Epätodennäköisyyden vuorenhuipulla

Pikatarina: katsoja saapuu vuoren juurelle ja näkee äkkijyrkän seinämän laella eläimen, vaikkapa kirahvin. Kuinka kirahvi on päässyt vuoren päälle? Seinämä on niin jyrkkä, ettei se ole voinut kiivetä, eikä kirahvi ole myöskään sen luokan akrobaatti, että se olisi voinut hypätä huipulle. Katsoja näkee tasan kaksi vaihtoehtoa: jonkun on täytynyt taikoa kirahvi vuorelle tai sitten kirahvi on ilmestynyt vuoren päälle täysin sattumalta. Puhdas sattuma ei kuulosta oikealta, joten katsoja päättelee, että kosminen velho taikoi kirahvin vuoren päälle. Mutta on myös kolmas vaihtoehto, jota katsoja ei näe: vuoren toisella puolella on loiva rinne, jota pitkin kirahvi on kavunnut vuorelle ihan itsekseen, askel kerrallaan. Kirahvi on käyttänyt polkua nimeltä evoluutio.

Richard Dawkinsin Climbing Mount Improbable on vertaus siitä, kuinka kosmiseen taikuriin uskovat katsovat luonnossa esiintyvää monimutkaisuutta ja näkevät vain lopputuloksen, eivät niitä miljoonaa yksinkertaista askelta (ja miljardia harha-askelta), jotka lopulta johtivat monimutkaisuuden syntyyn. Puheessaan Climbing Technological Mount Improbable Extropia DaSilva puolestaan vertaa Dawkinsin vertausta siihen, kuinka esim. posthumaanien olentojen rakentamista epäilevät näkevät visiot tulevaisuuden teknologioista ikään kuin kirahveina vuoren päällä. Kun he törmäävät asiaan ensimmäisen kerran, he näkevät teknologisen kehityksen lopputulokselle annetun nimen, pelkän jäävuoren huipun. He eivät osaa ajatella niitä miljoonaa askelta (ja miljardia harha-askelta), jotka tarvitaan vuoren päälle kapuamiseen loivalta puolelta.

Dawkins is of course talking about products of natural selection and how nature pulled off the trick of putting together natural machines that seem to have been designed by an intelligent ‘watchmaker’. But I think ‘Mount Improbable’ serves equally well as an explanation to this question: ‘Why, in a world full of technology quite dazzling compared to what was available in the past, do forcastes of future technology sound too incredible to believe’?

The answer is that these forecastes make a metaphorical leap up the sheer cliff-face of Mount Improbable. But present technologies got where they are today via a gentle climb up its slope. A case in point: Try to imagine that this is 1985. In this year, Apple have a third-party hard drive available, which retails at $2000. For that money, you get something almost as big as a shoebox with a total capacity of 10 megabytes. Now try to imagine the skepticism that would greet a suggestion that, one day, a hard-drive-based device would usurp the Sony Walkman as the most popular portable music player. I mean, come on! Wired’s Steven Levy commented, ‘ha! The entire capacity (was) insufficient to store the MP3 file of Neil Young’s ‘down by the river” . You might as well put a personal CD player and a bunch of Cds in a shoebox and lug that about! Darn sight cheaper than a hard drive, non?

Jyrkän seinämän puolelta katsovista voi näyttää siltä kuin vuoren juurella parveilevat transhumanistit uskoisivat johonkin maagiseen (koska tarpeeksi pitkälle kehittynyt teknologia näyttää maagiselta) tai ikään kuin kyse olisi siitä, että yritetään rakentaa jättiläisrobottia tökkimällä tietokonetta kepillä ja odottamalla, että kyllä sieltä tuurilla jotain tupsahtaa ulos, tai odottelemalla sitä hurrikaania, joka lennättää osat huipulle ja kokoaa niistä jättiläisrobotin. Katsojat ajattelevat: "Jättiläisrobotin ilmestyminen huipulle on täysin epätodennäköistä ja naurettavaa, koska eihän kukaan pysty hyppäämään huipulle, joten ei tämä porukka koskaan pääse mihinkään." Mutta tulevaisuuden teknologiat ovat pitkän, asteittaisen kehitystyön lopputuloksia. Vuoren huipulle hyppäämisen onnistumisen todennäköisyyttä ei tarvitse edes miettiä, ainoastaan seuraavan askeleen ottamisen todennäköisyyttä loivalla polulla. Vuoren laelle pystytetyn "Singulariteetti tulee tähän" -kyltin ei pitäisi antaa viedä huomiota pois polusta, eikä sanan supertekoäly pitäisi herättää sen enempää taikausko(nvasta)ista reaktiota kuin sanan kirahvi tai kerrostalo.

I do not think enough people appreciate that the incredible technologies described by transhumanists actually arise from many thousands of tiny advances that occur each day. By the time version 2.0 of the human brain emerges from vapourware, it will be judged, not as a terrifyingly large leap in cognitive ability, but simply a mundane upgrade from stage ‘Y’, the previous generation of brain augmentation.


Asiaan liittymättä tai liittyen:
Nassim Nicholas Talebin uusin kirja The Black Swan

Edge: Why the gods are not winning
Every time a nation becomes truly advanced in terms of democratic, egalitarian education and prosperity it loses the faith. It's guaranteed. That is why perceptive theists are justifiably scared. In practical terms their only practical hope is for nations to continue to suffer from socio-economic disparity, poverty and maleducation. That strategy is, of course, neither credible nor desirable.