Satu lehdistä ja muovilautasista

Olipa kerran afrikkalainen heimo. Heimon jäsenet käyttivät lautasinaan puunlehtiä. He olivat tottuneet syömään puuronsa lehden päältä ja heittämään käytetyn lehden ohimennen polunreunaan. Eräänä päivänä modernit ihmiset saapuivat heimon keskuuteen. He söivät puuronsa muovisilta lautasilta ja pakkasivat ruokansa muovikelmuun. Heimon jäsenet huomasivat, että muovilautaset olivat kätevämpiä puuronsyöntialustoja kuin puunlehdet. Muovilautasten käyttöönotossa oli vain yksi mutta: heimon jäsenet heittelivät käytetyt muovilautaset luontoon kuten lehdet. Niinhän he olivat aina tehneet. Polkujen reunat alkoivat muistuttaa kaatopaikkaa. Heimonvanhimmat raapivat päätään ja ihmettelivät. Mikseivät muovilautaset kadonneet itsekseen kuten lehdet? Ehkä modernit ihmiset unohtivat kertoa, että muovi ei maadu. Ehkä he eivät välittäneet. Joka tapauksessa heimolaiset jatkoivat muovien heittelyä samalla tavalla kuin lehtien heittelyä. Polku kylään näytti pian siltä kuin siellä olisi rokkifestivaalit käynnissä.

Tarinan opetus on, että viidakossa pätevät viidakon säännöt ja kaupungissa pätevät kaupungin säännöt. Jos asut viidakossa ja käytät lehtiä lautasinasi, voit olla huoleton hippi ja heitellä astiastosi minne sattuu. Jos asut kaupungissa ja syöt ruokasi muovipaperista, et voi heitellä jätteitäsi minne sattuu. Jos rikot kaljapullon keskelle suojatietä, se ei häviä siitä itsekseen. Jos piilotat purukumin pulpetin alapintaan, siivoojan täytyy repiä se irti siitä. Jos örvellät rokkifestareilla tai riehut grillikioskin liepeillä, joku joutuu aina siivoamaan muoviset kertakäyttöastiat jäljiltäsi. Autot ja rakennukset eivät kasva itsekseen takaisin, jos ne tuhoaa polttopulloilla. Asfalttiviidakko ei (1) kasva itsekseen takaisin, eikä (2) ime moderneja tuotteita itseensä. Jos et opi elämään näillä asfalttiviidakon säännöillä, palaa puuviidakkoon.

Näin tänään kaljapullon sirpaleina suojatiellä. Jäi vaivaamaan, etten pysähtynyt potkimaan sirpaleita sivummalle.


The future is not a result of choices among alternative paths offered by the present, but a place that is created--created first in the mind and will, created next in activity. The future is not some place we are going to, but one we are creating. The paths are not to be found, but made, and the activity of making them, changes both the maker and the destination.
- John Schaar