekin homma liian helpoksi!

UbiButton – Sormia naputtelemalla voi ohjata laitteita. Ei olla enää kaukana siitä teknomaagitulevaisuudesta, missä näkymättömiin asennettuja laitteita ohjataan maagisilla eleillä ja taikasanoilla.

Thump – Aurinkolasit, joissa on 128/256 megaa muistia ja MP3-soitin. Ensi jouluksi?
Pasific Yurt – Kevytvaihtoehto kesämökille.
Movies by Philosophical Theme – Leffoja filosofisen teeman mukaan järjestettynä.
ArtMagick – Kivoja kuvia.

19.7.04

Virtuaali-idiootit

Eilisiltana näkyi televisiosta taas se paras dogma-elokuva eli Lars von Trierin Idiootit. Terveet ihmiset esittivät vammaisia ja hauskaa oli. Kesken katsomisen muistui mieleen Tarantinon Kill Bill 2 ja David Carradinen esittämä monologi siitä, miten Teräsmies tekee pilkkaa ihmisistä näyttelemällä Clark Kentiä. Jos kaikki tämän planeetan ihmiset olisivat superälykkäitä, tavallisia ihmisiä kohdeltaisiin vammaisina ja Trier voisi tehdä leffan nimeltä Ihmiset.

Mitä jos Trier tekisikin elokuvan nimeltä Älyköt? Ryhmä tavallisia ihmisiä kokoontuisi huvilalle esittämään intellektuelleja ja kaikki yrittäisivät löytää sisäisen neronsa. Ei vain pukeuduttaisi ja käyttäydyttäisi kuin Einstein vaan yritettäisiin ajatella kuin Einstein. Tavalliset pulliaiset pähkäilisivät päivät pitkät ratkaisuja maailman hankalimpiin ongelmiin, ja kun jokin konsensusratkaisu näyttäisi jo löytyvän, eksentriset älyköt tuhahtaisivat ja syöksyisivät huoneisiinsa kehittelemään vielä nerokkaampia juonia.

Mitä jos järjestettäisiin kolme leiriä: idioottia näyttelevien leiri, normaalia näyttelevien leiri ja älykästä näyttelevien leiri. Mille leirille kannattaisi lähteä? Kaikilla leireillä olisi varmasti omat hauskat puolensa. Normaalileirillä yritettäisiin olla kuten kaikki muutkin, käytäisiin ravintoloissa ja matkittaisiin muita ihmisiä mahdollisimman tarkasti, yritettäisiin sulautua joukkoon. Heti jos joku keksisi vähänkään poikkeavan idean, tulisi pitkä miinus leirivihkoon.

Sarjakuvasankari-Teräsmies on supervoimainen, mutta ei superälykäs. Jos hän olisi superälykäs, olisi varmaan mukavaa asua idioottien planeetalla ja pelastaa ihmisiä jatkuvasti itseaiheutetuista, idioottimaisista ongelmista. Idiootit joisivat alkoholia ja päättäisivät lähteä järvelle soutelemaan, ja Teräsmies löisi itseään otsaan, että ”Ei kai taas? Miten minä saan ne oppimaan, että älä koske levyyn, se on poppa?” Superälykkäällä Teräsmiehellä täytyisi olla myös melkoiset superhermot, että jaksaisi auttaa kokonaista planeetallista avuttomia lapsia kasvamaan aikuisiksi.

Mutta sitten jotkut poikkeavat idiootit järjestäisivätkin Teräsmies-älykköleirin, jolla yritettäisiin imitoida mahdollisimman paljon superälykästä Teräsmiestä. Leiriläiset vastustaisivat luonnollisia ihmisajatuksiaan ja yrittäisivät matkia superälyä. Kun omat aivot sanoisivat, että yritä sopeutua joukkoon ja hyppää veneeseen, älykköleiriläinen pysähtyisi kysymään itseltään: ”Mitä tekisin tässä tilanteessa, jos olisin älykkäämpi ja ajattelisin asiaa pidempään?” Leiriläinen päättäisi varmaan jäädä rannalle Teräsmiehen kanssa.

Ja Teräsmies katsoisi idioottejaan ylpeänä, että nämä sentään yrittävät.

Kannattaa siis yrittää olla itseään nokkelampi ja kysyä, että What Would Superintelligence Do?

18.7.04

Ääntä eetterissä


Ray Kurzweil juttelee vanhenemisen pysäyttämisestä ja uudesta kirjasta Fantastic Voyage: Live Long Enough to Live Forever, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Terry Grossmannin kanssa. Raylta kysellään jälleen niitä samoja kysymyksiä, joihin löytyvät vastaukset mm. Transhumanist FAQ:ista Immortality FAQ:eista.

Steve Mann juttelee puolestaan kyborgeista ja sousveillansesta. Täältä löytyy kivoja kuvia silmälasinäytöistä.

Pitäisi tosiaan aloittaa sellainen projekti, että nauhoittaisin kaikki FAQ-vastaukset äänitiedostoiksi MP3-soittimeeni. Aina kun kysyttäisiin joku vanha kysymys, etsisin vain sopivan samplen MP3-soittimesta ja soittaisin sen kysyjälle. Laajentaisin copy-pasten päivittäiseen elämään.

Ehkä voisin alkaa puhumaan pelkillä äänitiedostoilla. Jos minulta esimerkiksi kysyttäisiin, että ”Mihin tämä kaikki päättyy?”, soittaisin vain Kosh-samplen Babylon viitosesta: ”In fire”. Tai jos joku kertoisi huonon vitsin, enkä jaksaisi itse nauraa, voisin soittaa puheboksistani jonkin räkäisen naurusamplen. Äänitiedostoja pitäisi pystyä hakemaan nopeasti, jotta voisin ottaa ratkaisevat sanat esitetystä kysymyksestä ja hakea muistista sopivan vastaustiedoston. Kysymystiedostotkin olisi hyvä olla olemassa, jos kysyjä ei keksi itse mitään kysyttävää.

Sampleilla puhumisen lisäksi voisin alkaa kulkemaan ympäriinsä jokin Master Chief -haarniska päällä. Kukaan ei tietäisi, mikä on minun oma ääneni. Voisin kuulostaa keneltä vain ja puhua mitä kieltä vain. Ääntämykseni olisi täydellinen - sama lause kun olisi nauhoitettu useammalla kielellä ja natiivipuhujien äänellä. Voisin lisätä samplepuheeseeni videopätkiä ja valokuvia, jos kypärän visiirissä voisi näyttää niitä. Silloin kun en puhuisi, pyörittäisin visiirissä näytönsäästäjänä vaikkapa musiikkivideoita.

Tai ehkä sittenkin pitäisi laittaa jokin Mikropuhe-robottiääni lukemaan FAQ-vastaukset. Ei tarvitsisi itse kuluttaa ääntään.

Don't fight forces; use them.
- R. Buckminster Fuller

16.7.04

Tuulimyllyt päreiksi


3 Laws Unsafe –kampanja on päässyt vauhtiin. Artikkeleita Asimovin laeista ovat kirjoittaneet mm.

Anders Sandberg: This is where I think the “3 Laws Unsafe” website is necessary: to remind people that simplicity isn’t to be trusted unconditionally, and to show the fascinating array of possibilities AI ethics can offer.

Michael Anissimov: Present-day human goal systems are derivatives of our original evolutionary goals. We may not be as uncivilized, barbaric, or narrow-minded as our ancestors, but our goals still firmly derive from evolutionary programming. Even if we decided to completely “throw out” our original goals, the choices we made about throwing out those goals would still somehow derive from the root goals!

Greg Bear: Are the Ten Commandments nothing more than a wordy expansion of the Three Laws?

Muuta
Don Quijote -projektin tarkoitus on tutkia mm. sitä, miten asteroidi voitaisiin tuhota. Euroopan avaruusjärjestö ESA on ottanut asiakseen lähettää kaksi luotainta, Sanchon ja Hidalgon, asteroidille. Sancho menee ensin kiertämään asteroidia muutamaksi kuukaudeksi, sitten Hidalgo törmää kiveen kuin kamikaze ja Sancho seuraa mitä tapahtuu. Laukaisun pitäisi tapahtua 5-6 vuoden sisällä, jos hyvin käy. NASA:lla on samankaltainen Deep Impact –projekti, jolla kerätään tietoa komeetasta ja muutetaan samalla sen kurssia. Laukaisu tapahtuu ensi vuonna.

Claudio Maccone on kehittänyt suunnitelman asteroidien pysäyttämiseen: laitetaan ohjuksia avaruuteen ja ammutaan ne asteroidia kohti oikeassa kulmassa.

"I doubt whether there will be any international initiatives, let alone consensus on planetary defense, until we have witnessed another Tunguska-type cosmic disaster," Peiser told SPACE.com.

Eugene Tsuin arkkitehtuuria (via Worldchanging)
City on The Sea
Ultima Tower
Nexus

"What's special about human beings is that we learn from one another," says Svante Pääbo, a geneticist from the Max Planck Institute in Leipzig. "When we invent something new like cars, we don't wait for evolution to make us better drivers or learn how to cross the street. We have driving schools and we teach our children to look both ways before crossing."
-
Are we still evolving?

"Liiallinen järkevyys on hulluutta, ja pahin niistä on nähdä maailma sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin sen pitäisi olla."
- Don Quijote

15.7.04

Etusivun juttu

Yksityisetsivä ja Kaksoisagentti ovat nyt Suomen Transhumanistiliiton ”virallisia epävirallisia” blogeja. Tällainen suunnaton vastuu pakottaa tietysti jättämään kaiken turhan löpinän ja puhumaan pelkkää asiaa, kun koko liiton maine lepää yhden ihmisen harteilla.

*shrug*


The question isn't who is going to let me; it's who is going to stop me.
- Ayn Rand

14.7.04

Päivän sanahirviö: Autoregressive Conditional Heteroskedasticity

Uusin Neofiles on ilmestynyt!

Max More: Transhumanist Mainman - Extropy Instituten perustajan erinomaisen asiallinen haastattelu. Nyt paljastui sekin, että myös Max oli ihastunut Marvel-sarjakuviin nuorempana.

In the end, a crucial point is that extropian transhumanists see political and economic institutions as means to the progress of (trans)humanity. Dogmatic adherence to any specific political doctrine in the face of our evolving understanding is willfully stupid. It’s equally stupid for other transhumanists to attempt to pigeonhole extropian transhumanists as all being cut from the same political cloth. When you see them doing this, look for the hidden agenda. It’s not hard to find. Kind of like how our cats think we can’t see them when they stick their heads under the blanket, while they wave their tails in plain sight.


Players – Pat Kane kertoo leikkietiikasta työetiikan korvaajana.

My hope is that the book will allow a discussion about how to get beyond work as the defining concept of a purposeful, productive and creative life. If “player” becomes an optional identity for the mainstream of people in information societies over the next few years, then I hope to be able to enrich and support the networks that will be needed for this to happen. It’s my identity now, and it’s great to have come to this kind of realization about yourself, at the ripe old age of forty. Better late than never.


Muuta
Superlithos – suurenmoisen mahtipontisia motivaatiojulisteita, joissa esiintyy supersankareita (via HULK’S DIARY). Punisher-juliste loistaa:

Commitment
To fight when others fold, pursue while others retreat, conquer while others quit, and make right when all else is wrong.

13.7.04

Hyvän onnen miehet

Luin eilisiltana taas pitkästä aikaa Sandman-sarjakuvia by Neil Gaiman. Aloitin muinaisessa Kalma-lehdessä julkaistuilla tarinoilla ja jatkoin suomeksi tulleilla albumeilla. Näin kuolemattomuuden kannattajana tarina Hyvän onnen miehet vetää joka kerta suun hymyyn.

”Ainoa syy minkä vuoksi ihmiset kuolevat, on se että kaikki tekevät niin. Sitä vain menee mukana. Kuolema on roskaa. Se on typerää. En halua olla sen kanssa missään tekemisissä. -- Tarkoitan, että mitä hyötyä siitä on? Ajatelkaapa. Tein päätöksen ollessani persettä myöten Burgundin mudassa. ”Hob Gadling”, sanoin itselleni, ”jokainen mies ja nainen kuolee, sanotaan...” -- mutta miksi helvetissä minun pitäisi? Minulla voisi käydä tuuri. Kerta se on ensimmäinenkin. -- Ei, se on roskaa, kuolema siis. Tarkoitan, että on niin paljon tekemistä. Niin paljon nähtävää. Miehiä, joiden kanssa juoda. Naisia, joiden kanssa lempiä. Te saatatte kuolla. Arvaankin, että kuolette, koska olette typeriä. Minäpä en.”

Sandman tekee sopimuksen Hob Gadlingin kanssa: he tapaavat sadan vuoden välein majatalossa. Joka tapaamisella unikuningas kysyy, haluaako Hob elää seuraavatkin sata vuotta. Muutamia satoja vuosia kuluu ja Hob haluaa elää aina vain.

”Olen vihannut jokaista sekuntia viimeisestä kahdeksastakymmenestä vuodesta. Joka helvetin sekuntia. Tiedätkö sen?”
”Haluatko vielä elää? Etkö kaipaa huojennusta kuolemasta?”
”Oletko hullu? Kuolema on hölmöjen hommaa. Minulla on niin paljon syitä elää.”


Tarina alkaa vuodesta 1389 ja päättyy vuoteen 1989 (jolloin Sandman alkoi alunperin ilmestymään). Muoti muuttuu ja tekniikka kehittyy, mutta ihmiset pysyvät samanlaisina. Samat vitsit toistuvat joka vuosisadalla.

”Tuskin olen yhtään viisaampi kuin olin viisisataa vuotta sitten. Minulla on ollut ylämäkiä ja alamäkiä ja taas ylämäkiä. Olenko oppinut virheistäni? Olen oppinut virheistäni, mutta minulla on ollut lisää aikaa tehdä lisää virheitä. Olit oikeassa orjakaupan suhteen, en voi koskaan hyvittää sitä, mutta... kuule, olen nähnyt ihmisiä, eivätkä he muutu. Eivät merkittävissä asioissa. En usko, että koskaan kaipaan kuolemaa.”

Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samoina. Vuosisadat vierivät, mutta Hob pysyy hengissä. Aina löytyy uusia ongelmia ja uusia tapoja ratkaista ongelmat. Mitä pidempään blogia kirjoittaa, sitä enemmän huomaa toistavansa samoja kertosäkeitä, mutta joka kerta löytyy uusi näkökulma tai uusi tekniikka tai uusi muotivillitys. Samat sarjakuvat voi lukea uudelleen ja uudelleen, kun vain sanoo itselleen: "Kuvittele, että tämä tapahtuu nyt ensimmäistä kertaa."

Ikääntyminen on kokoelma sairauksia, jotka saavat ruumiin reistailemaan. Kun näihin sairauksiin löydetään oikeat hoidot, ikääntymisestä päästään eroon. Sen jälkeen voimme tapailla toisiamme sadan vuoden välein majatalossa ja tuumia, että pitäisiköhän tulla seuraavaankin tapaamiseen kuulemaan samat vanhat vitsit. Eihän sitä tiedä mitä menettää, jos jättää väliin.


Nihil interit, omnia mutantur (mikään ei häviä, kaikki muuttuu)
- Ovidius, Metamorfooseja

12.7.04

Seuraava askel

C-Leg – Jalkaproteesi, jonka mikroprosessori reagoi käyttäjän liikkeisiin. Tällaisella jalalla pääsee jo takaisin ilmavoimien lentäjäksi.

Paragon CRT – Silmiä muotoilevat piilolinssit laitetaan yöksi ja seuraavan päivän ajan voi katsella ilman laseja. Toimii likinäköisyyteen.

Pikajäätelöä nestemäisellä typellä. Nam.

Fluffy Bunny Coven – mitä tapahtuu Singulariteetin jälkeen? Halailemme pörröisiä pupuja ikuisesti.


-- what happens online stays online
-- what happens in the game stays in the game

10.7.04

Retrospektiivi

Aloitin blogin kirjoittamisen lokakuussa 2003, joten vuosipäivään on vielä reilusti aikaa. Tavoilleni uskollisena teen retrospektiivin hieman aikaani edellä.

Kaikki salaisen henkilöllisyyden omaavat supersankarit tietävät, että joskus kaksoiselämä on kuluttavaa. Muutamat harvat ja valitut tietävät oikean henkilöllisyyden (selvittäminen ei kyllä vaadi kummoisiakaan etsiväntaitoja), mutta suurin osa ei – eikä sitä saakaan tietää, sehän pilaisi koko salaisen henkilöllisyyden idean. Superroistot uhkailisivat serkkuja ja juorulehdet soittelisivat, että sopiiko tulla tutkimaan vaatekaappia. Tuntemattomat moikkailisivat kadulla ”Terve Batman” ja kauppajonossa että ”Hämähäkkimieskö se siinä leipää ja mehua ostelee?” Sitten kun olisi tavanomaisella partiokierroksella netissä, niin kaverit huutelisivat ”Jaa jätkä täällä trikoissa pomppii, onko tämä joku performanssi?” Yritä siinä sitten pelastaa maailmaa.

Voisihan sitä tietysti pomppia katoilla Peter Parkerinakin, mutta se nyt olisi aivan tyylitöntä ja latteaa. Puku tekee miehen, nimi tekee hahmon, trikoot saavat sankarin erottumaan lehden sivuilta ja naamiomieheen on helppo samaistua. Vertauksia käyttämällä saa kerrottua kiinnostavan tarinan ja arkielämän lähenemään tulevaisuutta.

Yksi motivaatio blogin aloittamiseen oli se, että googlettamalla ei löytynyt netistä juuri mitään suomenkielistä tietoa näistä asioista. Ei niin minkäänlaisia esittelyartikkeleita, vaikka koko universumin ja Lapin kohtalo on vaakalaudalla! Siinähän ei muu auttanut kuin ryhtyä itse kirjoittamaan. Blogi oli itsestäänselvä ratkaisu julkaisualustaksi, ja luovaa etsiväntyötä tekemällä ja johtolankoja järjestelemällä opin sitten itsekin enemmän.

Toinen syy kirjoittamiseen oli se, että halusin ”rokottaa” ihmisiä etukäteen sitä typerää väittelyä vastaan, mitä esim. Yhdysvalloissa käydään ihmisten parantelusta, kantasoluista ja muusta oleellisesta.

Silmälasit yrittävät tehdä minusta täydellisen! Paholaisen keksintö! Tuhoan lasit vasaralla! Kääk, vasara on huipputeknologiaa, joka yrittää tehdä lasien tuhoamisesta täydellistä! Täytyy käyttää luonnollista keinoa: nyrkkiä! Auts, sain haavan! Missä sitä nestelaastaria olikaan? Ei, en saa käyttää nestelaastaria, se parantaa minua! En ole enää ihminen, jos parannan haavat! Älkää viekö minulta ihmisyyttäni ja arvokkuuttani nestelaastareillanne! Ihmisten täytyy kuolla luonnonmukaisesti haavoihinsa silloin kuin minä sanon, ei silloin kun ihmiset itse haluavat! Meidän täytyy pysäyttää nämä kurjat mutskut, jotka yrittävät tehdä kaikista haudankaivajista ja eläkeläisistä työttömiä! He uhkaavat maatamme kuin VHS-nauhat, naisten äänioikeus ja mustat Afrikkalaiset!

Parempi ottaa ennakkoa ja estää turhat väittelyt heti alkuunsa. Toivottavasti olen saanut muutettua asenteita parempaan suuntaan.

Ihmiset ovat niin juurtuneita vanhoihin uskomuksiinsa ja mielipiteisiinsä, etteivät osaa yleistää asiaa. Jokaikinen uskomus pitää vääntää nurin yksityiskohtaisesti ja jokaikinen ruuvi irroittaa sorkkaraudalla ennenkuin vanhan ajatusrakennelman saa sortumaan. Kun yhden uskomuksen saa irroitettua, mieli hyppää turvaan toiseen ja tarraa kiinni. Maailma muutetaan yksi ihminen kerrallaan ja ihminen muutetaan yksi mielipide kerrallaan.

Olen saanut aika paljon sähköpostia näinä menneinä kuukausina, ja muutakin kuin roskapostia. Naisilta varsinkin on tullut paljon kiitteleviä maileja, vaikka luulisi että jatkuva robottipuhe ja urosten väliset väittelypainit karkottavat heidät (tappeleminenhan on kovien jätkien tapa tehdä yhteistyötä). Miehiltä onkin löytynyt enemmän uskallusta lähettää kriittistä mailia ja linkkivinkkejä. Kritiikki on ollut enimmäkseen asiallista, joten siltäkään osin ei ole mitään valittamista. Näennäisesti tilanne on kohtalaisen hyvä ja tietous lisääntynyt, mutta täytyy muistaa, että bloggaajat ovat vain sivistynyttä vähemmistöä. Suurin osa kansasta kulkee edelleen tietämättömyyden ja taikauskon suossa.

Tuohon sivupalkkiin olisi tarkoitus koota valitut palat tai Best of Yksityisetsivä -kokoelma linkkejä kaikkien rakastamiin ikivihreisiin klassikkomerkintöihin. Tai pikemminkin sellaisiin, jotka koen itse onnistuneiksi volteiksi. Uusi tieto voi tehdä vanhoista merkinnöistä vanhentuneita, mutta henki pysyy samana. Maailman pelastaminen ja ihmisten parantaminen jatkuu koko ajan. Jos näyttää siltä, ettei mitään edistystä tapahdu eikä kukaan sano mitään, se johtuu siitä ettet sinä itse laita mitään edistystä tapahtumaan. Samojen asioiden toistamista ja ruuvien irroittamista täytyy jatkaa niin pitkään, että muutos tapahtuu.

Jäähyväisistä ei ole kyse, vastahan tässä ollaan lämmitelty.

Eteenpäin, ulospäin ja ylöspäin!


This is a story about four people named Everybody, Somebody, Anybody, and Nobody. There was an important job to be done and Everybody was sure that Somebody would do it. Anybody could have done it, but Nobody did it. Somebody got angry about that, because it was Everybody's job. Everybody thought Anybody could do it, but Nobody realized that Everybody wouldn't do it. It ended up that Everybody blamed Somebody when Nobody did what Anyone could have.

8.7.04

Ensimmäinen testini

Tein Lovelacen testin, siis tämän 20 Questions to a Better Personality.

You are an SRCL--Sober Rational Constructive Leader. This makes you an Ayn Rand ideal. Taggart? Roark? Galt? You are all of these. You were born to lead. You may not be particularly exciting, but you have a strange charisma--born of intellect and personal drive--that people begin to notice when they have been around you a while. You don't like to compromise, but you recognize when you have to.

You care absolutely nothing what other people think, and this somehow attracts people to you. Treat them well, use them wisely, and ascend to your rightful rank.


Haa, nyt ymmärrän ongelmani. En ole "erityisen jännittävä", koska en välitä siitä olenko muiden mielestä erityisen jännittävä. No, vähät siitä. Seuratkaa minua, olen syntynyt johtamaan!

7.7.04

Robotteja joka lähtöön

Kuriirirobotit sairaaloissa: TUG, RoboCart ja HelpMate. Koneet ovat niin kohteliaita, että väistävät lattialle heitettyjä papereitakin.

They use wireless radios to call elevators or open automatic doors. Their "brains" are packed with detailed maps of hospitals and computer programs to help them keep track of where they are, where they're going and the right time to jump on an elevator.

They're also polite. The TUG asks people to "please stand aside," when it gets onto an elevator and says "thank you" after it makes a delivery. The HelpMate asks people, "please examine my contents," when it makes a delivery.


Vartijarobotit sotilastukikohdissa: MDARS ja Matilda. Iso robottitankki synnyttää pienen robottitankin, oi kun sööttiä!

"If you shoot the robot we don't care. We know you're there, you're hostile, and we can keep our forces in reserve to move tactically against the enemy. The robots will save our troops' lives," he said.

6.7.04

Johtokuvia

Soft Robot – Pehmeästi pyörivä robottirengas. Jos kolme tällaista yhdistetään, voidaan saada aikaan pallorobotti. Jostain syystä ensimmäinen johtokuva tästä oli kolme pyörivää päätä Miyazakin Henkien Kätkemässä.

Robotti-iho – Japanissa tehdään roboteille kosketusherkkää ihoa lajien välisiä aktiviteetteja ajatellen. Voisihan siitä tietysti tehdä ihonmyötäisiä nahkahaalareita meille ei-roboteillekin. Tämä muistuttaa minua Outer Limits –sarjan jaksosta Valerie 23, jossa testailtiin ihoa seksiandroidille. Lajien välinen sulautuminen jatkuu: ihmisistä tulee robottimaisempia ja roboteista ihmismäisempiä.

LiftPort – Lähtölaskenta avaruushissin rakentamiseen on alkanut. Laskettu aika on vuosi 2018. Heti kun ensimmäinen hissi on rakennettu, rakennetaan toinen. Tästä tulee aina mieleen valtava torni Iain M. Banksin kirjassa Feersum Endjinn, vaikka pitäisi muistaa, että hissistä tulee oikeasti pelkkä ohut kaapeli.


The key to the successful and safe exploration of our solar system will be applying the proper balance of humans and robotic tools - not a bias toward one approach at the expense of the other. Both approaches have capabilities to offer the other. Not to employ this synergy would be to ignore the rich experience we have gained in pushing back frontiers and gaining knowledge on this planet.
- Robots Vs Humans in space: both will be required

3.7.04

Musta joutsen

Musta joutsen on Nassim Nicholas Talebin antama nimitys täysin odottamattomalle tapahtumalle; uhalle, joka on täysin normaalien odotuksiemme ulkopuolella ja muuttaa käsityksiämme kertaheitolla. Olemme tottuneet siihen, että joutsenet ovat valkoisia. Kun paikalle ilmestyykin musta joutsen, se on yllätys. Emme osanneet odottaa sitä ollenkaan, koska olimme niin tottuneet valkoisiin joutseniin.

Arvioimme riskejä ja hyötyjä tunteiden emmekä järjen avulla. Jos tuntuu siltä, että tänään voisi voittaa lotossa, silloin pistää rahaa lottokuponkiin, vaikka voitonmahdollisuuksilla ei ole mitään tekemistä tunteiden kanssa. Asetamme ihmismäisiä ominaisuuksia satunnaiselle kolikonheittelylle, koska uskomme ”karman” tai ”reiluuden” tasaavan puntit, mutta valitettavasti kolikko ei ole ihminen eikä välitä reiluudesta tippaakaan. Peliautomaatti syö viimeisenkin kolikon, vaikka horoskooppi väittäisi, että tänään on onnenpäivä ja taskussa olisi jäniksenkäpälä ja neliapila.

Mistä johtuu lausahdus aloittelijan tuuria? Koska onnekkaat aloittelijat jatkavat pelaamista ja epäonniset aloittelijat eivät. Kaikki, jotka pelaavat, muistavat olleensa onnekkaita aloittelijoita. Suurempi osa aloittelijoista on ollut epäonnisia ja päättänyt, ettei pelaaminen kannata.

Tragedian kohdatessa on hyvä ihmetellä, että ”Miksi juuri minä? Ei näin voi tapahtua minulle!” ja jos sama olisi tapahtunut naapurille, naapuri ihmettelisi aivan samaa.

Otamme auringonnousun, planeettojen kierron, hengitysilman, terveyden ja vakaan maankamaran itsestäänselvyyksinä siihen asti, kunnes jotain odottamatonta todella tapahtuu. Näemme ne pysyvinä, koska emme ole nähneet niitä muunlaisina. Olemme selvinneet hengissä tähän päivään asti, mutta se ei anna mitään takuuta siitä, että selviämme myös huomenna. Tuntuu ihan reilulta ja hyödylliseltä ajatella, että huominenkin olisi tavallinen ja turvallinen päivä, mutta ei se ole. Lottovoitto tai aivoverenvuoto voi iskeä minä päivänä tahansa.

Pitäisikö sitten elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen? Ei, koska silloin ajattelee taas tunteilla ja asettaa liikaa painoa mustalle joutsenelle. Huominenhan voi olla ihan tavallinen päivä. Täytyy ottaa huomioon molemmat puolet. Täytyy elää kuin kuolisi huomenna, mutta tehdä suunnitelmia kuin eläisi ikuisesti.

Tänään yksi riski voi olla se, että maapallo tuhoutuu ja me kaikki siinä mukana. Jos ja kun olemme asuttaneet kaikki sopivat aurinkokunnan planeetat, tulee vastaan riski siitä, että koko aurinkokunta häviää. Täytyy siis matkata toisille tähdille ja asuttaa niitä kiertävät planeetat, ja rakentaa rengasmaailmoita ja avaruusasema-aluksia. Mutta entäs sitten, jos koko galaksille sattuu jotain? Täytyy siis lähteä matkalle kohti muitakin galakseja, ihan varmuuden vuoksi. Aina kun olemme päässeet pikkuongelmista kuten sairauksista ja vanhenemisesta, meillä on edessämme vielä suurempia ongelmia, kuten väkivaltaisten kuolemien estäminen.

Turvallisuus kasvaa koko ajan, mutta riskit kovenevat myös koko ajan. Ja tämä on tärkeä asia huomata: nämä kaikki ”tulevaisuuden riskit” ovat olemassa juuri tälläkin hetkellä! Jos mukavalle pikku kotigalaksillemme sattuu jotain, se on samanlainen uhka meille nytkin. Emme vain reagoi tällaisiin uhkiin, koska ne eivät tunnu oikeilta; ne eivät ole jokapäiväisiä pikku-uhkia kuten auto-onnettomuudet ja sairaudet. Galaksillemme ei ole sattunut mitään suurta tragediaa, joten se olisi jotain täysin odottamatonta.

Kuvittelemme, että Maa-planeetta on tuhoutumaton ja ihmiskunta on aivan erityisen onnekasta ja valittua kansaa, koska se ei ole tuhoutunut vielä. Meillä on tarina heimosta, joka on uskomattoman onnekas selviydyttyään näin pitkälle kaikkien koettelemusten läpi, ja se johtuu siitä, ettemme näe kaikkia niitä epäonnisia heimoja, joiden jäsenet kuvittelivat myös olevansa erityisen onnekkaita ja valittua kansaa päästyään niin pitkälle kuin pääsivät. Lausahduksen ”mikä ei tapa, vahvistaa” lausuu aina se yksi selviytyjä - eivät ne miljoonat, jotka eivät selvinneet.

Elokuvissa joku pelastaa aina päivän ja pysäyttää aikapommin, mutta todellisuudessa asiat eivät mene näin. Jos sopivan kokoinen asteroidi syöksyy kohti maata, ihmiskunnalla ei ole mitään takuuta selviämisestä – Jeesus ei potkaise kiveä syrjään eikä sankarillinen astronauttijoukko saa sitä murskattua yhtä kätevästi kuin elokuvissa. Kosmiset avaruusmuukalaiset tai korkeammat voimat eivät suojele maapalloa. Kivi vain tulee ja murskaa meidät. The End.

Emme voi kosmisille uhkakuville vielä mitään tässä vaiheessa, joten tuntuu hyödyttömältä miettiä niitä. Parempi ottaa asia kerrallaan, päästä pois tältä planeetalta mahdollisimman pikaisesti ja toivoa, että aika riittää.

Ihmiskunnan tuhoutuminen ei ole mukava visio, eikä sitä ajattele mielellään. Juuri siksi sitä pitäisi ajatella. Täytyy vaatia itseltään, että ottaa huomioon suuremmatkin riskit kuin ne mitkä ovat suoraan nenän alla. Täytyy oppia odottamaan odottamatonta ja laskemaan aina sen varaan, ettei koskaan ole turvassa eikä koskaan tiedä mistä vaara uhkaa. Täytyy juosta jatkuvasti pysyäkseen paikallaan.

Laitetaan silmät kiinni ja työnnetään sormet korviin ja lauletaan ”lallallaa, kaikki on hyvin, kaikki jatkuu samanlaisena, ei ole mitään hätää, aikaa kyllä riittää..." Laitetaan silmät kiinni ja työnnetään sormet korviin ja lauletaan ”lallallaa, kaikki on hyvin, kaikki jatkuu samanlaisena, ei ole mitään hätää, aikaa kyllä riittää...” Laitetaan silmät kiinni ja työnnetään sormet korviin ja lauletaan ”lallallaa, kaikki on hyvin, kaikki jatkuu samanlaisena, ei ole mitään hätää, aikaa kyllä riittää...”

Mutta entäpä jos? Entäpä jos aika ei riitäkään? Entä jos tulee jokin odottamaton luonnonmullistus? Entä jos asteroidi törmää planeettaan? Entä jos jokin supervirus pääsee vapaaksi? Entä jos syttyy Kolmas Maailmansota? Entä jos terroristit saavat vahvaa nanoteknologiaa käsiinsä? Entä jos rakennetaan epäystävällinen tekoäly? Entä jos planeetallemme tapahtuu jotain, jota emme ole ollenkaan osanneet odottaa?

Toivon, ettei mitään ikävää tapahdu. Jos lyö vetoa maailmanlopun puolesta ja voittaa vedon, häviää. Jos mitään katastrofia ei tule, rahat vaikuttavat hukkaan heitetyiltä – mutta jos katastrofi tulee, rahat menivät juuri oikeaan tarkoitukseen. Minusta on parempi heittää hieman rahaa hukkaan ja valmistautua kuin olla valmistautumatta. Parempi tuhlata rahaa palohälyttimeen kuin luottaa siihen, että eihän salama juuri minun kämppääni voi iskeä.

Dinosaurukset eivät osanneet valmistautua odottamattomaan. Meidän pitäisi pystyä parempaan.


We think we're better at forecasting than we actually are -- Basically you only worry about what you know, and typically once you know about something the damage is done.
- Learning to Expect the Unexpected

...of all the colorful adventurers who have lived in our planet, many will be crushed occasionally, many will bounce back repeatedly. It is those who survive who will tend to believe that they are indestructible; they will have long enough an experience to write books about it. Until, of course...
- On the Invisibility of the Drowned Worshippers