Ihmiset planeetalla kuin eläimet häkissä

Seuraa äärimmäistä spekulaatiota ja tajunnanvirtaa:

Lemmikkieläimet pidetään häkissä tai talutushihnassa samasta syystä kuin rikolliset: he eivät osaa käyttäytyä ihmisyhteisön tavoilla. Jos lemmikki on opetettu käymään hiekkalaatikolla, ei tuhoa huonekaluja eikä pure ihmisiä, sen voi antaa kuljeskella vapaana talossa. Jos ihminen käyttäytyy hyvin, hän saa kuljeskella vapaasti kadulla.

Kuvitellaan, että posthumaani olento (vaikkapa kuolematon kyborgi) kävelee savannilla ja leijona hyökkää hänen kimppuunsa. Ihmiselle tilanne olisi vaarallinen, mutta post-ihmiselle kyse on vain leikistä. Leijona ei pysty vahingoittamaan kyborgia, eikä kyborgilla ole mitään tarvetta vahingoittaa leijonaa. Villieläimen voi päästää vaikka sisälle taloon kuljeskelemaan, koska nanoteknologisessa maailmassa siitä ei aiheudu haittaa. Jos leijona puree huonekalut kappaleiksi, voi aina valmistaa käden käänteessä uudet; jos leijona kusee huoneen nurkkaan, nanorobotit siivoavat jäljet välittömästi.

Ihmiset tappavat sääskiä, koska ne häiritsevät. Kyborgeja sääsketkään eivät häiritse, joten niitä ei tarvitse tappaa. Jos kyborgi voi toimia pelkällä aurinkoenergialla lihan ja kasvien syömisen sijaan, ei ole tarvetta vahingoittaa mitään elollisia olentoja. Jos menee vielä pidemmälle ja toimii pelkkänä virtuaali-ihmisenä virtuaalitodellisuuksissa, ei ole edes tarvetta kävellä maapallolla ja polkea mikro-organismeja.

Jotkut tahot ovat sitä mieltä, että ihmisten pitäisi kuolla pois Maapallon ja universumin elämää pilaamasta. Aivan kuin ihmiset eivät itse olisi osa elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea, ja säilyttämisen arvoisia siinä missä muutkin eläinlajit. Jos on oikeasti eläinrakas, ei ryhdy vihaamaan ihmisiäkään siksi, etteivät he ole oppineet tarpeeksi tapoja tai kasvaneet tarpeeksi isoiksi huolehtiakseen jätteistään asiallisesti. Yhtä hyvin voisi vihata kissanpentuja siksi, etteivät ne osaa syödä haarukalla ja veitsellä tai käydä hiekkalaatikolla. Jos eläinaktivisti on todella eläinystävällinen, hän yrittää vapauttaa ihmiset Maapallon kahleista samalla tavoin kuin turkiseläimet häkistä.

The Space Review: Destroy all humans! vertailee Voluntary Human Extinction Movementin kysymystä "Miksi emme vain kuolisi pois?" ihmisten levittäytymiselle avaruuteen ja kysymykseen "Miksi emme lähettäisi avaruuteen vain robotteja ihmisten sijaan?"

If someone expressed the view that a particular ethnic or national group should die off, that person would be condemned, and rightly so. But for some reason, when it comes to the entire human race dying out (including every single ethnic and national group), it becomes much more acceptable.

Transhumanismin lisäksi voisi ehkä puhua transsentientismistä tai transuniversalismista. Siirtymisestä yhä suurempien kokonaisuuksien arvostukseen - käytännössä viimeistään siinä vaiheessa, kun teknologia sallii sen ja periaatteellisella tasolla jo aikaisemmin. Kun resurssit ovat tiukassa ja on pakko olla egoisti selvitäkseen päivästä toiseen, ensimmäinen prioriteetti mielessä ei ole eläinten suojelu. Kun henkilökohtaisesta selviämisestä ei tarvitse kantaa niin paljon huolta, voi alkaa huolehtimaan kasvavassa määrin muiden selviytymisestä. Kun olemme sidottuja yhdelle planeetalle, on pakko huolehtia ensi kädessä ihmiskunnan selviämisestä - sillä jos ihmiset eivät selviä, eläimet ja kasvitkin kuolevat pitkällä juoksulla.

Ehkä voisi sanoa, että yhteisöllisyytemme taso on täysin riippuvainen teknologian ja tietämyksen tasosta. Mitä rikkaammaksi tuntee itsensä (materiaalisesti ja henkisesti), sitä vähemmän tuntee houkutusta yltiöisänmaallisuuteen tai oman etunsa ajamiseen muiden kustannuksella.

Joku voi olla edelleen sitä mieltä, että elämästä katoaa jännitys, jos ei voi enää kuolla leijonan hyökkäykseen. Että jos olemme Q-luokan posthumaaneja universumisteja, jotka voivat arvostaa kuolleen materian "ihmisoikeuksia" siinä missä kaikkien elävien olentojen oikeuksia, olemme tylsistyneitä teknojumalia ja kaikki on sitä samaa harmaata massaa. Tai toisin sanoen, mitä korkeammalle hierarkiassa nousee, sitä enemmän alemmille tasoille jäävät näyttävät periaatteessa harmaalta massalta ja vain omalla tasolla on suurempaa merkitystä.

Mutta leijonan kanssa halaileva kyborgi voi tuntea jännitystä tilanteesta samalla tavoin kuin pystymme katsomaan jännityselokuvaa. Tiedämme, että sankari selviää ja elokuva päättyy onnellisesti. Tiedämme koko elokuvan olevan silkkaa fiktiota, jota ei tarvitse ottaa todesta, mutta se tieto on erillään kuviteltujen tapahtumien aiheuttamasta jännityksestä. Todellisen elämän vaaroihin sopeutuneet vaistomme eivät osaa erottaa uskottavaksi räätälöityä fiktiota todellisuudesta, vaikka tietoinen mieli siihen pystyykin. Jos osaisimme erottaa fiktiivisen jännityksen aina fiktiiviseksi, vain todellinen vaaratilanne aiheuttaisi jännitystä. Yrittäisimme hyppiä aina aidon leijonan häkkiin saadaksemme potkua elämään.

Siitä on siis evolutiivista hyötyä, ettei tarvitse todellisia vaaroja pitääkseen elämän mielenkiintoisena. Tämä on kai yksi niistä ihmisvaistoista, jotka kannattaa säilyttää posthumaaniksi olennoksi siirtyessä. Jos väittää Q-luokan olennon elämää tylsäksi, se osoittaa vain mielikuvituksen puutetta, sillä jos voi muuttaa itsensä millaiseksi haluaa, samalla vaivalla voi poistaa kaikki tylsyyden tunteensa ja elää ikuisesti jännittävää kansainvälisen agentin elämää. Harmaan massan voi muuttaa sormien napsautuksella kaikissa elektromagneettisen spektrin väreissä kimmeltäviksi mielenkiintoisiksi yksilöiksi.

Kommentit
Alari @ 13:39:21 | 2006-07-11|
"Ehkä voisi sanoa, että yhteisöllisyytemme taso on täysin riippuvainen teknologian ja tietämyksen tasosta. Mitä rikkaammaksi tuntee itsensä (materiaalisesti ja henkisesti), sitä vähemmän tuntee houkutusta yltiöisänmaallisuuteen tai oman etunsa ajamiseen muiden kustannuksella."

Itse ainakin olen käsittänyt että mitä enemmän maallista mammonaa kertyy niin yleensä sitä hanakammin ajaa oman etunsa lisääntymistä. Esim. Yhdysvalloissa joukko rikkaita lahjoittaa vaalikampanjatukea mieleisilleen henkilöille, jotka ajavat sosiaaliturvan alasajoa, eläkejärjestelmän yksityistämistä, tuloerojen kasvattamista, rikkaiden verotuksen leikkaamista jne. jne. Muistaakseni nykyisen presidentin vuosien 2000-2004 hallituksen valtiovarainministeri sai eri firmoilta vuodessa noin millin eläkettä ja totesi että sosiaaliturva yms. on rahan haaskausta. Samoin EU:ssa on väännetty kättä "hyväksyttävistä" päästörajoista ja teollisuusjätit ovat vaatineet oikeuksia saastuttaa. Raha tuo valtaa, ja valta pitemmän päälle korruptoi. Jos syntyy varakkaaseen/rikkaaseen sukuun ja pienestä pitäen saa yksityiskoulut, palvelijat jne. niin ihmekös tuo jos maailmankuva kehittyy kohti sosiaalidarwinismia yms.

Jo Platon taisi todeta että jos yhteiskunnan rikkaimmat tienaavat yli neljä kertaa sen mitä köyhimmät järkkyy yhteiskuntarauha kun maailmankuvat erkaantuvat liiaksi toisistaan. Tosin Platonin aikaan 95% väestöstä oli orjia jotka hoitivat kaikki manuaaliset työt, mikä vääristää vertailua nykymaailmaan.

Yksityisetsivä @ 19:37:15 | 2006-07-11|
Toisaalta Warren Buffet on päättänyt lahjoittaa miljardeja hyväntekeväisyyteen ja miljonäärit tuntevat itsensä köyhiksi, jos he vertailevat itseään miljardööreihin. Lienee aina vaarana, että lukittuu omaan pieneen maailmankuvaansa vaikka materiaalista kasvua tapahtuisikin.

Niin kauan kuin olemme jumissa vain tällä yhdellä planeetalla ja sidottuina rajalliseen elinikään (ja näkökulma elämään on se, että tämä tilanne tulee jatkumaan ikuisesti), tilanne näyttää varmasti monista hyvinkin ahtaalta ja tekisi mieli päästä ns. turhasta roskasakista eroon kuin sääskistä. Pitäisi yrittää nähdä asia tulevaisuuden näkökulmasta, jolloin sääsket ja roskasakki eivät enää vaivaa kehittyneen teknologian ansiosta, mutta se vaatii henkistä kanttia *ennen* materiaalista kasvua. Eivätkä monet siihen pysty kuin vasta materiaalisen kasvun jälkeen.

Soopa @ 22:37:24 | 2006-07-14|
Aika harvahan nykymaailmassa kohtaa todellisia vaaroja ja oikeaa jännitystä. Kaikki jännitys on sellaista leikkijännitystä, kuten vaikkapa urheilu. Tässä mielessä elämme jo hyvin vahvasti posthumaania elämää metsästäjä-keräilijäihmisen näkökulmasta katsottuna. Länsimaalaiset eivät kuole ravinnon metsästykseen.

Kun pääsemme posthumaaniin vaiheeseen ja kukin voi hallita täysin omaa elämäänsä ja ympäristöänsä, voi huonon mielikuvituksen yksilöt ottaa puuhakseen simuloida itsensä vaikkapa kaikkien kaikkina aikoina tehtyjen kirjojen ja elokuvien kaikiksi henkilöiksi vuorotellen. Onpahan ainakin vähän aikaa puuhaa. Tämän jälkeen voikin kysyä muilta posthumaaneilta vinkkejä tekemiseksi. Joku ryhmä on varmasti siinä vaiheessa rakentanut valmiit simulaatiot miljoonien erilaisten maailmoiden historioista, joissa sitten voi käydä elämässä kaikkien tietoisten eliöiden elämät läpi. Eräänlaista realistista Sim-lifeä. Tulee ainakin mukavasti elämänkokemusta.