Magneettiset sormet

Shannon Larratt, jolla on nykyään viisi magneetti-implanttia sormissaan, kertoo blogissaan kuinka ensimmäisen magneetti-implantin ottaneen Steve Jarrellin partneri Cookie otti myös magneetti-implantin ja nyt kun pari laittaa kädet yhteen, magneetit vetävät toisiaan puoleensa. Romanttista.

Sormukset ovat niin 1900-lukua - paitsi jos sormus näyttää Suursormukselta ja siinä on magneetti, kello ja pullonavaaja. Ja kun sillä lyö jotakuta, uhrin leukaan jää pääkallon kuva.

Mukakuolemapäivä

Kun legendaarinen ihminen kuolee, esimerkiksi nyt Bob Moog, keskustelufoorumit täyttyvät ihmisten muisteloista ja hyvästeistä. Ikävää on, etteivät kuolleet ehdi lukea omia muistokirjoituksiaan. Olisi pitänyt ehtiä sanoa ihmisen vielä eläessä kuinka paljon arvostaa.

Ehkä jonakin päivänä tulevaisuudessa (jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan) olemme kaikki suurin piirtein kuolemattomia, ja kun ei ole enää vainajia, ei pidetä enää muistopuheitakaan. Elämä otetaan itsestäänselvyytenä ja kuolema on kaukaista menneisyyttä kuten musta surma.

Kuolemattomana voisi järjestää jonkinlaisen "mukakuolemapäivän", vaikka tuhannen vuoden välein. Mukakuolemapäivänä ihminen ilmoittaisi olevansa päivän ajan kuollut ja menisi kaappiin piiloon. Sukulaiset, ystävät ja tutut kokoontuisivat keskustelupalstalle muistelemaan kuollutta, kertoisivat kuinka hieno ihminen hän oli, millaisena muistavat hänet ja kuinka paljon kaipaavat häntä. Yleensä ottaen kaikkien pitäisi käyttäytyä päivän ajan kuin eivät enää ikinä näkisi mukakuollutta.

Seuraavana aamuna mukakuolemapäivän kunniavieras tulisi esiin piilostaan ja kaikki näyttelisivät yllättynyttä. Suku ja ystävät halailisivat, että tosi hienoa kun et kuollutkaan, se olisi ollut niin hirveän surullista. Sitten juhlittaisiin. Juhlien jälkeen mukakuollut lukisi läpi kaikki hänestä tehdyt muistokirjoitukset tippa linssissä ja miettisi, että kylläpäs läheiseni arvostavat minua paljon ja on se hienoa olla elossa.

Juoksee sakset kädessä

Hannibal Lecter: Transhumanist Icon, sanoo nimimerkki localroger Kuro5hinissa ja vihjailee transhumanistien aterioivan ihmisillä. Tulee taas mieleen vanha palomiessanonta, että jotkut ihmiset saavat itsensä sellaiseen solmuun, ettei tiedä mistä päästä lähtisi purkamaan.

Sattuneesta syystä tuli kuitenkin mieleen toinen transhumanistinen ikoni: Saksikäsi-Edward. Selvä tapaus - ei ole ihan ihminen, kädet on modifioitu saksiksi, ei vanhene ollenkaan ja omaa superhumaanit kyvyt leikata hiuksia ja pensaita. Onpa vielä kaiken lisäksi tyylikkään näköinenkin, eikä oikein sopeudu pastelli-ihmisten yhteiskuntaan.

Väärinkäsityksiähän siitä seuraa, kun Edward saapuu peruslinjan ihmisten joukkoon. Alhaiset ihmisvaistot heräävät ja rikollinen aines ryhtyy käyttämään Edwardin kykyjä hyväkseen. Pelko, kateus ja suvaitsemattomuus ajavat herkän taiteilijan takaisin linnaan. Tehköön friikki siellä yksin jääteoksiaan.

Ehkä Lecter-jutun kirjoittaja voisi seuraavaksi kirjoittaa jutun tästä hahmosta. Tai ehkä ei, kirjoittaja vaikuttaa vähän kuin leffan Esmeraldalta, jonka mielestä Edward on saatana.

Esmeralda: Have you sheep strayed so far from the flock?
Edward: We're not sheep.

Kokoontumisia

SIGGRAPH CyberFashion 2005 - Jälleen on tyylikästä meininkiä messuilla. Wiredin jutussa lisää kuvia. (Viereisen kuvan otti Jeff Koga).

Burning Man tapahtuu tämän kuun lopussa Black Rockin autiomaassa Nevadassa. Jos satutte liikuskelemaan noilla leveysasteilla.

ModCon V on BME:n konferenssi kehon modauksesta keväällä 2006 jossakin latinalaisessa amerikassa. Sinne vain lihaa tuunaamaan.

Immortality Instituten konferenssi on sitten Atlantassa marraskuussa. Siellä ei varmaankaan ole kuollut tunnelma, luulisin.

Lopuksi kaikkein tärkein eli TransVision 2006 pidetään Helsingissä. Kyllä, tiedossa on tiukka paketti kehittävää keräytymistä futuristisessa pääkaupungissamme. Bloggaan varmaan sieltä sitten ensi vuonna.

On se niin mukavaa, kun on paljon samanhenkistä porukkaa saman katon alla.

Lisäys: Ei pidä tietenkään unohtaa Oulun Musiikkivideofestivaaleja tämän kuun loppupuolella. Bush ja Osama soittavat vähän malliksi ilmakitaraa.

SENS-haaste

Technology Review ei ole saanut ketään A-luokan biologia kritisoimaan Aubrey de Greyn SENSsejä julkisesti, joten lehti tarjoaa nyt $20,000 sille tiedemiehelle, joka hoitaa homman ja kertoo, miksei vanhenemisen estäminen onnistu. Ja jos tämä ei riitä, haastekassaan voi lahjoittaa lisää rahaa.

Aubrey myhäilee partaansa. Saisikohan tämä tönäisy porukan heräämään katatoniastaan?

Hiiripalkinto

Tämä oli niin hieno kuva.

Mprize at the World Masters Games

Jotain jokaiselle

Mitä yhteistä on teknologian käyttöä kannattavalla transhumanismilla ja Henry David Thoreaun kannattamalla, yksinkertaisiin oloihin palaavalla transsendentalismilla? Sitä pohditaan tekstissä Transhumanism & The Modern Day Transcendentalists

Transhumanists understand that people are limited in society, and in their bodies; as long as people lack the means to provide for their needs themselves, they are dependent on whoever else can help them, and subsequently are not truly free, as they are vulnerable. Instead of harvesting the power of nature as Henry David Thoreau advocates, however, Transhumanists embrace the power of technology. They argue that every effort must be made to advance scientific progress until human beings, harvesting technology, are no longer reliant upon anybody else. Through technology, they gain ultimate freedom. Once this is achieved, transhumanists explain, society will no longer be necessary; and because of this, the scourges of war, crime, terror, pestilence, hunger, economic inequality, and social inequality, will disappear, as each "transhuman" is able to withdraw from society and rely on sufficiently advanced technology for ther individual needs. The individual is empowered with ultimate control over his or her life, and can focus on a life worth living.

Täysin erossa yhteiskunnasta en henkilökohtaisesti haluaisi elää, mutta pointtihan on tietysti se, että kaikilla halukkailla pitäisi olla mahdollisuus valita yhteiskunnasta erossa eläminen. Sen lisäksi, että ihmisistä tulisi yksilöinä vapaampia, se olisi myös koko ihmiskunnan selviämisen kannalta turvallisin vaihtoehto: vaikka yhteiskunta tuhoutuisi, jokainen ihminen voisi aloittaa uuden yhteiskunnan rakentamisen kotikonstein.


Ensimmäisenä kommenttina juttuun oli hyvä lainaus Greg Eganin kirjasta Distress.

" -- What's the most intellectually lazy way you can think of, to try to win an argument?"
"You're going to have to spell it out for me. I'm no good at riddles."
"You say that your opponent lacks humanity."

Disney-oireyhtymä

Kumpi kärsii enemmän Peter Pan -syndroomasta?

1. Ihminen, joka haluaa kasvaa posthumaaniksi.
2. Ihminen, joka ei halua kasvaa posthumaaniksi.

Ja kun Disney-hahmoissa pysytään, niin keksitään vielä:

Pinokkio-syndrooma: androidi, joka haluaa muuttua ihmiseksi.
Pieni Merenneito -syndrooma: mutanttikala, joka haluaa muuttua ihmiseksi.
Prinsessa Ruusunen -syndrooma: nainen, joka haluaa kehonsa kryosäilytykseen.
Aladdin-syndrooma: ihminen, joka uskoo henkien asuvan esineissä (animismi).
Nalle Puh -syndrooma: karhu, jolla on Down-syndrooma.

Ja Ihmenelosten Reed Richardsilla on pahanlaatuinen Ehlers-Danlosin syndrooma.

Koukussa tylsyyteen

Luin juttuja farmingista eli siitä, kuinka MMORPGien pelaajat pyörivät tietyllä alueella pikkumonstereita tappaen ja keräten saalista, minkä jälkeen he myyvät saaliin todellisen maailman rahalla eteenpäin. Ja Kiinassa olevista nyrkkipajoista, joissa ihmiset tekevät farmingia työkseen. On se varmaan hauskempaa kuin tappaa rottia kaatopaikalla, luulisin.

Sitten törmäsin ilmaisuun "addicted to boredom". Koukussa tylsyyteen. Ajattelin edellisen merkintäni zombieihmisiä. Niinpä, tylsyyteen voi jäädä koukkuun kuten mihin tahansa muuhunkin. Omia rutiinejaan voisi jatkaa vaikka ikuisuuteen asti. "Ikuisen elämän tylsyys" kuulostaa paratiisilta sellaisesta, joka on koukussa tylsyyteen. Joku zen-munkki voisi nousta, meditoida, kantaa vettä kaivosta, syödä riisiä, meditoida, mennä nukkumaan ja toistaa samaa miljoonia vuosia. Rituaalinarkkari.


The increased levels of dopamine enabled humanity to function efficiently as farmers, but this came at a cost. High levels of dopamine significantly impairs the minds ability to think creatively. Worse yet, the dopamine is highly addictive. Recent research shows that almost by definition, addictive drugs are ones that raise dopamine levels. This explains why people object so strongly to having their routine distrurbed. It triggers exactly the same resentment that you observe in junkies when they are denied their fix.
- Introduction to Monster Zero

Motivaatio

Marvel Motivational Posters
Baddaystudio: Motivation
Seven Deadly Motivational Posters
Demotivation: Business as Usual
Alternative Motivational Posters
Something Awful: Motivational Posters

Nyt olen taas niin täynnä motivaatiota, että kerron tarinan lapsuudestani.

Seisoin kaupan kassajonossa. Isä nosteli ostoksia hihnalle ja kassaneiti naputteli hintoja koneelle. Katsoin pajatsoa pelaavaa miestä, jolla oli samanlainen tummansininen tuulitakki kuin isälläni. Katsoin kauppaa ympärilläni ja ovissa olevia mainoksia. Katsoin omia vaatteitani. Minulla oli tummansininen takki ja mustat toppahousut.

Ajattelin, että kuka maailmasta suunnitteli tällaisen. Miksi ihmiset pukeutuivat näin? Miksi kauppa, vaatteet ja mainokset näyttivät niin tympeiltä? Oliko jonkun mielestä hienoa tehdä laatikon muotoinen rakennus, laittaa sen nimeksi joku Lähikauppa Virtanen ja täyttää seinät mainoksilla? Oliko jonkun vaatesuunnittelijan mielestä hienouden huippu suunnitella sinisiä tuulipukuja ja sinisiä farkkuja? Ihmisethän voisivat pukeutua ihan miten haluavat. Talot voisivat olla millaisia tahansa. Mistä tämä kaikki oli lähtenyt?

Asiat kai vain olivat menneet niin. Ihmiset olivat menneet painovoiman mukana kuin flipperissä pomppiva kuula. Kaikki kaupassa näyttivät zombeilta, joille oli laitettu puku päälle ja tönäisty maailmalle.

Aikooko kukaan tehdä tulevaisuudessa virtuaalimaailmaa, jossa eletään normaalia 90-luvun alun elämää pikkukaupungin lähikaupassa? Ei varmaan kovin äkkiä. Ei sellainen kiinnosta ketään, jos vaihtoehtoina on mitä tahansa muita fantasiamaailmoja aateliskartanoineen. Miksi ihmiset sitten suostuvat elämään oikeasti niin tympeässä maailmassa? Samasta syystä kuin beduiinit suostuivat elämään aavikolla. Ei ollut muuta. Ei ollut varaa parempaan, ei ollut tietoa paremmasta. Siihen maailmaan oli synnytty, joten siinä maailmassa pysyttiin.

Tein lapsena monia päätöksia, jotka olen jääräpäisesti pitänyt aikuiseksi asti. Ehkä se on yksi syy siihen, miksi en ole koskaan kasvanut kovin uskottavaksi aikuiseksi, enkä koskaan tule kasvamaankaan. Mietin edelleen, mitä se 12-vuotias minäni sanoisi, jos näkisi minut tänä päivänä. Jos entinen minäni sanoisi, että nyt sinusta on tullut yksi zombeista, olisin pettänyt sen prosessin, josta "minä" koostun.

Se on ohjesääntö. Jos et olisi hyväksynyt tätä silloin (kun tiesit kaikesta kaiken), älä hyväksy sitä tänäänkään.

Älä koskaan myy sarjakuvakokoelmaasi.
Älä koskaan pukeudu tuulipukuun.
Älä koskaan laita jalkaasi sinisiä farkkuja.
Älä koskaan asu yksikerroksisessa omakotitalossa vaimon ja kahden lapsen kanssa.
Älä koskaan mene töihin paikkaan, jossa täytyy pitää kravattia.
Älä koskaan esiinny margariinimainoksessa.

Ja niin edelleen. Jos rikkoisin jotakin epämääräisistä periaatteistani, teini-ikäinen minäni vetäisi minua turpaan.

Tällaiset vinoutuneet säännöt määrittelevät tulevaisuuteni. Niiden osalta tiedän tarkalleen, millaista tulevaisuudessa on. Vaikka olisin millainen posthumaani tahansa, en koskaan tule käyttämään sinisiä farkkuja.

Siinä on yksi motiivi elää ikuisesti: jos kuolen, joku saattaa vitsinä vetäistä ruumiilleni siniset farkut jalkaan. Ei käy. Pakko elää ikuisesti ja varmistaa, ettei sitä koskaan tapahdu.


"The people who are crazy enough to think they can change the world, are the ones who do."

BME kielletty Amerikassa

Juuri kun saimme kuulla ilouutisen softapatenttien kaatumisesta Euroopassa, saimme myös tiedon siitä, että kehonmuokkauslehti BME on kielletty Amerikassa, minkä johdosta Shannon Larratt ja kumppanit suorittivat pikaisen muuton Kanadaan.

Fear for Free Speech in America: US Bans Body Modification Ezine

Erakkoposti

Erakoilla pitäisi olla oma harrastelehti. Kuvitelkaa yksinäinen erakkosanomien toimittaja piilopirtissä keskellä metsää, kirjoittamassa juttuja erakkoja kiinnostavista asioista. Lehdessä voisi olla deittipalsta, jossa erakot ilmoittelisivat, etteivät halua tavata ketään. Ajankohtaisosiossa kerrottaisiin uusista tavoista karkoittaa tunkeilijat tontiltaan. Erakkotoimittaja voisi syvähaastatella halkoa. Uusimman numeron kansijuttu olisi: "Mitä tehdä, kun ei ole mitä tehdä? 15 tapaa saada aika kulumaan".

Postinkantaja voisi käydä kolmen kuukauden välein hakemassa käsin kopioidut pienlehdet erakon kämpän kuistilta ja toimittaa ne muille erakoille ympäri maailmaa. Kerran vuodessa tulisi lukijakirje: "Poistakaa minut postituslistaltanne, kiitos."

Olin ensin hillittömän innoissani, kun törmäsin netissä erakoiden uutiskirjeeseen Raven's Bread, mutta se olikin täynnä uskonnollista propagandaa. Pettymys.

Muistui nyt myös mieleen Monty Pythonin sketsi, jossa tyypit olivat ryhtyneet erakoiksi ja muuttaneet asumaan luoliin tavatakseen enemmän ihmisiä.