Virheitä tunnepohjalta

Luovan tauon jälkeen jatkan tutulla linjalla.

Teknologinen singulariteetti, ihmistä korkeamman älyn syntyminen, näyttää edelleen monien silmiin uskonnolta. Sitä verrataan Jeesuksen toiseen tulemiseen tai lastikultteihin. Miksi näin? Koska se ”tuntuu” siltä. Pintapuolinen tarkastelu tuottaa vertauksen: ”Ahaa, jokin suuri mullistus tulossa tulevaisuudessa. Missä olen kuullut tämän aikaisemmin? Ahaa, uskonto!” Ja vertaus tuntuu oikealta.

Kyseessä on päättelyvirhe: pintapuolisesti samanlaiset laitetaan samaan kategoriaan. Ihmismieli tekee niin mielellään pikaisia johtopäätöksiä, jotka sopivat aikaisempiin ennakkoluuloihin. ”Ahaa, tämä onkin Goobavooblismia”, ”Se on vain sitä vanhaa Scscasdhoiiassismia, kyllä minä tiedän”. ”Outo valoilmiö? Sen on pakko olla lentävä lautanen!”

Mutta tähän mennessä pitäisi jo tietää, ettei tuntuminen paljon paina. ”Just because you feel it doesn’t mean it’s there”, kuten Radiohead asian muotoilee.

Onko joku ”auktoriteetti” laittanut päähäsi ajatuksen siitä, että singulariteetti on uskonnollinen tapahtuma? Onko joku tarttuva slogan jättänyt mieleesi ajatuksen uskonnollisesta yhteydestä (”rapture of the nerds”)? Ajattelitko asiaa todella itse, vai lähditkö vain etsimään netistä tunnettasi puoltavaa aineistoa? Ehkä haluat pitää yllä illuusiota siitä, että singulariteetti on vain uskonnollista höpinää, koska se tuntuu turvalliselta. Vai tuntuuko se liian hyvältä ollakseen totta?

On helppo heitellä piikkejä ”singulariteettiuskovaisista”, mutta kenelläkään ei tunnu olevan aikaa tai malttia kirjoittaa asiasta pidempää analyysia. Miksi? Ehkä siksi, että vaikutamme aika harmittomalta porukalta, joten tuntuu siltä, että tuskinpa tältä suunnalta on odotettavissa mitään todellista harmia. Antaa poikien rakennella rakettejaan rauhassa. Pitäähän nuorisolla olla harrastuksia. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.

Ennakkoasenteissa ja tunteissa pitäytyminen on helpompaa kuin asioiden tutkiminen. Minustakin tuntui joskus siltä, että koko juttu on pelkkää suurta hypetystä ja kannattaisi keskittyä halkojen hakkaamiseen ja saunan lämmittämiseen. Sitten pistin lyhyen matkan hyötyihin keskittyvät tunteet sivuun ja katsoin asiaa uudelleen. ”Ystävällinen supertekoäly? Hmm, se yhdistyy heti jumalameemiin ja aiheuttaa yök-reaktion, koska olen ateisti”. Vaan jätetäänpäs yhdistämättä ja katsotaan uudelleen. Asia on liian tärkeä hylättäväksi epämääräisen tunteilun vuoksi.

Mitä tiedän? Tiedän kohtalaisen varmasti, ettei tekoälyn rakentaminen sodi mitään fysiikan lakeja vastaan. Tiedän aika varmasti, että kuollut materia voi järjestäytyä (sopivalla aikavälillä) niin, että siitä tulee elävää ja tietoista; ihminen on tästä todiste. Tiedän aivan varmasti, että haluan tekoälyn olevan Ystävällinen mieluummin kuin Epäystävällinen. Tiedän, että jos tekoälyn haluaa olevan Ystävällinen, sen eteen täytyy tehdä jotain; ei voi olettaa, että siitä tulisi automaattisesti Ystävällinen. Tiedän, ettei kukaan osaa rakentaa Ystävällistä supertekoälyä täksi illaksi. Tiedän, että sellaisen rakentamiseen voi mennä satakin vuotta, mutta se on kuitenkin minun elinaikanani (ainakin jos onnistun pidentämään elämääni ja vältän kaikki henkilökohtaiset onnettomuudet). En siirrä 2100-luvun ongelmia lastenlasten harteille. Kuolema ei ”pelasta” minua tulevaisuudelta, aion olla paikalla ja nähdä sen.

Tiedän, että se voi tuntua kaukaiselta, omituiselta, uskonnolliselta tai utopistiselta projektilta. [Tukahdutetaanpas ne tunteet ja katsotaan uudelleen.]

Supertekoäly-sanaakin tulee käytettyä niin paljon, että se alkaa tuntua vanhalta ja kuluneelta. [Kyllästymistunne? Tukahdutetaan heti.]

Ja sitten kun sanoo reilusti olevansa singularitarianisti, tulee esiin stigma: ”Joskus kauan sitten ihmiset luulivat singularitarianisteja uskovaisiksi, joten se ennakkoluulo pysyy ihmisten mielissä, joten on parempi pysyä hiljaa, ettei minuakin luulla uskovaiseksi”. Jotkut ovat yhdistäneet ateisminkin niin tiukasti kommunismi-meemiin, että jos sanoo olevansa ateisti, luullaan heti kommunistiksi. Kerran kontaktissa, aina kontaktissa.

Aina vain tunteita. [”Tukahdutanko liikaa tunteita?” -tunne. Ehei, tähän ansaan en mene.]

Jos kuuntelija ei osaa erottaa tekoälyä tai kuolemattomuutta omasta uskonnollisesta meemiperimästään ja katsoa niitä rationaalisesti, on vähän turhauttavaa yrittää selittää niitä. Evoluutioteoriankin saloista kertovat ihmiset kuulostavat helposti vieraan uskonnon saarnaajilta, jos kuuntelijaksi sattuu kreationisti. En tiedä evoluutiostakaan kaikkea, mutta voin suurella varmuudella sanoa, ettei ihminen ole evoluution päätepiste. Samalla varmuudella voin sanoa, että haluan itse ohjata omaa evoluutiotani eteenpäin, koska ei sitä kukaan muukaan ole ohjaamassa. Erittäin suurella varmuudella voin sanoa myös sen, ettei minulle käytännössä ole väliä onko maailma jonkun satuolennon luoma vai sattumalta syntynyt, koska haluan muuttaa maailmaa paremmaksi molemmissa tapauksissa. Ja jos maailma muuttuu paremmaksi rakentamalla supertekoälyn siemen, sellaisen rakentamiseen kannattaa panostaa.

Aina kun täytyisi muuttaa mieltään, aletaan etsiä syitä säilyttää vanhat ennakkoluulot. Ihmisen tietoisuus on puolustusmekanismi muita ihmisiä vastaan, kuten joku sanoi. Täytyisi osata asettaa itsensä alttiiksi, olla reilusti tietämätön ja nähdä maailma tuorein silmin. Saavuttaa haavoittuvaisuuden tila, kuten Toolin laulaja asian voisi ilmaista. Täytyy yrittää olla suorassa yhteydessä todellisuuteen ja sanoa, että ”en tiedä mikä tuonkin saa aikaan, mutta otan siitä selvää, ja jos se ei toimi niinkuin haluan, laitan sen toimimaan niinkuin haluan”.

Jos sanoo, että ”jumala saa sen aikaan”, alkaa keksimään todellisuuteen jotain sen sijaan, että näkisi todellisuuden. New Age –hörhöt puhuvat siitä, miten pitäisi olla ”yhtä kosmoksen kanssa ja kokea se suoraan”, mutta alkavatkin heti puhumaan hopeisista langoista tai uudelleensyntymisistä. He eivät koe todellisuutta suoraan, he kokevat vain tunteensa ja ennakkoluulonsa suoraan.

Eikä ole kyse tappelusta me-vastaan-maailma. Rationaalinen ihminen ei ole kenenkään puolella, hän vain etsii totuutta. Jos totuus tarkoittaa oman heimon ja omien ennakkoluulojen hylkäämistä, rationaalinen ihminen hylkää ne välittömästi. Jos supertekoäly alkaa vaikuttaa epätodennäköiseltä ja huonolta ratkaisulta, se hylätään ja siirrytään eteenpäin. Mielenkiintoinen virhe, siinä kaikki. Siirrytään B-suunnitelmaan.

Singulariteetti voi olla niin hidas, ettei sitä huomaakaan. Singulariteetti voi olla niin nopea, että koko maailma muuttuu täysin päivässä, viikossa tai kuukaudessa. Itseään rakentava tekoäly voi saavuttaa ihmisälyn tason, suhahtaa hetkessä ohitse ja tehdä sitten mitä sattuu huvittamaan. Se voi olla paha juttu tai se voi olla hyvä juttu. Se voi olla ihan normaalia rutiinia tai valtava katastrofi. Joka tapauksessa se on tulevaisuus, joka täytyy ottaa huomioon.

Yritämme navigoida turvallisesti tuntemattomaan. Tekisi mieli antaa 2 vaihtoehtoa: ryhtykää auttamaan tai pitäkää turpa kiinni ja pysykää poissa tieltä. ”Ei sitä tapahdu” -asenne ei auta yhtään. On helpompaa kertoa tarinoita epäonnistumisista kuin tehdä monimutkaisia suunnitelmia, jotka onnistuvat. Kun kerrotaan vakavalla naamalla vakavasta uhasta, tekee mieli ryhtyä vääntelemään naamaansa ja kertoa vitsejä, vähentää uhan synnyttämää stressiä jotenkin. Palata takaisin turvalliseen rutiiniin. Vakuuttaa itselleen, että kyllä asiat sujuvat tästäkin eteenpäin. Mikään ei muutu, lallallaa. Miksi juuri minä? Ei näin voi sattua minulle.

Jos törmää jäävuoreen, on myöhäistä muuttaa kurssia. Mitä voimme tehdä asialle nyt?


This Distant Past encompasses an enormous range of human societal forms and experience. It was diverse in myriad ways, except for one, “its earthly view of the future,” according to Heilbroner. From seers to oracles to priests, from rulers to commoners, the record that exists suggests that people shared one view of the future: that it would not change. They did not imagine that the material conditions of the masses of people or its rulers would change “in the slightest degree.”
- Glen Hiemstra, Images of the Future


Pari linkkiä
Map and Territory - Kertomus paimenista ja lampaista, sekä maagisesta ämpäristä.
What You Can't Say - Kertomus yhteiskunnan tunteisiin sopeutumisesta.