AI as systems, not just models
1 tunti sitten
29.9.04
28.9.04
Uuden muodon vuoksi
Sentient Developments mainitsee ohimennen naisen, joka kärsii yhdenlaisesta dysmorfiasta: hän uskoo olevansa kyberneettinen olento, joka on syntynyt vahingossa biologiseen kehoon, ja tuntee olonsa ”vääräksi” samoin kuin transgenderisti, joka tuntee syntyneensä vääräksi sukupuoleksi. Hän odottaa innoissaan, että pystyisi muuttumaan post-biologiseksi, synteettiseksi olennoksi, jotta tuntisi viimein olevansa oma itsensä.
Tällaiset ääritapaukset ovat varmaan aika harvinaisia. Itse en varsinaisesti tunne oloani vääräksi lihallisessa kehossani, suhtaudun kehooni pikemminkin kuin kännykän värikuoriin. Tässä mallissa on melko hankalasti vaihdettavat kuoret ja pelkät perusominaisuudet, joten haluaisin sellaisen mallin, jonka kuoria ja ominaisuuksia voi vaihtaa, suunnitella ja muokata kätevästi itse.
Ihmismuodon ”täydellistäminen” siinä mielessä, että tekisin itsestäni supermallin näköisen, ei minua hirveästi innosta, koska en halua pysyä tässä vanhassa ihmismuodossani. Sehän olisi sama kuin pitää antiikkista kännykkää, mutta vaihtaa siihen aina vain uudemmat kuoret. Ehkä haluankin isona olla elävä avaruusalus, jonka sisällä on humanoidirobottitehdas, missä valmistan itselleni kierrätettäviä kuoria aina tiettyä tarkoitusta varten.
Plastiikkakirurgia (plastikos = muotoilla) sekä tatuoinnit, hiusten värjäykset ja korvakorut ym. transdermaaliset implantit ovat kuorien koristelua. Ne eivät muuta itse kännykkää paremmaksi, mutta uudet kuoret saavat sen näyttämään uudelta. Toisaalta kuorien koristelukin parantaa ihmistä jollakin tavoin. Lasketaanko silikonirinnat siis kyborgimodifikaatioksi? Kyborgirinnat eivät tuo pidempää elämää eivätkä supervoimia, mutta ulkonäöllisetkin parannukset ovat silti parannuksia - ja keräävät ne tietysti enemmän superkatseita, joten kai se voidaan laskea sosiaaliseksi parannukseksi.
Jos ei hanki mitään implantteja, toinen puoli sanoo: ”Radikaalit transhumanistit tekevät jotain pelkän puheen sijaan, joten et ole oikea transhumanisti jos et ota implanttia välittömästi”. Sitten jos hankkii implantin, toinen puoli sanoo: ”Se on vain statuskoriste, lävistyksiähän on tehty viidakoissa tuhansia vuosia. Ei se ole mitään todella transhumanistista ja edistyksellistä”. Se on taas henkilökohtainen määrittelykysymys, laskeeko kuorien koristelunkin tosi radikaaliksi extremeparannukseksi.
Yleinen käsitys ihmisen korjauksista voidaan nähdäkseni jakaa neljään osaan:
1. Tapaturmavammojen parannukset. Esim. onnettomuudessa palaneelle tehdyt ihonsiirrot.
2. Syntymävikojen parannukset. Esim. ylimääräisten sormien tai hännän poistaminen.
3. Kauneusleikkaukset. Esim. ryppyjen siloittelu ihoa kiristämällä.
4. Funktionaaliset parannukset. Esim. tehokkaampi iho, joka parantaa haavat sekunneissa.
Ykkönen ja kakkonen hyväksytään melko lailla mukisematta. Ylimääräisistä sormista tai hännästä voi olla sosiaalista haittaa, joten ne yleensä poistetaan, vaikka terveydellistä haittaa ei välttämättä olisikaan (eivätkä ne yleensä kovin toimivia ulokkeita ole). Voisi ajatella, että nykyään ihmiset modifioidaan syntymästä lähtien samaan kaavaan - jos ihminen haluaa hännän tai ylimääräisiä sormia, ne voi hankkia sitten myöhemmällä iällä (pitäisi ainakin voida), mutta laitokselta lähtiessä kaikilla on saman verran sormia ja yhtä vähän häntiä.
Kolmannen vaihtoehdon kohdalla alkaa hieman epäilyttää. Jos ihminen on ikääntynyt ”luonnollisesti”, ihon kiristäminen näyttää monista turhalta hienostelulta, rahan tuhlaukselta, turhamaisuudelta ja epätoivoiselta tarrautumiselta menetettyyn nuoruuteen. Toisaalta rikkaat ja kuuluisat tekevät sitä jatkuvasti, joten eihän pieni kauneusleikkaus mikään iso juttu ole, ja kun televisiossakin on alkanut näkymään siihen liittyviä sarjoja, niin muodikastahan se vain on.
Vaihtoehto numero neljä alkaa vaikuttaa monista jo liian radikaalilta. Laboratoriossa kasvatettu, jatkuvasti sileänä ja terveenä pysyvä iho siirrettäisiin vanhan tilalle; iho, jonka karvat eivät kasva ollenkaan ja sormenjäljetkin ovat pieniä hymynaamoja. Tällaisista selkeästi hyödyllisistä muutoksista ei voi ainakaan sanoa, että ne olisivat pelkän turhamaisuuden takia tehtyjä. Niiden vastustus liittyykin sitten muihin asioihin.
Mutta nämä neljä kategoriaa ovat periaatteessa turhia. Vika on vika ja parannus on parannus. Näyttelijän kannalta kauneusleikkaus on (4) funktionaalinen parannus, koska sillä saa lisää rooleja ja epäonnistuneellakin leikkauksella saa lisää julkisuutta. Vanheneva iho on sekä (1) tapaturmavamma että (2) syntymävika. Ihon korjaaminen pysyvästi vanhentumattomaksi on sekä (3) kauneusleikkaus että (4) funktionaalinen parannus. Se, että näemme palaneen ihon korjailun erilaisena kuin ikääntyvän ihon korjailun johtuu vain siitä, että ikääntynyttä ihoa ei osata nähdä samanlaisena tapaturmana kuin palanutta ihoa.
Hyödyt ja riskit täytyy tietysti arvioida: implantit repeilevät, leikkaukset voivat epäonnistua ja uusi iho voi aiheuttaa ennalta arvaamattomia ongelmia. Mistä se johtuu? Siitä, ettei tekniikka ole vielä tarpeeksi kehittynyttä. Implantin repeäminen tai nenänmuotoilun epäonnistuminen ei ole mikään luonnon antama merkki siitä, että ihmistä ei saisi muunnella - se on merkki siitä, että tekniikkaa täytyy kehittää paremmaksi. Ei autokolarikaan ole merkki siitä, ettei ihminen saisi ajaa; se tarkoittaa, että autoista täytyy tehdä turvallisempia. Tai sitä, että kuskin täytyy opetella ajamaan varovaisemmin.
Ehkä täytyy vielä jakaa erikseen parannusten lajit:
1. Fysikaaliset parannukset – esim. kehonrakennus, hiusten leikkaaminen (vapautamme itsemme biologiamme kahleista, kun puutumme hiusten ja kynsien ”luonnolliseen” pituuskasvuun)
2. Kognitiiviset parannukset – esim. kyky oppia ja käsitellä informaatiota, ajatella selkeästi ja rationaalisesti, pitää pää kylmänä.
3. Sosiaaliset parannukset – menevät ristiin ykkösen ja kakkosen kanssa; sosiaalinen älykkyys, empatia, näytteleminen, ulkonäön kohentaminen, pukeutuminen, ryhmädynamiikan ymmärtäminen jne.
Näitäkään kolmea lajia ei voi erottaa selkeästi toisistaan. Terveellinen ruokavalio auttaa pitämään fysiikan kunnossa, antaa energiaa aivoille ja auttaa sosiaalisessa kanssakäynnissä (riippuu tietysti missä piireissä liikkuu; sosiaalisia suhteita luodaan niin usein tupakkapaikoilla ja alkoholin voimalla). Toisaalta aivojensa parantamiseen sijoittaessaan joutuu ehkä tinkimään lihaksien ja ihmissuhteiden puolelta. Pitäisi kuitenkin pyrkiä siihen, että yhden osa-alueen parantaminen parantaisi myös muita, eikä olisi muilta pois.
Tupakointi ja itsensäviiltely näyttävät minusta sukulaislajeilta. Molemmat ovat sellaista angstisten teinien puuhastelua. Eivät erityisen järkeviä tapoja muokata kehoaan, mutta eräänlaisia muokkauskeinoja kuitenkin. Jos oikein kärjistetään, niin tupakoinnin tapauksessa fysikaalisilla uhrauksilla pyritään sosiaalisiin tai kognitiivisiin parannuksiin. Lyhyen matkan hyvä olo tuntuu tärkeämmältä kuin pitkän matkan hyvä olo. Poistetaan hetkellinen levottomuus imemällä haitallisia myrkkyjä. Itsemurha menee myös samaan sarjaan: poistetaan masennus tuhoamalla masentunut henkilö. Heitetään kännykkä järveen, kun akku loppuu; romutetaan auto, kun rengas puhkeaa. Mutta se on taas jokaisen oma valinta. Jos ihmisellä on apotemnofilia eli halu amputoida osia itsestään, raajan amputointi on silloin parannus hänen kannaltaan katsoen. Jos siitä ei ole harmia muille, katkaiskoon ihan rauhassa. Voisi kyllä olla hyväksi tarjota myös sellaista parannusta, että poistettaisiin jalan poistamisen sijasta pakkomielle jalan poistamiseen.
On positiivista, että ihmiset alkavat nähdä kehonsa yhä enemmän muovattavana massana sen sijaan, että pitäisivät kehoaan ”pyhänä ja koskemattomana”. Suuremman hyväksynnän myötä yhä useammat ryhtyvät parantelemaan itseään, hinnat laskevat ja kehitys etenee nopeammin. Kun kännyköiden kuoria vaihdellaan ja suunnitellaan uusiksi, siitä ei ole mitenkään älyttömän pitkä matka itse kännykän sisuskalujen paranteluun. Televisiossa näytetään yhä graafisempia kuvia leikkaussaleista ja ensimmäiset yök-reaktiot menevät pian ohitse. Ihmiset tottuvat. Muutoksista tulee arkipäivää. Ei se mikään ihme juttu ollutkaan.
Linkit
Good Plastic Surgery – Hyvin onnistuneita leikkauksia.
Awful Plastic Surgery – Pieleen menneitä leikkauksia.
I think that those who argue against its control are really arguing from a position of fear of disappointment in getting their hopes up.
- Kevin Perrott vanhenemisen pysäyttämisen vastustajista
Tällaiset ääritapaukset ovat varmaan aika harvinaisia. Itse en varsinaisesti tunne oloani vääräksi lihallisessa kehossani, suhtaudun kehooni pikemminkin kuin kännykän värikuoriin. Tässä mallissa on melko hankalasti vaihdettavat kuoret ja pelkät perusominaisuudet, joten haluaisin sellaisen mallin, jonka kuoria ja ominaisuuksia voi vaihtaa, suunnitella ja muokata kätevästi itse.
Ihmismuodon ”täydellistäminen” siinä mielessä, että tekisin itsestäni supermallin näköisen, ei minua hirveästi innosta, koska en halua pysyä tässä vanhassa ihmismuodossani. Sehän olisi sama kuin pitää antiikkista kännykkää, mutta vaihtaa siihen aina vain uudemmat kuoret. Ehkä haluankin isona olla elävä avaruusalus, jonka sisällä on humanoidirobottitehdas, missä valmistan itselleni kierrätettäviä kuoria aina tiettyä tarkoitusta varten.
Plastiikkakirurgia (plastikos = muotoilla) sekä tatuoinnit, hiusten värjäykset ja korvakorut ym. transdermaaliset implantit ovat kuorien koristelua. Ne eivät muuta itse kännykkää paremmaksi, mutta uudet kuoret saavat sen näyttämään uudelta. Toisaalta kuorien koristelukin parantaa ihmistä jollakin tavoin. Lasketaanko silikonirinnat siis kyborgimodifikaatioksi? Kyborgirinnat eivät tuo pidempää elämää eivätkä supervoimia, mutta ulkonäöllisetkin parannukset ovat silti parannuksia - ja keräävät ne tietysti enemmän superkatseita, joten kai se voidaan laskea sosiaaliseksi parannukseksi.
Jos ei hanki mitään implantteja, toinen puoli sanoo: ”Radikaalit transhumanistit tekevät jotain pelkän puheen sijaan, joten et ole oikea transhumanisti jos et ota implanttia välittömästi”. Sitten jos hankkii implantin, toinen puoli sanoo: ”Se on vain statuskoriste, lävistyksiähän on tehty viidakoissa tuhansia vuosia. Ei se ole mitään todella transhumanistista ja edistyksellistä”. Se on taas henkilökohtainen määrittelykysymys, laskeeko kuorien koristelunkin tosi radikaaliksi extremeparannukseksi.
Yleinen käsitys ihmisen korjauksista voidaan nähdäkseni jakaa neljään osaan:
1. Tapaturmavammojen parannukset. Esim. onnettomuudessa palaneelle tehdyt ihonsiirrot.
2. Syntymävikojen parannukset. Esim. ylimääräisten sormien tai hännän poistaminen.
3. Kauneusleikkaukset. Esim. ryppyjen siloittelu ihoa kiristämällä.
4. Funktionaaliset parannukset. Esim. tehokkaampi iho, joka parantaa haavat sekunneissa.
Ykkönen ja kakkonen hyväksytään melko lailla mukisematta. Ylimääräisistä sormista tai hännästä voi olla sosiaalista haittaa, joten ne yleensä poistetaan, vaikka terveydellistä haittaa ei välttämättä olisikaan (eivätkä ne yleensä kovin toimivia ulokkeita ole). Voisi ajatella, että nykyään ihmiset modifioidaan syntymästä lähtien samaan kaavaan - jos ihminen haluaa hännän tai ylimääräisiä sormia, ne voi hankkia sitten myöhemmällä iällä (pitäisi ainakin voida), mutta laitokselta lähtiessä kaikilla on saman verran sormia ja yhtä vähän häntiä.
Kolmannen vaihtoehdon kohdalla alkaa hieman epäilyttää. Jos ihminen on ikääntynyt ”luonnollisesti”, ihon kiristäminen näyttää monista turhalta hienostelulta, rahan tuhlaukselta, turhamaisuudelta ja epätoivoiselta tarrautumiselta menetettyyn nuoruuteen. Toisaalta rikkaat ja kuuluisat tekevät sitä jatkuvasti, joten eihän pieni kauneusleikkaus mikään iso juttu ole, ja kun televisiossakin on alkanut näkymään siihen liittyviä sarjoja, niin muodikastahan se vain on.
Vaihtoehto numero neljä alkaa vaikuttaa monista jo liian radikaalilta. Laboratoriossa kasvatettu, jatkuvasti sileänä ja terveenä pysyvä iho siirrettäisiin vanhan tilalle; iho, jonka karvat eivät kasva ollenkaan ja sormenjäljetkin ovat pieniä hymynaamoja. Tällaisista selkeästi hyödyllisistä muutoksista ei voi ainakaan sanoa, että ne olisivat pelkän turhamaisuuden takia tehtyjä. Niiden vastustus liittyykin sitten muihin asioihin.
Mutta nämä neljä kategoriaa ovat periaatteessa turhia. Vika on vika ja parannus on parannus. Näyttelijän kannalta kauneusleikkaus on (4) funktionaalinen parannus, koska sillä saa lisää rooleja ja epäonnistuneellakin leikkauksella saa lisää julkisuutta. Vanheneva iho on sekä (1) tapaturmavamma että (2) syntymävika. Ihon korjaaminen pysyvästi vanhentumattomaksi on sekä (3) kauneusleikkaus että (4) funktionaalinen parannus. Se, että näemme palaneen ihon korjailun erilaisena kuin ikääntyvän ihon korjailun johtuu vain siitä, että ikääntynyttä ihoa ei osata nähdä samanlaisena tapaturmana kuin palanutta ihoa.
Hyödyt ja riskit täytyy tietysti arvioida: implantit repeilevät, leikkaukset voivat epäonnistua ja uusi iho voi aiheuttaa ennalta arvaamattomia ongelmia. Mistä se johtuu? Siitä, ettei tekniikka ole vielä tarpeeksi kehittynyttä. Implantin repeäminen tai nenänmuotoilun epäonnistuminen ei ole mikään luonnon antama merkki siitä, että ihmistä ei saisi muunnella - se on merkki siitä, että tekniikkaa täytyy kehittää paremmaksi. Ei autokolarikaan ole merkki siitä, ettei ihminen saisi ajaa; se tarkoittaa, että autoista täytyy tehdä turvallisempia. Tai sitä, että kuskin täytyy opetella ajamaan varovaisemmin.
Ehkä täytyy vielä jakaa erikseen parannusten lajit:
1. Fysikaaliset parannukset – esim. kehonrakennus, hiusten leikkaaminen (vapautamme itsemme biologiamme kahleista, kun puutumme hiusten ja kynsien ”luonnolliseen” pituuskasvuun)
2. Kognitiiviset parannukset – esim. kyky oppia ja käsitellä informaatiota, ajatella selkeästi ja rationaalisesti, pitää pää kylmänä.
3. Sosiaaliset parannukset – menevät ristiin ykkösen ja kakkosen kanssa; sosiaalinen älykkyys, empatia, näytteleminen, ulkonäön kohentaminen, pukeutuminen, ryhmädynamiikan ymmärtäminen jne.
Näitäkään kolmea lajia ei voi erottaa selkeästi toisistaan. Terveellinen ruokavalio auttaa pitämään fysiikan kunnossa, antaa energiaa aivoille ja auttaa sosiaalisessa kanssakäynnissä (riippuu tietysti missä piireissä liikkuu; sosiaalisia suhteita luodaan niin usein tupakkapaikoilla ja alkoholin voimalla). Toisaalta aivojensa parantamiseen sijoittaessaan joutuu ehkä tinkimään lihaksien ja ihmissuhteiden puolelta. Pitäisi kuitenkin pyrkiä siihen, että yhden osa-alueen parantaminen parantaisi myös muita, eikä olisi muilta pois.
Tupakointi ja itsensäviiltely näyttävät minusta sukulaislajeilta. Molemmat ovat sellaista angstisten teinien puuhastelua. Eivät erityisen järkeviä tapoja muokata kehoaan, mutta eräänlaisia muokkauskeinoja kuitenkin. Jos oikein kärjistetään, niin tupakoinnin tapauksessa fysikaalisilla uhrauksilla pyritään sosiaalisiin tai kognitiivisiin parannuksiin. Lyhyen matkan hyvä olo tuntuu tärkeämmältä kuin pitkän matkan hyvä olo. Poistetaan hetkellinen levottomuus imemällä haitallisia myrkkyjä. Itsemurha menee myös samaan sarjaan: poistetaan masennus tuhoamalla masentunut henkilö. Heitetään kännykkä järveen, kun akku loppuu; romutetaan auto, kun rengas puhkeaa. Mutta se on taas jokaisen oma valinta. Jos ihmisellä on apotemnofilia eli halu amputoida osia itsestään, raajan amputointi on silloin parannus hänen kannaltaan katsoen. Jos siitä ei ole harmia muille, katkaiskoon ihan rauhassa. Voisi kyllä olla hyväksi tarjota myös sellaista parannusta, että poistettaisiin jalan poistamisen sijasta pakkomielle jalan poistamiseen.
On positiivista, että ihmiset alkavat nähdä kehonsa yhä enemmän muovattavana massana sen sijaan, että pitäisivät kehoaan ”pyhänä ja koskemattomana”. Suuremman hyväksynnän myötä yhä useammat ryhtyvät parantelemaan itseään, hinnat laskevat ja kehitys etenee nopeammin. Kun kännyköiden kuoria vaihdellaan ja suunnitellaan uusiksi, siitä ei ole mitenkään älyttömän pitkä matka itse kännykän sisuskalujen paranteluun. Televisiossa näytetään yhä graafisempia kuvia leikkaussaleista ja ensimmäiset yök-reaktiot menevät pian ohitse. Ihmiset tottuvat. Muutoksista tulee arkipäivää. Ei se mikään ihme juttu ollutkaan.
Linkit
Good Plastic Surgery – Hyvin onnistuneita leikkauksia.
Awful Plastic Surgery – Pieleen menneitä leikkauksia.
I think that those who argue against its control are really arguing from a position of fear of disappointment in getting their hopes up.
- Kevin Perrott vanhenemisen pysäyttämisen vastustajista
27.9.04
Lentäkää, kauniit apinani
Virgin Galactic – Virgin on tehnyt sopimuksen avaruusturismista Mojave Aerospacen kanssa. Nimeämisessä käytettiin taas hurjasti mielikuvitusta.
The company said it planned to begin construction of the first vessel, VSS Enterprise, next year.
Ja ylihuomenna keskiviikkona SpaceShipOne lähtee palkintolennolle. Olisipa vain aikaa jännittää lennon sujumista livenä.
Vain kesyt linnut kaipaavat. Villit lentävät.
- Elmer Diktonius
The company said it planned to begin construction of the first vessel, VSS Enterprise, next year.
Ja ylihuomenna keskiviikkona SpaceShipOne lähtee palkintolennolle. Olisipa vain aikaa jännittää lennon sujumista livenä.
Vain kesyt linnut kaipaavat. Villit lentävät.
- Elmer Diktonius
23.9.04
Puoli milliä kasassa
Methuselah Foundation on saavuttanut puolen miljoonan dollarin rajapyykin. Suurlahjoitus tehtiin X-Prize Foundationin nimellä, mutta nimettömästi. Linkki.
“We’ve seen how prizes such as the X PRIZE and the Methuselah Mouse Prize can dramatically increase competition and innovation, and create interest for the public,” said Dr. Peter H. Diamandis, Founder and Executive Producer of the X PRIZE. “With this contribution, we’re signaling our belief that Prizes can not only take us into space, but help bring about breakthroughs in the way we live and age.”
“We’re thrilled to have the support of the X PRIZE, said David Gobel, Director of the Methuselah Foundation and the Methuselah Mouse Prize. “This landmark contribution will further swell the size of the Prize, and encourage scientific research teams around the world to develop breakthrough techniques for extending the healthy human lifespan. It will create a needed impetus and focus for the development of new rejuvenation therapies.”
Mukavaa, kun palkinnot täydentävät toisiaan tällä tavoin. Pitkää ikää ja avaruuteen!
“We’ve seen how prizes such as the X PRIZE and the Methuselah Mouse Prize can dramatically increase competition and innovation, and create interest for the public,” said Dr. Peter H. Diamandis, Founder and Executive Producer of the X PRIZE. “With this contribution, we’re signaling our belief that Prizes can not only take us into space, but help bring about breakthroughs in the way we live and age.”
“We’re thrilled to have the support of the X PRIZE, said David Gobel, Director of the Methuselah Foundation and the Methuselah Mouse Prize. “This landmark contribution will further swell the size of the Prize, and encourage scientific research teams around the world to develop breakthrough techniques for extending the healthy human lifespan. It will create a needed impetus and focus for the development of new rejuvenation therapies.”
Mukavaa, kun palkinnot täydentävät toisiaan tällä tavoin. Pitkää ikää ja avaruuteen!
18.9.04
Kuolemattomuus FAQ
Usein kysyttyjä kysymyksiä ja usein esitettyjä vastaväitteitä elämän pidentämistä ja kuolemattomuutta vastaan (30 35 kpl). Olen kerännyt näitä sieltä täältä erilaisilta foorumeilta, listoilta ja artikkeleista. Jos haluat lisätä oman kysymyksesi mukaan, kommentoi tai lähetä sähköpostia.
(Päivitetty viimeksi 29.07.2009)
1. Miksi kuolema pitäisi poistaa?
Koska pakollinen kuolema on väärin. Kuolema tuo ihmisille pelkkää surua ja tuskaa. Kuolema riistää meiltä vapauden. On silkkaa tuhlausta ensin opiskella kolmasosa elämästään, tehdä työtä toinen kolmannes ja sitten kuihtua ja kuolla pois. Ensin ihminen pumppaa itsensä täyteen tietoa ja sitten kaikki tieto häviää kertalaukauksella. Usein ihminen ymmärtää vasta myöhemmällä iällä mitä haluaa elämältään, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Pakollisen kuoleman poistaminen tekisi maailmasta paljon, paljon paremman paikan.
2. Miten on mahdollista voittaa kuolema?
Ihminen kuolee siksi, että keho rapistuu ja lopettaa toimintansa. Mikään fysiikan laki ei estä meitä elämästä miljoonia vuosia, esteenä on ainoastaan evoluution tuottama biologiamme. Jos muutamme biologista olemustamme, voimme päästä ikääntymisestä eroon. Ennen oltiin siinä luulossa, että evoluutio estää perustavanlaatuisen elämän pidentämisen ja tällainen pessimistinen asenne sai tutkimuksen polkemaan paikoillaan. Nykyään tiedetään, että vain yhtä geeniä muuttamalla voidaan pidentää matojen, kärpästen ja hiirien elinikää jopa kaksinkertaiseksi.
Bioteknologia. Geeniterapia. Nanolääkkeet. Kyborgisaatio. Jokin näistä tai luultavimmin kaikki nämä yhdessä johtavat lopulta tilanteeseen, jossa ihmisen ikääntymisprosessi voidaan pysäyttää. Keho voidaan laittaa tuottamaan uusia, terveitä soluja loputtomasti. Hajoavat ja kuluvat osat voidaan korvata paremmilla ja tehokkaammilla. Ihmiskeho on vain monimutkainen kone, ja kun selvitämme miten kone toimii, voimme ryhtyä virittelemään sitä.
3. Mutta kuolema on luonnollinen osa elämää ja luontoa ei saa peukaloida.
”Luonnollinen” ei ole sama asia kuin hyvä. Sairaudetkin ovat luonnollinen osa elämää, mutta yritämme silti parantaa ne. Ennen oli luonnollista elää noin 30-vuotiaaksi, joten nykyään elinikämme on siihen verrattuna epäluonnollisen pitkä. Teemme elinsiirtoja ja laserleikkauksia, syömme antibiootteja ja vitamiineja; samalla tavoin nämäkin ovat ”epäluonnollisia”. Syöpä, hampaiden putoaminen, muistin heikkeneminen ja sydänsairaudet ovat osa ikääntymisprosessia, ja parannamme niitä koko ajan parhaamme mukaan. Vanheneminen kokonaisuudessaan on kuolettava yhdistelmätauti, johon ei ole vielä keksitty lääkettä.
Vanhenemme ja kuolemme siksi, ettei sokea evoluutio katsonut tarpeelliseksi tehdä meistä kuolemattomia. Sairauksien, nälän ja yleisen rankan elämän vuoksi muinaisina aikoina ei vain sattunut olemaan sopivaa valintapainetta, joka olisi tehnyt meistä pitkäikäisempiä. Olimme vain geeniemme kuljetuslaitteita, ja kun geenit olivat päässeet siirtymään eteenpäin, kuljetuslaite voitiin heittää menemään.
4. Mutta tällaisessa peukaloinnissa on hirveästi riskejä.
Niin on kaikkien uusien lääkkeiden ja tekniikoiden kohdalla. Riskit täytyy vain ottaa huomioon ja yrittää minimoida ne. Sydänsiirtoihinkin liittyy aina riskejä, mutta siirtämättä jättäminen tarkoittaisi potilaan kuolemaa, joten riski on ottamisen arvoinen. Kuuhun lentämisessä oli ja on edelleen suunnattomasti riskejä, mutta silti sinne lennettiin. Tekniikan kehittyessä ja tietämyksemme lisääntyessä riskit pienenevät, kunnes hoito on käytännöllisesti katsoen täysin turvallinen. Jos tilanne on se, että joko kuolet heti tai otat kokeellista hoitoa, valitset luultavasti kokeellisen hoidon. Täytyy aina muistaa ottaa huomioon, mitä riskejä asioihin puuttumattomuudessa piilee.
5. Miksi korjata sellaista mikä ei ole rikki?
Rikkinäisyys on henkilökohtainen näkökanta. Sinun mielestäsi kuolema voi olla vain ominaisuus, jota ei tarvitse korjata. Minun mielestäni kuolema on kuitenkin vika. Tietokoneohjelman kaatuminen voi näyttää pelkältä ominaisuudelta, jos olet käyttänyt ohjelmaa koko ikäsi paremmasta tietämättä. Minusta ohjelman kaatuminen on vika, koska näen että parempikin on mahdollista. Sinulle voi riittää sata megaa muistia, koska et nyt tarvitse enempää, mutta minulle se ei riitä. Sinä et näe sitä ongelmana, mutta minulle muistin vähyys on ongelma. Toisaalta, kun minulla on edessäni tuhat vuotta ja sinulla vain sata vuotta, oma elämäsi voi hyvinkin alkaa näyttää turhan lyhyeltä ja riittämättömältä. Huomaat viimeinkin, että se mitä luulit ominaisuudeksi, olikin suunnitteluvirhe – joten miksipä et huomaisi sitä saman tien? Se olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu.
6. Elämän pidentäminen ei onnistu. Luonto iskee takaisin.
Jos luonto sinusta näyttää ”kostavan”, se johtuu siitä, että näet luonnon jonkinlaisena tietoisena olentona, mitä se ei ole. Uusien tautien syntyminen tai katastrofit eivät ole mikään luonnon kosto ihmiskunnalle, niitä vain tapahtuu. Ihmiset ovat osa luontoa, ja jos teemme itsestämme kuolemattomia, se on vain luonnollista. Entä jos luonto iskee takaisin siksi, ettemme ole tehneet itsestämme kuolemattomia tarpeeksi nopeasti? Otitko sitä vaihtoehtoa huomioon? Vai luuletko tietäväsi täydellisesti mitä luonto haluaa ja mitä ei?
7. Mutta kuolema on jumalan tahto.
Siinä tapauksessa olen täysin eri mieltä jumalasi kanssa. Millainen jumala tahtoo alaistensa heikkenevän, kärsivän ja kuolevan? Tuollainen tyranni täytyy syöstä vallasta ja heittää tyrmään. On turha yrittää väittää, että ”jumalan” luomat kärsimykset ovat jotenkin arvokkaampia kärsimyksiä. On turha yrittää teeskennellä, ettei vanhemman tai lapsen kuolema satu. Se on väärin ja meidän on tehtävä asialle jotain.
8. Kuoleman jälkeen sielu pääsee taivaaseen.
Mistä tiedät? Pystytkö todistamaan väitteesi? Tiedätkö aivan varmasti, että taivas on olemassa? Tiedätkö varmasti, että sielu on olemassa? Pelkkä sanominen tai toivominen ei riitä todisteeksi. Se voi tuntua julmalta, mutta kukaan ei ole todistanut sielun eikä taivaan olemassaoloa. Ne ovat vain lohdullisia satuja, joita ihmiset kertovat toisilleen. Ennen niitä kerrottiin leirinuotioilla, nykyään niistä kerrotaan kirjoissa ja TV-ohjelmissa. Saat tietysti uskoa mihin haluat ja kunnioitan vakaumustasi, mutta elämän pidentämisen tai kuolemattomuuden kieltäminen minulta siksi, etten usko samaan asiaan kuin sinä, on väärin.
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että en edes halua taivaaseen. Vaikka pystyisit todistamaan, että taivas on olemassa, haluaisin silti elää ikuisesti tässä maailmassa. Taivaassa eläminen ei yksinkertaisesti kiinnosta minua, tämä maailma on minun kotini.
9. En halua olla tärisevä tuhatvuotias vanhus.
Tarkoitus ei olekaan pidentää vanhuutta vaan pidentää nuoruutta. Tarkoitus on pysyä ”ikuisesti nuorena”. Jos ja kun pystymme muuntelemaan kehon vanhenemisprosessia, voimme myös muuttaa kehoa (ja aivoja) nuoremmaksi. Tuhatvuotias voi olla henkisesti ja ruumiillisesti kuin kaksikymppinen nuorukainen.
10. Ikuinen nuoruus olisi kauheaa, koska kukaan ei kasvaisi ikinä aikuiseksi ja tulisi viisaaksi.
Viisaus syntyy kokemuksesta ja tiedosta, ei vanhenemisesta. Kun pysyisit elinvoimaisena ja mieleltäsi terävänä tuhansia vuosia, kasvaisit samalla tuhansia vuosia. Olisit taatusti paljon viisaampi ja tietäisit paljon enemmän. Nykyään, kun vanhukset menettävät elinvoimansa ja heidän kehonsa rappeutuu, he menettävät muistinsa, juuttuvat rutiineihinsa ja palaavat monilta osin avuttoman lapsen tasolle. Tällainen vanheneminen ei tuo viisautta. Pysyminen terveenä, asioiden kokeminen, tiedon kerääntyminen ja hyvä muisti tuovat viisautta.
11. Tuhatvuotiaiden ”nuorisovanhusten” yhteiskunta olisi pysähtynyt ja äärivanhoillinen paikka, kehitys pysähtyisi.
Aina voi kasvaa ja keksiä uusia asioita, oli sitten vanha tai nuori. Jos pystymme muuntelemaan kehoa kuolemattomaksi, pystymme varmasti myös muuntelemaan aivojamme. Voimme kehittyä aina vain paremmin ja nopeammin, koska emme ole enää hitaaseen evoluutioon sidottuja. Uusien teknologioiden maailmassa ihmiset olisivat aina vain liikkuvaisempia ja vähemmän vanhoillisia. Tuhatvuotiaiden ”nuorisovanhusten” maailma olisi paljon eläväisempi ja joustavampi paikka, koska silloin pystyisi keksimään uusia asioita iän tuomalla kokemuksella ja varmuudella.
Vanhusten mahdollinen muutosvastarinta ei johdu pitkästä elämästä vaan aivojen rappeutumisesta ja taantumisesta. Ilman taantumista ja rappeutumista vanhusten asenteet muuttuvat yleensä rennommiksi ja vastaanottavaisemmiksi, koska heillä on takanaan kymmenien vuosien kokemus yhteiskunnallisista muutoksista. Muutokset ovat heille rutiinia, toisin kuin pelokkaille lapsille.
Ja entä sitten, vaikka kehitys hidastuisikin? On sekin parempi kuin olla kuollut. Kuolleena oleminen on aina paljon pysähtyneempää.
12. Mutta tietoisuus rajallisuudesta on hyväksi. Kuolema motivoi ihmistä.
Taidat olla niitä ihmisiä, jotka eivät saa mitään aikaan ilman muiden määräämää deadlinea?
Kun biologia ei määrää deadlinea, voi itse luoda omat aikataulunsa. Voi esimerkiksi sanoa itselleen, että tämä työ on saatava valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Minun ei tarvitse ”stressata” itseäni kuolemalla, koska stressaan itseäni omalla aikataulullani. En tarvitse kuolemaa motivaatiokseni, jos polkupyörästäni puhkeaa rengas ja haluan päästä kiireesti määränpäähäni. Renkaan paikkaaminen riittää. Vaikka eläisin ikuisesti, minulla voi olla silti kiire juhliin tai tapaamiseen. Ja entä sitten, jos minulla ei välillä olekaan motivaatiota? Silloin minua voi ajaa eteenpäin motivaation etsiminen.
Kuolemaan ja kuolemattomuuteen suhtautuminen riippuu omasta asenteestasi. Jos teet kuolemattomuudesta itsellesi taakan, se on sinulle taakka. Jos otat sen mahdollisuutena kokea jotain uutta ja ainutlaatuista, se on mahdollisuus kokea jotain uutta ja ainutlaatuista.
13. Vain rikas eliitti eläisi ikuisesti, koska elämän pidentäminen on niin kallista.
Pitäisikö sitten yksityislentokoneet, avaruusturismi tai timanttikaulaketjut kieltää, koska vain rikkailla on varaa niihin? Kun elämänpidennysteknologiaa kehitetään, rikkaat saavat sen käyttöönsä ensimmäisinä, mutta se on vain väliaikaista. Lopulta tekniikka halpenee ja tulee jokaisen ulottuville.
Ennen vain kuninkailla oli varaa kuunnella orkesterimusiikkia joka päivä. Nykyään ei tarvitse kuin laittaa radio päälle ja heti voi kuulla musiikkia niin paljon kuin haluaa. Ennen vain rikkaimmilla oli varaa ostaa kirjoja, koska ne kirjoitettiin ja kopioitiin käsin. Nykyään jokainen voi lainata kirjoja kirjastosta ilmaiseksi. Ennen vain rikkaimpien perheiden lapsilla oli varaa käydä koulua ja opetella lukemaan, nykyään osaavat lukea kaikki suomalaiset. Ennen oli vain yksi huoneen kokoinen supertietokone, nykyään kännykässäkin on enemmän tehoa.
14. Pitäisi ratkaista ensin muut ongelmat, kuten sairaudet ja nälänhätä.
On lyhytnäköistä ajatella, ettei uutta teknologiaa saisi kehittää ennen kuin kaikki maailman ongelmat on ratkaistu vanhalla teknologialla.
Elämää pidentävät tekniikat ovat myös sairauksia ja nälkää poistavia tekniikoita. Tiede ja teknologia etenevät rinnakkain ja toisiaan täydentäen. Avaruusteknologian kehittäminen auttoi myös lääkkeiden, materiaalien ja muiden ”tavallisten” teknologioiden kehitystä. Ei voi myöskään vetää selkeää eroa elämän pidentämisen ja sairauksien parantamisen välille. Kyse on ihmisten elämänlaadun parantamisesta. Jos elinikää länsimaissa pidennetään, se elämä ei ole ”pois” kolmannen maailman ihmisiltä. Koko ihmiskunnan kannalta se on vain plussaa.
Toisaalta, entäpä esimerkiksi kosmetiikkabisnes tai muotibisnes? Miksi emme ratkaise sairauksia ja nälänhätää ennen kuin ryhdymme meikkaamaan? Jos vastustetaan eliniän pidentämistä siksi, että pitäisi ensin ratkaista muut ongelmat, pitäisi saman tien vastustaa myös kaikkia länsimaisia muotivillityksiä, elokuvien miljoonabudjetteja ja peliteollisuutta. Sinun pitäisi keksiä AIDS-rokote ennen kuin ostat elokuvalipun.
15. Vaikka kehon ikääntyminen pysäytettäisiin, voisi silti kuolla onnettomuudessa.
Siksi ei kannatakaan pysähtyä vain ikääntymisen estämiseen. Voimme parannella kehoa teknologian avulla kestävämmäksi ja itseään korjaavaksi. Mahdollisesti koko keho voidaan täyttää nanoroboteilla, jotka pystyvät korjaamaan vaurioita yhtä nopeasti kuin niitä syntyy. Tietoisuus voidaan ehkä siirtää digitaaliseen muotoon, ”tallentaa” ja ”palauttaa” aina uudelleen. Ihminen voi pysyä turvallisessa bunkkerissa (tai avaruusaluksessa) ja elää virtuaalimaailmassa, tai käyttää etäläsnäoloa (telepresence) eli kauko-ohjata täysin ihmisenkaltaista androidia ikään kuin olisi sen sisällä: tuntea sen iholla, kuulla sen korvilla ja nähdä sen silmillä. Jos telepresenssiandroidille tapahtuu jotain, ihminen voi hankkia uuden.
Mahdollisuuksia on monia, eivätkä kaikki niistä välttämättä toimi, mutta uusia tapoja elämän suojelemiseksi keksitään varmasti. Ihmisen kekseliäisyyttä ei kannata aliarvioida. Jokainen päättää itse, kuinka vaarallisesti elää. Jos minä haluan pysyä turvallisesti muurien sisällä ja toimia maailmassa pelkästään tietokoneiden ja robottien välityksellä, se on minun valintani. Jos sinä haluat hypätä laskuvarjolla vuoren laelta, siitä vaan.
16. Universumin lämpökuolema tappaa meidät kaikki lopulta, joten miksi vaivautua?
Jos juna ajaa sinua kohti, siirrytkö pois raiteilta? Lämpökuolemahan tappaa lopulta kaikki, joten miksi vaivautua?
Jokainen vaivautuu pidentämään elämäänsä jollakin tavoin. Voisit tappaa itsesi tänään, mutta et tee sitä. Miksi? Koska vaivaudut elämään vielä tämän päivän. Vaivaudut elämään vielä huomisenkin jostain syystä. Ehkä haluat viettää aikaa perheesi tai puolisosi kanssa, ehkä haluat tehdä maailmasta paremman paikan tai ehkä odotat jonkin uuden kirjan tai pelin ilmestymistä. Joka tapauksessa päätät elää mieluummin kuin kuolla.
Elämiseen ei tarvita mitään suurta ja lopullista syytä. Luultavasti mitään suurta ja lopullista syytä ei edes ole. Maailmanloppu tai lämpökuolema voi tappaa meidät kaikki lopulta, mutta ei se ole mikään syy olla yrittämättä. Elääkö sata vuotta tai miljardi vuotta, sillä ei ole merkitystä kosmiselta kannalta, mutta sillä on merkitystä yksilön kannalta. Jokainen ihminen vaivautuu elämään juuri niin pitkään kuin haluaa, ihan omista syistään.
Täydelliseen kuolemattomuuteen ei luultavasti koskaan päästä. Monista on silti käytännöllistä pitää kuolemattomuutta virtuaalisena päämääränä samaan tapaan kuin muusikot voivat pitää virtuaalisena päämääränään täydellisen musiikkikappaleen säveltämistä. Tehtävä on mahdoton, mutta se pitää säveltäjän kiireisenä ja yllyttää parantamaan laatua jatkuvasti.
17. Jos tietää, ettei voi koskaan kuolla, elämässä ei ole mitään haastetta.
Edelliseen vastaukseen viitaten: eikö universumin lämpökuoleman voittamisessa ja täydellisen kuolemattomuuden saavuttamisessa ole tarpeeksi haastetta loppuelämäksi?
Koskaan ei voi tietää aivan varmasti, kuoleeko vai eikö. Vaikka olisi elänyt tyytyväisenä miljardi vuotta, aina voi tapahtua jotain täysin odottamatonta. Kuolema voi iskeä, kun sitä vähiten odottaa. Sitä paitsi jos haasteita ei löydy, niitä voi aina luoda keinotekoisesti. Kuolematon olento voi ryhtyä pelaamaan peliä, jonka pelihahmo voi kuolla. Silloin pelihahmon pitäminen hengissä tarjoaa haastetta ja jännitystä.
18. Pitkä elämä ei tarkoita hyvää elämää.
Ei niin. Mutta pitkä, terveellinen elämä antaa enemmän mahdollisuuksia hyvän elämän hankkimiseen. Jos olet kuollut, et voi enää parantaa elämääsi. Pitkä ja hyvä elämä eivät ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.
19. Entä jos en halua elää ikuisesti?
Kuoleman tulisi olla vapaaehtoista. Jos haluat kuolla, saat kuolla ihan vapaasti. Tämä ei ole mitenkään pahaa tarkoittaen sanottu, koska mieluummin näkisin kaikkien elävän ikuisesti. Sen sanominen on pelkästään reilua ja tasapuolista. Samalla tavalla sinun pitäisi pystyä sanomaan minulle: ”Jos haluat elää ikuisesti, elä sitten ihan vapaasti”. Jokainen on vastuussa itse omasta elämästään ja omista valinnoistaan.
Jos kuolema silti houkuttaa, kannattaa miettiä seuraavaa seikkaa: jos tilanteesi tuntuu niin pahalta, että haluat kuolla, oletko ajatellut että kuoleman jälkeen tilanteesi voi olla vielä elämääkin pahempi? Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ehkä kuolema ei olekaan sellainen vapautus ja rauha kuin luulet. Saatat joutua ojasta allikkoon. Elämääsi voit aina muuttaa paremmaksi, mutta kuolema on lopullinen ratkaisu.
20. Mutta me synnymme uudelleen.
Entä jos emme synny uudelleen? Entä jos oletkin väärässä? Vaikka sinusta tuntuu, että uudelleensyntyminen ja sielunvaellus olisi mukavaa, se ei tee siitä totta.
Toisaalta, mikä kiire sinulla on syntyä uudelleen? Etkö ole tyytyväinen elämääsi? Voisithan ikään kuin ”syntyä uudelleen” jo tässä elämässä, jos muutat elämäsi sellaiseksi, että olet siihen tyytyväinen. Jos haluat uuden kehon, uusi teknologia tarjoaa mahdollisuuden siihen. Jos haluat uuden, puhtaan mielen, hanki muistinmenetys. Jos haluat asua jossakin toisessa maassa, muuta toiseen maahan. Voisit myös pidentää elämääsi tuhansia vuosia ja kokeilla syntyä (jollakin tavoin) uudelleen vasta sitten.
21. Ikuinen elämä olisi tylsää.
Entä sitten? Tapatko itsesi nykyään aina, kun sinulla sattuu olemaan tylsää? Et tietenkään. Ikuinen elämä ei poikkea tästä. Välillä voi olla tylsää, mutta on sekin parempi kuin olla kuollut. Oletko ajatellut, että kuolleena voi olla vielä tylsempää? Eläessä voit aina tehdä jotain tylsyydellesi: kokeilla uusia harrastuksia, vierailla uusissa paikoissa, kiertää solvaamassa kaikkia maailman ihmisiä aakkosjärjestyksessä - mutta kuolleena et pysty tekemään yhtään mitään.
Jos miljoonien vuosien päästä alkaa tuntua siltä, että olet jo nähnyt ja kokenut kaiken (vaikka et todellisuudessa olisikaan nähnyt kuin häviävän pienen osan), voit hankkia itsellesi osittaisen muistinmenetyksen ja kokea suosikkikokemuksesi uudelleen ensimmäisen kerran. Muistin tyhjentäminen on parempi ratkaisu kuin peruuttamaton kuolema.
Vielä yksinkertaisempi vaihtoehto olisi säätää aivojen dopamiinitasoa sellaiseksi, että tunnet olosi aina suhteellisen motivoituneeksi ja tyytyväiseksi. Tylsyys on vain evoluution tuottama mekanismi ja mekanismia voidaan muokata kuten muitakin aivojen ominaisuuksia. Tylsyysherkkyyttä voidaan säätää. Se onnistuu tänäkin päivänä lääkkeillä, joten luulisi miljoonan vuoden päästä löytyvän rutkasti tehokkaampia tapoja säätää tylsyysherkkyyttä. Koko tylsyys/hauskuus-skaala voidaan korvata toisenlaisella skaalalla. Ihmismäinen tylsyys on kuin sairaus, joka voidaan parantaa, ei mikään älyllisille olennoille universaalisti kuuluva ominaisuus. Nykyisenlaisen ihmismäisen tylsyyden projisointi kaukaisen tulevaisuuden olentoihin on suoraan sanoen mielikuvitusköyhää.
Kannattaa myös muistaa vanha sanonta: vain tylsimyksillä on tylsää. Et kai sinä ole tylsimys? Tylsyyteen taipuvainen ihminen käy Pariisissa kerran ja miettii, että nyt olen nähnyt sen. Motivoitunut ihminen puolestaan miettii, että nyt olen nähnyt Pariisin kerran ja kun menen sinne seuraavan kerran, on hauska nähdä miten asiat ovat muuttuneet viime käynnistä. Aika kulkee joka tapauksessa eteenpäin, eikä yksikään käynti ole täysin samanlainen kuin aikaisempi käynti. Variaatioita riittää loputtomasti. Vaikka mitään äkkiseltään mielenkiintoista ei heti löytyisi, motivoinut ihminen keksii jotain mielenkiintoista ja tekee maailmasta hauskan paikan sen sijaan, että odottaisi maailman viihdyttävän häntä automaattisesti.
"Wanhan" huutelu tosin voisi mennä äkkiä vanhaksi. Kovin moni ei jaksaisi kuunnella ihmisiä, jotka jatkuvasti huutelevat "wanha". Luultavasti keksittäisiin parempia huutoja, esimerkiksi "Olen nähnyt tämän saman linkin jo 999 kertaa! Yksi vielä ja sitten bileet!" Ja kannattaa muistaa myös toinen wanha sanonta: herrasmies ei ole koskaan kuullut juttua aikaisemmin.
Eivät sen itsekkäämpiä kuin muutkaan ihmiset. Jos elämää pidentävän pillerin ottaminen on itsekästä, silloin on itsekästä myös ottaa aspiriinia tai käyttää silmälaseja. Voisit lähettää rahasi kehitysmaihin sen sijaan, että käyt ostamassa apteekista lääkkeitä tai kaupasta uusia vaatteita, mutta et tee niin. Haluat itsellesi paremman elämän ja toimit itsesi hyväksi. Ostat kosmetiikkaa, hienoja ruokia ja viinejä, lomamatkoja ja viihde-elektroniikkaa. Jos olisit epäitsekäs, eläisit kuin munkki ja lahjoittaisit kaikki rahasi hyväntekeväisyyteen.
Vasta sitten, kun olet täyttänyt oman vatsasi, alat miettiä muiden ihmisten auttamista. Pidentäessäsi omaa elämääsi voit myös auttaa muita ihmisiä pidempään. Jos olet kuolematon, voit käyttää ylimääräistä aikaasi kehitysmaiden ihmisten auttamiseen. Pitkän elämän tavoittelu kaikkien maailman ihmisten hyväksi on kaikkea muuta kuin itsekästä.
Itse asiassa kuoleminen ja kuoleman ”ihailu” on hyvin itsekästä käytöstä: voisit oman kuolemafetissisi sijaan ryhtyä kannattamaan muiden ihmisten elämän pidentämistä. Voisit tylsyyden ja surkeuden valittelusi sijaan auttaa läheisiäsi pidentämään elämäänsä, mutta sen sijaan olet kiinnostunut vain oman kehosi tuhoamisesta.
Ei pidä luulla, että jokaisen pitkää elämää toivovan ihmisen motiivit olisivat samanlaiset tai että itsekkyys itsessään olisi määritelmällisesti aina huono asia; yhdestä näkökulmasta itsekkäältä näyttävä toiminta voikin ollakin laajemmassa kontekstissa nähtynä epäitsekästä (tai päinvastoin). Entä jos ihminen esimerkiksi toivoo ikuista elämää lapselleen tai vanhemmilleen, koska rakastaa heitä? Entä jos toivoo ikuista elämää itselleen sen vuoksi, ettei oma lapsi joutuisi kokemaan vanhemman menetystä? Entä jos elämää pidentävien lääkkeiden itsekkäältä vaikuttava tavoittelu tuottaa sivutuotteina koko ihmiskuntaa hyödyttäviä keksintöjä?
23. Mikä juuri sinusta tekee niin arvokkaan ihmisen, että saisit elää ikuisesti?
Mikä sinusta tekee niin arvokkaan ihmisen, että saisit elää 5 tai 10 vuotta? Väitätkö, että joku muu voisi määrätä minun arvoni kuin minä itse? Tai että on jokin universaali lämpömittari, jolla ihmisten arvoa voidaan mitata ja päättää mittarilukeman perusteella, kuinka pitkän elämän kukin yksilö saa? Jokainen päättää itse, kuinka arvokkaana pitää itseään. Jos katsot, että joku vielä syntymätön yksilö ansaitsee paikkasi maailmassa paremmin kuin sinä itse, se on oma asiasi. Jos haluat olla vain 100 vuoden arvoinen, saat ihan vapaasti päättää niin. Minä päätän, että haluan elää pidempään. Päätän olla sen arvoinen.
24. Kuolemattomat ihmiset vain roskaavat ja tuhoavat luontoa miljoona vuotta.
Katso asiaa kuolemattoman ihmisen kannalta. Hän tietää elävänsä miljoona vuotta, joten hän ei voi sysätä roskiaan ja saasteitaan tulevien sukupolvien vaivoiksi. Kuolematon ihminen pitää paljon parempaa huolta ympäristöstään ja ajattelee kestävää kehitystä paljon pidemmällä tähtäimellä, koska hän tulee itse elämään luomassaan tulevaisuudessa henkilökohtaisesti. Kuolemattomuus merkitsee suuremman vastuun ottamista. Kuoleminen siksi, ettei halua nähdä maapallon saastumista, on vastuun pakoilua. Et voi auttaa, jos olet kuollut.
25. Jos kaikki eläisivät ikuisesti, maapallo ylikansoittuisi ja ruoka loppuisi.
Emme ole sidottuja maapalloon. Avaruudessa on tyhjää tilaa vaikka kuinka. Tulevaisuudessa voimme ehkä maankaltaistaa Marsin, asuttaa kuut, asuttaa asteroidit, rakentaa avaruusasemia ja lentää avaruusarkeilla kohtia toisia tähtiä, puhumattakaan ihmismielen siirtämisestä koneeseen. Jos emme tarvitse nykyisenlaisia lihakehoja, voimme elää paljon tiiviimmin ja paljon vähemmän luonnonvaroja tuhlaten.
Maapallollekin mahtuisi reilusti enemmän ihmisiä kuin nykyään. Uusien teknologioiden avulla ihmiset voisivat elää mukavasti vaikka Saharan autiomaassa tai asuttaa valtameret, ja uusien viljelytekniikoiden ja lajikkeiden avulla voitaisiin tuottaa ruokaa moninkertaisesti enemmän ja moninkertaisesti ekologisemmin karuillakin alueilla.
Sitä paitsi länsimaiset ihmiset, jotka elävät pitkään ja hyväkuntoisina, lisääntyvät vähemmän. Ihmiset eivät toimi niin, että suuri ruokamäärä tarkoittaa suurempaa määrää ihmisiä. Joidenkin vuosikymmenien kuluttua länsimaissa voidaan olla tilanteessa, jossa syntyvyys ja kuolleisuus ovat tasoissa ja ihmisten määrä nousee vain siksi, että länsimaihin muuttaa ihmisiä kehitysmaista. Pidempään elävien ihmisten ei tarvitse kiirehtiä lasten hankintaa. Ennen, kun elinikä oli armottoman lyhyt, lapset hankittiin alle kaksikymppisinä. Nykyään lapsia aletaan usein suunnitella vasta lähempänä neljääkymmentä ikävuotta. Teknologian avulla ihmiset voivat pakastaa solujaan tai pysyä hedelmällisinä satoja vuosia, joten ”biologisen kellon tikityksestä” ei tarvitse välittää. Lasten hankintaa voidaan siirtää aina vain tulevaisuuteen, jos tilanne näyttää liian pahalta.
Entä jos maapallo uhkaisi ylikansoittua näistä seikoista huolimatta? Siinä tapauksessa tulisi kyseeseen jonkinlainen syntyvyyden säännöstely, ei elämän pidentämisen kieltäminen. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta pakottaa ihmisiä kuolemaan sillä perusteella, että tehdään tilaa uusille ihmisille. Mieluummin täytyy rajoittaa uusien ihmisten syntymistä.
26. Jos kaikki eläisivät ikuisesti, kukaan ei tekisi lapsia.
No, sehän estäisi sitten ylikansoittumisen. Lasten hankinta on ihmisten oma päätös. Jos kaikki ihmiset päättävät olla hankkimatta lapsia (hyvin epätodennäköistä), ei ketään voi pakottaakaan tekemään lapsia. Jos olet tästä huolissasi, sinähän voisit elää ikuisesti ja pitää omalta osaltasi huolta siitä, että lisää lapsia syntyy tulevaisuudessakin.
27. Mutta jos eläisin ikuisesti, joutuisin tekemään töitä ikuisesti enkä pääsisi eläkkeelle.
Mitä suunnittelit tekeväsi eläkkeellä? Laiskotella TV:n ääressä? Jos pysyt tuhansia vuosia pirteänä ja työkykyisenä, jossain vaiheessa laiskottelu alkaa varmasti tylsistyttämään.
Ajattele asiaa toisesta näkökulmasta: jos elät ikuisesti, voit paiskia rahakkaita töitä vaikka 50 vuotta ja pitää sitten toiset 50 vuotta vapaata säästämilläsi rahoilla (ja tämä on hyvin konservatiivinen visio). Robotiikan ja automaation kehittyessä tylsät työt vähenevät jatkuvasti. Ihmiset voivat keskittyä lomailuun ja luovempiin asioihin: tehdä keksintöjä, maalata tauluja, kirjoittaa runoja, lukea kirjoja, matkustella, harrastaa liikuntaa ja niin edelleen. Voit tehdä sitä työtä mitä haluat ja vaihtaa uuteen kun kyllästyt. Et ole pelkästään eläkkeellä, saatat olla satoja vuosia pysyvällä palkallisella lomalla.
Ja jos olisit sillä tavoin kuolematon, ettei sinun tarvitsisi syödä (saisit energiasi suoraan auringosta) eikä korjata kehoasi (nanorobotit saisivat energiansa auringosta), mihin yleensä tarvitsisit rahaa? Voisit patikoida ja liftata ympäri maailmaa vailla huolen häivää ja nukkua tähtitaivaan alla. Jos saat pidennettyä elämääsi lähitulevaisuudessa esim. tuhanteen vuoteen, voit ehkä elää nähdäksesi senkin päivän, että tämä visio toteutuu.
28. Minä en pelkää kuolemaa.
En minäkään. Pelkäätkö sinä kuolemattomuutta? Pidemmän elämän haluaminen ei merkitse sitä, että ihminen pelkäisi kuolemaa. Jos minä haluan syödä mansikoita myrkkysienten sijaan, se ei tarkoita sitä, että pelkäisin myrkkysieniä. En vain näe mitään järkeä myrkkysienten syömisessä.
29. Entä jos tällaista ’uutta teknologiaa’ ei keksitäkään?
Se olisi erittäin ikävä juttu. Jos näin käy, eikä sille voi mitään, sille ei sitten voi mitään. Maailma pysähtyy nykytilaansa eikä mitään uutta keksitä enää ikinä. Olemme juuttuneet maapallolle ikuisiksi ajoiksi. Katsomme samanlaisia TV-ohjelmia samanlaisista televisioista ja syömme samoja lääkkeitä samoihin sairauksiin. Kehitys on pysähtynyt. Joudumme ajamaan saastuttavilla maa-ajoneuvoillamme auringon räjähtämiseen asti.
Onneksi tällainen dystopiavisio ei näytä todennäköiseltä. Ihmiset ovat käyneet Kuussa, joten pystymme selkeästi lentämään toisille taivaankappaleille ja elämään avaruudessa. Ihmisten elinikä on noussut aikojen saatossa koko ajan, joten elämää voi selkeästi pidentää ja trendi näyttää olevan koko ajan ylöspäin. Uutta teknologiaa myös keksitään koko ajan, eikä loppua kehitykselle ole näkyvissä. Kehityksen pysähtyminen tässä vaiheessa olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Sen nopeus taas riippuu vain omasta aktiivisuudestamme.
Katso ympärillesi: bioteknologia, nanoteknologia, tekoälyteknologia, avaruusteknologia, lääkkeet, tietokoneet ja robotit kehittyvät jatkuvasti paremmiksi. Ihmisten elämänlaatu nousee koko ajan. Kysymys ei ole siitä, pystytäänkö näitä teknologioita kehittämään - kyse on vain siitä, missä järjestyksessä ne kehitetään ja kuinka ne kehitetään turvallisesti. Tulevaisuuden teknologiat eivät enää lähesty meitä, niiden alkumuodot ovat jo täällä. Kyse on vain omasta suhtautumisestamme niihin.
30. Miksei näistä asioista puhuta enempää mediassa?
Syitä on monia. Tieteellinen kuolemattomuus on niin uusi asia, ja tottumuksen ja rutiinin voima on valtava. Koska kuolemattomuus on ennen yhdistetty pelkästään uskonnollisuuteen, ihmisten voi olla vaikea tehdä mielessään eroa asioiden välille. Voidaan myös pelätä sitä ”mitä muutkin sanovat” tai pelätä teknologiamörköjä. Muistellaan ehkä fiktiivisiä kuvauksia kuolemattomuudesta ja ajatellaan sen olevan oikeasti sellaista kuin dramaattisissa tieteistarinoissa.
Toisekseen ihmiset eivät ole kiinnostuneita, eivätkä ymmärrä tiedettä ja teknologian kehitystä. Kuolema otetaan väistämättömänä pahana automaattisesti. Ihmiset keksivät lohdullisia syitä, miksi kuolema on ”hyvä” asia, muodostavat kokonaisia filosofioita ja uskontoja näiden ajatusten ympärille ja pitäytyvät itsepintaisesti niissä, vaikka heidän itsensä ja koko maailman kannalta olisi parempi hylätä ne. Lisäksi kaikenlaiset anti-ikääntymistä kaupittelevat huijarit pilaavat oikeiden tutkijoiden ja tekniikoiden maineen, eikä suurin osa ihmisistä jaksa nähdä vaivaa erotellakseen ne toisistaan.
Ikääntymisen pysäyttäminen teknologian avulla tuntuu monista niin ”uskomattomalta” ja ”kaukaiselta” asialta, ettei sitä oteta todesta – ja se myös pysyy kaukaisena asiana monilta osin juuri siksi, ettei sitä oteta todesta. Jos pysymme siinä luulossa, ettei ikääntymistä pystytä estämään meidän aikanamme, siitä tulee itseään toteuttava ennustus.
Lisäkysymyksiä
31. Jos ihmisiä kuolisi vain harvoin, se koettaisiin aina vain pahempana tragediana
Kuolevaisuus tarkoittaa sitä, että olet tuomittu menettämään ennemmin tai myöhemmin kaikki ihmiset, joista välität. Eläisitkö mieluummin maailmassa, jossa kuolema on niin jokapäiväinen tapahtuma, ettei se tunnu miltään, vai maailmassa, jossa yhden ihmisen menetys tarkoittaisi planeetan laajuista suruliputusta? Minä valitsisin mieluummin jälkimmäisen maailman.
32. Ihmiskunta ei ole valmis kuolemattomuuteen.
Milloin ihmiskunta sitten olisi tarpeeksi kypsä kuolemattomuuteen? Ei ihmiskunnan kypsyydelle voi määrätä mitään päivämäärää. Kyse on siitä, oletko henkilökohtaisesti tarpeeksi kypsä. Ehkä ihmiskunta on tarpeeksi kypsä vasta sinä päivänä, kun viimeinenkin kuolevainen ihminen on päättänyt olla tarpeeksi kypsä kuolemattomuuteen. Oletko ajatellut, että jos eläisimme pidempään, meillä olisi enemmän aikaa tulla kypsiksi ja vastuullisiksi ihmisiksi? Nykyään, kun ihmiset alkavat menettää terveyttään juuri parhaassa iässä, kukaan ei ehdi elää tarpeeksi pitkään kypsyäkseen todella aikuiseksi.
33. Kuolemattomat sortaisivat kuolevaisia.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että nykyaikana terveet ihmiset sortavat vammaisia, tai 100-vuotiaiksi elävät sortaisivat progeriaa sairastavia. Suurin osa ihmiskunnasta ei sorra heikompiaan. Rakennamme vammaisille ramppeja kauppojen oville, koska vammaiset eivät itse pysty niitä rakentamaan. Yritämme parantaa sairaita, koska sairaat itse eivät pysty siihen. Jos orava tai jänis juoksee tien yli, useimmat autoilijat hidastavat. Heikompiaan sortavat ihmiset ovat selkeästi vähemmistönä ja heidät laitetaan yleensä vankilaan. Viiden tuhannen vuoden vankeustuomio ei kuulosta kovin houkuttelevalta, vai mitä?
34. Kuinka ihmiset jaksaisivat olla naimisissa tuhansia vuosia?
Nykyisinkin lähes joka toinen liitto päättyy eroon muutaman vuoden jälkeen. Niin sanotusti 'ikuisen' pariutumisen sijaan voi solmia esimerkiksi 50 vuoden mittaisen sopimusavioliiton tai 10 vuoden pika-avioliiton. Sopimuksen voi aina uusia, jos haluaa olla naimisissa toiset 50 vuotta. Ei ole mitään syytä rajoittua nykyisten perusihmisten pariutumistapoihin, eivätkä monet niin enää teekään. Mikään ei myöskään estä olemasta ikuisesti yhdessä yhden partnerin kanssa. Siihen tarvitaan vain luja side ja luja luonne. Tuhat vuotta kestävä avioliitto olisi varmasti tavoittelemisen arvoinen saavutus.
35. Kuolema on ihmisen viimeinen suuri seikkailu
Ei, elämä on suuri seikkailu. Kuolleena vain makaat paikallasi ja haiset pahalle.
36. Yhteiskunnallinen järjestyksen säilyminen vaarantuisi, jos elinikä muuttuisi radikaalisti
Orjuuden poistaminen ja naisten äänioikeuskin vaaransivat yhteiskunnallisen järjestyksen säilymistä. Vanhan järjestyksen säilyminen ei ole niin tärkeää, että sen vuoksi pitäisi polkea ihmisoikeuksia tai estää lääketieteellistä kehitystä.
(Päivitetty viimeksi 29.07.2009)
1. Miksi kuolema pitäisi poistaa?
Koska pakollinen kuolema on väärin. Kuolema tuo ihmisille pelkkää surua ja tuskaa. Kuolema riistää meiltä vapauden. On silkkaa tuhlausta ensin opiskella kolmasosa elämästään, tehdä työtä toinen kolmannes ja sitten kuihtua ja kuolla pois. Ensin ihminen pumppaa itsensä täyteen tietoa ja sitten kaikki tieto häviää kertalaukauksella. Usein ihminen ymmärtää vasta myöhemmällä iällä mitä haluaa elämältään, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Pakollisen kuoleman poistaminen tekisi maailmasta paljon, paljon paremman paikan.
2. Miten on mahdollista voittaa kuolema?
Ihminen kuolee siksi, että keho rapistuu ja lopettaa toimintansa. Mikään fysiikan laki ei estä meitä elämästä miljoonia vuosia, esteenä on ainoastaan evoluution tuottama biologiamme. Jos muutamme biologista olemustamme, voimme päästä ikääntymisestä eroon. Ennen oltiin siinä luulossa, että evoluutio estää perustavanlaatuisen elämän pidentämisen ja tällainen pessimistinen asenne sai tutkimuksen polkemaan paikoillaan. Nykyään tiedetään, että vain yhtä geeniä muuttamalla voidaan pidentää matojen, kärpästen ja hiirien elinikää jopa kaksinkertaiseksi.
Bioteknologia. Geeniterapia. Nanolääkkeet. Kyborgisaatio. Jokin näistä tai luultavimmin kaikki nämä yhdessä johtavat lopulta tilanteeseen, jossa ihmisen ikääntymisprosessi voidaan pysäyttää. Keho voidaan laittaa tuottamaan uusia, terveitä soluja loputtomasti. Hajoavat ja kuluvat osat voidaan korvata paremmilla ja tehokkaammilla. Ihmiskeho on vain monimutkainen kone, ja kun selvitämme miten kone toimii, voimme ryhtyä virittelemään sitä.
"To a scientist, there is nothing impossible about it. Something is impossible if it violates a physical law. If it doesn't, it's possible. This is a basic tenet of science. Living 300 years doesn't violate a physical law, so it has always been possible. It is a human failing to think that something we haven't done is impossible. Instead of following facts to their logical conclusion, we follow intuition, which tells us that the earth is flat and a heavy thing, such as an airplane, can't possibly fly.”Aubrey de Grey on määritellyt seitsemän ongelmakohtaa, jotka ratkaisemalla ikääntyminen voidaan pysäyttää. Jokainen ongelma on ratkaistavissa, kun tiede ja teknologia edistyvät tarpeeksi. Kyse on vain omasta aktiivisuudestamme: rahoituksesta, tutkimuksesta ja tekniikan kehittämisestä. Jos tilanne olisi sellainen kuin monet immortalistit (kuolemattomuuden kannattajat) toivovat, meillä olisi nyt käynnissä maailmanlaajuinen suurprojekti miljardirahoituksella kuoleman pysäyttämiseksi. Tutkijoilla olisi yhteinen päämäärä, jota kohti ponnistella epämääräisen säntäilyn sijaan. Valitettavasti näin ei vielä ole.
- George Webster Ph.D
3. Mutta kuolema on luonnollinen osa elämää ja luontoa ei saa peukaloida.
”Luonnollinen” ei ole sama asia kuin hyvä. Sairaudetkin ovat luonnollinen osa elämää, mutta yritämme silti parantaa ne. Ennen oli luonnollista elää noin 30-vuotiaaksi, joten nykyään elinikämme on siihen verrattuna epäluonnollisen pitkä. Teemme elinsiirtoja ja laserleikkauksia, syömme antibiootteja ja vitamiineja; samalla tavoin nämäkin ovat ”epäluonnollisia”. Syöpä, hampaiden putoaminen, muistin heikkeneminen ja sydänsairaudet ovat osa ikääntymisprosessia, ja parannamme niitä koko ajan parhaamme mukaan. Vanheneminen kokonaisuudessaan on kuolettava yhdistelmätauti, johon ei ole vielä keksitty lääkettä.
Vanhenemme ja kuolemme siksi, ettei sokea evoluutio katsonut tarpeelliseksi tehdä meistä kuolemattomia. Sairauksien, nälän ja yleisen rankan elämän vuoksi muinaisina aikoina ei vain sattunut olemaan sopivaa valintapainetta, joka olisi tehnyt meistä pitkäikäisempiä. Olimme vain geeniemme kuljetuslaitteita, ja kun geenit olivat päässeet siirtymään eteenpäin, kuljetuslaite voitiin heittää menemään.
"A useful way to look at this problem [death] is Dawkins's "Selfish Gene" picture of evolution, where the fundamental unit to be maintained by natural selection is not the individual, nor the group or the species, but the gene. Individuals are merely disposable vehicles for the replicating information contained in the genes. As long as the genes survive (that is, are replicated in offspring before the individual dies), the survival or death of the individual is not very important."
- Francis Heylighen
4. Mutta tällaisessa peukaloinnissa on hirveästi riskejä.
Niin on kaikkien uusien lääkkeiden ja tekniikoiden kohdalla. Riskit täytyy vain ottaa huomioon ja yrittää minimoida ne. Sydänsiirtoihinkin liittyy aina riskejä, mutta siirtämättä jättäminen tarkoittaisi potilaan kuolemaa, joten riski on ottamisen arvoinen. Kuuhun lentämisessä oli ja on edelleen suunnattomasti riskejä, mutta silti sinne lennettiin. Tekniikan kehittyessä ja tietämyksemme lisääntyessä riskit pienenevät, kunnes hoito on käytännöllisesti katsoen täysin turvallinen. Jos tilanne on se, että joko kuolet heti tai otat kokeellista hoitoa, valitset luultavasti kokeellisen hoidon. Täytyy aina muistaa ottaa huomioon, mitä riskejä asioihin puuttumattomuudessa piilee.
5. Miksi korjata sellaista mikä ei ole rikki?
Rikkinäisyys on henkilökohtainen näkökanta. Sinun mielestäsi kuolema voi olla vain ominaisuus, jota ei tarvitse korjata. Minun mielestäni kuolema on kuitenkin vika. Tietokoneohjelman kaatuminen voi näyttää pelkältä ominaisuudelta, jos olet käyttänyt ohjelmaa koko ikäsi paremmasta tietämättä. Minusta ohjelman kaatuminen on vika, koska näen että parempikin on mahdollista. Sinulle voi riittää sata megaa muistia, koska et nyt tarvitse enempää, mutta minulle se ei riitä. Sinä et näe sitä ongelmana, mutta minulle muistin vähyys on ongelma. Toisaalta, kun minulla on edessäni tuhat vuotta ja sinulla vain sata vuotta, oma elämäsi voi hyvinkin alkaa näyttää turhan lyhyeltä ja riittämättömältä. Huomaat viimeinkin, että se mitä luulit ominaisuudeksi, olikin suunnitteluvirhe – joten miksipä et huomaisi sitä saman tien? Se olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu.
6. Elämän pidentäminen ei onnistu. Luonto iskee takaisin.
Jos luonto sinusta näyttää ”kostavan”, se johtuu siitä, että näet luonnon jonkinlaisena tietoisena olentona, mitä se ei ole. Uusien tautien syntyminen tai katastrofit eivät ole mikään luonnon kosto ihmiskunnalle, niitä vain tapahtuu. Ihmiset ovat osa luontoa, ja jos teemme itsestämme kuolemattomia, se on vain luonnollista. Entä jos luonto iskee takaisin siksi, ettemme ole tehneet itsestämme kuolemattomia tarpeeksi nopeasti? Otitko sitä vaihtoehtoa huomioon? Vai luuletko tietäväsi täydellisesti mitä luonto haluaa ja mitä ei?
7. Mutta kuolema on jumalan tahto.
Siinä tapauksessa olen täysin eri mieltä jumalasi kanssa. Millainen jumala tahtoo alaistensa heikkenevän, kärsivän ja kuolevan? Tuollainen tyranni täytyy syöstä vallasta ja heittää tyrmään. On turha yrittää väittää, että ”jumalan” luomat kärsimykset ovat jotenkin arvokkaampia kärsimyksiä. On turha yrittää teeskennellä, ettei vanhemman tai lapsen kuolema satu. Se on väärin ja meidän on tehtävä asialle jotain.
8. Kuoleman jälkeen sielu pääsee taivaaseen.
Mistä tiedät? Pystytkö todistamaan väitteesi? Tiedätkö aivan varmasti, että taivas on olemassa? Tiedätkö varmasti, että sielu on olemassa? Pelkkä sanominen tai toivominen ei riitä todisteeksi. Se voi tuntua julmalta, mutta kukaan ei ole todistanut sielun eikä taivaan olemassaoloa. Ne ovat vain lohdullisia satuja, joita ihmiset kertovat toisilleen. Ennen niitä kerrottiin leirinuotioilla, nykyään niistä kerrotaan kirjoissa ja TV-ohjelmissa. Saat tietysti uskoa mihin haluat ja kunnioitan vakaumustasi, mutta elämän pidentämisen tai kuolemattomuuden kieltäminen minulta siksi, etten usko samaan asiaan kuin sinä, on väärin.
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että en edes halua taivaaseen. Vaikka pystyisit todistamaan, että taivas on olemassa, haluaisin silti elää ikuisesti tässä maailmassa. Taivaassa eläminen ei yksinkertaisesti kiinnosta minua, tämä maailma on minun kotini.
9. En halua olla tärisevä tuhatvuotias vanhus.
Tarkoitus ei olekaan pidentää vanhuutta vaan pidentää nuoruutta. Tarkoitus on pysyä ”ikuisesti nuorena”. Jos ja kun pystymme muuntelemaan kehon vanhenemisprosessia, voimme myös muuttaa kehoa (ja aivoja) nuoremmaksi. Tuhatvuotias voi olla henkisesti ja ruumiillisesti kuin kaksikymppinen nuorukainen.
10. Ikuinen nuoruus olisi kauheaa, koska kukaan ei kasvaisi ikinä aikuiseksi ja tulisi viisaaksi.
Viisaus syntyy kokemuksesta ja tiedosta, ei vanhenemisesta. Kun pysyisit elinvoimaisena ja mieleltäsi terävänä tuhansia vuosia, kasvaisit samalla tuhansia vuosia. Olisit taatusti paljon viisaampi ja tietäisit paljon enemmän. Nykyään, kun vanhukset menettävät elinvoimansa ja heidän kehonsa rappeutuu, he menettävät muistinsa, juuttuvat rutiineihinsa ja palaavat monilta osin avuttoman lapsen tasolle. Tällainen vanheneminen ei tuo viisautta. Pysyminen terveenä, asioiden kokeminen, tiedon kerääntyminen ja hyvä muisti tuovat viisautta.
11. Tuhatvuotiaiden ”nuorisovanhusten” yhteiskunta olisi pysähtynyt ja äärivanhoillinen paikka, kehitys pysähtyisi.
Aina voi kasvaa ja keksiä uusia asioita, oli sitten vanha tai nuori. Jos pystymme muuntelemaan kehoa kuolemattomaksi, pystymme varmasti myös muuntelemaan aivojamme. Voimme kehittyä aina vain paremmin ja nopeammin, koska emme ole enää hitaaseen evoluutioon sidottuja. Uusien teknologioiden maailmassa ihmiset olisivat aina vain liikkuvaisempia ja vähemmän vanhoillisia. Tuhatvuotiaiden ”nuorisovanhusten” maailma olisi paljon eläväisempi ja joustavampi paikka, koska silloin pystyisi keksimään uusia asioita iän tuomalla kokemuksella ja varmuudella.
Vanhusten mahdollinen muutosvastarinta ei johdu pitkästä elämästä vaan aivojen rappeutumisesta ja taantumisesta. Ilman taantumista ja rappeutumista vanhusten asenteet muuttuvat yleensä rennommiksi ja vastaanottavaisemmiksi, koska heillä on takanaan kymmenien vuosien kokemus yhteiskunnallisista muutoksista. Muutokset ovat heille rutiinia, toisin kuin pelokkaille lapsille.
Ja entä sitten, vaikka kehitys hidastuisikin? On sekin parempi kuin olla kuollut. Kuolleena oleminen on aina paljon pysähtyneempää.
12. Mutta tietoisuus rajallisuudesta on hyväksi. Kuolema motivoi ihmistä.
Taidat olla niitä ihmisiä, jotka eivät saa mitään aikaan ilman muiden määräämää deadlinea?
Kun biologia ei määrää deadlinea, voi itse luoda omat aikataulunsa. Voi esimerkiksi sanoa itselleen, että tämä työ on saatava valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Minun ei tarvitse ”stressata” itseäni kuolemalla, koska stressaan itseäni omalla aikataulullani. En tarvitse kuolemaa motivaatiokseni, jos polkupyörästäni puhkeaa rengas ja haluan päästä kiireesti määränpäähäni. Renkaan paikkaaminen riittää. Vaikka eläisin ikuisesti, minulla voi olla silti kiire juhliin tai tapaamiseen. Ja entä sitten, jos minulla ei välillä olekaan motivaatiota? Silloin minua voi ajaa eteenpäin motivaation etsiminen.
Kuolemaan ja kuolemattomuuteen suhtautuminen riippuu omasta asenteestasi. Jos teet kuolemattomuudesta itsellesi taakan, se on sinulle taakka. Jos otat sen mahdollisuutena kokea jotain uutta ja ainutlaatuista, se on mahdollisuus kokea jotain uutta ja ainutlaatuista.
13. Vain rikas eliitti eläisi ikuisesti, koska elämän pidentäminen on niin kallista.
Pitäisikö sitten yksityislentokoneet, avaruusturismi tai timanttikaulaketjut kieltää, koska vain rikkailla on varaa niihin? Kun elämänpidennysteknologiaa kehitetään, rikkaat saavat sen käyttöönsä ensimmäisinä, mutta se on vain väliaikaista. Lopulta tekniikka halpenee ja tulee jokaisen ulottuville.
Ennen vain kuninkailla oli varaa kuunnella orkesterimusiikkia joka päivä. Nykyään ei tarvitse kuin laittaa radio päälle ja heti voi kuulla musiikkia niin paljon kuin haluaa. Ennen vain rikkaimmilla oli varaa ostaa kirjoja, koska ne kirjoitettiin ja kopioitiin käsin. Nykyään jokainen voi lainata kirjoja kirjastosta ilmaiseksi. Ennen vain rikkaimpien perheiden lapsilla oli varaa käydä koulua ja opetella lukemaan, nykyään osaavat lukea kaikki suomalaiset. Ennen oli vain yksi huoneen kokoinen supertietokone, nykyään kännykässäkin on enemmän tehoa.
14. Pitäisi ratkaista ensin muut ongelmat, kuten sairaudet ja nälänhätä.
On lyhytnäköistä ajatella, ettei uutta teknologiaa saisi kehittää ennen kuin kaikki maailman ongelmat on ratkaistu vanhalla teknologialla.
Elämää pidentävät tekniikat ovat myös sairauksia ja nälkää poistavia tekniikoita. Tiede ja teknologia etenevät rinnakkain ja toisiaan täydentäen. Avaruusteknologian kehittäminen auttoi myös lääkkeiden, materiaalien ja muiden ”tavallisten” teknologioiden kehitystä. Ei voi myöskään vetää selkeää eroa elämän pidentämisen ja sairauksien parantamisen välille. Kyse on ihmisten elämänlaadun parantamisesta. Jos elinikää länsimaissa pidennetään, se elämä ei ole ”pois” kolmannen maailman ihmisiltä. Koko ihmiskunnan kannalta se on vain plussaa.
Toisaalta, entäpä esimerkiksi kosmetiikkabisnes tai muotibisnes? Miksi emme ratkaise sairauksia ja nälänhätää ennen kuin ryhdymme meikkaamaan? Jos vastustetaan eliniän pidentämistä siksi, että pitäisi ensin ratkaista muut ongelmat, pitäisi saman tien vastustaa myös kaikkia länsimaisia muotivillityksiä, elokuvien miljoonabudjetteja ja peliteollisuutta. Sinun pitäisi keksiä AIDS-rokote ennen kuin ostat elokuvalipun.
15. Vaikka kehon ikääntyminen pysäytettäisiin, voisi silti kuolla onnettomuudessa.
Siksi ei kannatakaan pysähtyä vain ikääntymisen estämiseen. Voimme parannella kehoa teknologian avulla kestävämmäksi ja itseään korjaavaksi. Mahdollisesti koko keho voidaan täyttää nanoroboteilla, jotka pystyvät korjaamaan vaurioita yhtä nopeasti kuin niitä syntyy. Tietoisuus voidaan ehkä siirtää digitaaliseen muotoon, ”tallentaa” ja ”palauttaa” aina uudelleen. Ihminen voi pysyä turvallisessa bunkkerissa (tai avaruusaluksessa) ja elää virtuaalimaailmassa, tai käyttää etäläsnäoloa (telepresence) eli kauko-ohjata täysin ihmisenkaltaista androidia ikään kuin olisi sen sisällä: tuntea sen iholla, kuulla sen korvilla ja nähdä sen silmillä. Jos telepresenssiandroidille tapahtuu jotain, ihminen voi hankkia uuden.
Mahdollisuuksia on monia, eivätkä kaikki niistä välttämättä toimi, mutta uusia tapoja elämän suojelemiseksi keksitään varmasti. Ihmisen kekseliäisyyttä ei kannata aliarvioida. Jokainen päättää itse, kuinka vaarallisesti elää. Jos minä haluan pysyä turvallisesti muurien sisällä ja toimia maailmassa pelkästään tietokoneiden ja robottien välityksellä, se on minun valintani. Jos sinä haluat hypätä laskuvarjolla vuoren laelta, siitä vaan.
16. Universumin lämpökuolema tappaa meidät kaikki lopulta, joten miksi vaivautua?
Jos juna ajaa sinua kohti, siirrytkö pois raiteilta? Lämpökuolemahan tappaa lopulta kaikki, joten miksi vaivautua?
Jokainen vaivautuu pidentämään elämäänsä jollakin tavoin. Voisit tappaa itsesi tänään, mutta et tee sitä. Miksi? Koska vaivaudut elämään vielä tämän päivän. Vaivaudut elämään vielä huomisenkin jostain syystä. Ehkä haluat viettää aikaa perheesi tai puolisosi kanssa, ehkä haluat tehdä maailmasta paremman paikan tai ehkä odotat jonkin uuden kirjan tai pelin ilmestymistä. Joka tapauksessa päätät elää mieluummin kuin kuolla.
Elämiseen ei tarvita mitään suurta ja lopullista syytä. Luultavasti mitään suurta ja lopullista syytä ei edes ole. Maailmanloppu tai lämpökuolema voi tappaa meidät kaikki lopulta, mutta ei se ole mikään syy olla yrittämättä. Elääkö sata vuotta tai miljardi vuotta, sillä ei ole merkitystä kosmiselta kannalta, mutta sillä on merkitystä yksilön kannalta. Jokainen ihminen vaivautuu elämään juuri niin pitkään kuin haluaa, ihan omista syistään.
Täydelliseen kuolemattomuuteen ei luultavasti koskaan päästä. Monista on silti käytännöllistä pitää kuolemattomuutta virtuaalisena päämääränä samaan tapaan kuin muusikot voivat pitää virtuaalisena päämääränään täydellisen musiikkikappaleen säveltämistä. Tehtävä on mahdoton, mutta se pitää säveltäjän kiireisenä ja yllyttää parantamaan laatua jatkuvasti.
17. Jos tietää, ettei voi koskaan kuolla, elämässä ei ole mitään haastetta.
Edelliseen vastaukseen viitaten: eikö universumin lämpökuoleman voittamisessa ja täydellisen kuolemattomuuden saavuttamisessa ole tarpeeksi haastetta loppuelämäksi?
Koskaan ei voi tietää aivan varmasti, kuoleeko vai eikö. Vaikka olisi elänyt tyytyväisenä miljardi vuotta, aina voi tapahtua jotain täysin odottamatonta. Kuolema voi iskeä, kun sitä vähiten odottaa. Sitä paitsi jos haasteita ei löydy, niitä voi aina luoda keinotekoisesti. Kuolematon olento voi ryhtyä pelaamaan peliä, jonka pelihahmo voi kuolla. Silloin pelihahmon pitäminen hengissä tarjoaa haastetta ja jännitystä.
18. Pitkä elämä ei tarkoita hyvää elämää.
Ei niin. Mutta pitkä, terveellinen elämä antaa enemmän mahdollisuuksia hyvän elämän hankkimiseen. Jos olet kuollut, et voi enää parantaa elämääsi. Pitkä ja hyvä elämä eivät ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.
19. Entä jos en halua elää ikuisesti?
Kuoleman tulisi olla vapaaehtoista. Jos haluat kuolla, saat kuolla ihan vapaasti. Tämä ei ole mitenkään pahaa tarkoittaen sanottu, koska mieluummin näkisin kaikkien elävän ikuisesti. Sen sanominen on pelkästään reilua ja tasapuolista. Samalla tavalla sinun pitäisi pystyä sanomaan minulle: ”Jos haluat elää ikuisesti, elä sitten ihan vapaasti”. Jokainen on vastuussa itse omasta elämästään ja omista valinnoistaan.
Jos kuolema silti houkuttaa, kannattaa miettiä seuraavaa seikkaa: jos tilanteesi tuntuu niin pahalta, että haluat kuolla, oletko ajatellut että kuoleman jälkeen tilanteesi voi olla vielä elämääkin pahempi? Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ehkä kuolema ei olekaan sellainen vapautus ja rauha kuin luulet. Saatat joutua ojasta allikkoon. Elämääsi voit aina muuttaa paremmaksi, mutta kuolema on lopullinen ratkaisu.
"To me, discussing the value of life extension with people uninterested in extending their own lives is a great deal like suicide counseling. I see no easy way of translating my positive attitudes about life into other people having a positive attitude about life. I have come to believe that if a person does not value life, or believes that the value of life has an expiry date, the matter is beyond discussion. And I mean this not in the sense of difficulty of communication, but in the sense that what is of value to me may not be of value for someone else. I like strawberry and she likes vanilla. I want to live to be a thousand years old, and he doesn't care whether he is alive in five years. Personal choices."
- Ben Best
20. Mutta me synnymme uudelleen.
Entä jos emme synny uudelleen? Entä jos oletkin väärässä? Vaikka sinusta tuntuu, että uudelleensyntyminen ja sielunvaellus olisi mukavaa, se ei tee siitä totta.
Toisaalta, mikä kiire sinulla on syntyä uudelleen? Etkö ole tyytyväinen elämääsi? Voisithan ikään kuin ”syntyä uudelleen” jo tässä elämässä, jos muutat elämäsi sellaiseksi, että olet siihen tyytyväinen. Jos haluat uuden kehon, uusi teknologia tarjoaa mahdollisuuden siihen. Jos haluat uuden, puhtaan mielen, hanki muistinmenetys. Jos haluat asua jossakin toisessa maassa, muuta toiseen maahan. Voisit myös pidentää elämääsi tuhansia vuosia ja kokeilla syntyä (jollakin tavoin) uudelleen vasta sitten.
21. Ikuinen elämä olisi tylsää.
Entä sitten? Tapatko itsesi nykyään aina, kun sinulla sattuu olemaan tylsää? Et tietenkään. Ikuinen elämä ei poikkea tästä. Välillä voi olla tylsää, mutta on sekin parempi kuin olla kuollut. Oletko ajatellut, että kuolleena voi olla vielä tylsempää? Eläessä voit aina tehdä jotain tylsyydellesi: kokeilla uusia harrastuksia, vierailla uusissa paikoissa, kiertää solvaamassa kaikkia maailman ihmisiä aakkosjärjestyksessä - mutta kuolleena et pysty tekemään yhtään mitään.
Jos miljoonien vuosien päästä alkaa tuntua siltä, että olet jo nähnyt ja kokenut kaiken (vaikka et todellisuudessa olisikaan nähnyt kuin häviävän pienen osan), voit hankkia itsellesi osittaisen muistinmenetyksen ja kokea suosikkikokemuksesi uudelleen ensimmäisen kerran. Muistin tyhjentäminen on parempi ratkaisu kuin peruuttamaton kuolema.
Vielä yksinkertaisempi vaihtoehto olisi säätää aivojen dopamiinitasoa sellaiseksi, että tunnet olosi aina suhteellisen motivoituneeksi ja tyytyväiseksi. Tylsyys on vain evoluution tuottama mekanismi ja mekanismia voidaan muokata kuten muitakin aivojen ominaisuuksia. Tylsyysherkkyyttä voidaan säätää. Se onnistuu tänäkin päivänä lääkkeillä, joten luulisi miljoonan vuoden päästä löytyvän rutkasti tehokkaampia tapoja säätää tylsyysherkkyyttä. Koko tylsyys/hauskuus-skaala voidaan korvata toisenlaisella skaalalla. Ihmismäinen tylsyys on kuin sairaus, joka voidaan parantaa, ei mikään älyllisille olennoille universaalisti kuuluva ominaisuus. Nykyisenlaisen ihmismäisen tylsyyden projisointi kaukaisen tulevaisuuden olentoihin on suoraan sanoen mielikuvitusköyhää.
Kannattaa myös muistaa vanha sanonta: vain tylsimyksillä on tylsää. Et kai sinä ole tylsimys? Tylsyyteen taipuvainen ihminen käy Pariisissa kerran ja miettii, että nyt olen nähnyt sen. Motivoitunut ihminen puolestaan miettii, että nyt olen nähnyt Pariisin kerran ja kun menen sinne seuraavan kerran, on hauska nähdä miten asiat ovat muuttuneet viime käynnistä. Aika kulkee joka tapauksessa eteenpäin, eikä yksikään käynti ole täysin samanlainen kuin aikaisempi käynti. Variaatioita riittää loputtomasti. Vaikka mitään äkkiseltään mielenkiintoista ei heti löytyisi, motivoinut ihminen keksii jotain mielenkiintoista ja tekee maailmasta hauskan paikan sen sijaan, että odottaisi maailman viihdyttävän häntä automaattisesti.
"Wanhan" huutelu tosin voisi mennä äkkiä vanhaksi. Kovin moni ei jaksaisi kuunnella ihmisiä, jotka jatkuvasti huutelevat "wanha". Luultavasti keksittäisiin parempia huutoja, esimerkiksi "Olen nähnyt tämän saman linkin jo 999 kertaa! Yksi vielä ja sitten bileet!" Ja kannattaa muistaa myös toinen wanha sanonta: herrasmies ei ole koskaan kuullut juttua aikaisemmin.
"When you jump up a level in intelligence, all the old problems are no longer fun because you're a smarter generalizer and you can see them as all being the same problem; however, the space of new problems that opens up is larger than the old space."22. Kuolemattomuuden kannattajat ovat itsekkäitä ihmisiä.
- Eliezer Yudkowsky
Eivät sen itsekkäämpiä kuin muutkaan ihmiset. Jos elämää pidentävän pillerin ottaminen on itsekästä, silloin on itsekästä myös ottaa aspiriinia tai käyttää silmälaseja. Voisit lähettää rahasi kehitysmaihin sen sijaan, että käyt ostamassa apteekista lääkkeitä tai kaupasta uusia vaatteita, mutta et tee niin. Haluat itsellesi paremman elämän ja toimit itsesi hyväksi. Ostat kosmetiikkaa, hienoja ruokia ja viinejä, lomamatkoja ja viihde-elektroniikkaa. Jos olisit epäitsekäs, eläisit kuin munkki ja lahjoittaisit kaikki rahasi hyväntekeväisyyteen.
Vasta sitten, kun olet täyttänyt oman vatsasi, alat miettiä muiden ihmisten auttamista. Pidentäessäsi omaa elämääsi voit myös auttaa muita ihmisiä pidempään. Jos olet kuolematon, voit käyttää ylimääräistä aikaasi kehitysmaiden ihmisten auttamiseen. Pitkän elämän tavoittelu kaikkien maailman ihmisten hyväksi on kaikkea muuta kuin itsekästä.
Itse asiassa kuoleminen ja kuoleman ”ihailu” on hyvin itsekästä käytöstä: voisit oman kuolemafetissisi sijaan ryhtyä kannattamaan muiden ihmisten elämän pidentämistä. Voisit tylsyyden ja surkeuden valittelusi sijaan auttaa läheisiäsi pidentämään elämäänsä, mutta sen sijaan olet kiinnostunut vain oman kehosi tuhoamisesta.
Ei pidä luulla, että jokaisen pitkää elämää toivovan ihmisen motiivit olisivat samanlaiset tai että itsekkyys itsessään olisi määritelmällisesti aina huono asia; yhdestä näkökulmasta itsekkäältä näyttävä toiminta voikin ollakin laajemmassa kontekstissa nähtynä epäitsekästä (tai päinvastoin). Entä jos ihminen esimerkiksi toivoo ikuista elämää lapselleen tai vanhemmilleen, koska rakastaa heitä? Entä jos toivoo ikuista elämää itselleen sen vuoksi, ettei oma lapsi joutuisi kokemaan vanhemman menetystä? Entä jos elämää pidentävien lääkkeiden itsekkäältä vaikuttava tavoittelu tuottaa sivutuotteina koko ihmiskuntaa hyödyttäviä keksintöjä?
"Not believing in superior mystical entities makes one realize that apparently we have nothing but each other. We can talk to each other, we can listen to each other - and we can help each other instead of destroying each other. Life, especially sentient life, becomes more important when you see that - apparently - people have no souls that leave their bodies after death. Or when you see that it's people who make the quality of life better for many other people on this planet."
- Sabine Atkins
23. Mikä juuri sinusta tekee niin arvokkaan ihmisen, että saisit elää ikuisesti?
Mikä sinusta tekee niin arvokkaan ihmisen, että saisit elää 5 tai 10 vuotta? Väitätkö, että joku muu voisi määrätä minun arvoni kuin minä itse? Tai että on jokin universaali lämpömittari, jolla ihmisten arvoa voidaan mitata ja päättää mittarilukeman perusteella, kuinka pitkän elämän kukin yksilö saa? Jokainen päättää itse, kuinka arvokkaana pitää itseään. Jos katsot, että joku vielä syntymätön yksilö ansaitsee paikkasi maailmassa paremmin kuin sinä itse, se on oma asiasi. Jos haluat olla vain 100 vuoden arvoinen, saat ihan vapaasti päättää niin. Minä päätän, että haluan elää pidempään. Päätän olla sen arvoinen.
24. Kuolemattomat ihmiset vain roskaavat ja tuhoavat luontoa miljoona vuotta.
Katso asiaa kuolemattoman ihmisen kannalta. Hän tietää elävänsä miljoona vuotta, joten hän ei voi sysätä roskiaan ja saasteitaan tulevien sukupolvien vaivoiksi. Kuolematon ihminen pitää paljon parempaa huolta ympäristöstään ja ajattelee kestävää kehitystä paljon pidemmällä tähtäimellä, koska hän tulee itse elämään luomassaan tulevaisuudessa henkilökohtaisesti. Kuolemattomuus merkitsee suuremman vastuun ottamista. Kuoleminen siksi, ettei halua nähdä maapallon saastumista, on vastuun pakoilua. Et voi auttaa, jos olet kuollut.
25. Jos kaikki eläisivät ikuisesti, maapallo ylikansoittuisi ja ruoka loppuisi.
Emme ole sidottuja maapalloon. Avaruudessa on tyhjää tilaa vaikka kuinka. Tulevaisuudessa voimme ehkä maankaltaistaa Marsin, asuttaa kuut, asuttaa asteroidit, rakentaa avaruusasemia ja lentää avaruusarkeilla kohtia toisia tähtiä, puhumattakaan ihmismielen siirtämisestä koneeseen. Jos emme tarvitse nykyisenlaisia lihakehoja, voimme elää paljon tiiviimmin ja paljon vähemmän luonnonvaroja tuhlaten.
Maapallollekin mahtuisi reilusti enemmän ihmisiä kuin nykyään. Uusien teknologioiden avulla ihmiset voisivat elää mukavasti vaikka Saharan autiomaassa tai asuttaa valtameret, ja uusien viljelytekniikoiden ja lajikkeiden avulla voitaisiin tuottaa ruokaa moninkertaisesti enemmän ja moninkertaisesti ekologisemmin karuillakin alueilla.
Sitä paitsi länsimaiset ihmiset, jotka elävät pitkään ja hyväkuntoisina, lisääntyvät vähemmän. Ihmiset eivät toimi niin, että suuri ruokamäärä tarkoittaa suurempaa määrää ihmisiä. Joidenkin vuosikymmenien kuluttua länsimaissa voidaan olla tilanteessa, jossa syntyvyys ja kuolleisuus ovat tasoissa ja ihmisten määrä nousee vain siksi, että länsimaihin muuttaa ihmisiä kehitysmaista. Pidempään elävien ihmisten ei tarvitse kiirehtiä lasten hankintaa. Ennen, kun elinikä oli armottoman lyhyt, lapset hankittiin alle kaksikymppisinä. Nykyään lapsia aletaan usein suunnitella vasta lähempänä neljääkymmentä ikävuotta. Teknologian avulla ihmiset voivat pakastaa solujaan tai pysyä hedelmällisinä satoja vuosia, joten ”biologisen kellon tikityksestä” ei tarvitse välittää. Lasten hankintaa voidaan siirtää aina vain tulevaisuuteen, jos tilanne näyttää liian pahalta.
Entä jos maapallo uhkaisi ylikansoittua näistä seikoista huolimatta? Siinä tapauksessa tulisi kyseeseen jonkinlainen syntyvyyden säännöstely, ei elämän pidentämisen kieltäminen. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta pakottaa ihmisiä kuolemaan sillä perusteella, että tehdään tilaa uusille ihmisille. Mieluummin täytyy rajoittaa uusien ihmisten syntymistä.
26. Jos kaikki eläisivät ikuisesti, kukaan ei tekisi lapsia.
No, sehän estäisi sitten ylikansoittumisen. Lasten hankinta on ihmisten oma päätös. Jos kaikki ihmiset päättävät olla hankkimatta lapsia (hyvin epätodennäköistä), ei ketään voi pakottaakaan tekemään lapsia. Jos olet tästä huolissasi, sinähän voisit elää ikuisesti ja pitää omalta osaltasi huolta siitä, että lisää lapsia syntyy tulevaisuudessakin.
27. Mutta jos eläisin ikuisesti, joutuisin tekemään töitä ikuisesti enkä pääsisi eläkkeelle.
Mitä suunnittelit tekeväsi eläkkeellä? Laiskotella TV:n ääressä? Jos pysyt tuhansia vuosia pirteänä ja työkykyisenä, jossain vaiheessa laiskottelu alkaa varmasti tylsistyttämään.
Ajattele asiaa toisesta näkökulmasta: jos elät ikuisesti, voit paiskia rahakkaita töitä vaikka 50 vuotta ja pitää sitten toiset 50 vuotta vapaata säästämilläsi rahoilla (ja tämä on hyvin konservatiivinen visio). Robotiikan ja automaation kehittyessä tylsät työt vähenevät jatkuvasti. Ihmiset voivat keskittyä lomailuun ja luovempiin asioihin: tehdä keksintöjä, maalata tauluja, kirjoittaa runoja, lukea kirjoja, matkustella, harrastaa liikuntaa ja niin edelleen. Voit tehdä sitä työtä mitä haluat ja vaihtaa uuteen kun kyllästyt. Et ole pelkästään eläkkeellä, saatat olla satoja vuosia pysyvällä palkallisella lomalla.
Ja jos olisit sillä tavoin kuolematon, ettei sinun tarvitsisi syödä (saisit energiasi suoraan auringosta) eikä korjata kehoasi (nanorobotit saisivat energiansa auringosta), mihin yleensä tarvitsisit rahaa? Voisit patikoida ja liftata ympäri maailmaa vailla huolen häivää ja nukkua tähtitaivaan alla. Jos saat pidennettyä elämääsi lähitulevaisuudessa esim. tuhanteen vuoteen, voit ehkä elää nähdäksesi senkin päivän, että tämä visio toteutuu.
28. Minä en pelkää kuolemaa.
En minäkään. Pelkäätkö sinä kuolemattomuutta? Pidemmän elämän haluaminen ei merkitse sitä, että ihminen pelkäisi kuolemaa. Jos minä haluan syödä mansikoita myrkkysienten sijaan, se ei tarkoita sitä, että pelkäisin myrkkysieniä. En vain näe mitään järkeä myrkkysienten syömisessä.
29. Entä jos tällaista ’uutta teknologiaa’ ei keksitäkään?
Se olisi erittäin ikävä juttu. Jos näin käy, eikä sille voi mitään, sille ei sitten voi mitään. Maailma pysähtyy nykytilaansa eikä mitään uutta keksitä enää ikinä. Olemme juuttuneet maapallolle ikuisiksi ajoiksi. Katsomme samanlaisia TV-ohjelmia samanlaisista televisioista ja syömme samoja lääkkeitä samoihin sairauksiin. Kehitys on pysähtynyt. Joudumme ajamaan saastuttavilla maa-ajoneuvoillamme auringon räjähtämiseen asti.
Onneksi tällainen dystopiavisio ei näytä todennäköiseltä. Ihmiset ovat käyneet Kuussa, joten pystymme selkeästi lentämään toisille taivaankappaleille ja elämään avaruudessa. Ihmisten elinikä on noussut aikojen saatossa koko ajan, joten elämää voi selkeästi pidentää ja trendi näyttää olevan koko ajan ylöspäin. Uutta teknologiaa myös keksitään koko ajan, eikä loppua kehitykselle ole näkyvissä. Kehityksen pysähtyminen tässä vaiheessa olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Sen nopeus taas riippuu vain omasta aktiivisuudestamme.
Katso ympärillesi: bioteknologia, nanoteknologia, tekoälyteknologia, avaruusteknologia, lääkkeet, tietokoneet ja robotit kehittyvät jatkuvasti paremmiksi. Ihmisten elämänlaatu nousee koko ajan. Kysymys ei ole siitä, pystytäänkö näitä teknologioita kehittämään - kyse on vain siitä, missä järjestyksessä ne kehitetään ja kuinka ne kehitetään turvallisesti. Tulevaisuuden teknologiat eivät enää lähesty meitä, niiden alkumuodot ovat jo täällä. Kyse on vain omasta suhtautumisestamme niihin.
30. Miksei näistä asioista puhuta enempää mediassa?
Syitä on monia. Tieteellinen kuolemattomuus on niin uusi asia, ja tottumuksen ja rutiinin voima on valtava. Koska kuolemattomuus on ennen yhdistetty pelkästään uskonnollisuuteen, ihmisten voi olla vaikea tehdä mielessään eroa asioiden välille. Voidaan myös pelätä sitä ”mitä muutkin sanovat” tai pelätä teknologiamörköjä. Muistellaan ehkä fiktiivisiä kuvauksia kuolemattomuudesta ja ajatellaan sen olevan oikeasti sellaista kuin dramaattisissa tieteistarinoissa.
Toisekseen ihmiset eivät ole kiinnostuneita, eivätkä ymmärrä tiedettä ja teknologian kehitystä. Kuolema otetaan väistämättömänä pahana automaattisesti. Ihmiset keksivät lohdullisia syitä, miksi kuolema on ”hyvä” asia, muodostavat kokonaisia filosofioita ja uskontoja näiden ajatusten ympärille ja pitäytyvät itsepintaisesti niissä, vaikka heidän itsensä ja koko maailman kannalta olisi parempi hylätä ne. Lisäksi kaikenlaiset anti-ikääntymistä kaupittelevat huijarit pilaavat oikeiden tutkijoiden ja tekniikoiden maineen, eikä suurin osa ihmisistä jaksa nähdä vaivaa erotellakseen ne toisistaan.
Ikääntymisen pysäyttäminen teknologian avulla tuntuu monista niin ”uskomattomalta” ja ”kaukaiselta” asialta, ettei sitä oteta todesta – ja se myös pysyy kaukaisena asiana monilta osin juuri siksi, ettei sitä oteta todesta. Jos pysymme siinä luulossa, ettei ikääntymistä pystytä estämään meidän aikanamme, siitä tulee itseään toteuttava ennustus.
"Today more than 150,000 people lost their lives. About 12,000 of them were little children perishing of starvation. At least 150,000 more humans will die tomorrow. Some of them are elderly, of course, but tens of thousands of youthful adults and children will be lost tomorrow to preventable or curable illnesses simply because treatment is not available to them. For those who believe that opposing death is somehow wrong or unnatural, please remember that opposition to human slavery was once considered crazy and dangerous."
- Mike Treder
Lisäkysymyksiä
31. Jos ihmisiä kuolisi vain harvoin, se koettaisiin aina vain pahempana tragediana
Kuolevaisuus tarkoittaa sitä, että olet tuomittu menettämään ennemmin tai myöhemmin kaikki ihmiset, joista välität. Eläisitkö mieluummin maailmassa, jossa kuolema on niin jokapäiväinen tapahtuma, ettei se tunnu miltään, vai maailmassa, jossa yhden ihmisen menetys tarkoittaisi planeetan laajuista suruliputusta? Minä valitsisin mieluummin jälkimmäisen maailman.
32. Ihmiskunta ei ole valmis kuolemattomuuteen.
Milloin ihmiskunta sitten olisi tarpeeksi kypsä kuolemattomuuteen? Ei ihmiskunnan kypsyydelle voi määrätä mitään päivämäärää. Kyse on siitä, oletko henkilökohtaisesti tarpeeksi kypsä. Ehkä ihmiskunta on tarpeeksi kypsä vasta sinä päivänä, kun viimeinenkin kuolevainen ihminen on päättänyt olla tarpeeksi kypsä kuolemattomuuteen. Oletko ajatellut, että jos eläisimme pidempään, meillä olisi enemmän aikaa tulla kypsiksi ja vastuullisiksi ihmisiksi? Nykyään, kun ihmiset alkavat menettää terveyttään juuri parhaassa iässä, kukaan ei ehdi elää tarpeeksi pitkään kypsyäkseen todella aikuiseksi.
33. Kuolemattomat sortaisivat kuolevaisia.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että nykyaikana terveet ihmiset sortavat vammaisia, tai 100-vuotiaiksi elävät sortaisivat progeriaa sairastavia. Suurin osa ihmiskunnasta ei sorra heikompiaan. Rakennamme vammaisille ramppeja kauppojen oville, koska vammaiset eivät itse pysty niitä rakentamaan. Yritämme parantaa sairaita, koska sairaat itse eivät pysty siihen. Jos orava tai jänis juoksee tien yli, useimmat autoilijat hidastavat. Heikompiaan sortavat ihmiset ovat selkeästi vähemmistönä ja heidät laitetaan yleensä vankilaan. Viiden tuhannen vuoden vankeustuomio ei kuulosta kovin houkuttelevalta, vai mitä?
34. Kuinka ihmiset jaksaisivat olla naimisissa tuhansia vuosia?
Nykyisinkin lähes joka toinen liitto päättyy eroon muutaman vuoden jälkeen. Niin sanotusti 'ikuisen' pariutumisen sijaan voi solmia esimerkiksi 50 vuoden mittaisen sopimusavioliiton tai 10 vuoden pika-avioliiton. Sopimuksen voi aina uusia, jos haluaa olla naimisissa toiset 50 vuotta. Ei ole mitään syytä rajoittua nykyisten perusihmisten pariutumistapoihin, eivätkä monet niin enää teekään. Mikään ei myöskään estä olemasta ikuisesti yhdessä yhden partnerin kanssa. Siihen tarvitaan vain luja side ja luja luonne. Tuhat vuotta kestävä avioliitto olisi varmasti tavoittelemisen arvoinen saavutus.
35. Kuolema on ihmisen viimeinen suuri seikkailu
Ei, elämä on suuri seikkailu. Kuolleena vain makaat paikallasi ja haiset pahalle.
36. Yhteiskunnallinen järjestyksen säilyminen vaarantuisi, jos elinikä muuttuisi radikaalisti
Orjuuden poistaminen ja naisten äänioikeuskin vaaransivat yhteiskunnallisen järjestyksen säilymistä. Vanhan järjestyksen säilyminen ei ole niin tärkeää, että sen vuoksi pitäisi polkea ihmisoikeuksia tai estää lääketieteellistä kehitystä.
Lue myös nämä
Linkkejä
Suomen Transhumanistiliitto
Immortality Institute
- Immortality FAQ
The Longevity Meme
- Fight Aging! Blog
SENS Foundation
Methuselah Foundation
Chris Phoenix: Nanotechnology and Life Extension
Robert A. Freitas Jr.: Death is an Outrage
Phil Bowermaster: Death sucks
George Dvorsky: Bio-Luddite Nation
Ben Best: Why life extension?
Ben Best: Mechanisms of aging
Ronald Bailey: Forever Young
Nick Bostrom: The Fable of the Dragon-Tyrant
Nick Bostrom: In Defense of Posthuman Dignity
Aubrey de Grey: Closing in on the Cure for Death
SENS – Strategies for Engineered Negligible Senescence
Leonid Gavrilov & Natalia Gavrilova: Longevity Science, Why we fall apart
Maximum Life Foundation: The Owner’s Manual For The Human Body (PDF)
Kommentteja
Peeämaa @ 15:44:33 | 2004-09-20|
En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi elää ikuisesti. Mielestäni nykyinen ihmisen elinaika riittää aivan loistavasti ja teen aikanani mielelläni tilaa muille. Itseasiassa pahempaa rangaistusta ei mielestäni kenellekkään voisi langettaa kuin ikuisen elämän.
Yksityisetsivä @ 22:30:00 | 2004-09-21|
Näemme asian selvästi päinvastoin. Minusta kuolema on pahin rangaistus jonka voi langettaa ja ikuinen elämä taas riittäisi minulle aivan loistavasti. Pääasia tietysti on, että molemmat saavat elää niin pitkään kuin haluavat.
Voitko määritellä tarkemmin, miksi kuolemattomuus näyttää sinusta rangaistukselta?
Se voisi tietysti tuntua aika ikävältä, jos olisi yksikseen kuolematon ja joutuisi katselemaan muiden kuolemia vuosisadasta toiseen. Siksi kannattaakin pyrkiä siihen, että kaikilla on mahdollisuus kuolemattomuuteen.
me @ 15:14:44 | 2005-07-04|
Kommenttina kohtaan 7 ja 8.
Minä uskon Jumalaan. Uskon ja epäilen, mutta uskon kumminkin. Haluaisin huomauttaa että tätä kutsutaan nimen omaan uskonnoksi juuri siksi, että sitä ei voi todistaa puoleen eikä toiseen, se pitää vain uskoa.. En kykene todistamaan sinulle tai kenellekään muulle Jumalan olemassa oloa tai olemattomuutta. Mutta uskon että Jumala on ja vaikuttaa.
No.. Olipa miten tahansa. Kun keksit kuolemattomuuden, tai erittäin pitkän iän salaisuuden, niin soita minulle. Jos eläisin liian pitkään niin Jumala kyllä kutsuisi minut luokseen niin halutessaan.
On miljoona asiaa jotka haluaisin tehdä ja oppia ja minä ainakin aion yrittää.
Yksityisetsivä @ 15:08:17 | 2005-07-18|
>Jos eläisin liian pitkään niin Jumala kyllä kutsuisi minut
>luokseen niin halutessaan.
Uskovaiselta kannalta tuo on aika hyvä tapa ajatella asiaa.
12.9.04
Blobjekti ja spime
Bruce Sterling on minun silmissäni vähän kaksijakoinen tyyppi. Toisaalta hyvä jätkä, joka puhuu paljon asiaa teknologian pimeistä puolista, mutta samalla vähän ahdasmielinen sönköttäjä (samaa kyllä voisi sanoa monista muistakin). No, keskitytään siihen missä ajatusten virrat yhtyvät eikä siihen missä ne eroavat – esimerkiksi miehen Total Party Awareness-puhe on hauska ja samoin tämä SIGGRAPH-puhe blobjecteista.
Luin ensin, että kyse on blogjecteista. Ajattelin, että nyt tulee juttua siitä, miten ihmiset muuttuvat käveleviksi blogeiksi ja jokainen kodinkonekin pitää omaa blogiaan. Jälkimmäinen arvaus osui lähes oikeaan, loppujen lopuksi. Blobjekti on laite, joka on suunniteltu tietokoneen ruudulla sileäksi ja kurvikkaaksi, eikä siitä ensinäkemältä tiedä mikä se on ja mitä se tekee. Pöydällä oleva pallo voi olla puhelin, tietokone, MP3-soitin tai mitä vain.
Gizmoksi Sterling taas sanoo laitetta, joka ei itsekään oikein tiedä mitä se on. Laite, joka on yhtä aikaa kännykkä, digikamera, videokamera, MP3-soitin, muistio, kalenteri ja nettiselain. Se on vähän kaikkea, mutta ei mitään kunnolla. Spime (neologismi kuvitteelliselle laitteelle) on seuraava askel: laite, jolla on historia ja tulevaisuus. Laite, joka bloggaa.
Kun spime lähtee tehtaalta, siinä on tekijöiden nimet ja päiväys. Kun spime saapuu kauppaan ja asiakas ostaa sen, se muistaa miten ja mistä se ostettiin. Se osaa kertoa, miten se on valmistettu ja millaisista osista, ja mistä kaikki osat ovat peräisin. Kun ostaja muuttelee laitetta kotonaan, se muistaa muutokset. Kun laite myydään eteenpäin, se muistaa edellisen omistajansa – ja edellinen omistaja voi seurata entisen laitteensa matkailua omistajalta toiselle verkossa. Laite on kuin antiikkia, jonka sukupuu kulkee sen sisällä ja verkossa. Se osaa kertoa, millaisia vanhat spimet olivat ja millaisia seuraavat spime-versiot ehkä ovat. Ja lopuksi laite osaa vielä kertoa, mitä sille pitää tehdä, jotta sen osat voisi hävittää (tai kierrättää seuraavan spimen valmistamiseen) turvalliseksi ja ekologisesti.
In practice, this is going to mean tagging and historicizing everything. Once we tag many things, we will find that there is no good place to stop tagging.
A Spime is today's entire industrial process, made explicit.
Laitteen ei edes tarvitse olla kovin kummoisella tekoälyllä varustettu. Ihmiset muodostavat verkon, joka pitää kollektiivisesti huolta laitteistaan. Kaikkia tavaroita voi etsiä Googlella. Laitteet kertovat itse, mistä ne ovat ja mitä niillä voi tehdä. Ihmiset alkavat tiedostamaan. Jos laite ei osaa kertoa, mistä sen osat tulevat ja miten se on tehty, se on huono laite – kukaan ei halua omistaa (tai kertoa omistavansa) laitetta, joka kertoo, että se on valmistettu Kiinassa lapsityövoimalla.
If we could visualize that, if we knew and could prove what had gone wrong inside of ourselves, if we could put a digital medical imaging screen on our bellies, our lungs and our livers, and make those invisible problems visible, then everything would become different. If that knowledge was attached to every object in our possession, the objects that were killing us would vanish quickly.
Entä tulevaisuuden ihmiset, jotka laitteita käyttävät? Heilläkin on historia ja tulevaisuus. He bloggaavat. He muistavat oman valmistusprosessinsa, tietävät mistä heidän osansa tulevat ja tietävät, miten vaikuttavat ympäristöönsä. He tiedostavat.
Loppuun täytyy ottaa lainaus toiselta visionääriltä [odotan innolla Global Frequency TV-sarjan näkemistä: tavallista elämää viettäviä nukkuvia agentteja ympäri maailmaa; kuka tahansa voi kuulua ryhmään ja kuka tahansa voidaan kutsua töihin, kun tilanne sitä vaatii... Onko naapurisi agentti? Are you on the Global Frequency?].
There are moments of pure, heart stopping beauty in the most tragic and broken environments. And the loveliest community on earth will not be able to eliminate the dog turd. I have attempted to reflect this in TRANSMET: the understanding that the world can be neither perfect nor doomed. But that it can be better. And the people who get to decide if it's going to be better or not are the people who show up and raise their voices.
- Warren Ellis
Luin ensin, että kyse on blogjecteista. Ajattelin, että nyt tulee juttua siitä, miten ihmiset muuttuvat käveleviksi blogeiksi ja jokainen kodinkonekin pitää omaa blogiaan. Jälkimmäinen arvaus osui lähes oikeaan, loppujen lopuksi. Blobjekti on laite, joka on suunniteltu tietokoneen ruudulla sileäksi ja kurvikkaaksi, eikä siitä ensinäkemältä tiedä mikä se on ja mitä se tekee. Pöydällä oleva pallo voi olla puhelin, tietokone, MP3-soitin tai mitä vain.
Gizmoksi Sterling taas sanoo laitetta, joka ei itsekään oikein tiedä mitä se on. Laite, joka on yhtä aikaa kännykkä, digikamera, videokamera, MP3-soitin, muistio, kalenteri ja nettiselain. Se on vähän kaikkea, mutta ei mitään kunnolla. Spime (neologismi kuvitteelliselle laitteelle) on seuraava askel: laite, jolla on historia ja tulevaisuus. Laite, joka bloggaa.
Kun spime lähtee tehtaalta, siinä on tekijöiden nimet ja päiväys. Kun spime saapuu kauppaan ja asiakas ostaa sen, se muistaa miten ja mistä se ostettiin. Se osaa kertoa, miten se on valmistettu ja millaisista osista, ja mistä kaikki osat ovat peräisin. Kun ostaja muuttelee laitetta kotonaan, se muistaa muutokset. Kun laite myydään eteenpäin, se muistaa edellisen omistajansa – ja edellinen omistaja voi seurata entisen laitteensa matkailua omistajalta toiselle verkossa. Laite on kuin antiikkia, jonka sukupuu kulkee sen sisällä ja verkossa. Se osaa kertoa, millaisia vanhat spimet olivat ja millaisia seuraavat spime-versiot ehkä ovat. Ja lopuksi laite osaa vielä kertoa, mitä sille pitää tehdä, jotta sen osat voisi hävittää (tai kierrättää seuraavan spimen valmistamiseen) turvalliseksi ja ekologisesti.
In practice, this is going to mean tagging and historicizing everything. Once we tag many things, we will find that there is no good place to stop tagging.
A Spime is today's entire industrial process, made explicit.
Laitteen ei edes tarvitse olla kovin kummoisella tekoälyllä varustettu. Ihmiset muodostavat verkon, joka pitää kollektiivisesti huolta laitteistaan. Kaikkia tavaroita voi etsiä Googlella. Laitteet kertovat itse, mistä ne ovat ja mitä niillä voi tehdä. Ihmiset alkavat tiedostamaan. Jos laite ei osaa kertoa, mistä sen osat tulevat ja miten se on tehty, se on huono laite – kukaan ei halua omistaa (tai kertoa omistavansa) laitetta, joka kertoo, että se on valmistettu Kiinassa lapsityövoimalla.
If we could visualize that, if we knew and could prove what had gone wrong inside of ourselves, if we could put a digital medical imaging screen on our bellies, our lungs and our livers, and make those invisible problems visible, then everything would become different. If that knowledge was attached to every object in our possession, the objects that were killing us would vanish quickly.
Entä tulevaisuuden ihmiset, jotka laitteita käyttävät? Heilläkin on historia ja tulevaisuus. He bloggaavat. He muistavat oman valmistusprosessinsa, tietävät mistä heidän osansa tulevat ja tietävät, miten vaikuttavat ympäristöönsä. He tiedostavat.
Loppuun täytyy ottaa lainaus toiselta visionääriltä [odotan innolla Global Frequency TV-sarjan näkemistä: tavallista elämää viettäviä nukkuvia agentteja ympäri maailmaa; kuka tahansa voi kuulua ryhmään ja kuka tahansa voidaan kutsua töihin, kun tilanne sitä vaatii... Onko naapurisi agentti? Are you on the Global Frequency?].
There are moments of pure, heart stopping beauty in the most tragic and broken environments. And the loveliest community on earth will not be able to eliminate the dog turd. I have attempted to reflect this in TRANSMET: the understanding that the world can be neither perfect nor doomed. But that it can be better. And the people who get to decide if it's going to be better or not are the people who show up and raise their voices.
- Warren Ellis
11.9.04
Transhumanistista scifiä
WTA:n uuteen mainoslehtiseen Science Fiction and Transhumanism on tehty kätevä lista aiheisiin liittyvästä fiktiosta. Lista ei ole mitenkään superkattava jo lehtisen kokorajoituksestakin johtuen, mutta kyllähän näillä jonkin aikaa pärjää. Lisäisin itse listaan näin äkkiseltään ainakin Stanislaw Lemin kirjoja, Theodore Sturgeonin More Than Humanin ja Clifford Simakin Cityn, mutta sille radalle lähtiessä listalle päätyisivät pian kaikki maailman scifikirjat. Jotain rajaa.
Human/posthuman politics
A.E. Van Vogt Slan
Blade Runner (film)
Frederick Pohl Man-Plus
Bruce Sterling Schismatrix Plus
Greg Bear Slant, Queen of Angels
Michael Swanwick Vacuum Flowers
Nancy Kress Beggars in Spain series
Ken MacLeod The Cassini Division
Lois McMaster Bujold Falling Free
Kim Stanley Robinson Red Mars, Green Mars, Blue Mars
Vernor Vinge Deepness in the Sky, Fire Upon the Deep
Tony Daniel Metaplanetary, Superluminal
John C. Wright The Golden Age trilogy
Dark Angel (TV)
Iain Banks Culture series
Ian MacDonald Terminal Café
Rudy Rucker Software, Wetware, Freeware, Realware
AI, Uploading and Machine Minds
Isaac Asimov I, Robot
Philip K. Dick Do Androids Dream of Electric Sheep?
Colossus: The Forbin Project (film)
Terminator (film)
The Matrix (film)
William Gibson Neuromancer series
Star Trek: The Next Generation episode "The Measure of a Man"
Greg Egan Permutation City
Robert Charles Wilson Darwinia
Radical Life Extension
Robert Heinlein Time Enough for Love
Brian Stableford E-Mortality series
Bruce Sterling’s Holy Fire
James Halperin The First Immortal
Post-Singularity Life
Stories that explore rapid, radical leaps in human evolution
Poul Anderson Brainwave
Arthur C. Clarke Childhood’s End
Greg Bear Blood Music
Damien Broderick Transcension
Charlie Stross Singularity Sky
Vernor Vinge True Names, Across Realtime
Greg Bear Darwin’s Children, Darwin’s Radio
Paul DiFillipo RiboFunk
Ken MacLeod Newton’s Wake
Far Future Human Evolution
H.G. Wells The Time Machine
Olaf Stapledon Last and First Men
Arthur C. Clarke The City and the Stars
Frank Herbert Dune series
Greg Egan Diaspora (and most everything else he’s written)
David Zindell Neverness and The Broken God
Linda Nagata The Bohr Maker, Tech Heaven, Deception Well and Vast
Gardner Dozois ed. Supermen: Tales of the Posthuman Future
Collaborative Projects
Orions Arm – a collaborative transhuman space opera universe
Transhuman Space – a roleplaying game universe set in a transhuman universe
Human/posthuman politics
A.E. Van Vogt Slan
Blade Runner (film)
Frederick Pohl Man-Plus
Bruce Sterling Schismatrix Plus
Greg Bear Slant, Queen of Angels
Michael Swanwick Vacuum Flowers
Nancy Kress Beggars in Spain series
Ken MacLeod The Cassini Division
Lois McMaster Bujold Falling Free
Kim Stanley Robinson Red Mars, Green Mars, Blue Mars
Vernor Vinge Deepness in the Sky, Fire Upon the Deep
Tony Daniel Metaplanetary, Superluminal
John C. Wright The Golden Age trilogy
Dark Angel (TV)
Iain Banks Culture series
Ian MacDonald Terminal Café
Rudy Rucker Software, Wetware, Freeware, Realware
AI, Uploading and Machine Minds
Isaac Asimov I, Robot
Philip K. Dick Do Androids Dream of Electric Sheep?
Colossus: The Forbin Project (film)
Terminator (film)
The Matrix (film)
William Gibson Neuromancer series
Star Trek: The Next Generation episode "The Measure of a Man"
Greg Egan Permutation City
Robert Charles Wilson Darwinia
Radical Life Extension
Robert Heinlein Time Enough for Love
Brian Stableford E-Mortality series
Bruce Sterling’s Holy Fire
James Halperin The First Immortal
Post-Singularity Life
Stories that explore rapid, radical leaps in human evolution
Poul Anderson Brainwave
Arthur C. Clarke Childhood’s End
Greg Bear Blood Music
Damien Broderick Transcension
Charlie Stross Singularity Sky
Vernor Vinge True Names, Across Realtime
Greg Bear Darwin’s Children, Darwin’s Radio
Paul DiFillipo RiboFunk
Ken MacLeod Newton’s Wake
Far Future Human Evolution
H.G. Wells The Time Machine
Olaf Stapledon Last and First Men
Arthur C. Clarke The City and the Stars
Frank Herbert Dune series
Greg Egan Diaspora (and most everything else he’s written)
David Zindell Neverness and The Broken God
Linda Nagata The Bohr Maker, Tech Heaven, Deception Well and Vast
Gardner Dozois ed. Supermen: Tales of the Posthuman Future
Collaborative Projects
Orions Arm – a collaborative transhuman space opera universe
Transhuman Space – a roleplaying game universe set in a transhuman universe
9.9.04
Virheitä tunnepohjalta
Luovan tauon jälkeen jatkan tutulla linjalla.
Teknologinen singulariteetti, ihmistä korkeamman älyn syntyminen, näyttää edelleen monien silmiin uskonnolta. Sitä verrataan Jeesuksen toiseen tulemiseen tai lastikultteihin. Miksi näin? Koska se ”tuntuu” siltä. Pintapuolinen tarkastelu tuottaa vertauksen: ”Ahaa, jokin suuri mullistus tulossa tulevaisuudessa. Missä olen kuullut tämän aikaisemmin? Ahaa, uskonto!” Ja vertaus tuntuu oikealta.
Kyseessä on päättelyvirhe: pintapuolisesti samanlaiset laitetaan samaan kategoriaan. Ihmismieli tekee niin mielellään pikaisia johtopäätöksiä, jotka sopivat aikaisempiin ennakkoluuloihin. ”Ahaa, tämä onkin Goobavooblismia”, ”Se on vain sitä vanhaa Scscasdhoiiassismia, kyllä minä tiedän”. ”Outo valoilmiö? Sen on pakko olla lentävä lautanen!”
Mutta tähän mennessä pitäisi jo tietää, ettei tuntuminen paljon paina. ”Just because you feel it doesn’t mean it’s there”, kuten Radiohead asian muotoilee.
Onko joku ”auktoriteetti” laittanut päähäsi ajatuksen siitä, että singulariteetti on uskonnollinen tapahtuma? Onko joku tarttuva slogan jättänyt mieleesi ajatuksen uskonnollisesta yhteydestä (”rapture of the nerds”)? Ajattelitko asiaa todella itse, vai lähditkö vain etsimään netistä tunnettasi puoltavaa aineistoa? Ehkä haluat pitää yllä illuusiota siitä, että singulariteetti on vain uskonnollista höpinää, koska se tuntuu turvalliselta. Vai tuntuuko se liian hyvältä ollakseen totta?
On helppo heitellä piikkejä ”singulariteettiuskovaisista”, mutta kenelläkään ei tunnu olevan aikaa tai malttia kirjoittaa asiasta pidempää analyysia. Miksi? Ehkä siksi, että vaikutamme aika harmittomalta porukalta, joten tuntuu siltä, että tuskinpa tältä suunnalta on odotettavissa mitään todellista harmia. Antaa poikien rakennella rakettejaan rauhassa. Pitäähän nuorisolla olla harrastuksia. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.
Ennakkoasenteissa ja tunteissa pitäytyminen on helpompaa kuin asioiden tutkiminen. Minustakin tuntui joskus siltä, että koko juttu on pelkkää suurta hypetystä ja kannattaisi keskittyä halkojen hakkaamiseen ja saunan lämmittämiseen. Sitten pistin lyhyen matkan hyötyihin keskittyvät tunteet sivuun ja katsoin asiaa uudelleen. ”Ystävällinen supertekoäly? Hmm, se yhdistyy heti jumalameemiin ja aiheuttaa yök-reaktion, koska olen ateisti”. Vaan jätetäänpäs yhdistämättä ja katsotaan uudelleen. Asia on liian tärkeä hylättäväksi epämääräisen tunteilun vuoksi.
Mitä tiedän? Tiedän kohtalaisen varmasti, ettei tekoälyn rakentaminen sodi mitään fysiikan lakeja vastaan. Tiedän aika varmasti, että kuollut materia voi järjestäytyä (sopivalla aikavälillä) niin, että siitä tulee elävää ja tietoista; ihminen on tästä todiste. Tiedän aivan varmasti, että haluan tekoälyn olevan Ystävällinen mieluummin kuin Epäystävällinen. Tiedän, että jos tekoälyn haluaa olevan Ystävällinen, sen eteen täytyy tehdä jotain; ei voi olettaa, että siitä tulisi automaattisesti Ystävällinen. Tiedän, ettei kukaan osaa rakentaa Ystävällistä supertekoälyä täksi illaksi. Tiedän, että sellaisen rakentamiseen voi mennä satakin vuotta, mutta se on kuitenkin minun elinaikanani (ainakin jos onnistun pidentämään elämääni ja vältän kaikki henkilökohtaiset onnettomuudet). En siirrä 2100-luvun ongelmia lastenlasten harteille. Kuolema ei ”pelasta” minua tulevaisuudelta, aion olla paikalla ja nähdä sen.
Tiedän, että se voi tuntua kaukaiselta, omituiselta, uskonnolliselta tai utopistiselta projektilta. [Tukahdutetaanpas ne tunteet ja katsotaan uudelleen.]
Supertekoäly-sanaakin tulee käytettyä niin paljon, että se alkaa tuntua vanhalta ja kuluneelta. [Kyllästymistunne? Tukahdutetaan heti.]
Ja sitten kun sanoo reilusti olevansa singularitarianisti, tulee esiin stigma: ”Joskus kauan sitten ihmiset luulivat singularitarianisteja uskovaisiksi, joten se ennakkoluulo pysyy ihmisten mielissä, joten on parempi pysyä hiljaa, ettei minuakin luulla uskovaiseksi”. Jotkut ovat yhdistäneet ateisminkin niin tiukasti kommunismi-meemiin, että jos sanoo olevansa ateisti, luullaan heti kommunistiksi. Kerran kontaktissa, aina kontaktissa.
Aina vain tunteita. [”Tukahdutanko liikaa tunteita?” -tunne. Ehei, tähän ansaan en mene.]
Jos kuuntelija ei osaa erottaa tekoälyä tai kuolemattomuutta omasta uskonnollisesta meemiperimästään ja katsoa niitä rationaalisesti, on vähän turhauttavaa yrittää selittää niitä. Evoluutioteoriankin saloista kertovat ihmiset kuulostavat helposti vieraan uskonnon saarnaajilta, jos kuuntelijaksi sattuu kreationisti. En tiedä evoluutiostakaan kaikkea, mutta voin suurella varmuudella sanoa, ettei ihminen ole evoluution päätepiste. Samalla varmuudella voin sanoa, että haluan itse ohjata omaa evoluutiotani eteenpäin, koska ei sitä kukaan muukaan ole ohjaamassa. Erittäin suurella varmuudella voin sanoa myös sen, ettei minulle käytännössä ole väliä onko maailma jonkun satuolennon luoma vai sattumalta syntynyt, koska haluan muuttaa maailmaa paremmaksi molemmissa tapauksissa. Ja jos maailma muuttuu paremmaksi rakentamalla supertekoälyn siemen, sellaisen rakentamiseen kannattaa panostaa.
Aina kun täytyisi muuttaa mieltään, aletaan etsiä syitä säilyttää vanhat ennakkoluulot. Ihmisen tietoisuus on puolustusmekanismi muita ihmisiä vastaan, kuten joku sanoi. Täytyisi osata asettaa itsensä alttiiksi, olla reilusti tietämätön ja nähdä maailma tuorein silmin. Saavuttaa haavoittuvaisuuden tila, kuten Toolin laulaja asian voisi ilmaista. Täytyy yrittää olla suorassa yhteydessä todellisuuteen ja sanoa, että ”en tiedä mikä tuonkin saa aikaan, mutta otan siitä selvää, ja jos se ei toimi niinkuin haluan, laitan sen toimimaan niinkuin haluan”.
Jos sanoo, että ”jumala saa sen aikaan”, alkaa keksimään todellisuuteen jotain sen sijaan, että näkisi todellisuuden. New Age –hörhöt puhuvat siitä, miten pitäisi olla ”yhtä kosmoksen kanssa ja kokea se suoraan”, mutta alkavatkin heti puhumaan hopeisista langoista tai uudelleensyntymisistä. He eivät koe todellisuutta suoraan, he kokevat vain tunteensa ja ennakkoluulonsa suoraan.
Eikä ole kyse tappelusta me-vastaan-maailma. Rationaalinen ihminen ei ole kenenkään puolella, hän vain etsii totuutta. Jos totuus tarkoittaa oman heimon ja omien ennakkoluulojen hylkäämistä, rationaalinen ihminen hylkää ne välittömästi. Jos supertekoäly alkaa vaikuttaa epätodennäköiseltä ja huonolta ratkaisulta, se hylätään ja siirrytään eteenpäin. Mielenkiintoinen virhe, siinä kaikki. Siirrytään B-suunnitelmaan.
Singulariteetti voi olla niin hidas, ettei sitä huomaakaan. Singulariteetti voi olla niin nopea, että koko maailma muuttuu täysin päivässä, viikossa tai kuukaudessa. Itseään rakentava tekoäly voi saavuttaa ihmisälyn tason, suhahtaa hetkessä ohitse ja tehdä sitten mitä sattuu huvittamaan. Se voi olla paha juttu tai se voi olla hyvä juttu. Se voi olla ihan normaalia rutiinia tai valtava katastrofi. Joka tapauksessa se on tulevaisuus, joka täytyy ottaa huomioon.
Yritämme navigoida turvallisesti tuntemattomaan. Tekisi mieli antaa 2 vaihtoehtoa: ryhtykää auttamaan tai pitäkää turpa kiinni ja pysykää poissa tieltä. ”Ei sitä tapahdu” -asenne ei auta yhtään. On helpompaa kertoa tarinoita epäonnistumisista kuin tehdä monimutkaisia suunnitelmia, jotka onnistuvat. Kun kerrotaan vakavalla naamalla vakavasta uhasta, tekee mieli ryhtyä vääntelemään naamaansa ja kertoa vitsejä, vähentää uhan synnyttämää stressiä jotenkin. Palata takaisin turvalliseen rutiiniin. Vakuuttaa itselleen, että kyllä asiat sujuvat tästäkin eteenpäin. Mikään ei muutu, lallallaa. Miksi juuri minä? Ei näin voi sattua minulle.
Jos törmää jäävuoreen, on myöhäistä muuttaa kurssia. Mitä voimme tehdä asialle nyt?
This Distant Past encompasses an enormous range of human societal forms and experience. It was diverse in myriad ways, except for one, “its earthly view of the future,” according to Heilbroner. From seers to oracles to priests, from rulers to commoners, the record that exists suggests that people shared one view of the future: that it would not change. They did not imagine that the material conditions of the masses of people or its rulers would change “in the slightest degree.”
- Glen Hiemstra, Images of the Future
Pari linkkiä
Map and Territory - Kertomus paimenista ja lampaista, sekä maagisesta ämpäristä.
What You Can't Say - Kertomus yhteiskunnan tunteisiin sopeutumisesta.
Teknologinen singulariteetti, ihmistä korkeamman älyn syntyminen, näyttää edelleen monien silmiin uskonnolta. Sitä verrataan Jeesuksen toiseen tulemiseen tai lastikultteihin. Miksi näin? Koska se ”tuntuu” siltä. Pintapuolinen tarkastelu tuottaa vertauksen: ”Ahaa, jokin suuri mullistus tulossa tulevaisuudessa. Missä olen kuullut tämän aikaisemmin? Ahaa, uskonto!” Ja vertaus tuntuu oikealta.
Kyseessä on päättelyvirhe: pintapuolisesti samanlaiset laitetaan samaan kategoriaan. Ihmismieli tekee niin mielellään pikaisia johtopäätöksiä, jotka sopivat aikaisempiin ennakkoluuloihin. ”Ahaa, tämä onkin Goobavooblismia”, ”Se on vain sitä vanhaa Scscasdhoiiassismia, kyllä minä tiedän”. ”Outo valoilmiö? Sen on pakko olla lentävä lautanen!”
Mutta tähän mennessä pitäisi jo tietää, ettei tuntuminen paljon paina. ”Just because you feel it doesn’t mean it’s there”, kuten Radiohead asian muotoilee.
Onko joku ”auktoriteetti” laittanut päähäsi ajatuksen siitä, että singulariteetti on uskonnollinen tapahtuma? Onko joku tarttuva slogan jättänyt mieleesi ajatuksen uskonnollisesta yhteydestä (”rapture of the nerds”)? Ajattelitko asiaa todella itse, vai lähditkö vain etsimään netistä tunnettasi puoltavaa aineistoa? Ehkä haluat pitää yllä illuusiota siitä, että singulariteetti on vain uskonnollista höpinää, koska se tuntuu turvalliselta. Vai tuntuuko se liian hyvältä ollakseen totta?
On helppo heitellä piikkejä ”singulariteettiuskovaisista”, mutta kenelläkään ei tunnu olevan aikaa tai malttia kirjoittaa asiasta pidempää analyysia. Miksi? Ehkä siksi, että vaikutamme aika harmittomalta porukalta, joten tuntuu siltä, että tuskinpa tältä suunnalta on odotettavissa mitään todellista harmia. Antaa poikien rakennella rakettejaan rauhassa. Pitäähän nuorisolla olla harrastuksia. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.
Ennakkoasenteissa ja tunteissa pitäytyminen on helpompaa kuin asioiden tutkiminen. Minustakin tuntui joskus siltä, että koko juttu on pelkkää suurta hypetystä ja kannattaisi keskittyä halkojen hakkaamiseen ja saunan lämmittämiseen. Sitten pistin lyhyen matkan hyötyihin keskittyvät tunteet sivuun ja katsoin asiaa uudelleen. ”Ystävällinen supertekoäly? Hmm, se yhdistyy heti jumalameemiin ja aiheuttaa yök-reaktion, koska olen ateisti”. Vaan jätetäänpäs yhdistämättä ja katsotaan uudelleen. Asia on liian tärkeä hylättäväksi epämääräisen tunteilun vuoksi.
Mitä tiedän? Tiedän kohtalaisen varmasti, ettei tekoälyn rakentaminen sodi mitään fysiikan lakeja vastaan. Tiedän aika varmasti, että kuollut materia voi järjestäytyä (sopivalla aikavälillä) niin, että siitä tulee elävää ja tietoista; ihminen on tästä todiste. Tiedän aivan varmasti, että haluan tekoälyn olevan Ystävällinen mieluummin kuin Epäystävällinen. Tiedän, että jos tekoälyn haluaa olevan Ystävällinen, sen eteen täytyy tehdä jotain; ei voi olettaa, että siitä tulisi automaattisesti Ystävällinen. Tiedän, ettei kukaan osaa rakentaa Ystävällistä supertekoälyä täksi illaksi. Tiedän, että sellaisen rakentamiseen voi mennä satakin vuotta, mutta se on kuitenkin minun elinaikanani (ainakin jos onnistun pidentämään elämääni ja vältän kaikki henkilökohtaiset onnettomuudet). En siirrä 2100-luvun ongelmia lastenlasten harteille. Kuolema ei ”pelasta” minua tulevaisuudelta, aion olla paikalla ja nähdä sen.
Tiedän, että se voi tuntua kaukaiselta, omituiselta, uskonnolliselta tai utopistiselta projektilta. [Tukahdutetaanpas ne tunteet ja katsotaan uudelleen.]
Supertekoäly-sanaakin tulee käytettyä niin paljon, että se alkaa tuntua vanhalta ja kuluneelta. [Kyllästymistunne? Tukahdutetaan heti.]
Ja sitten kun sanoo reilusti olevansa singularitarianisti, tulee esiin stigma: ”Joskus kauan sitten ihmiset luulivat singularitarianisteja uskovaisiksi, joten se ennakkoluulo pysyy ihmisten mielissä, joten on parempi pysyä hiljaa, ettei minuakin luulla uskovaiseksi”. Jotkut ovat yhdistäneet ateisminkin niin tiukasti kommunismi-meemiin, että jos sanoo olevansa ateisti, luullaan heti kommunistiksi. Kerran kontaktissa, aina kontaktissa.
Aina vain tunteita. [”Tukahdutanko liikaa tunteita?” -tunne. Ehei, tähän ansaan en mene.]
Jos kuuntelija ei osaa erottaa tekoälyä tai kuolemattomuutta omasta uskonnollisesta meemiperimästään ja katsoa niitä rationaalisesti, on vähän turhauttavaa yrittää selittää niitä. Evoluutioteoriankin saloista kertovat ihmiset kuulostavat helposti vieraan uskonnon saarnaajilta, jos kuuntelijaksi sattuu kreationisti. En tiedä evoluutiostakaan kaikkea, mutta voin suurella varmuudella sanoa, ettei ihminen ole evoluution päätepiste. Samalla varmuudella voin sanoa, että haluan itse ohjata omaa evoluutiotani eteenpäin, koska ei sitä kukaan muukaan ole ohjaamassa. Erittäin suurella varmuudella voin sanoa myös sen, ettei minulle käytännössä ole väliä onko maailma jonkun satuolennon luoma vai sattumalta syntynyt, koska haluan muuttaa maailmaa paremmaksi molemmissa tapauksissa. Ja jos maailma muuttuu paremmaksi rakentamalla supertekoälyn siemen, sellaisen rakentamiseen kannattaa panostaa.
Aina kun täytyisi muuttaa mieltään, aletaan etsiä syitä säilyttää vanhat ennakkoluulot. Ihmisen tietoisuus on puolustusmekanismi muita ihmisiä vastaan, kuten joku sanoi. Täytyisi osata asettaa itsensä alttiiksi, olla reilusti tietämätön ja nähdä maailma tuorein silmin. Saavuttaa haavoittuvaisuuden tila, kuten Toolin laulaja asian voisi ilmaista. Täytyy yrittää olla suorassa yhteydessä todellisuuteen ja sanoa, että ”en tiedä mikä tuonkin saa aikaan, mutta otan siitä selvää, ja jos se ei toimi niinkuin haluan, laitan sen toimimaan niinkuin haluan”.
Jos sanoo, että ”jumala saa sen aikaan”, alkaa keksimään todellisuuteen jotain sen sijaan, että näkisi todellisuuden. New Age –hörhöt puhuvat siitä, miten pitäisi olla ”yhtä kosmoksen kanssa ja kokea se suoraan”, mutta alkavatkin heti puhumaan hopeisista langoista tai uudelleensyntymisistä. He eivät koe todellisuutta suoraan, he kokevat vain tunteensa ja ennakkoluulonsa suoraan.
Eikä ole kyse tappelusta me-vastaan-maailma. Rationaalinen ihminen ei ole kenenkään puolella, hän vain etsii totuutta. Jos totuus tarkoittaa oman heimon ja omien ennakkoluulojen hylkäämistä, rationaalinen ihminen hylkää ne välittömästi. Jos supertekoäly alkaa vaikuttaa epätodennäköiseltä ja huonolta ratkaisulta, se hylätään ja siirrytään eteenpäin. Mielenkiintoinen virhe, siinä kaikki. Siirrytään B-suunnitelmaan.
Singulariteetti voi olla niin hidas, ettei sitä huomaakaan. Singulariteetti voi olla niin nopea, että koko maailma muuttuu täysin päivässä, viikossa tai kuukaudessa. Itseään rakentava tekoäly voi saavuttaa ihmisälyn tason, suhahtaa hetkessä ohitse ja tehdä sitten mitä sattuu huvittamaan. Se voi olla paha juttu tai se voi olla hyvä juttu. Se voi olla ihan normaalia rutiinia tai valtava katastrofi. Joka tapauksessa se on tulevaisuus, joka täytyy ottaa huomioon.
Yritämme navigoida turvallisesti tuntemattomaan. Tekisi mieli antaa 2 vaihtoehtoa: ryhtykää auttamaan tai pitäkää turpa kiinni ja pysykää poissa tieltä. ”Ei sitä tapahdu” -asenne ei auta yhtään. On helpompaa kertoa tarinoita epäonnistumisista kuin tehdä monimutkaisia suunnitelmia, jotka onnistuvat. Kun kerrotaan vakavalla naamalla vakavasta uhasta, tekee mieli ryhtyä vääntelemään naamaansa ja kertoa vitsejä, vähentää uhan synnyttämää stressiä jotenkin. Palata takaisin turvalliseen rutiiniin. Vakuuttaa itselleen, että kyllä asiat sujuvat tästäkin eteenpäin. Mikään ei muutu, lallallaa. Miksi juuri minä? Ei näin voi sattua minulle.
Jos törmää jäävuoreen, on myöhäistä muuttaa kurssia. Mitä voimme tehdä asialle nyt?
This Distant Past encompasses an enormous range of human societal forms and experience. It was diverse in myriad ways, except for one, “its earthly view of the future,” according to Heilbroner. From seers to oracles to priests, from rulers to commoners, the record that exists suggests that people shared one view of the future: that it would not change. They did not imagine that the material conditions of the masses of people or its rulers would change “in the slightest degree.”
- Glen Hiemstra, Images of the Future
Pari linkkiä
Map and Territory - Kertomus paimenista ja lampaista, sekä maagisesta ämpäristä.
What You Can't Say - Kertomus yhteiskunnan tunteisiin sopeutumisesta.
3.9.04
Rahaa ja toimintaa
Kaikenlaiset rahankerjääjät saavat minut yleensä erittäin skeptiseksi. Varsinkin uskontoihin liittyvät. Niistä ei koskaan oikein tiedä, menevätkö rahat oikeaan osoitteeseen vai vetävätkö mafiapomot tai uskonlahkot välistä. Yksi taskunpohjalta löytyvä euro keräykseen ei tunnu paljolta, mutta sekin on jo euron enemmän kuin ei yhtään mitään. Miljoona hälläväliä-asenteella lahjoitettua euroa tekee miljoona euroa kovaa käteistä.
Miljoonalla voi ostaa kupin ruokaa miljoonalle nälkäiselle lapselle kehitysmaassa, mutta jos ne miljoonaa euroa annetaankin teknologian kehityksen hyväksi, voidaan ehkä keksiä tapa tuottaa tarpeeksi ruokaa kymmenelle miljoonalle ihmiselle. Rahojen antaminen insinööreille ja tiedemiehille ei tietenkään paljoa lohduta juuri tänään nälkäänsä itkevää lasta, joten täytyisi pitää huolta molemmista avustussuunnista, sekä nykypäivästä että tulevaisuudesta. Päämäärähän on kuitenkin sama: ihmisten auttaminen.
Mutta aikataulun lisäksi täytyy miettiä, kumpi on luotettavampi lahjoitussuunta. Kun laittaa rahaa Afrikkaan, voi kyllä miettiä rahojen auttavan sairaita heti, mutta pitäisi olla itse paikan päällä katsomassa, meneekö raha tosiaan lääkkeisiin vai uskonnollisen propagandan levittämiseen. Jos taas laittaa rahaa teknologian kehittämiseen, tietää varmasti, ettei se auta kovin nopeasti, mutta toisaalta kehitystyötä voi luultavasti seurata paljon paremmin ja pitkällä tähtäimellä siitä on paljon suurempi apu.
Ihmiset ovat enimmäkseen itsekkäitä - ja tämä pätee sekä avustajaan että avustettaviin. Jos lahjoittaa rahaa tutkijalle, joka pitää esim. blogia tutkimuksistaan, tilannetta seuraa suurella mielenkiinnolla. Mutta jos nälänhädästä kärsivä afrikkalainen pitäisi blogia omasta tilanteestaan ja ottaisi lahjoituksia vastaan PayPalilla, kuinka moni ensinnäkään uskoisi kirjoittajaa aidosti nälkäänäkeväksi? Ja entä jos nälänhädästä kärsivä päättääkin ruokaa saatuaan liittyä armeijaan tai ryhtyä papiksi? Eihän kukaan toki halua rahoittaa näin vahingollista toimintaa.
Ihmishengen pelastaminen on tietysti hyvä juttu, mutta koko ihmiskuntaa ajatellen on tehokkaampaa sijoittaa rahansa teknologisen kehityksen nopeuttamiseen ja pelastaa ihmishenkiä sitä kautta.
Kuten Aubrey de Grey sanoo kuoleman parantamisesta:
-- the question each of us must ask is how much difference we can make. Since the main problem with curing aging soon is getting the science done, the vast majority of people can make more difference to it than to starvation in the third world simply because the latter involves overpowering enormous political and economic pressures to preserve the status quo.
Mitä itse teen ylimääräisillä euroillani? Olen ottanut tavakseni pistää kaikki turhat pikkukolikot säästöpossuun (tai oikeastaan kiikarilaatikkoon). Loppuvuodesta tyhjennän laatikon ja kiikutan kolikot pankkiin. Pankista kolikkokasa teleportataan Atlantin ylitse Singularity Institutelle. Jos asiallinen tekoäly saadaan rakennettua edes hieman nopeammin muutaman dollarin lahjoituksen ansiosta, se on jättipotti koko ihmiskunnalle. Voittomahdollisuudethan ovat paremmat kuin lotossa! Tekoälyyn sijoittaminen, varsinkin näin projektin alkuvaiheessa, on harvinaisen kätevä tapa vaikuttaa tulevaisuuteen pienellä panoksella. Kaikki ohessa tapahtuva toiminta on vain varauloskäyntien ja B-suunnitelmien tekemistä (niidenkin tekoa on kyllä hyväksi jouduttaa, ei siinä mitään).
Koska teknologinen singulariteetti on rakennusprojekti. Sitä ei vain odotella peukaloita pyöritellen.
Right now, the Singularity is the most crucial challenge facing our civilization. If the Singularity Institute can pull off their stated mission, it will make them the most important nonprofit ever organized. (Seriously!) This is something we should all be looking into. It makes me want to stand up and cheer, and pitch in.
- Carl Feynman, son of the Nobel Laureate physicist Richard Feynman
Mukava juttu Singularity Institutessa on sekin, ettei rahaa tarvitse tyhjästä antaa. Creating Friendly AI on esimerkiksi niin kova dokumentti, että yhden paperikirjan hinnan voi lahjoittaa jo pelkästään sen lukemisen ilosta. Eikä tässä vielä kaikki! Löytyy myös SL4-lista ja SL4Wiki, joiden seuraamisesta voi hyvillä mielin maksaa vaikka normaalin lehtitilauksen hinnan.
Lopettakaa siis se jatkuva rahojen lähettäminen minulle! Argh! En minä teidän rahoillanne mitään tee! Lahjoittakaa ne mieluummin SIAI:lle.
Rational Philantropy for 35 cents a day
Yksikin euro on parempi kuin ei mitään. Vaan jos sekin tuntuu liian hankalalta, niin vapaaehtoistyöhön voi ryhtyä ihan ilmaiseksi.
10 Simple Ways to Help the Technological Singularity
Singularity Institute Volunteer Opportunities
The Longevity Meme: Take Action!
Tips for Transhumanist Activists
Eikä myöskään pidä unohtaa tätä kaikkein vaivattominta avustustapaa: Folding@home
Pientähän tämä on - ja juuri siksi jokainen voi ottaa osaa ja juuri siksi pienelläkin lahjoituksella on merkitystä.
In the human case, both capitalist and authoritarian societies are composed of humans with divergent, observer-centered goals. Capitalist societies admit this, and authoritarian societies don't, so at least some of the relative inefficiency of authoritarian societies will stem from the enormous clash between the values people are "supposed" to have and the values people actually do have. The claim of "capitalist AI" goes beyond this, however, to the idea that capitalist societies are intrinsically more efficient. For example, a society of AIs competing for resources would tend to divert more resources to the most efficient competitors, thus increasing the total efficiency, while - this seems to be the scenario implied - a group of Friendly AIs would share resources equally, for the common good... Whoa! Time out! Non sequitur! The analogy between human and AI just broke down. If the organizational strategy of "diverting resources to the most effective thinkers" is expected to be an effective method of achieving the supergoals, then the Friendly AI community can simply divert resources to the most effective thinkers.
- Eliezer Yudkowsky, Creating Friendly AI
Miljoonalla voi ostaa kupin ruokaa miljoonalle nälkäiselle lapselle kehitysmaassa, mutta jos ne miljoonaa euroa annetaankin teknologian kehityksen hyväksi, voidaan ehkä keksiä tapa tuottaa tarpeeksi ruokaa kymmenelle miljoonalle ihmiselle. Rahojen antaminen insinööreille ja tiedemiehille ei tietenkään paljoa lohduta juuri tänään nälkäänsä itkevää lasta, joten täytyisi pitää huolta molemmista avustussuunnista, sekä nykypäivästä että tulevaisuudesta. Päämäärähän on kuitenkin sama: ihmisten auttaminen.
Mutta aikataulun lisäksi täytyy miettiä, kumpi on luotettavampi lahjoitussuunta. Kun laittaa rahaa Afrikkaan, voi kyllä miettiä rahojen auttavan sairaita heti, mutta pitäisi olla itse paikan päällä katsomassa, meneekö raha tosiaan lääkkeisiin vai uskonnollisen propagandan levittämiseen. Jos taas laittaa rahaa teknologian kehittämiseen, tietää varmasti, ettei se auta kovin nopeasti, mutta toisaalta kehitystyötä voi luultavasti seurata paljon paremmin ja pitkällä tähtäimellä siitä on paljon suurempi apu.
Ihmiset ovat enimmäkseen itsekkäitä - ja tämä pätee sekä avustajaan että avustettaviin. Jos lahjoittaa rahaa tutkijalle, joka pitää esim. blogia tutkimuksistaan, tilannetta seuraa suurella mielenkiinnolla. Mutta jos nälänhädästä kärsivä afrikkalainen pitäisi blogia omasta tilanteestaan ja ottaisi lahjoituksia vastaan PayPalilla, kuinka moni ensinnäkään uskoisi kirjoittajaa aidosti nälkäänäkeväksi? Ja entä jos nälänhädästä kärsivä päättääkin ruokaa saatuaan liittyä armeijaan tai ryhtyä papiksi? Eihän kukaan toki halua rahoittaa näin vahingollista toimintaa.
Ihmishengen pelastaminen on tietysti hyvä juttu, mutta koko ihmiskuntaa ajatellen on tehokkaampaa sijoittaa rahansa teknologisen kehityksen nopeuttamiseen ja pelastaa ihmishenkiä sitä kautta.
Kuten Aubrey de Grey sanoo kuoleman parantamisesta:
-- the question each of us must ask is how much difference we can make. Since the main problem with curing aging soon is getting the science done, the vast majority of people can make more difference to it than to starvation in the third world simply because the latter involves overpowering enormous political and economic pressures to preserve the status quo.
Mitä itse teen ylimääräisillä euroillani? Olen ottanut tavakseni pistää kaikki turhat pikkukolikot säästöpossuun (tai oikeastaan kiikarilaatikkoon). Loppuvuodesta tyhjennän laatikon ja kiikutan kolikot pankkiin. Pankista kolikkokasa teleportataan Atlantin ylitse Singularity Institutelle. Jos asiallinen tekoäly saadaan rakennettua edes hieman nopeammin muutaman dollarin lahjoituksen ansiosta, se on jättipotti koko ihmiskunnalle. Voittomahdollisuudethan ovat paremmat kuin lotossa! Tekoälyyn sijoittaminen, varsinkin näin projektin alkuvaiheessa, on harvinaisen kätevä tapa vaikuttaa tulevaisuuteen pienellä panoksella. Kaikki ohessa tapahtuva toiminta on vain varauloskäyntien ja B-suunnitelmien tekemistä (niidenkin tekoa on kyllä hyväksi jouduttaa, ei siinä mitään).
Koska teknologinen singulariteetti on rakennusprojekti. Sitä ei vain odotella peukaloita pyöritellen.
Right now, the Singularity is the most crucial challenge facing our civilization. If the Singularity Institute can pull off their stated mission, it will make them the most important nonprofit ever organized. (Seriously!) This is something we should all be looking into. It makes me want to stand up and cheer, and pitch in.
- Carl Feynman, son of the Nobel Laureate physicist Richard Feynman
Mukava juttu Singularity Institutessa on sekin, ettei rahaa tarvitse tyhjästä antaa. Creating Friendly AI on esimerkiksi niin kova dokumentti, että yhden paperikirjan hinnan voi lahjoittaa jo pelkästään sen lukemisen ilosta. Eikä tässä vielä kaikki! Löytyy myös SL4-lista ja SL4Wiki, joiden seuraamisesta voi hyvillä mielin maksaa vaikka normaalin lehtitilauksen hinnan.
Lopettakaa siis se jatkuva rahojen lähettäminen minulle! Argh! En minä teidän rahoillanne mitään tee! Lahjoittakaa ne mieluummin SIAI:lle.
Rational Philantropy for 35 cents a day
Yksikin euro on parempi kuin ei mitään. Vaan jos sekin tuntuu liian hankalalta, niin vapaaehtoistyöhön voi ryhtyä ihan ilmaiseksi.
10 Simple Ways to Help the Technological Singularity
Singularity Institute Volunteer Opportunities
The Longevity Meme: Take Action!
Tips for Transhumanist Activists
Eikä myöskään pidä unohtaa tätä kaikkein vaivattominta avustustapaa: Folding@home
Pientähän tämä on - ja juuri siksi jokainen voi ottaa osaa ja juuri siksi pienelläkin lahjoituksella on merkitystä.
In the human case, both capitalist and authoritarian societies are composed of humans with divergent, observer-centered goals. Capitalist societies admit this, and authoritarian societies don't, so at least some of the relative inefficiency of authoritarian societies will stem from the enormous clash between the values people are "supposed" to have and the values people actually do have. The claim of "capitalist AI" goes beyond this, however, to the idea that capitalist societies are intrinsically more efficient. For example, a society of AIs competing for resources would tend to divert more resources to the most efficient competitors, thus increasing the total efficiency, while - this seems to be the scenario implied - a group of Friendly AIs would share resources equally, for the common good... Whoa! Time out! Non sequitur! The analogy between human and AI just broke down. If the organizational strategy of "diverting resources to the most effective thinkers" is expected to be an effective method of achieving the supergoals, then the Friendly AI community can simply divert resources to the most effective thinkers.
- Eliezer Yudkowsky, Creating Friendly AI
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
