Kysymyksiä mailitse: Miten suhtaudut valinnanvapautta rajoittaviin asioihin? Ei kai toisten vapautta pidä kunnioittaa niin paljon, että heidän antaisi tehdä vahingollisia valintoja? Vaikka optimistina luottaisit siihen, että jokainen käyttää vapauttaan vastuullisesti, eivät kaikki niin tee. Miten paljon sekä tänään että positiivisessa tulevaisuudessa tarvitaan yhteiskunnallista valtaa ja valvontaa?
Yleisluonteisia kysymyksiä, joihin minulla ei ole näppäriä yhden lauseen vastauksia valmiina, joten pohdin yleisluonteisesti millaisia peukalosääntöjä käytän miettiessäni näitä asioita.
Periaatteessa haluan tietysti mahdollisimman paljon valinnanvapautta, mahdollisimman paljon hyviä vaihtoehtoja ja mahdollisimman paljon kykyä valita parhaista vaihtoehdoista parhaat. En ole välttämättä optimisti nykyihmisyyden suhteen, mutta olen optimisti ihmisyyden potentiaalin suhteen. Parhaassa tapauksessa kaikki voisivat muuttaa itsensä (sopivalla teknologialla) järkeviksi ja hallita omia impulssejaan niin, ettei mitään erityistä ulkoista valvontaa tarvita, mutta tällainen best case scenario on aika kaukana toteutumisesta. Se on kuitenkin kätevä virtuaalinen päämäärä.
Ensimmäinen peukalosääntö on yksinkertaisesti se, että jokainen tehköön mitä haluaa kunhan ei vahingoita tekemisillään muita. Itselleen vahingollisia asioita saa valita, mutta tarjottimelle pitäisi kasata myös sellaisia vaihtoehtoja, että itsensä vahingoittaminen tuntuu tyhmältä vaihtoehdolta niiden rinnalla.
Toinen peukalosääntö on siis se, että hyvistä valinnoista pitäisi tehdä mahdollisimman helppoja ja kannattavia, vahingollisista valinnoista taas mahdollisimman hankalia ja kannattamattomia.
Kolmas peukalosääntö on, että valintoja tehdessä haittoja ja hyötyjä on punnittava järkevästi. Järkevästi ajatteleva pohtii tupakoinnin ominaisuuksia etukäteen (onko riippuvuus kalliiseen ja terveydelle haitalliseen aineeseen sopiva hinta hetkellisistä hyvänolontunteista?) ja päättää, ettei aloita polttamista.
Neljäs peukalosääntö on, että teknologian ja yhteiskunnan kehittyessä kaikkia valintoja on punnittava yhä uudelleen ja muokattava uuden tiedon valossa. Absoluuttisen hyviä tai huonoja valintoja ei ole, poikkeustilanteessa huono vaihtoehto voi yllättäen muuttua parhaaksi.
Viides peukalosääntö on, että vapauksien väliaikaiseen polkemiseen täytyy olla aina painava syy (esim. vaarallinen tartuntatauti) ja poikkeustilan aikana päämääränä tulisi olla vapauksien palauttaminen mahdollisimman pian, ei vallitsevan poikkeustilan ylläpito.
Jos vahingoitat teoillasi muita, muut voivat eristää sinut jonnekin missä et aiheuta vahinkoa. Esimerkiksi tupakoitsijat eristetään väliaikaisesti tupakkakoppiin, jotta he eivät aiheuta vahinkoa kanssaihmisille. Samaan aikaan tupakoitsijoille täytyy kehittää myrkyttömiä, ei-addiktoivia vaihtoehtoja ja riippuvuutta poistavaa lääkitystä, jotta he voivat muuttaa valintaansa (moni haluaa lopettaa, mutta riippuvuus tappelee vastaan). Täysi kieltolaki on huono ratkaisu, mieluummin tönäisyjä oikeaan suuntaan.
Sisäisten rajoitusjärjestelmien puuttuessa on pakko käyttää ulkoisia rajoitusjärjestelmiä. Jos rikolliset vahingoittavat muita, heidän vapauttaan rajoitetaan väliaikaisella eristyksellä, kunnes heidät voidaan parantaa vahingollisista taipumuksistaan tai yhteiskunta muuttuu sellaiseksi, etteivät heidän rikolliset taipumuksensa enää merkitse mitään (rattijuopumusta on hankala harrastaa, jos autot ohjaavat itse itseään, tai ääriesimerkkinä surrogaattien yhteiskunta, jossa fyysinen vahingoittaminen on hankalaa, koska kaikki toimivat turvallisten bunkkereidensa ulkopuolella kauko-ohjattavilla androideilla).
Ehkä nykyistä yhteiskuntaa voisi ajatella suurena vankilana, jonka muurit olemme itse rakentaneet siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme ihmisiä eli arvaamattomia ja irrationaalisia olentoja. Jotkut ovat mallivankeja ja saavat erityisvapauksia, kun taas toiset viedään suoraan eristykseen. Kehityksen myötä ihmisiä voi päästää yhä pidemmille lomille ja lopulta ehkä vapauttaa kokonaan, jos vahingollisista ihmistaipumuksista on päässyt eroon. Nyky-yhteiskunnan säännöt ovat väliaikainen hätäratkaisu ennen parempien olentojen yhteiskuntaa, jossa ulkoista kontrollia ei tarvita - tai jokaisella on vapaus valita pysyykö muurien sisällä ihmisenä vai lähteekö ulos paremman itsekontrollin omaavana olentona.
Rakennat valvonnan itsesi sisään tai muut rakentavat valvonnan ympärillesi. Valitse siitä. Jos haluat ihmistä vahvemman androidikehon, kaupan päälle on otettava ihmistä tehokkaampi impulssikontrolli tai pysyttävä tiukasti testialueella. Tai kuvaannollisesti poltettava sitä virtuaalitupakkaa virtuaalisessa tupakkakopissa.
Yleisluonteisia kysymyksiä, joihin minulla ei ole näppäriä yhden lauseen vastauksia valmiina, joten pohdin yleisluonteisesti millaisia peukalosääntöjä käytän miettiessäni näitä asioita.
Periaatteessa haluan tietysti mahdollisimman paljon valinnanvapautta, mahdollisimman paljon hyviä vaihtoehtoja ja mahdollisimman paljon kykyä valita parhaista vaihtoehdoista parhaat. En ole välttämättä optimisti nykyihmisyyden suhteen, mutta olen optimisti ihmisyyden potentiaalin suhteen. Parhaassa tapauksessa kaikki voisivat muuttaa itsensä (sopivalla teknologialla) järkeviksi ja hallita omia impulssejaan niin, ettei mitään erityistä ulkoista valvontaa tarvita, mutta tällainen best case scenario on aika kaukana toteutumisesta. Se on kuitenkin kätevä virtuaalinen päämäärä.
Ensimmäinen peukalosääntö on yksinkertaisesti se, että jokainen tehköön mitä haluaa kunhan ei vahingoita tekemisillään muita. Itselleen vahingollisia asioita saa valita, mutta tarjottimelle pitäisi kasata myös sellaisia vaihtoehtoja, että itsensä vahingoittaminen tuntuu tyhmältä vaihtoehdolta niiden rinnalla.
Toinen peukalosääntö on siis se, että hyvistä valinnoista pitäisi tehdä mahdollisimman helppoja ja kannattavia, vahingollisista valinnoista taas mahdollisimman hankalia ja kannattamattomia.
Kolmas peukalosääntö on, että valintoja tehdessä haittoja ja hyötyjä on punnittava järkevästi. Järkevästi ajatteleva pohtii tupakoinnin ominaisuuksia etukäteen (onko riippuvuus kalliiseen ja terveydelle haitalliseen aineeseen sopiva hinta hetkellisistä hyvänolontunteista?) ja päättää, ettei aloita polttamista.
Neljäs peukalosääntö on, että teknologian ja yhteiskunnan kehittyessä kaikkia valintoja on punnittava yhä uudelleen ja muokattava uuden tiedon valossa. Absoluuttisen hyviä tai huonoja valintoja ei ole, poikkeustilanteessa huono vaihtoehto voi yllättäen muuttua parhaaksi.
Viides peukalosääntö on, että vapauksien väliaikaiseen polkemiseen täytyy olla aina painava syy (esim. vaarallinen tartuntatauti) ja poikkeustilan aikana päämääränä tulisi olla vapauksien palauttaminen mahdollisimman pian, ei vallitsevan poikkeustilan ylläpito.
Jos vahingoitat teoillasi muita, muut voivat eristää sinut jonnekin missä et aiheuta vahinkoa. Esimerkiksi tupakoitsijat eristetään väliaikaisesti tupakkakoppiin, jotta he eivät aiheuta vahinkoa kanssaihmisille. Samaan aikaan tupakoitsijoille täytyy kehittää myrkyttömiä, ei-addiktoivia vaihtoehtoja ja riippuvuutta poistavaa lääkitystä, jotta he voivat muuttaa valintaansa (moni haluaa lopettaa, mutta riippuvuus tappelee vastaan). Täysi kieltolaki on huono ratkaisu, mieluummin tönäisyjä oikeaan suuntaan.
Sisäisten rajoitusjärjestelmien puuttuessa on pakko käyttää ulkoisia rajoitusjärjestelmiä. Jos rikolliset vahingoittavat muita, heidän vapauttaan rajoitetaan väliaikaisella eristyksellä, kunnes heidät voidaan parantaa vahingollisista taipumuksistaan tai yhteiskunta muuttuu sellaiseksi, etteivät heidän rikolliset taipumuksensa enää merkitse mitään (rattijuopumusta on hankala harrastaa, jos autot ohjaavat itse itseään, tai ääriesimerkkinä surrogaattien yhteiskunta, jossa fyysinen vahingoittaminen on hankalaa, koska kaikki toimivat turvallisten bunkkereidensa ulkopuolella kauko-ohjattavilla androideilla).
Ehkä nykyistä yhteiskuntaa voisi ajatella suurena vankilana, jonka muurit olemme itse rakentaneet siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme ihmisiä eli arvaamattomia ja irrationaalisia olentoja. Jotkut ovat mallivankeja ja saavat erityisvapauksia, kun taas toiset viedään suoraan eristykseen. Kehityksen myötä ihmisiä voi päästää yhä pidemmille lomille ja lopulta ehkä vapauttaa kokonaan, jos vahingollisista ihmistaipumuksista on päässyt eroon. Nyky-yhteiskunnan säännöt ovat väliaikainen hätäratkaisu ennen parempien olentojen yhteiskuntaa, jossa ulkoista kontrollia ei tarvita - tai jokaisella on vapaus valita pysyykö muurien sisällä ihmisenä vai lähteekö ulos paremman itsekontrollin omaavana olentona.
Rakennat valvonnan itsesi sisään tai muut rakentavat valvonnan ympärillesi. Valitse siitä. Jos haluat ihmistä vahvemman androidikehon, kaupan päälle on otettava ihmistä tehokkaampi impulssikontrolli tai pysyttävä tiukasti testialueella. Tai kuvaannollisesti poltettava sitä virtuaalitupakkaa virtuaalisessa tupakkakopissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti