Puhdasta uteliaisuutta

Matkustin tänään bussilla 180 km ilmaiseksi. Istuskelin bussiasemalla odottelemassa kyytiä ja tarkoituksena oli maksaa matka ihan normaalisti, kun yhtäkkiä mieleeni pälkähti yksinkertainen keino, jolla voi matkustaa (tietyissä tapauksissa) bussilla ilmaiseksi. Teoriaa täytyi testata heti. Minulla oli motiivi ja tilaisuus.

Se oli liiankin helppoa. Ajattelin jopa ilmoittaa asiasta bussiyhtiölle, että tällainen miehenmentävä aukko systeemissä saataisiin tukituksi. En aio kertoa, kuinka ilmaiseksi matkustaminen onnistuu, sillä en halua rohkaista ketään epärehellisyyteen. Tein tämän kokeilun vain kerran ja motiivina oli puhdas uteliaisuus. Halusin nähdä, pystyykö niin tekemään.

Bussiyhtiö menetti takiani yhden bussilipun hinnan. Se ei tunnu paljolta, mutta laitapas itsesi bussiyhtiön johtajan asemaan ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos ihmiset jättäisivät jatkuvasti maksamatta matkoistaan. Entäpä kanssamatkustajat? TV-lupamaksumainoksen sanoin: kun yksi ei maksa, muut maksavat enemmän. Jos jatkaisin siipeilyäni, bussilippujen hinnoista kertyisi äkkiä iso summa. Se olisi silkkaa varastamista, eikä sovi luonnolleni ollenkaan. Inhoan epärehellisyyttä ja siipeilijöitä.

On kuitenkin hauskaa tietää ja keksiä tällaisia asioita. Olen hoksannut aikaisemminkin konsteja, joiden avulla voisin esimerkiksi syödä ilmaiseksi tai tienata äkkiä rahaa vähällä vaivalla niin, että asiasta ei (periaatteessa) voisi jäädä kiinni. Tiedän myös, kuinka helposti internetistä voi saada ohjeita pommien rakentamisesta tai lukkojen tiirikoinnista ym. En kuitenkaan sovella tietojani käytäntöön, sillä jonkinlainen taso täytyy ihmisellä olla. Eräs kirjallisuuden hahmo mietiskeli aikoinaan: Miksi minä olen kilttinä elänyt, kun voin olla pahakin? Vastaus on se, että kiltteys kannattaa. Yksinäiset pahikset häviävät aina lopulta isolle joukolle hyviksiä.

Muistan erään kerran, kun olin undercover-hommissa eräässä pikkuyrityksessä. Kerroin työtoverilleni, että tarvitsisin kotitietokoneeseeni tietynlaisen liitinosan. Kollega ehdotti, että voisin ottaa sellaisen työnjohtajan kaapista, siellä oli niitä iso laatikollinen, eikä johtaja takuuvarmasti huomaisi yhden puuttumista. Otinko minä liittimen kaapista? En ottanut. Se olisi ollut varastamista, eikä se kuulu minun alaani. Laitoin työtoverini ehdotuksen muistiin muodossa: älä luota tähän tyyppiin, hänellä on rikollisia taipumuksia.

Muistiinmerkinnästä oli hyötyä myöhemmin, kun sama mies tuli kysymään minulta, voisinko lainata hänelle hieman rahaa. En lainannut. Kuulin myöhemmin vahvistuksen epäilylleni siitä, että mies oli ns. velankierrättäjä: hän lainasi rahaa yhdeltä maksaakseen velkansa toiselle. Surkea tapaus, ei voi muuta sanoa. Alkoholilla oli tietysti osuutta asiaan.