Sivilisaation pelastuslautta

Lifeboat 500 - Lifeboat Foundationin keräys samassa hengessä kuin MPrizen The Three Hundred. Viissatasen ensimmäinen jäsen on Philippe Van Nedervelde, joka tulee näyttäytymään myös Transvisionissa videokonferenssin välityksellä.

Eric Klien perusti Lifeboat Foundationin vuonna 2002. Säätiön pitkän matkan tavoitteena on tietysti ihmiskunnan varmuuskopioiden laukaiseminen avaruuteen (jossakin muodossa) - eli toisin sanoen pelastuskapseleiden asentaminen Avaruusalus Maahan. Pakokapseleiden unohtaminenhan on yksi Avaruusalus Maan pahimmista suunnittelumokista manuaalisen ohjauksen ja ilmastosäätimien puuttumisen ohessa.

Klien muistetaan myös Atlantis-projektista, jonka tarkoitus oli rakentaa Oceania-niminen kelluva kaupunki Karibianmerelle vähän vanhojen merirosvoutopioiden hengessä. Projekti kuitenkin kuivui kokoon vuonna 1994.

Avaruusarkin rakentaminen on paljon parempi projekti. Se kuulostaa monista vähän utopistiselta, koska ihmisaivot eivät ole kehittyneet eksistentiaaliriskien ajatteluun. Evoluutio on kehittänyt meidät ajattelemaan lähinnä yksilö- ja heimotasolla, joten koko lajia uhkaavien vaarojen huomiointi ei käy meiltä luonnostaan. Aivot takertuvat omaa heimoa tai naapuriheimoja koskevaan päivänpolitiikkaan. Kuumimmat uutisotsikot koskevat naapurikonflikteja, koska ihmiset eivät osaa suhtautua planetaarisiin vaaroihin muuten kuin apokalyptisenä scifinä tai muuten vain mielenkiintoisina spekulaatioina. Vaarat eivät vaikuta todellisilta, eikä vaaroihin valmistautuminen vaikuta resurssien järkevältä käytöltä, koska heimoaivomme eivät käsitä niitä tärkeiksi. Keskitymme miettimään miehistön jäsenten välisiä suhteita ja eri kansien tai säilytyslokeroiden omistusta, vaikka koko alus on vaarassa.

Pelastuskapseleiden ja avaruusarkin rakentaminen on mahdollista jonakin päivänä. Tarvitaan vain tarpeeksi rahoitusta, teknologiaa ja työvoimaa. Kun on sisäistänyt tämän ajatuksen, täytyy hoksata seuraavaksi, että jos rakentaminen on mahdollista "jonakin päivänä", meidän tehtävämme nykypäivänä on siirtyä tuota päivää kohti käyttäen niitä primitiivisiä työkaluja, jotka meillä on nyt käytettävissä. Ensimmäinen askel on kuitenkin otettava "jonakin päivänä", joten yhtä hyvin sen ensimmäisen askeleen voi ottaa tänään.


Arkeista puheenollen, jotkut uskovaiset (kuten pastori Richard Greene) ovat yrittäneet rakentaa uutta Nooan arkkia puusta, koska ovat kuvitelleet tulvan tulevan tai ovat yksinkertaisesti yrittäneet huijata rahaa uskovaisilta mummoilta. Uskovaisilla on aina se etu rahankeräyksissä, että he luopuvat rahoistaan helposti ja rakentavat lahjoitusvaroin milloin patsaita, milloin katedraaleja ja milloin TV-kanavia (kuten The 700 Club). Uskovaiset on helppo saada liikkumaan suurissa joukoissa, koska he ovat kuuliaisia lampaita, aina valmiita unohtamaan itsensä ja seuraamaan valtavirtaa. Puisella veneellä ei kuitenkaan tee mitään, jos asteroidi iskeytyy maahan tai nanosota syttyy.

Omilla aivoillaan ajattelevien kerääminen vapaaehtoisprojektiin on kuin yrittäisi paimentaa kissalaumaa. Jokainen kissa täytyy vakuuttaa projektin kannattavuudesta erikseen. Ensimmäinen reaktio on olla skeptinen - ja niin pitääkin olla, ettei tuhlaa resurssejaan turhuuteen. Tervehenkinen skeptisyys kääntyy kuitenkin helposti itseään vastaan niissä tapauksissa, joissa itsekkäisiin heimoaivoihinsa ja ensireaktioihinsa ei kannattaisikaan luottaa. Pelastuskapselit jäävät rakentamatta, jos ei osaa nähdä omia miehistötilojaan pidemmälle. Avaruusalus jää pelastamatta, koska miehistö on huolissaan vain omien matkatavaroidensa pelastamisesta. Uudet keksinnöt jäävät tekemättä, "koska kukaan ei ole tehnyt sitä aikaisemmin" ja "jos se olisi mahdollista, joku olisi jo tehnyt sen."

Avaruusarkki ja kryoniikka ovat B-suunnitelmia, jos A-suunnitelmat (supertekoäly, molekulaarinen nanoteknologia, ikääntymisen estäminen, kyborgius) eivät toimikaan tarpeeksi nopeasti ja turvallisesti. A-suunnitelmiin panostaminen on tärkeämpää kuin B-suunnitelmiin, mutta jonkin verran resursseja pelastuskapseleihinkin täytyy käyttää. Sitten ovat tietysti vielä C-suunnitelmat (kuten SETI), joihin voi panostaa ihan pikkuriikkisen, mutta B-suunnitelmiin pitäisi silti panostaa enemmän kuin C-suunnitelmiin. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Ja kun avaruusarkki rakennetaan, siinäkin on hyvä olla muutama pelastuskapseli.


"Our approach to existential risks cannot be one of trial-and-error. There is no opportunity to learn from errors. The reactive approach — see what happens, limit damages, and learn from experience — is unworkable. Rather, we must take a proactive approach. This requires foresight to anticipate new types of threats and a willingness to take decisive preventive action and to bear the costs (moral and economic) of such actions."
- Nick Bostrom