1.11.06

Hui-reaktio

Why We Love to be Scared
If exposed repeatedly to a fearsome stimulus, the brain will get used to it and no longer experience it as frightening. This is a key behind cognitive therapies for anxiety dysfunctions such as phobias and post-traumatic stress disorder, where a person's system overreacts to perceive something as threatening when it is not, Rudd said. When such cognitive therapies are combined with medicines, their success rate at improving symptoms "is 80 percent," he added.
Pelko aiheuttaa mielihyvää, jos tietää vaaran olevan pelkkää jännityselokuvaa tai simulaatiota. Jos vaaraa luulee todelliseksi, hui-reaktio ei tuota mielihyvää. Kun kohtaa pelon tarpeeksi monta kertaa, pääsee siitä ehkä eroon. Kauhuelokuvat ja pelit ovat kuin psyykkistä painonnostoa, jolla kehitetään aivolihasta kohtaamaan mielikuvituksen tuotteita ja näkemään ne mielikuvituksen tuotteina.

Uskovainen pelkää käskeä jumalaa iskemään itseään salamalla päähän tai pelkää myydä sielunsa saatanalle, koska luulee olevansa todellisessa vaarassa. Ehkä uskovaisille pitäisi antaa pelkoa lievittävää lääkitystä ja laittaa heidät sitten kohtaamaan pahimmat pelkonsa vähän kerrallaan. Myymään osan sielustaan tai käskemään jumalaa antamaan heille yskän jne. Ehkä laastari, joka saa luopumaan pelosta vähitellen kuten tupakoinnista. Jos suvussa on taipumusta mielikuvitusolentojen pelkäämiseen, ennen kauhuelokuvaa pitää ottaa rauhoittavaa lääkettä.

Tämä voi tietysti vaikuttaa elokuvakokemuksen arvosteluun jälkeenpäin, kun se ei tuotakaan niin suuria elämyksiä. On tietysti aika primitiivistä teknologiaa, että yritetään saada yleisö mukaan pelkillä kuvilla ja äänillä, kun voitaisiin antaa lääkettä, joka saa katsojan eläytymään kaikkeen täysillä. Tästä syystä kai uskonnollisissa rituaaleissa yritetään saada aikaan ekstaattisia kokemuksia - eihän sitä kukaan selväpäisenä saisi vaimennettua epäuskottavuuden tuntuaan.

Monet uskovaiset myös väittävät, että jos ei pelkää rangaistusta, ei pysty olemaan hyvä ja moraalinen. Eli ihmisten on pakko elää jatkuvassa mielikuvitusolentojen pelossa tai muuten heistä tulee eläimiä, jotka ryhtyvät raiskaamaan ja tappamaan kaikkia.
Well, it was a good episode of Atheist Experience on cable access last Sunday. We had a theist call in and start nosing around the question of where atheists get their morals. When he asked why atheists aren't out raping and killing because their morals are subjective and so anything goes, we answered by asking him if he would be out raping and killing if he didn't have his divine moral code. He quite innocently answered yes, as if there were no other answer imaginable. I can only assume that the threat of hell is the only thing holding this guy back from doing what he would rather do which is raping and killing. -- This guy was completely oblivious to the fact that he was talking to a group of people who didn't follow his divine moral code, and the only person who wanted to rape and kill was the Christian. WTF!
- Some of the best postings from atheist newsgroups.
USA:ssa joillakin kristityillä on tapana laittaa lapset kulkemaan Hell housen läpi. Helvetintalo on kuin kummitusjuna, jossa näytetään pelottavia kohtauksia homoista ja aborteista, ja lopussa lasten täytyy valita, menevätkö helvettiin vai taivaaseen. Helvetintalon pyörittäjät tietysti vakuuttavat, että kyse ei ole pelottelutaktiikasta. Suomalaisilla rippileireillä saatetaan tehdä jotain samanlaista, mutta tietenkin vähäisemmällä innolla ja pienemmällä budjetilla. Something Positive -sarjakuva Hell Housesta, alkaen tästä.

Porno ja väkivaltaleffat vähentävät raiskauksia ja pahoinpitelyjä.
The bottom line on these experiments is, "More Net access, less rape." A 10 percent increase in Net access yields about a 7.3 percent decrease in reported rapes. States that adopted the Internet quickly saw the biggest declines. And, according to Clemson professor Todd Kendall, the effects remain even after you control for all of the obvious confounding variables, such as alcohol consumption, police presence, poverty and unemployment rates, population density, and so forth.

Atheism: Contemporary Rates and Patterns
In sum, countries marked by high rates of organic atheism are among the most societally healthy on earth, while societies characterized by non-existent rates of organic atheism are among the most destitute. Nations marked by high degrees of organic atheism tend to have among the lowest homicide rates, infant mortality rates, poverty rates, and illiteracy rates, and among the highest levels of wealth, life expectancy, educational attainment, and gender equality in the world. The only indicator of societal health mentioned above in which religious countries fared better than irreligious countries was suicide.
Ensin vakuutetaan siitä, että hirviö on olemassa ja sitten tarjotaan pakoreitti. Ensin väitetään syntiseksi ja sitten tarjotaan pelastusta. Ensin isketään veitsellä ja sitten myydään laastaria. Uskovainen on kuin suhteessa, jossa mielikuvituspuoliso hakkaa ja haukkuu, mutta vakuuttaa samalla, että oikeasti rakastaa ja huolehtii. Mielikuvitusolento nöyryyttää ja kontrolloi, ja uskovainen vain miettii, että hänessä täytyy olla vika, kun häntä näin rangaistaan.

Ja ulkopuolisetkin vain syyttelevät uskovaista siitä, ettei hän tajua katkaista huonoa suhdetta, koska pelkää.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin pitkälle kuin minä olen pelkoa ajatellut, sille ei löydy mitään järjellistä syytä, on sitten teisti tai ateisti.

Teistin tapauksessa pelon vie pois rakkaus, josta on puhetta mm. ensimmäisessä johanneksen kirjeessä, ja tietysti ajatus siitä, ettei tämä nyt ole kummoistakaan, mihin tulisi väkisin, kouristuksenomaisesti, takertua ja sitä kautta pelätä menetyksiä.

Ateistin kohdalla taas pelko häviää, kun ymmärtää maailman tarpeettoman perusluonteen, jossa maailma vain on, ja jonka kokeminen rajoittuu piskuiseen elämään - ajelehtimiseen ennen multia.

Käsitetään, että nämä nk. henkiset ilmiöt ovat vain hävitäkseen siinä missä biologinen kehommekin, eikä koko sillä "biovälähdyksellä" ole mitään pysyvää merkitystä tai arvoa. Ja kun näin on, niin pelolla ei ole enää voimaa, vaan seesteinen apatia syrjäyttää nämä emotionaaliset hullunhoureet, kuin yhdellä iskulla.

Silti, käsittääkseni keskivertoihmiset, ovat sitten maailmankatsomukseltaan keitä tahansa, pelkäävät. Joskus, jossain, jotain...

Joku pelkää kuolemaa ja toiselle se on helpotus - jos näitä äärimmäisyyksiä lähdetään hakemaan. Tyhjää ja taivasta tuskin pelkää kukaan, ja jos katsoo pelastuvansa tuskin pelkää helvettiä, jos ei usko helvettiin, ei kai sellainen ihminen sitä pelkää? jne.

Yksityisetsiva kirjoitti...

Mielikuvitusolennon pelkääminen ja todellisen vaaran pelkääminen ovat tietysti eri asioita. Pimeään luolaan astumisen pelkääminen on aiheellista, koska siellä voi todella olla karhu.

Ajattelin lähinnä niitä ihmisiä, jotka eivät pysty sanomaan peilin edessä viisi kertaa Candyman, koska ovat nähneet Candyman-leffan ja pelkäävät sen olevan totta. Tällöin mielikuvitusolennon pelko estää tekemästä jotakin.

Veijo Ryhänen kirjoitti...

Maanvaiva: "Niin pitkälle kuin minä olen pelkoa ajatellut, sille ei löydy mitään järjellistä syytä, on sitten teisti tai ateisti."

Reality check: Pelko on ollut elämää suojeleva tunne lähes koko ihmisen tunnetun historia ajan: https://en.wikipedia.org/wiki/Fight-or-flight_response

Myös nykyihmisen pelon syyt ovat jo tarkasti tiedosssa, tunnettu ja analysoitu, jonka vuoksi viitseliäs ihminen pystyy kyllä pääsemään eroon omista peloistaan. Aiheesta on äskettäin keskusteltu Tiedemiehen blogissa "Solitaire man" -kommenteissa: https://www.blogger.com/comment.g?blogID=2467724970188645480&postID=1711394243057639909