Romanttinen tragedia

The Neurotic Artist: Romanticizing Depression - kosmeettista farmakologiaa jälleen.

"So, Dr. Kramer, what would have happened if Kierkegaard had taken Prozac?"
--
"What," I asked my host, "if penicillin had been around in Dinesen's day?"
--
We have lived with penicillin for half a century, and no one considers the world of art or ideas to be shallower, at least not for that reason.

Tästä muistui taas mieleen Michael Moorcockin Viimeisten aikojen valtiaat ja hahmo nimeltä Lord Mongrove, joka harrastaa masentumista. Masentuneet taiteilijat ovat masentavia näkyjä, jos heillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin olla masentuneita (aivokemiastaan tai filosofisista päähänpinttymistään johtuen). Ja varsinkin jos kaikenlainen alkoholin ym. aineiden kanssa sählääminen vielä romantisoidaan rankaksi rokkielämäksi.

Toinen juttu on kuitenkin se, jos tekninen kehitys on mennyt niin pitkälle, että yksilö voi itse valita, ollako masentunut vai ei. Omasta halustaan depression ytimiä tutkiva taiteilija voi saada hyvinkin mielenkiintoisia juttuja aikaan, varsinkin kun masennus ei tällöin sokaise tekijää työnsä laadulta.

Voisin hyvinkin kuvitella, että viettäisin muutaman vuosikymmenen mahdollisesta posthumaanista elämästäni itsemurhaa hautoen synkässä, rapistuvassa linnassa ja säveltäisin tuomiometallivalitusvirsiä. Sen jälkeen voisin pakata matkalaukut ja viettää pari vuosikymmentä futuristisessa Disneylandissa pehmistä maiskuttaen.


Muuta
The cyborg astrobiologist consists of a 667MHz wearable computer, a tablet display with stylus or visor, a colour video camera and tripod.