Joillakin transhumanismin kriitikoilla on sellainen näkemys, että itseen kohdistuva muuntelu on suoraan myös jälkeläisten muuntelua. Eli jos muokkaat itsestäsi sairastumattoman, biologisesti kuolemattoman, regeneraatioon pystyvän ja kaikin puolin perusihmistä nopeamman, tehokkaamman ja älykkäämmän posthumaanin olennon, lapsesikin perivät samat ominaisuudet. Lapsesi syntyvät siis samanlaisina superihmisinä, minkä vuoksi heiltä on näin riistetty mahdollisuus "ihmisarvoiseen elämään" perinteisten ihmisten kulttuurissa.Tähän löytyy ainakin neljä vastaväitettä:
- Entä jos peruslinjan ihmiset riistävät lapsiltaan mahdollisuuden posthumaaniin elämään synnyttämällä vain peruslinjan lapsia?
- Posthumaanien olentojen ei tarvitse synnyttää vain itsensä kaltaisia lapsia, koska he voivat halutessaan muunnella jälkeläisensä takaisin tavallisiksi ihmislapsiksi (eikä somaattinen geenimuuntelu edes ole periytyvää, vaikka ituradan muuntelu onkin).
- Posthumaanit olennot eivät välttämättä tee lapsia ollenkaan (itse en luultavasti koskaan tee jälkeläisiä, joten ajattelen ihmisten parantelua aina ensisijaisesti aikuisten ihmisten itseensä kohdistamana muutoksena).
- Ihmisolennot kehittyisivät joka tapauksessa toisenlaisiksi olennoiksi luonnollisen evoluution kautta, joten ainoa keino säilyttää nykyihminen pitkällä aikavälillä olisi keinotekoinen muuntelu (ironinen käänne: jos haluaa olla biokonservatiivisen spesismin kannattaja, on lopulta ryhdyttävä geenimuuntelun kannattajaksi).
In other words, some parents had the painful and expensive fertility procedure for the express purpose of having children with a defective gene. It turns out that some mothers and fathers don’t view certain genetic conditions as disabilities but as a way to enter into a rich, shared culture.Jos minä saisin tietää vanhempieni tehneen minusta varta vasten kuuron, häipyisin tällaisesta vammauttamiskulttuurista aika nopeasti. Haastaisin vanhemmat oikeuteen lapsen pahoinpitelystä ja laittaisin maksamaan kuuloimplanttieni asennuksen. Tällainen lasten vammauttaminen etukäteen on yhtä typerää kuin ympärileikkaus ja muut jälkikäteen lapsille tehtävät muunnokset, jotka vaarantavat terveyden. Kayan-heimon tyttölapset pakotetaan pitämään kaulaa pidentäviä renkaita, useissakin kulttuureissa harrastetaan lapsen pään sidontaa ja kiinalaisilla oli tapana sitoa tyttölasten jalat siroiksi, jolloin luut kasvoivat kieroon. Fundamentalistis-uskonnollista kasvatusta voisi pitää "henkisenä päänsidontana", koska siinäkin lapsi kasvatetaan tiettyyn tiukkaan muottiin (Childhood Origins of Terrorism, Jesus Camp). Onneksi fundamentalistit vastustavat geenimuuntelua - muutenhan he voisivat keksiä muunnella lapsensa jo etukäteen fundamentalismiin taipuvaisiksi.
Kääntöpuolena tälle on sitten hyödyllisten ominaisuuksien lisääminen. Jos olisi olemassa teknologia, jolla jälkeläisistä voi tehdä biologisesti kuolemattomia etukäteen (mutta ei jälkikäteen) ja vanhempani olisivat päättäneet, etteivät käytä tätä teknologiaa minun muuntelemiseeni, pitäisin heidän päätöstään tässäkin tapauksessa suunnilleen yhtä huonona ja lyhytnäköisenä kuin kuurouden valitsemista. Molemmissa tapauksissa tuntuisi, että minulta on otettu jotakin pois.
Oletetaan vielä fiktiivisenä ääriesimerkkinä, että saisin yhtäkkiä tietää, että olenkin oikeasti tullut Krypton-planeetalta, mutta vanhempani ovat ennen raketin laukaisua päättäneet muunnella minusta tavallisen ihmisolennon, jotta sopeutuisin tähän Maa-planeetan kulttuuriin paremmin. Voisin siis olla Teräsmies, mutta vanhempani päättivätkin rampauttaa minut ja tehdä minusta tavallisen ihmisen ennen lähtöä. Lievästi harmittaisi.
Satunnainen lapsi vai suunniteltu lapsi?
Oletetaan, että vanhemmat voivat muunnella jälkeläisiään vapaasti ja tehdä heistä superurheilijoita tai superälyköitä, joita myös valmennetaan pienestä pitäen tiettyyn tehtävään. Ennen syntymää lapselle annetaan Mozart-geenit ja syntymän jälkeen lasta kuljetetaan pianopiiristä toiseen. Mitä lapsi tästä ajattelisi? Jos minä saisin tietää kesken pianotunnin, että vanhempani ovat valinneet minulle musiikillista lahjakkuutta lisääviä ominaisuuksia, pitäisin sitä vain hyvänä valintana - kunhan ovat muistaneet valita lisäksi myös muita hyödyllisiä lisäominaisuuksia, ettei musiikillisen lahjakkuuden valinta vaaranna terveyttäni tai lyhennä elämääni. En pitäisi itseäni millään tavoin vähempiarvoisena sen vuoksi, että synnyin design-lapsena. Ongelmia voisi tulla siinä, jos vanhemmat yrittäisivät ohjata elämääni vielä siinä vaiheessa, kun olen tarpeeksi vanha päättämään omista asioistani, mutta se olisi kasvatuksellinen ongelma, ei geenimuuntelun ongelma.
Mitä eroa sattumalla ja valinnalla oikeastaan on tällaisessa tapauksessa? Muuntelulla vain varmistetaan se mikä voisi tapahtua luonnollisestikin. Muusikkovanhemmille sattumalta syntynyttä musikaalista lapsineroa ei pidetä erikoisena, joten miksi suunniteltua muusikkolasta sitten pidettäisiin erikoisena? Ei ihmisen koko elämä ole kuitenkaan perimästä kiinni. Jos en enää aikuisena halua muusikkogeenejäni, voin hankkiutua niistä samaisella geenimuuntelulla eroon. Jos biologia on kohtalo, muuta biologiaa.
Vanhemmat vai yhteiskunta?
Kaikkien olentojen puristaminen samaan muottiin, saman mittaisiksi ja saman värisiksi olisi aika ankeaa. Selkeää haittaa aiheuttavia perinnöllisiä sairauksia ei ole kuitenkaan mitään säilyttää monimuotoisuuteen tai vammaiskulttuuriin vedoten, mutta on tietysti rajatapauksia, joissa täytyy miettiä asiaa tarkemmin. Entä jos lyhytkasvuiset vanhemmat haluavat lyhytkasvuisen jälkeläisen? Jos ominaisuus ei aiheuta terveysongelmia, lyhytkasvuisten pitäisi voida saada lyhytkasvuisia jälkeläisiä siinä missä urheilijat saavat atleettisia lapsia ja keijut saavat keijulapsia. Toisaalta, jos vanhemmat haluavat lapselleen paremmat eväät tässä parimetristen ihmisten maailmassa elämiseen, heidän kannattaa harkita hieman pidemmän ihmisen hankkimista. Ja ylipainoisten vanhempien kannattaa harkita vähemmän lihavuuteen taipuvaisen lapsen hankkimista.
Entä jos albiinoäiti haluaa tummaihoisen lapsen? Ihonvärillä ei ole kovin suurta terveydellistä merkitystä, joten ihonvärin valinta ei ole silmien tai hiusten värin valintaa kummempi seikka. Mutta entä jos haluaa vihreäihoisen lapsen, jolla on valkoiset hiukset ja punaiset silmät? Liian räikeäksi menevät muunnokset voisi tietysti välttää sillä, että lasten hankkimiseksi joutuisi käymään vanhemmuushaastatteluissa kuten adoptiolasten hankkimiseksi. Jos haluat synnyttää itämaisen näköiseksi muunnellun lapsen, joudut täyttämään samankaltaiset kaavakkeet kuin adoptoidessasi lasta Kiinasta. Mitä poikkeavampia muutoksia jälkeläisiinsä haluaa tehdä, sitä tarkemmin lastensuojeluviranomaiset tarkistavat tilanteen, perheolosuhteet ja motiivit.
Etukäteen tapahtuvan muuntelun vaihtoehdotTulevaisuudessakin täytyy varmasti tasapainoilla näiden kaikkien vaihtoehtojen välillä, mutta painopiste siirtyy yhä enemmän kakkos- ja kolmosvaihtoehtojen suuntaan. Vanhemmat valitsevat lasten ominaisuudet yhteiskunnan asettamissa rajoissa ja yhteiskunnan asettamat rajat ovat vanhempien yhdessä päättämiä (kun läpinäkyvässä yhteiskunnassa eletään). Ehkä jokaisella lapsella on oltava tietyt yhteiskunnan määrittelemät perusominaisuudet (kaksi jalkaa, kaksi kättä, kaksi silmää), minkä jälkeen vanhemmat voivat valita erikoisominaisuuksia tietyllä liukuvalla skaalalla (ihonvärin saa valita, mutta valinnan pitää olla suunnilleen perinteisistä sävyistä, ei mitään pilkullista leppäkerttuihoa) ja loput kymmenen prosenttia jälkeläisen ominaisuuksista jätetään sitten perinteisen sattuman varaan.
1) Lapsi syntyy sattumanvaraisesti vanhempien perinnöllisillä ominaisuuksilla varustettuna kuten tähänkin asti
2) Lapsi syntyy vanhempien valitsemilla ominaisuuksilla varustettuna; sukupuoli, pituus ja silmien väri on vanhempien päätettävissä (reprogenetiikka)
3) Lapsi syntyy yhteiskunnan määrittelemillä ominaisuuksilla varustettuna; poikkeavat geneettiset mutaatiot (perinnölliset sairaudet, ylimääräiset elimet) seulotaan pois
Jälkikäteen tapahtuvan muuntelun vaihtoehdot
1) Lapsen annetaan kasvaa vapaasti ilman pakottamista mihinkään muottiin ("vapaa kasvatus")
2) Lapsi kasvatetaan vanhempien valitsemalla tavalla (koulu, uskonto, kasvatusmetodi)
3) Lapsi kasvatetaan yhteiskunnan määrittelemällä tavalla (sama peruskoulutus ja samat rokotukset kaikille)
Lasten hankkimisesta tulisi siis käytännössä kuin roolipelin hahmolomakkeen täyttämistä. Pelinjohtaja määrää rajat, joiden sisällä täytyy (suunnilleen) pysyä ja pelaajat valitsevat hahmon sukupuolen, pituuden ja tärkeimmät erikoiskyvyt. Vähemmän tärkeät ominaisuudet, kuten silmien värin, voi heittää vaikka nopalla - että jotain yllätystä sentään, eikä kaikista lapsista rakenneta mitään überhahmoja.
Etukäteen vai jälkikäteen?
Perusongelma lasten muuntelussa on tietysti siinä, että lapsi ei itse osaa sanoa mitä haluaa. Joku muu tekee päätöksen lapsen puolesta, kunnes hän on tarpeeksi vanha päättämään itse (lapsen oma tahto täytyy tietysti ottaa huomioon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa: Taking Children Seriously). Lasta ei siis voi synnyttää perusihmisyydestä liiaksi poikkeavana, mutta jos lapsi aikuiseksi kasvettuaan päättää haluavansa neljä kättä, suippokorvat ja alienpään, se on hänen asiansa, ei vanhempien.
Yksi (kenties epäkäytännöllinen) idea olisi jonkinlainen etukäteismuuntelun (EKM) ja jälkikäteismuuntelun (JKM) välinen "puskuri", jossa vanhempien valitsemien muutosten pitäisi olla lapsen itsensä peruutettavissa hänen kasvaessaan. Toisin sanoen vanhempien EKM-valintojen täytyisi kulkea morfologisen teknologian kannalta synkassa lapsen JKM-valintojen kanssa. Esimerkki: lapsen synnynnäisen hiusvärin saa valita vapaasti etukäteen siksi, että sen voi helposti värjätä nykyteknologialla jälkikäteen kuten haluaa, mutta jalkojen pituutta ei voi vielä valita etukäteen yhtä vapaasti, koska sitä on vaikeampi säätää jälkikäteen olemassa olevalla jalkojenpidennystekniikalla. Epäkäytännöllistä tämä olisi siinä mielessä, että muutaman vuoden päässä mahdollisesti keksittäviä uusia tekniikoita jälkikäteismuunteluun ei voi nähdä etukäteen, eli jälkikäteismuuntelu kulkisi aina jälkijunassa. [Loistavan selkeä lause.]
Vanhemmat eivät voisi siis myöskään valita itselleen kuuroa lasta tai kääpiölasta nykypäivänä, koska lapsi joutuisi sitten olemaan kääpiö tai kuuro kymmeniä vuosia pystymättä vaikuttamaan osaansa, mutta teknologian kehityttyä tarpeeksi korkealle tasolle kuurot vanhemmat voisivat ehkä saada kuuron design-lapsen, koska tekniikka antaisi keinon korjata valintaa helposti jälkeenpäin (tässä vaiheessa kuuron lapsen hankkiminen voisi sitten tietysti olla aika merkityksetön juttu). Mutta yksinkertaisesti sanoen erikoisia ominaisuuksia saisi valita silloin, kun ominaisuudet eivät ole betoniin valettuja.
Mitä pidemmälle tekniikka kehittyy, sen suuremmaksi jälkikäteen muunneltavien ominaisuuksien lista kasvaa. Ehkä 3000-luvun lapset voivat syntyä vaikka keijukaisten näköisinä, koska kaikkia perusominaisuuksia voi muokata niin helposti jälkikäteen. Jos muut naapuruston lapset näyttävätkin haltijoilta ja keijulapsi haluaa sopeutua joukkoon, tarvitaan vain hieman nanoteknologista plastiikkakirurgiaa ja ulkonäön vaihto käy kuin avatarin vaihto virtuaalitodellisuudessa. Kaikkein standardisoiduimmiksi inhimillisiksi ydinominaisuuksiksi määriteltyjä perusasioita ei ehkä voisi mennä muuttamaan kuin äärimmäisissä hätätapauksissa, mutta ytimen ympärille saisi rakentaa itsestään millaisen olennon haluaa.
Toisaalta, ehkä Homo sapiensin perinnekulttuuri voisi säilyä ikuisesti siinä, että uudet ihmiset syntyvät aina tällaisina suunnilleen neliraajaisina, viisisormisina humanoideina ja kaikki suurempi muuntelu tapahtuu vasta jälkeenpäin.
4 kommenttia:
Vastaavasta ongelmasta tai pseudo-ongelmasta keskustellaan filosofiassa "mahdollisten yksilöiden" ongelmana. Faktahan on, että se mikä yksilö syntyy, on hyvin tilannesidonnainen asia. Mikä hyvänsä toimenpide tai päätös saattaa vaikuttaa siihen, mikä yksilö syntyy (voidaan ajatella geneettistä identiteettiä, vaikka tosiasiassa juttu on vielä monimutkaisempi).
Esimerkiksi "juuri sinä" tuskin olisit syntynyt, jos vanhempiesi elämäntilanne olisi ollut hiukan erilainen. Siksi esimerkiksi tulevien sukupolvien oikeuksista puhuttaessa on otettava huomioon se, että "tulevat sukupolvet" eivät ole ikäänkuin valmiina olemassa odottamassa syntymäänsä: se, mitä yksilöitä, ja kuinka paljon, syntyy, riippuu olennaisesti nykyisistä päätöksistä. Eri yksilöt tulevat syntymään, jos nykyiset päätökset suosivat joko varhaista tai myöhäistä äitiyttä (jne).
Jos tulevaisuuden teknologian keinoin loisin lapsen, jolla on kolme kättä, on epäselvää voisiko hän valittaa asiasta. Tämä johtuu siitä, että on epäselvää olisiko HÄN syntynyt, jos olisinkin tehnyt kaksi tai nelikätisen lapsen.
Niin, ei voi tietää pitääkö lapsi olotilastaan vai syntyykö hänestä valittaja. Sen vuoksi pitäisi lähteä siitä, että mahdollisimman monelle tarjotaan mahdollisimman laajat vaihtoehdot, mahdollisimman terveellisissä rajoissa.
Jotkut pitävät siitä, että heillä on esimerkiksi kolmas nänni ja jotkut poistattavat sen, koska se pilaa esteettisen symmetrian. Mutta se ei tietenkään ole niin radikaali ja näkyvä mutaatio kuin extrakäsi. Parillinen määrä ja symmetrinen rakenne sopii ihmisen silmälle paremmin, joten 2 (tai 4) kättä olisi käytännössä aina parempi etukäteisvaihtoehto kuin kolme.
Mielenkiintoinen tulkinta. Tartun nyt tuohon kuurouteen.
Miten käyttäisit "oikein" jälkeläisten geneettistä muuntelua, jos kuuron geenin siirtäminen jälkeläiselle on mielestäsi väärin? Ymmärrän kyllä näkökulmasi, on varmasti vaikea kuvitella ettei kuurous ole kaikille tila, joka pitäisi aktiivisilla toimenpiteillä muuttaa toiseksi. Kuuroudesta vielä sen verran, että kuurot vanhemmat eivät haluaisi lapsestaan kuuroa siksi, että hän "sopeutuisi kuurojen kulttuuriin". Kuurojen kulttuuriin kuuluvat ihmiset kuulonasteeseen katsomatta, tärkeintä on se, mihin itsensä identifioi. Ei kuulon määrä. Voisiko kyseessä olla paremminkin kielelliset syyt? Kuulevana et varmasti pysty kuvittelemaan toisenlaista todellisuutta kuin kuulevan todellisuuden, auditiivisen maailman. Kuurona et siitä maailmasta tietäisi mitään, joten tuskin vaatisit aikuisena vanhempiasi kustantamaan sisäkorvaistutettasi (Cochlear Implant = sisäkorvaistute, ei kuuloimplantti).
Tarkoitukseni ei ole heittäytyä täysin kulttuurirelativistiksi, mutta pidän esimerkkiäsi erittäin huonona valintana "vääräksi tavaksi". Mikäli argumenttisi olisi esitetty yhteisön jäsenenä, olisi sillä jotain painoarvoa.
Minä olen elänyt koko ikäni vanhenevien ja kuolevien ihmisten kulttuurissa, mutta haluan päästä silti eroon vanhenemisesta ja kuolemasta. En tiedä vanhenemattomien ihmisten maailmasta, koska olen elänyt vain vanhenevien maailmassa. Mutta jos saisin tietää, että teknologia vanhenemisen parantamiseen oli jo olemassa, mutta vanhempani eivät käyttäneet sitä minuun, pitäisin vanhempiani aika typerinä ja lyhytnäköisinä - paitsi jos tekniikka olisi niin kehittynyttä, että voisin itse valita vanhenemattomuuden jälkeenpäin, jolloin asialla ei olisi paljon merkitystä.
Samoin lasken myös itseni kuurojen kulttuuriin kuuluvaksi, koska en pysty kuulemaan mitään noin 20 hertsin ja 20 kilohertsin alueen ulkopuolelta. Pidän tätä kuurouttani selvänä vikana, joka pitäisi korjata. Jos en tietäisi, että on myös kuuloalueeni ulkopuolella olevia ääniä, en tietenkään osaisi pitää kuurouttani vikana. Tietämättömyyttäni olisin aivan tyytyväinen.
Jos kuuleva ihminen haluaa kokea millaista on olla kuuro, hän voi aina laittaa tulpat korviinsa. Jos kuuro haluaa kokea millaista on olla kuuleva, se ei onnistu yhtä helposti nykypäivänä. Jos molemmin päin olisi yhtä helppoa (kuten tulevaisuudessa todennäköisesti on), silloin ei olisi väliä syntyykö lapsi kuurona vai kuulevana. Mutta kuurouden valitseminen etukäteen nykytilanteessa ei ole hyvä ratkaisu, koska se ei ole peruutettavissa.
Pidän myös vikana sitä, etten osaa viittomakieltä. Enkä ole kovin hyvä lukemaan kehon kieltäkään. Mutta näitä vikoja pystyn sentään korjaamaan ilman geenimuuntelua.
Esimerkissä oli kyse vanhemmista, jotka tahtoivat tehdä terveestä lapsesta kuuron. Mitä mieltä olisit siitä, jos kuuromykkäsokeat vanhemmat haluaisivat myös lapsestaan peruuttamattomasti kuuromykkäsokean? Mihin vedät rajan?
Kaikista paras tilanne olisi minusta se, että jokaisella ihmisellä olisi portaattomat säädöt kaikille aisteilleen. Jos haluaa kuulla vähemmän, kääntää vain nupista; jos haluaa nähdä enemmän, kääntää toista nuppia; jos haluaa puhua isommalla äänellä, kääntää kolmatta nuppia.
Lähetä kommentti