30.7.06

Sivilisaation pelastuslautta

Lifeboat 500 - Lifeboat Foundationin keräys samassa hengessä kuin MPrizen The Three Hundred. Viissatasen ensimmäinen jäsen on Philippe Van Nedervelde, joka tulee näyttäytymään myös Transvisionissa videokonferenssin välityksellä.

Eric Klien perusti Lifeboat Foundationin vuonna 2002. Säätiön pitkän matkan tavoitteena on tietysti ihmiskunnan varmuuskopioiden laukaiseminen avaruuteen (jossakin muodossa) - eli toisin sanoen pelastuskapseleiden asentaminen Avaruusalus Maahan. Pakokapseleiden unohtaminenhan on yksi Avaruusalus Maan pahimmista suunnittelumokista manuaalisen ohjauksen ja ilmastosäätimien puuttumisen ohessa.

Klien muistetaan myös Atlantis-projektista, jonka tarkoitus oli rakentaa Oceania-niminen kelluva kaupunki Karibianmerelle vähän vanhojen merirosvoutopioiden hengessä. Projekti kuitenkin kuivui kokoon vuonna 1994.

Avaruusarkin rakentaminen on paljon parempi projekti. Se kuulostaa monista vähän utopistiselta, koska ihmisaivot eivät ole kehittyneet eksistentiaaliriskien ajatteluun. Evoluutio on kehittänyt meidät ajattelemaan lähinnä yksilö- ja heimotasolla, joten koko lajia uhkaavien vaarojen huomiointi ei käy meiltä luonnostaan. Aivot takertuvat omaa heimoa tai naapuriheimoja koskevaan päivänpolitiikkaan. Kuumimmat uutisotsikot koskevat naapurikonflikteja, koska ihmiset eivät osaa suhtautua planetaarisiin vaaroihin muuten kuin apokalyptisenä scifinä tai muuten vain mielenkiintoisina spekulaatioina. Vaarat eivät vaikuta todellisilta, eikä vaaroihin valmistautuminen vaikuta resurssien järkevältä käytöltä, koska heimoaivomme eivät käsitä niitä tärkeiksi. Keskitymme miettimään miehistön jäsenten välisiä suhteita ja eri kansien tai säilytyslokeroiden omistusta, vaikka koko alus on vaarassa.

Pelastuskapseleiden ja avaruusarkin rakentaminen on mahdollista jonakin päivänä. Tarvitaan vain tarpeeksi rahoitusta, teknologiaa ja työvoimaa. Kun on sisäistänyt tämän ajatuksen, täytyy hoksata seuraavaksi, että jos rakentaminen on mahdollista "jonakin päivänä", meidän tehtävämme nykypäivänä on siirtyä tuota päivää kohti käyttäen niitä primitiivisiä työkaluja, jotka meillä on nyt käytettävissä. Ensimmäinen askel on kuitenkin otettava "jonakin päivänä", joten yhtä hyvin sen ensimmäisen askeleen voi ottaa tänään.


Arkeista puheenollen, jotkut uskovaiset (kuten pastori Richard Greene) ovat yrittäneet rakentaa uutta Nooan arkkia puusta, koska ovat kuvitelleet tulvan tulevan tai ovat yksinkertaisesti yrittäneet huijata rahaa uskovaisilta mummoilta. Uskovaisilla on aina se etu rahankeräyksissä, että he luopuvat rahoistaan helposti ja rakentavat lahjoitusvaroin milloin patsaita, milloin katedraaleja ja milloin TV-kanavia (kuten The 700 Club). Uskovaiset on helppo saada liikkumaan suurissa joukoissa, koska he ovat kuuliaisia lampaita, aina valmiita unohtamaan itsensä ja seuraamaan valtavirtaa. Puisella veneellä ei kuitenkaan tee mitään, jos asteroidi iskeytyy maahan tai nanosota syttyy.

Omilla aivoillaan ajattelevien kerääminen vapaaehtoisprojektiin on kuin yrittäisi paimentaa kissalaumaa. Jokainen kissa täytyy vakuuttaa projektin kannattavuudesta erikseen. Ensimmäinen reaktio on olla skeptinen - ja niin pitääkin olla, ettei tuhlaa resurssejaan turhuuteen. Tervehenkinen skeptisyys kääntyy kuitenkin helposti itseään vastaan niissä tapauksissa, joissa itsekkäisiin heimoaivoihinsa ja ensireaktioihinsa ei kannattaisikaan luottaa. Pelastuskapselit jäävät rakentamatta, jos ei osaa nähdä omia miehistötilojaan pidemmälle. Avaruusalus jää pelastamatta, koska miehistö on huolissaan vain omien matkatavaroidensa pelastamisesta. Uudet keksinnöt jäävät tekemättä, "koska kukaan ei ole tehnyt sitä aikaisemmin" ja "jos se olisi mahdollista, joku olisi jo tehnyt sen."

Avaruusarkki ja kryoniikka ovat B-suunnitelmia, jos A-suunnitelmat (supertekoäly, molekulaarinen nanoteknologia, ikääntymisen estäminen, kyborgius) eivät toimikaan tarpeeksi nopeasti ja turvallisesti. A-suunnitelmiin panostaminen on tärkeämpää kuin B-suunnitelmiin, mutta jonkin verran resursseja pelastuskapseleihinkin täytyy käyttää. Sitten ovat tietysti vielä C-suunnitelmat (kuten SETI), joihin voi panostaa ihan pikkuriikkisen, mutta B-suunnitelmiin pitäisi silti panostaa enemmän kuin C-suunnitelmiin. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Ja kun avaruusarkki rakennetaan, siinäkin on hyvä olla muutama pelastuskapseli.


"Our approach to existential risks cannot be one of trial-and-error. There is no opportunity to learn from errors. The reactive approach — see what happens, limit damages, and learn from experience — is unworkable. Rather, we must take a proactive approach. This requires foresight to anticipate new types of threats and a willingness to take decisive preventive action and to bear the costs (moral and economic) of such actions."
- Nick Bostrom

16.7.06

Piraatit ilman rajoja

The Pro Piracy Lobby - Mukana ainakin Ruotsi, Norja ja Tanska. Suomi ei ole vielä ehtinyt kyytiin, mutta Suomen Piraattiliitto on jo alkutekijöissään. Sinne siis, jos laimea Tietoyhteiskuntapuolue ei jaksanutkaan innostaa.

Aivoihinsa voi skannata ilmaisen kirjan Against Intellectual Monopoly.

Once the ideas have been voluntarily transmitted to you, and the established market price paid, those ideas are bound to your person as much as your labor is. Preventing you from freely using such knowledge is logically equivalent to forcing your mind into slavery. Even in the case of objects you voluntarily purchased in the market at the asked price, such as books, CDs or computer files, these typically reside in your house, your office or some other space which belongs to you. They are your private property very much in the same way that the cup of coffee you are drinking is your private property. To enforce an intellectual monopoly restriction on the usage of those objects requires intrusive, expensive and morally offensive measures. It is no coincidence that intellectual property law is everywhere the enemy of privacy and freedom. Contrary to the rhetoric of those who advocate the current law, it is not theft to make copies of a book legally acquired. On the other hand, the measures used and proposed for preventing the owners of those books from making copies are akin to breaking and entering.


Jostain syystä en oikein näe sellaista tulevaisuutta, jossa (ikuisesti) nuoria ihmisiä kiinnostaisi olla minkään epämääräisesti nimetyn puolueen jäseniä, jos vaihtoehtoina ovat piraatit, ninjat, mutantit tai kyborgit.


Kommentit
Tero Heiskanen @ 18:38:42 | 2006-07-16|
Lisäisin tähän, että kannattaa huomioida, että Tietoyhteiskuntapuolue on täysillä mukana maailmanlaajuisessa "piraattiliikkeen" synnyssä ja yhteisessä rintamassa sekä on myös tekemässä tämän yhteyden näkyvämmäksi tulevaisuudessa. Siis piraattiliitosta ei olla tekemässä vaihtoehtoa TYPille vaan kanssatoimijaa ajamaan samoja asioita, mutta ilman poliittista kytköstä. Tärkeintä olisi, että kaikki jotka sympatiseeraavat piraattiliikkeen ajamia asioita, aktivoituisivat ja ottaisivat osaa haluamallaan tavalla. Missään nimessä ei saisi sivuuttaa alueen toimijoita ainakaan nimen takia. Jos joku asia piraattiliikkeen rintamassa tuntuu kaipaavan parannusta, niin täytyy aktiivisesti ja rakentavasti tehdä parannusehdotuksia liikkeen sisällä, jotta piraattien yhteinen ääni voitaisiin saada kuuluviin. Jos rintama rakoilee tai passivoituu niin piraateilla ei ole mitään mahdollisuutta saada muutosta aikaan. TYPin keskustelut ovat yksi mahdollinen tapa osallistua, kuten myös piraattiliitto ja esim. tekijänoikeuslaki-blogi.

Yksityisetsivä @ 0:50:38 | 2006-07-17|
Totta. Piraatit, ninjat ja TYPit sateenkaarena kohti parempaa huomista.

12.7.06

Tiedote

TV06Mainitaanpa tässäkin, että Technology Review julkaisi eilen tulokset SENS-haasteeseen, jonka tarkoitus oli testata biogerontologi Aubrey de Greyn ikääntymisen estämiseksi esittämien strategioiden (SENS) pätevyyttä. de Greyn suunnitelma kesti kolmen haastajan kritiikin ja 20 000 dollarin palkinto jäi edelleen jakamatta. Methuselah Foundationin lehdistötiedote tuloksista.

Aubrey de Greyhän on tulossa Suomeen Transvision 2006 -konferenssiin 17-19 ensi kuuta. Enää kuukausi aikaa rekisteröityä ennakkoon! Tarjolla on myös yhden päivän lippuja niille, jotka ovat menossa Finnconiin 18-20 ja haluavat ottaa torstaina varaslähdön scifi-idisten maailmaan.

11.7.06

Ihmiset planeetalla kuin eläimet häkissä

Seuraa äärimmäistä spekulaatiota ja tajunnanvirtaa:

Lemmikkieläimet pidetään häkissä tai talutushihnassa samasta syystä kuin rikolliset: he eivät osaa käyttäytyä ihmisyhteisön tavoilla. Jos lemmikki on opetettu käymään hiekkalaatikolla, ei tuhoa huonekaluja eikä pure ihmisiä, sen voi antaa kuljeskella vapaana talossa. Jos ihminen käyttäytyy hyvin, hän saa kuljeskella vapaasti kadulla.

Kuvitellaan, että posthumaani olento (vaikkapa kuolematon kyborgi) kävelee savannilla ja leijona hyökkää hänen kimppuunsa. Ihmiselle tilanne olisi vaarallinen, mutta post-ihmiselle kyse on vain leikistä. Leijona ei pysty vahingoittamaan kyborgia, eikä kyborgilla ole mitään tarvetta vahingoittaa leijonaa. Villieläimen voi päästää vaikka sisälle taloon kuljeskelemaan, koska nanoteknologisessa maailmassa siitä ei aiheudu haittaa. Jos leijona puree huonekalut kappaleiksi, voi aina valmistaa käden käänteessä uudet; jos leijona kusee huoneen nurkkaan, nanorobotit siivoavat jäljet välittömästi.

Ihmiset tappavat sääskiä, koska ne häiritsevät. Kyborgeja sääsketkään eivät häiritse, joten niitä ei tarvitse tappaa. Jos kyborgi voi toimia pelkällä aurinkoenergialla lihan ja kasvien syömisen sijaan, ei ole tarvetta vahingoittaa mitään elollisia olentoja. Jos menee vielä pidemmälle ja toimii pelkkänä virtuaali-ihmisenä virtuaalitodellisuuksissa, ei ole edes tarvetta kävellä maapallolla ja polkea mikro-organismeja.

Jotkut tahot ovat sitä mieltä, että ihmisten pitäisi kuolla pois Maapallon ja universumin elämää pilaamasta. Aivan kuin ihmiset eivät itse olisi osa elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea, ja säilyttämisen arvoisia siinä missä muutkin eläinlajit. Jos on oikeasti eläinrakas, ei ryhdy vihaamaan ihmisiäkään siksi, etteivät he ole oppineet tarpeeksi tapoja tai kasvaneet tarpeeksi isoiksi huolehtiakseen jätteistään asiallisesti. Yhtä hyvin voisi vihata kissanpentuja siksi, etteivät ne osaa syödä haarukalla ja veitsellä tai käydä hiekkalaatikolla. Jos eläinaktivisti on todella eläinystävällinen, hän yrittää vapauttaa ihmiset Maapallon kahleista samalla tavoin kuin turkiseläimet häkistä.

The Space Review: Destroy all humans! vertailee Voluntary Human Extinction Movementin kysymystä "Miksi emme vain kuolisi pois?" ihmisten levittäytymiselle avaruuteen ja kysymykseen "Miksi emme lähettäisi avaruuteen vain robotteja ihmisten sijaan?"

If someone expressed the view that a particular ethnic or national group should die off, that person would be condemned, and rightly so. But for some reason, when it comes to the entire human race dying out (including every single ethnic and national group), it becomes much more acceptable.

Transhumanismin lisäksi voisi ehkä puhua transsentientismistä tai transuniversalismista. Siirtymisestä yhä suurempien kokonaisuuksien arvostukseen - käytännössä viimeistään siinä vaiheessa, kun teknologia sallii sen ja periaatteellisella tasolla jo aikaisemmin. Kun resurssit ovat tiukassa ja on pakko olla egoisti selvitäkseen päivästä toiseen, ensimmäinen prioriteetti mielessä ei ole eläinten suojelu. Kun henkilökohtaisesta selviämisestä ei tarvitse kantaa niin paljon huolta, voi alkaa huolehtimaan kasvavassa määrin muiden selviytymisestä. Kun olemme sidottuja yhdelle planeetalle, on pakko huolehtia ensi kädessä ihmiskunnan selviämisestä - sillä jos ihmiset eivät selviä, eläimet ja kasvitkin kuolevat pitkällä juoksulla.

Ehkä voisi sanoa, että yhteisöllisyytemme taso on täysin riippuvainen teknologian ja tietämyksen tasosta. Mitä rikkaammaksi tuntee itsensä (materiaalisesti ja henkisesti), sitä vähemmän tuntee houkutusta yltiöisänmaallisuuteen tai oman etunsa ajamiseen muiden kustannuksella.

Joku voi olla edelleen sitä mieltä, että elämästä katoaa jännitys, jos ei voi enää kuolla leijonan hyökkäykseen. Että jos olemme Q-luokan posthumaaneja universumisteja, jotka voivat arvostaa kuolleen materian "ihmisoikeuksia" siinä missä kaikkien elävien olentojen oikeuksia, olemme tylsistyneitä teknojumalia ja kaikki on sitä samaa harmaata massaa. Tai toisin sanoen, mitä korkeammalle hierarkiassa nousee, sitä enemmän alemmille tasoille jäävät näyttävät periaatteessa harmaalta massalta ja vain omalla tasolla on suurempaa merkitystä.

Mutta leijonan kanssa halaileva kyborgi voi tuntea jännitystä tilanteesta samalla tavoin kuin pystymme katsomaan jännityselokuvaa. Tiedämme, että sankari selviää ja elokuva päättyy onnellisesti. Tiedämme koko elokuvan olevan silkkaa fiktiota, jota ei tarvitse ottaa todesta, mutta se tieto on erillään kuviteltujen tapahtumien aiheuttamasta jännityksestä. Todellisen elämän vaaroihin sopeutuneet vaistomme eivät osaa erottaa uskottavaksi räätälöityä fiktiota todellisuudesta, vaikka tietoinen mieli siihen pystyykin. Jos osaisimme erottaa fiktiivisen jännityksen aina fiktiiviseksi, vain todellinen vaaratilanne aiheuttaisi jännitystä. Yrittäisimme hyppiä aina aidon leijonan häkkiin saadaksemme potkua elämään.

Siitä on siis evolutiivista hyötyä, ettei tarvitse todellisia vaaroja pitääkseen elämän mielenkiintoisena. Tämä on kai yksi niistä ihmisvaistoista, jotka kannattaa säilyttää posthumaaniksi olennoksi siirtyessä. Jos väittää Q-luokan olennon elämää tylsäksi, se osoittaa vain mielikuvituksen puutetta, sillä jos voi muuttaa itsensä millaiseksi haluaa, samalla vaivalla voi poistaa kaikki tylsyyden tunteensa ja elää ikuisesti jännittävää kansainvälisen agentin elämää. Harmaan massan voi muuttaa sormien napsautuksella kaikissa elektromagneettisen spektrin väreissä kimmeltäviksi mielenkiintoisiksi yksilöiksi.


Kommentit
Alari @ 13:39:21 | 2006-07-11|
"Ehkä voisi sanoa, että yhteisöllisyytemme taso on täysin riippuvainen teknologian ja tietämyksen tasosta. Mitä rikkaammaksi tuntee itsensä (materiaalisesti ja henkisesti), sitä vähemmän tuntee houkutusta yltiöisänmaallisuuteen tai oman etunsa ajamiseen muiden kustannuksella."

Itse ainakin olen käsittänyt että mitä enemmän maallista mammonaa kertyy niin yleensä sitä hanakammin ajaa oman etunsa lisääntymistä. Esim. Yhdysvalloissa joukko rikkaita lahjoittaa vaalikampanjatukea mieleisilleen henkilöille, jotka ajavat sosiaaliturvan alasajoa, eläkejärjestelmän yksityistämistä, tuloerojen kasvattamista, rikkaiden verotuksen leikkaamista jne. jne. Muistaakseni nykyisen presidentin vuosien 2000-2004 hallituksen valtiovarainministeri sai eri firmoilta vuodessa noin millin eläkettä ja totesi että sosiaaliturva yms. on rahan haaskausta. Samoin EU:ssa on väännetty kättä "hyväksyttävistä" päästörajoista ja teollisuusjätit ovat vaatineet oikeuksia saastuttaa. Raha tuo valtaa, ja valta pitemmän päälle korruptoi. Jos syntyy varakkaaseen/rikkaaseen sukuun ja pienestä pitäen saa yksityiskoulut, palvelijat jne. niin ihmekös tuo jos maailmankuva kehittyy kohti sosiaalidarwinismia yms.

Jo Platon taisi todeta että jos yhteiskunnan rikkaimmat tienaavat yli neljä kertaa sen mitä köyhimmät järkkyy yhteiskuntarauha kun maailmankuvat erkaantuvat liiaksi toisistaan. Tosin Platonin aikaan 95% väestöstä oli orjia jotka hoitivat kaikki manuaaliset työt, mikä vääristää vertailua nykymaailmaan.

Yksityisetsivä @ 19:37:15 | 2006-07-11|
Toisaalta Warren Buffet on päättänyt lahjoittaa miljardeja hyväntekeväisyyteen ja miljonäärit tuntevat itsensä köyhiksi, jos he vertailevat itseään miljardööreihin. Lienee aina vaarana, että lukittuu omaan pieneen maailmankuvaansa vaikka materiaalista kasvua tapahtuisikin.

Niin kauan kuin olemme jumissa vain tällä yhdellä planeetalla ja sidottuina rajalliseen elinikään (ja näkökulma elämään on se, että tämä tilanne tulee jatkumaan ikuisesti), tilanne näyttää varmasti monista hyvinkin ahtaalta ja tekisi mieli päästä ns. turhasta roskasakista eroon kuin sääskistä. Pitäisi yrittää nähdä asia tulevaisuuden näkökulmasta, jolloin sääsket ja roskasakki eivät enää vaivaa kehittyneen teknologian ansiosta, mutta se vaatii henkistä kanttia *ennen* materiaalista kasvua. Eivätkä monet siihen pysty kuin vasta materiaalisen kasvun jälkeen.

Soopa @ 22:37:24 | 2006-07-14|
Aika harvahan nykymaailmassa kohtaa todellisia vaaroja ja oikeaa jännitystä. Kaikki jännitys on sellaista leikkijännitystä, kuten vaikkapa urheilu. Tässä mielessä elämme jo hyvin vahvasti posthumaania elämää metsästäjä-keräilijäihmisen näkökulmasta katsottuna. Länsimaalaiset eivät kuole ravinnon metsästykseen.

Kun pääsemme posthumaaniin vaiheeseen ja kukin voi hallita täysin omaa elämäänsä ja ympäristöänsä, voi huonon mielikuvituksen yksilöt ottaa puuhakseen simuloida itsensä vaikkapa kaikkien kaikkina aikoina tehtyjen kirjojen ja elokuvien kaikiksi henkilöiksi vuorotellen. Onpahan ainakin vähän aikaa puuhaa. Tämän jälkeen voikin kysyä muilta posthumaaneilta vinkkejä tekemiseksi. Joku ryhmä on varmasti siinä vaiheessa rakentanut valmiit simulaatiot miljoonien erilaisten maailmoiden historioista, joissa sitten voi käydä elämässä kaikkien tietoisten eliöiden elämät läpi. Eräänlaista realistista Sim-lifeä. Tulee ainakin mukavasti elämänkokemusta.

3.7.06

Kryoniikka FAQ

Oli pakottava tarve kirjoittaa usein esitettyjä kysymyksiä tai usein esitettyjä vastaväitteitä kryoniikasta (25 kpl). Kerätty osittain keskustelulistoilta ja osittain englanninkielisistä kryoniikka-FAQeista. Jos haluat lisätä kysymyksesi listaan, kommentoi tai lähetä sähköpostia.

(Päivitetty viimeksi 29.07.2009)

1. Mitä on kryoniikka?

Kryoniikka on nykytekniikan näkökulmasta kuolleiksi julistettujen ihmisten säilytystä alhaisissa lämpötiloissa siinä toivossa, että tulevaisuuden tekniikalla saattaisi olla mahdollista korjata sekä (1) kuoleman aiheuttaneet vammat että (2) kylmäsäilytyksestä ja jäänestoaineiden toksisuudesta aiheutuneet vammat, jolloin ihmisen voisi ehkä käynnistää uudelleen. Kuten lääkärit sanovat: "Et ole kuollut ennen kuin olet lämmin ja kuollut."

2. Kryonisesti säilötyt ihmiset ovat kuolleita, joten heitä ei voi herättää

On tärkeää erottaa toisistaan kliininen kuolema, aivokuolema ja informaatioteoreettinen kuolema. Muinaiset ihmiset eivät osanneet erottaa toisistaan edes kuolemaa ja sairaskohtausta, minkä vuoksi ihmisiä haudattiin vahingossa elävältä. Kun nykyiset elvytystekniikat ja defibrallaattorit keksittiin, kuoleman ajankohtaa täytyi taas siirtää eteenpäin, koska kliinisesti kuolleet ihmiset voitiinkin ehkä herättää henkiin. Kylmään veteen hukkuneita ihmisiä ollaan pystytty elvyttämään, vaikka heillä ei ole ollut havaittavaa pulssia eikä aivotoimintaa. Olivatko nämä ihmiset siis kuolleita ja palasivat takaisin elämään? Eivät, sillä jos he olisivat olleet lopullisesti kuolleita, he eivät olisi voineet enää palata takaisin elämään.

Lopullisen kuoleman ajankohta riippuu ainoastaan elvytystekniikan tasosta, ei siitä mitä nykyinen laki määrää kuoleman ajankohdaksi. Jos ihmiselimet lopettaisivat toimintansa peruuttamattomasti heti sydämen pysähdyttyä ja lääkärin annettua tuomionsa, mitään elinsiirtojakaan ei voitaisi tehdä. Aivokuolema ei seuraa välittömästi hapen loputtua, sillä vaikka verenkierto lakkaa sydämen pysähdyttyä, kehon solut (myös aivosolut) voivat pysyä edelleen elossa tuntikausia. Itse asiassa ihmistä ei voida julistaa aivokuolleeksi ennen kuin verenkierto käynnistetään keinotekoisesti uudelleen, sillä aivot eivät paljasta todellista tilaansa, jos niitä ei ensin aktivoida. Biologinen kuolema kokonaisuudessaan on prosessi, ei yksittäinen ON/OFF-katkaisin. Jos kuoleman prosessia hidastetaan tai se pysäytetään kokonaan tarpeeksi ajoissa, elvytysmahdollisuus saattaa säilyä pitkälle tulevaisuuteen. Katso esimerkiksi tapaus Anna Bågenholm.

Suurin ongelma kryoniikan leviämisen ja kehittymisen tiellä on edelleen se, että nykyteknologian luullaan tarjoavan lopullinen vastaus kuoleman ajankohdasta. Ihminen julistetaan kuolleeksi tiettynä kellonaikana ja jätetään sitten heitteille, eli käytännössä kyseessä on passiivinen eutanasia. Kryoniikka ei luovuta vielä tässäkään vaiheessa vaan lupaa säilyttää ihmisen sitä varten, että tulevaisuuden lääkäritkin saisivat mahdollisuuden kokeilla elvytystä. Kryoniikkaa voi siis kutsua aika-ambulanssiksi tai lääketieteelliseksi aikamatkaksi: koska ensihoitajat eivät pysty elvyttämään potilasta nykyambulanssissa olevilla alkeellisilla laitteilla, he laittavat ihmisen kylmäsäilöön ja lähtevät kuljettamaan häntä kohti tulevaisuuden sairaalaa.

3. Jäädyttäminen rikkoo solut ja tekee ihmisestä jauhelihaa

Kryoniikka nykymuodossaan ei ole jäädyttämistä vaan vitrifikaatiota, joka lukitsee solut paikoilleen lasimaiseen olomuotoon alhaisessa lämpötilassa. Tätä kutsutaan myös amorfiseksi jääksi erotuksena kiteisestä jäästä. Vitrifikaatio säilyttää aivojen rakenteen käytännöllisesti katsoen muuttumattomana ilman jääkiteitä (itse asiassa tavallinenkaan hidas jäädytys ei "riko" soluja vaan kuivattaa ja puristaa ne kasaan; jääkiteitä ei synny solujen sisään hitaassa jäädytyksessä). 2000-luvun aikana on tapahtunut paljon uutta kehitystä, josta olisi hyvä olla tietoinen. On esimerkiksi tehty koe, jossa kaniinin munuainen vitrifioitiin, uudelleenlämmitettiin ja siirrettiin onnistuneesti takaisin kaniiniin (Fahy 2009). Elleivät ihmisten solut jotenkin kummallisesti eroa muiden eläinten soluista, samankaltaisten säilytyskeinojen pitäisi toimia ihmisiin samankaltaisin tuloksin.

Ruusun työntäminen nestetyppeen on nopea kiteinen jäädytys eikä vastaa kryoniikkaprosessia. Kryosäilytys tapahtuu hitaasti ja asteittain amorfiseksi jääksi: ensin jäävesikylvyssä lähelle veden jäätymispistettä suoja-aineita lisäten, sitten silikoniöljyssä kuivajään lämpötilaan −79°C noin 0,1°C minuutissa ja vasta sitten jatketaan nestemäisellä typellä −196°C:n lämpötilaan. Prosessiin kuluu aikaa kaksi viikkoa.

4. Tietoisuus ei säily pakastetuissa aivoissa

Nykytiedon mukaan aivojen synaptisen rakenteen säilyttäminen riittää tietoisuuden ja muistojen säilyttämiseen. Munuaiset tuottavat virtsaa, aivot tuottavat tietoisuutta. Tiettyjä moderneja aivoleikkauksia, joissa aivojen sähköinen toiminta täytyy hiljentää, ei pystyttäisi edes tekemään, jos muistot ja persoonallisuus eivät säilyisi rakenteessa. Ainoastaan viimeisimmät, "kuolemaa" edeltävät tunnit unohtuvat, koska ne ovat pyörineet lähimuistissa eikä niitä ole ehditty siirtää rakennemuistiin.

“We know that secondary memory does not depend on continued activity of the nervous system, because the brain can be totally inactivated by cooling, by general anesthesia, by hypoxia, by ischemia, or by any method, and yet secondary memories that have been previously stored are still retained when the brain becomes active once again. Therefore, secondary memory must result from some actual alterations of the synapses, either physical or chemical.”
- Arthur C. Guyton, Textbook of Medical Physiology (1986)

Vaikka vitrifioituihin aivoihin tulisi säilytyksen aikana hiushalkeamia, se ei olisi täysi katastrofi, koska palaset eivät liiku erilleen kuin korkeintaan muutaman miljoonasosametrin verran. Rakennettakaan ei tarvitse välttämättä säilyttää 100% tarkkuudella. Jos ihminen viedään sairaalaan, häntä ei palauteta jokaista solua ja vesimolekyyliä myöten täysin samaan olotilaan kuin onnettomuuden sattuessa (silloinhan hän ei edes muistaisi olleensa sairaalassa). Ihmiskehon atomit vaihtuvat koko ajan normaalissa huoneenlämmössäkin ja ihmisaivoista voidaan ottaa isojakin paloja pois ilman suurempia ongelmia.

Jos vitrifioidut aivot katkaistaisiin keskeltä siististi kahdeksi kappaleeksi, sekään ei välttämättä estäisi paikkaamasta aivoja, koska kappaleet voitaisiin tulevaisuudessa ehkä edelleen sovittaa toisiinsa nanoluokan tarkkuudella. Jos vitrifioidut aivot viipaloitaisiin useammiksi kappaleiksi, ne voitaisiin siltikin ehkä palauttaa, jos viipaleiden alkuperäinen järjestys olisi muistissa (jos palojen järjestys unohtuu elvyttäjiltä, eikä järjestystä pysty jostain syystä päättelemään toisiinsa sopivista vastakappaleista, silloin on tapahtunut hieman erilainen informaatioteoreettinen kuolema).

5. Kryoniikka on humpuukia ja vastoin fysiikan lakeja

Kryoniikka on määritelmällisesti prototiede tai prototeknologia, eli sen hypoteesit ovat täysin fysiikan lakien mukaisia, mutta niitä ei voida vielä testata nykyteknologian alkeellisesta tasosta johtuen. Kryoniikka on suuri tieteellinen koe, jossa kryosäilytyksessä olevat ihmiset ovat vapaaehtoista testiryhmää. Tiedämme kokeen tuloksen vasta kymmenien, satojen tai tuhansien vuosien kuluttua. Kyse on vain siitä haluaako kuulua harvinaiseen testiryhmään vai suureen kontrolliryhmään.

Ainoat erot elävien ja kuolleiden (ja terveiden ja sairaiden) välillä ovat atomien järjestyksessä. Jos nykyisin kuolleiksi katsottujen kehojen atomit pystytään tulevaisuudessa järjestämään takaisin elävien kehojen järjestykseen, ihminen on jälleen (tai edelleen) elossa. Ei ole mitään sielua, joka poistuisi kehosta juuri sillä hetkellä, kun hengitys lakkaa. On vain tietyssä järjestyksessä olevia atomeja, jotka voidaan säilyttää ja palauttaa järjestykseen, jos tarpeeksi tehokas teknologia keksitään. Mitään supertehokasta nanoteknologiaa ei välttämättä edes tarvita, sillä paljon karkeampikin elvytys kuin atomi kerrallaan voi riittää.

Reversible experiments in which all electrical activity stops, and chemistry comes to a virtual halt, disprove the 19th-century belief that there is a "spark of life" inside living things. Life is chemistry. When the chemistry of life is adequately preserved, so is life. When the chemistry of a human mind is adequately preserved, so is the person.
- Brian Wowk

6. Ei ole olemassa tekniikkaa, jolla säilötyt ihmiset voisi herättää

Sehän on koko kryoniikan pointti. Sellaista teknologiaa ei ole olemassa vielä. Meillä on kuitenkin säilytysteknologiaa, joka kehittyy koko ajan paremmaksi, ja säilytysteknologiaa kehittäessä voi samaan aikaan pyrkiä edistämään myös elvytysteknologiaa.

Kryoniikan kannattajat jakautuvat itse asiassa kahteen koulukuntaan: niihin, joiden mielestä tarvitaan tehokkaampaa säilytystekniikkaa elvytysteknologian kehittämisen lisäksi, ja niihin, joiden mielestä nykyinen säilytys on jo riittävää ja tarvitaan vain tehokkaampaa elvytystekniikkaa. Siitä molemmat ovat samaa mieltä, että elvytystekniikka on vielä lapsenkengissään.

7. Kryoniikka toimii vasta sitten, kun näen vainajan kävelevän ulos tankista

Samalla logiikalla kuuraketteja ei kannata yrittää rakentaa ennen kuin ihmiset ovat käyneet Kuussa ja asumuksia Marsiin ei kannata suunnitella ennen kuin olet nähnyt ihmisten asuvan Marsissa, tai että et suostu astumaan lentokoneeseen ennen kuin se on saapunut määränpäähänsä, tai että siemeniä ei kannata säilöä Huippuvuorten siemenholviin ennen kuin olet nähnyt niiden viljelyä sadan vuoden kuluttua. Jos erilaisia säilytystekniikoita ei kokeiltaisi tänä päivänä, tulevaisuudessa ei olisi ainuttakaan koehenkilöä joihin kokeilla elvytystekniikkaa.

Nykyään saatavilla olevien todisteiden vähättely ja ylilyövien todisteiden vaatiminen missaa koko kryoniikan pointin. Jos meillä olisi tänä päivänä tarpeeksi tehokasta elvytysteknologiaa kryopotilaiden tarpeisiin, silloin nanolääketiede olisi jo käytännössä kehittynyt niin pitkälle, ettei säilytysvaihetta välissä enää edes tarvittaisi, koska potilaan vammat voisi korjata heti.

8. Kryoniikka on yhtä hölmöä kuin lottoaminen

Lottoaminen on hölmöä, koska tietää todennäköisyyden voittoon olevan häviävän pieni, mutta pelaa silti. Kryoniikan kohdalla onnistumisen todennäköisyyttä ei tiedä. Se voi olla häviävän pieni tai jopa erittäin suuri, varsinkin, kun ottaa huomioon kryoniikan aikataulun. Kryosäiliössä voi odotella voittoaan satoja tai tuhansia vuosia, eli pelata yhdellä lapulla kymmeniä tuhansia kierroksia. Sitä paitsi kryosäiliöiden ulkopuolella on kasvava joukko ihmisiä, jotka yrittävät saada sinua voittamaan.

9. Ei tulevaisuudessa viitsitä herättää menneisyyden ihmisiä

Nykyiset kryoniikka-aktivistit ovat käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa kryosäiliöiden ylläpitämiseen. Ensimmäisiä säilöttyjä ihmisiä on ylläpidetty jo kymmenien vuosien ajan. Tulevaisuudesta löytyy varmasti ainakin muutama ihminen, joka haluaa yrittää elvytystä - ellei tieteellisestä mielenkiinnosta, niin ainakin siksi, että voisi viimein lopettaa ylläpitoprojektinsa. Kertaelvytys voi tulla yksinkertaisesti halvemmaksi kuin jatkuva säilyttäminen. Kryonisistit muodostavat tiiviin yhteisön, jossa tehdään myös keskinäisiä sopimuksia siitä, että ensimmäinen herätetty elvyttää seuraavan ja niin edelleen. Suurimmalla osalla kryopotilaista on perhettä ja sukua, jotka huolehtivat elvytyksestä luultavasti siinä missä säilytyksestäkin.

Kryoniikka on LIFO-operaatio (last-in-first-out) eli peukalosääntönä viimeisenä säilöön laitettu herätetään ensimmäisenä. Mitä tehokkaampi säilytystekniikka, sen tehokkaammin ihmisen voi elvyttää. Jos ensimmäisellä elvytetyllä on perhettä ja sukua kryosäiliöissä, hän haluaa luultavasti elvyttää vanhempansa, jotka haluavat elvyttää seuraavaksi isovanhemmat ja niin edelleen. Mitä kauemmas menneisyyteen mennään, sitä alkeellisempia tekniikoita säilytykseen on käytetty, joten jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, vuonna 1967 ensimmäisenä onnistuneesti kryosäilötty ihminen (James Bedford) elvytetään viimeisenä.

10. Kryoniikka huijaa ihmisiltä rahat

Kryoniikka on palvelu, joka tarjoaa sen mitä se lupaa: säilyttää kehosi alhaisessa lämpötilassa mahdollisimman vahingoittumattomana. Kryoniikkapalvelut eivät ole mitään rahantekokoneita huijareille; 40-vuotisen historian aikana yksikään voittoa tavoittelevista kryoniikkayrityksistä ei ole tuottanut voittoa.

Voittoa tavoittelemattomissa organisaatioissa taas ei ole mitään yhtä tahoa, jonka taskuun rahat keräytyisivät, ja ne ovatkin menestyneet huomattavasti paremmin. Suurin osa rahoista käytetään säilyvyyden ja taloudellisen suojan varmistamiseen, kryoniikan tutkimukseen, tekniikan parantamiseen ja muutamien vakituisten työntekijöiden palkkoihin. Suurin osa työntekijöistä on vapaaehtoisia, jotka tekevät työtä muista syistä kuin rahasta: he ovat itse itsensä asiakkaita. Kryoniikan kannattajat muodostavat avoimen yhteisön, jossa asiakkailla ja palveluntarjoajilla ei ole paljon eroa.

11. Kryoniikka ei onnistu, koska se ei tee rahaa ja menee nurin

Kuten sanottu, kryoniikan kannattajat muodostavat tiiviin yhteisön, jossa perheenjäsenet tai ystävät toimivat vapaaehtoisina auttajina ja ylläpitäjinä säilötyille vanhemmilleen tai ystävilleen. He tekevät hyväntekeväisyystyötä, joka siirtyy sukupolvesta toiseen. Sellaisesta ei luovuta rahan tai sen puutteen takia kovin helposti.

12. Kryoniikka pelaa ihmisten kuolemanpelolla

Yhtä hyvin voi sanoa, että kryoniikka pelaa ihmisten rakkaudella elämää kohtaan. Jokaisella ihmisellä on omat motiivinsa kryonisen säilytyksen järjestämiselle. Jos pelko ei ota ihmistä valtaansa vaan toimii itsesäilytysvaiston varoitusjärjestelmänä, silloin se on hyödyllinen tunne (ja säilyttämisen arvoinen). Jos rakastaa elämää, siitä ei halua luopua ilman taistelua. Kryoniikan valitseminen nykyisessä kuolemiskulttuurissa vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin luovuttaminen ja valtavirran mukana kulkeminen.

13. Kryoniikkaorganisaatiot hyödyntävät vanhuksia ja epätoivoisia ihmisiä

Valtaosa kryoniikkaorganisaatioiden asiakkaista on nuoria ja terveitä ihmisiä, jotka ovat pohtineet asiaa pitkään ja suunnitelleet kaiken tarkasti etukäteen rahoitusta ja kuljetusta myöten. Viime hetkellä sisään pyrkivät asiakkaat ovat hankalia, koska kryoniikka vaatii yleensä paljon paperityötä ja henkilökohtaista suunnittelua, johon kuuluu ehkä oman perheen ja ystävien vakuuttaminen siitä, ettei todellakaan halua tulla haudatuksi tavalliseen tapaan ja tarkkaa neuvomista siitä mitä ystävien pitää tehdä, jos jotain sattuu. Emotionaalisesti epätasapainoiset ihmiset taas eivät ole mitään unelma-asiakkaita, koska he nostavat herkästi turhia syytteitä, eivätkä pikaistuksissa tehdyt sopimukset pidä.

14. Kryoniikka on vain rikkaille ja kuuluisille

Oikeastaan rikkaita ja kuuluisia kryoniikan kannattajia tarvittaisiin enemmän, koska heitä ei juuri ole. Suurin osa kryoniikkasopimuksen tehneistä on keskituloisia ihmisiä, jotka rahoittavat sopimuksensa vakuutusjärjestelyillä ja maksavat pienissä erissä vuosien ajan. Kryoniikkasopimuksen voi tehdä suunnilleen tupakoinnin lopettamisen hinnalla. Vakuutusyhtiöt pitävät kryoniikan kannattajista, koska he elävät yleensä pitkään ja terveellisesti.

Jos taas ajattelet, ettei "tavallisia pikkuihmisiä" kannata säilöä, se on oma valintasi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokaisesta ihmisestä löytyy potentiaalia kehittyä jotain suurta. Aina voi löytyä joku, jolle sinusta saattaa tulla tärkein ihminen maailmassa (ja ellei toiselle ihmiselle niin vaikka lemmikkieläimelle).

15. Täytyisi ensin odottaa, että on elvytystekniikka ja vasta sitten myydä säilytystekniikkaa

Eli siihen asti ihmiset pitäisi haudata maahan ja olemassa olevan kryotekniikan seistä käyttämättömänä? Yhtä hyvin voisi sanoa, että ihmistä ei saa viedä ambulanssilla sairaalaan ennen kuin voidaan 100% varmuudella todistaa, että siellä on tarpeeksi tekniikkaa ihmisen pelastamiseksi. Tai yhtä hyvin voisi sanoa, ettei uhanalaisten lajien DNA:ta kannata säilyttää ennen kuin on olemassa tekniikka, jolla laji voidaan varmasti palauttaa eloon.

16. Mieluummin pitäisi käyttää rahaa nälänhädän ym. ongelmien poistoon

On olemassa paljon turhempiakin asioita, joihin sijoitetut rahat voisi käyttää paremmin. Hautajaisissa käytetään paljon rahaa meikkaukseen, arkkuun, hautakiveen, kukkiin, koristeisiin ja muihin muinaisiin rituaaleihin; nekin rahat voisi käyttää johonkin hyödyllisempään. Kaikki ne rahat, joilla ostat levyjä, elokuvia, karkkia, olutta ja tupakkaa voisi myös lahjoittaa nälänhädästä kärsiville. Urheilukilpailut ja kosmetiikkateollisuuden voisi lakkauttaa ja käyttää rahat köyhyyden poistamiseen.

Kryoniikka yrittää säilyttää ja pelastaa ihmishenkiä, edistäen siinä ohessa kryotiedettä ja tekniikoita, joita voidaan ehkä käyttää elinsiirtojen parantamiseen tai nälänhädästä kärsiville ihmisille toimitettavan ruoan säilytykseen. Minusta se on hieman arvokkaampaa kuin tuhlata rahaa irvokkaisiin hautameikkeihin ja kuolinvaatteisiin, jotka heitetään hetken päästä maakuoppaan.

17. Eivät ruumiit kuitenkaan säily pitkään, pieleen menee kuitenkin

Pyrimme säilyttämään taideteoksia, historiallisia rakennuksia ja sukupuuttoon kuolevien eläinten DNA:ta. Miksemme yrittäisi säilyttää myös ihmiskehoja? Mitä yleensä kannattaa yrittää säilyttää, ellei itseään, perheenjäseniään ja ystäviään? Tulevaisuudessa voi tietysti tulla sota tai luonnonmullistus, joka tuhoaa kryosäiliöt (ja pysäyttää Long Now Foundationin 10 000 vuotta käyvän kellon), mutta ei se ole mikään syy lakata yrittämästä. Mitään ei saavuteta, jos ei edes yritetä. Luovuttaminen etukäteen on huono vaihtoehto.

18. En haluaisi herätä tulevaisuudessa yksin ilman perhettä ja kavereita

Siinä tapauksessa kannattaisi ehkä jutella perheen ja kavereiden kanssa, jos he haluaisivat tehdä kryosäilytyssopimuksen, kaiken varalta.

19. Pelkän pään säilyttäminen on hyödytöntä, koska uutta kehoa ei voida rakentaa

Kehosi on kehittynyt nykymuotoonsa muutamista yksittäisistä soluista, joten miksei prosessia voisi toistaa ja kontrolloida tulevaisuuden tekniikalla? Jotkut eläimet (kuten axolotl) osaavat kasvattaa itselleen uusia elimiä tai jopa osia aivoistaan, joten ei siinä sinänsä ole mitään ihmeellistä. Käynnissä on jo tutkimuksia siitä, miten ihminen voisi pystyä samaan. Kyse on edelleen vain siitä, millä aikataululla tarpeeksi tehokas teknologia saadaan kehitettyä.

20. Jos kaikki ihmiset säilytettäisiin ja vielä elvytettäisiin, maailma ylikansoittuisi

Kaikkien maailman ihmisten kryosäilytys on erittäin epätodennäköistä, koska kaikki eivät sitä kuitenkaan valitse. Olisi tietysti reilua tarjota vaihtoehto kaikille, mutta nykypäivänä se ei vielä valitettavasti ole mahdollista - kuten ei ole mahdollista tarjota kaikille sydämentahdistimia tai kuuloimplanttejakaan. Tällä hetkellä kryosäilytyksessä on maailmanlaajuisesti vain toista sataa ihmistä ja säilytyssopimuksen tehneitä noin tuhat.

Jos kryoniikasta tulisi globaali muoti-ilmiö ja elvytys onnistuisi juuri siinä vaiheessa, kun kryosäilytyksessä on miljoonia ihmisiä, ja populaatio kasvaisi nopeammin kuin tekniikka kehittyisi ja ihmiset pysyisivät edelleen muuttumattomina nykyihmisen tasolla ja poistuminen Maapallolta ei vielä onnistuisi - sitten maailmassa voisi ehkä lopulta alkaa olla liikaa ihmisiä. Ratkaisu tähän hyvin epätodennäköiseen tilanteeseen olisi syntyvyyden rajoittaminen; kryopotilaat olisivat etusijalla, koska heitä pitäisi kohdella käytännössä samoin kuin kadonneita, kuolleiksi luultuja ja myöhemmin elossa löytyneitä ihmisiä.

21. Vainajat kuuluu haudata maahan tai polttaa uunissa

Maailmassa on paljon enemmän vainajien käsittelytapoja kuin hautaaminen ja tuhkaaminen. Egyptiläiset tekivät muumioita, tiibetiläiset käyttävät ilmahautausta ja tulevaisuudessa arkut voidaan heittää avaruuteen ajelehtimaan. Ei ole mitään syytä rajoittaa vaihtoehtojaan pelkkään maakuoppaan tai uuniin. Sitäpaitsi (kuten sanottua) kryoniikan kannalta ihmiset eivät ole vainajia vaan kriittisessä tilassa olevia potilaita, joten pakkohautaaminen olisi tästä näkökulmasta verrattavissa ihmistä hengissä pitävän koneen sammuttamiseen.

Vähintään kryoniikka pitäisi osata nähdä modernin maailmankuvan omaavien ihmisten vaihtoehtona perinteisten uskontojen suosimille hautausmenoille. Samalla tavoin kuin luontoystävällisemmät vaihtoehdot promessio (jäädytys ja hajoitus) ja resomaatio (painekeittäminen) sekä LifeGem (vainajan tuhkan puristaminen synteettiseksi timantiksi) tai uskonnottomien hautausmaat.

22. Kryoniikka on väärin, koska ihmisten kuuluu kuolla

Katso Kuolemattomuus FAQ.

23. Mitä jos kryoniikka ei siltikään toimi?

Sitten täytyy keksiä jotain parempaa. Yksi mahdollisuus olisi esimerkiksi se, että ihmisen solurakennetta muokattaisiin bioteknologialla siten, että keho (kuolleeksi julistettu tai elävä) kestäisi kryonisen säilytyksen tehokkaammin. Ei ole syytä rajoittaa tutkimuksia pelkkiin ulkoisiin säilytysmenetelmiin tai siihen, että heikko biologinen ihmiskeho saataisiin säilymään juuri nykymuodossaan.

Jos joku voi todistaa, ettei mikään tulevaisuuden teknologia tule ikinä elvyttämään kryonisesti säilytettyjä ihmisiä missään muodossa, siinäkin tapauksessa voi jäädä vähintään pari syytä kiinnostua kryoniikasta. Säilytyksellä itsessään on oma arvonsa. Kryoninen säilytys voi esimerkiksi lieventää menettämisen tuskaa, sillä kun keho haudataan tai poltetaan, juuri mitään ei jää jäljelle; kryosäilytyksessä keho on sentään hyvässä tallessa tietyssä paikassa (voi tietysti väittää, että tällainen säilyttäminen estää "päästämästä irti" ja jatkamasta elämää, mutta samaa voisi sanoa siitäkin, jos säilyttää valokuvia, videoita, maalauksia tai näköispatsaita kuolleista ihmisistä; tuskin kukaan on sitä mieltä, että ihmisestä pitäisi "päästää irti" unohtamalla hänet täysin). Toiseksi hautausmailla (vanhat) arkut voidaan kaivaa ylös, siirtää, kierrättää, murskata (riippuen tilanteesta ja kuluneesta ajasta), joten jos haluaa pidemmällä tähtäimellä pysyvämmän lepopaikan vainajalle, kryoninen säilytys on todennäköisesti varmempi ratkaisu.

Kryosäilötyt ihmiset voivat myös esimerkiksi tulevaisuudessa jäädä historiaan ainoina nykyajan ihmisinä, jotka saavat avaruushautauksen. Vanha metalliarkku voisi päästä 3000-luvulla avaruusmatkalle kohti tähtiä. Kyllä siinä tavallisia nykyajan vainajia harmittaisi, kun oma ruumis olisi pelkkää moneen kertaan kierrätettyä madonruokaa Maassa ja naapurin ruumis tekisi kärrynpyöriä avaruudessa tuhansien vuosien ajan, muuttumattomana.

Tai ruumiisi voisi jopa päätyä jonkin tulevaisuuden sivilisaation tutkittavaksi ja näyttelyesineeksi museoon kuten Alpeilta löytynyt Ötzi-muumio. Ajattele millaista tietoa meillä nyt olisi menneisyyden ihmisistä, jos 5000 vuotta sitten eläneet kansat olisivat säilöneet kaukonäköisesti ruumiita jäähän meidän aikamme tutkijoita ajatellen.

When you listen to can-do experts and can't-do experts, whom should you believe? Other things equal, it is no contest--the can-do person wins hands down, and the reason is extremely simple. The can't-do person has merely looked at the question and formed a pessimistic conclusion and turned away; or in a few cases perhaps he has actually tried to do it and failed and given up. The can-do person, on the other hand, wants to do it and keeps on trying, and if one approach fails he devises a new approach, and he doesn't quit.
- Robert Ettinger


Lisäkysymyksiä

24. Pelottavaa herätä syväjäästä maailmaan, jonka hyväntahtoisuudesta ei ole tietoa.

Suosikkivastaukseni tähän on, että jos minä herään dystopiassa, se on heidän ongelmansa. Mutta jos jätetään tällainen machoilu sivuun, niin minua ei erityisemmin pelota herätä dystopiassa, koska huonokin elämä tarkoittaa, että jotain elämää on sentään edelleen olemassa. Kaukaisessa tulevaisuudessa oleva dystopiakin on periaatteessa toivoa antava visio: jotakin elämää on selvinnyt, kaikki eivät ole kuolleet. Niin kauan kuin on elämää on toivoa. Mieluummin elävä ongelma kuin kuollut varmuus.

25. "Jos edes viitsitään herättää, joudutte eläintarhaan näytteille."

Tässä oletetaan, että a) ihminen herää samanlaisena normi-ihmisenä kuin hänet säilöttiin, b) pysyy heräämisensä jälkeenkin normi-ihmisenä muuttelematta itseään, c) herätettyjen ei anneta muunnella itseään paremmiksi, d) eläinten oikeudet eivät ole edistyneet millään tavoin vaan eläintarhat koostuvat tulevaisuudessakin ahtaista häkeistä, ja e) tulevaisuuden ihmisillä ei ole parempia huveja kuin kiusata pienempiään. Mutta siinäkin tapauksessa, että näin kävisi, olisin mieluummin elossa kuin kuollut, koska eläintarhasta voi aina karata.


Molemmissa näissä vastaväitteissä on periaatteessa kyse samanlaisesta pelosta kuin lapsella, joka on menossa ensimmäistä kertaa uuteen kouluun: "Äiti, entä jos muut lapset siellä eivät tykkää minusta?"



Lue myös
nämä

Linkkejä

Kryoniikka.fi - Suomen Kryoniikkaseura, perustettu 2008.

Alcor: FAQ
Alcor: Cryonics myths
Ben Best: Cryonics FAQ
Scientists’ Cryonics FAQ

Scientists' Open Letter on Cryonics - 60 tiedemiehen allekirjoittama avoin kirje kryoniikan puolesta.


Kommentteja
Jarmo @ 0:05:43 | 2006-07-04|
Hermosolujen herkkyys kuolemiselle verenkierron pysähdyttyä lienee yksi heikko lenkki kryoniikassa. Luulisin, ettei useimpia saada vitrifikoitua riittävän pian ennen suuria vaurioita. Hermosolukuolemaa voisi toki yrittää ennaltaehkäistä sopivilla lääkkeillä (apoptoosin estäjiä yms.), mutten tiedä onko tällainen varsinaisen kryoniikkatutkimuksen fokuksessa.

Yksityisetsivä @ 0:57:09 | 2006-07-04|
Joo, kyllä se otetaan huomioon. Katso:

http://www.benbest.com/cryonics/ischemia.html
http://www.benbest.com/cryonics/IR_Damage.html

Cooling of a cryonics patient with ice immediately following pronouncement of death is the most frequently practiced cryonics rescue procedure. It is commonly noted that metabolic rate is halved for every 10ºC drop in temperature. But the reduction of lipid peroxidation by cooling is greater than the reduction of metabolic rate. Experiments on gerbils indicate that a drop in temperature from 37ºC to 31ºC nearly triples the amount of time that neurons can tolerate ischemia . Temperatures below 15ºC completely eliminated ischemic oxidative stress in mice . Rats subjected to 2 hours of brain tissue ischemia showed a significant reduction in neurological deficit as a result of only a 4ºC reduction of body temperature for 5 hours, which began one hour following the start of reperfusion .

The use of mild hypothermia after cardiac arrest is now increasingly gaining acceptance in conventional medicine. In a study of 137 control and 136 hypothermic patients it was found that reduction of body temperature from 37ºC (normal human body temperature) to 32−34ºC for a 24 hour period following cardiac arrest increased 6 month survival from 41% (control) to 55% (hypothermic) and reduced 6 month brain damage from 61% (control) to 45% (hypothermic) .