Seikkailujen välissä

Science fictionia kuluttaessani olen alkanut pitämään yhä enemmän niistä tarinoista tai jaksoista (tai jaksojen osista), joissa kaikki ovat suhteellisen rauhallisia ja tyytyväisiä; seikkailujen välissä olevista rauhallisista osista.

Justice League Unlimited -animaatiosarjaa katsoessa tämä on tuntunut korostuvan vielä enemmän kuin joskus Star Trek TNG:tä katsoessa. Sen sijaan, että odottaisin räjähdyksiä ja toimintaa, haluan niiden menevän äkkiä ohi, jotta sankarit pääsisivät takaisin rutiiniensa ja harrastuksiensa pariin. Minusta on hauskempaa katsoa sankareita pelaamassa biljardia tai leikkimässä lumisotaa kuin tappelemassa taas jotakin universumia uhkaavaa superroistoa vastaan.

En tietenkään halua katsoa sarjaa supersankareista, jotka eivät tee mitään. Ilman mitään toimintaa sarja olisi aika tylsä. Enemmänkin juttu on siinä mistä toiminta lähtee. Jos hahmot ovat vapaalla, he tekevät asioita omaehtoisesti ja huvin vuoksi, mutta jos joku superroisto hyökkää, heidän on pakko lähteä "töihin". Katson siis mieluummin supersankareita harrastustensa parissa kuin supersankareita työssään.

Toinen juttu on se, että ennen en hirveästi välittänyt fiktiivisistä hahmoista. Olin kiinnostuneempi juonenkulusta ja ideoista, hahmojen uskottavuus oli pelkkä sivuseikka. Hahmot saivat ollakin pelkkiä paperinukkeja. Henkilöiden syventäminen oli pelkkää ajantuhlausta, joka vei huomion pois scifi-ideoista ja nokkelista juonenkäänteistä. Nykyään välitän hahmonkehityksestä enemmän. Haluan fiktiivistenkin henkilöiden elämän olevan mukavaa ja täysipainoista sen sijaan, että katsoisin vain kuinka he yrittävät pyristellä irti jonkun alienin kynsistä.

Justice League -skenaariosta täytyy mainita 5 suurta vikaa:

1. Oikeuden Puolustajat eivät rakenna avaruusaluksia, eivätkä auta ihmisiä levittäytymään avaruuteen ja asuttamaan muita planeettoja.
2. Oikeuden Puolustajat eivät yritä monistaa superkykyjään kaikille ihmisille vaan muodostavat super-eliitin ja ylläpitävät staattista tilaa.
3. Oikeuden Puolustajat eivät rakenna tehokkaita puolustuslaitteita Maapallon ympärille, vaikka hyökkäyksiä näyttää tulevan jatkuvasti.
4. Oikeuden Puolustajat asuvat avaruusasemalla, jonka laser osoittaa Maapalloa kohti eikä avaruutta kohti.
5. Oikeuden Puolustajat hajoittavat aina puoli kaupunkia tapellessaan pahiksia vastaan (eivätkä näytä juuri auttavan jälleenrakennuksessa).

Värikkäitä spandex-trikoita en laske viaksi. Niitä saisi näkyä enemmänkin.

Sen voisi myös laskea viaksi, että kymmenistä supersankareista koostuvalle porukalle on hirvittävän vaikea keksiä sisäisesti loogisia juonia. Jokaisessa tarinassa täytyy venyttää uskottavuuden rajoja ja unohtaa jonkun hahmon voimat ja luonteenpiirteet, jotta dramaattisuutta syntyisi. Salama tai Teräsmies eivät voi purkaa pommia supernopeudella, jos tarina vaatii pommin numeroiden pysähtyvän sekunti ennen räjähdystä. Sivuhahmojen täytyy pysyä poissa kuvasta, etteivät he sotke juonta ryhtymällä käyttämään juuri tilanteeseen sopivia voimiaan. Täytyisi tehdä melkoisesti taustatyötä pitääkseen kaikkien hahmojen langat käsissään. Itse asiassa, jos kaikkien superhahmojen voimien määrä oikeasti huomioitaisiin, ongelmat hoituisivat vasemmalla kädellä ja jännittävät juonenkäänteet olisivat vähissä. Taistelut olisivat muutaman minuutin kestäviä häiriöitä ja sitten palattaisiin tukikohtaan juomaan teetä ja pelaamaan biljardia. Mikä sopisi minulle hyvin.