Sentient Developments mainitsee ohimennen naisen, joka kärsii yhdenlaisesta dysmorfiasta: hän uskoo olevansa kyberneettinen olento, joka on syntynyt vahingossa biologiseen kehoon, ja tuntee olonsa ”vääräksi” samoin kuin transgenderisti, joka tuntee syntyneensä vääräksi sukupuoleksi. Hän odottaa innoissaan, että pystyisi muuttumaan post-biologiseksi, synteettiseksi olennoksi, jotta tuntisi viimein olevansa oma itsensä.
Tällaiset ääritapaukset ovat varmaan aika harvinaisia. Itse en varsinaisesti tunne oloani vääräksi lihallisessa kehossani, suhtaudun kehooni pikemminkin kuin kännykän värikuoriin. Tässä mallissa on melko hankalasti vaihdettavat kuoret ja pelkät perusominaisuudet, joten haluaisin sellaisen mallin, jonka kuoria ja ominaisuuksia voi vaihtaa, suunnitella ja muokata kätevästi itse.
Ihmismuodon ”täydellistäminen” siinä mielessä, että tekisin itsestäni supermallin näköisen, ei minua hirveästi innosta, koska en halua pysyä tässä vanhassa ihmismuodossani. Sehän olisi sama kuin pitää antiikkista kännykkää, mutta vaihtaa siihen aina vain uudemmat kuoret. Ehkä haluankin isona olla elävä avaruusalus, jonka sisällä on humanoidirobottitehdas, missä valmistan itselleni kierrätettäviä kuoria aina tiettyä tarkoitusta varten.
Plastiikkakirurgia (plastikos = muotoilla) sekä tatuoinnit, hiusten värjäykset ja korvakorut ym. transdermaaliset implantit ovat kuorien koristelua. Ne eivät muuta itse kännykkää paremmaksi, mutta uudet kuoret saavat sen näyttämään uudelta. Toisaalta kuorien koristelukin parantaa ihmistä jollakin tavoin. Lasketaanko silikonirinnat siis kyborgimodifikaatioksi? Kyborgirinnat eivät tuo pidempää elämää eivätkä supervoimia, mutta ulkonäöllisetkin parannukset ovat silti parannuksia - ja keräävät ne tietysti enemmän superkatseita, joten kai se voidaan laskea sosiaaliseksi parannukseksi.
Jos ei hanki mitään implantteja, toinen puoli sanoo: ”Radikaalit transhumanistit tekevät jotain pelkän puheen sijaan, joten et ole oikea transhumanisti jos et ota implanttia välittömästi”. Sitten jos hankkii implantin, toinen puoli sanoo: ”Se on vain statuskoriste, lävistyksiähän on tehty viidakoissa tuhansia vuosia. Ei se ole mitään todella transhumanistista ja edistyksellistä”. Se on taas henkilökohtainen määrittelykysymys, laskeeko kuorien koristelunkin tosi radikaaliksi extremeparannukseksi.
Yleinen käsitys ihmisen korjauksista voidaan nähdäkseni jakaa neljään osaan:
1. Tapaturmavammojen parannukset. Esim. onnettomuudessa palaneelle tehdyt ihonsiirrot.
2. Syntymävikojen parannukset. Esim. ylimääräisten sormien tai hännän poistaminen.
3. Kauneusleikkaukset. Esim. ryppyjen siloittelu ihoa kiristämällä.
4. Funktionaaliset parannukset. Esim. tehokkaampi iho, joka parantaa haavat sekunneissa.
Ykkönen ja kakkonen hyväksytään melko lailla mukisematta. Ylimääräisistä sormista tai hännästä voi olla sosiaalista haittaa, joten ne yleensä poistetaan, vaikka terveydellistä haittaa ei välttämättä olisikaan (eivätkä ne yleensä kovin toimivia ulokkeita ole). Voisi ajatella, että nykyään ihmiset modifioidaan syntymästä lähtien samaan kaavaan - jos ihminen haluaa hännän tai ylimääräisiä sormia, ne voi hankkia sitten myöhemmällä iällä (pitäisi ainakin voida), mutta laitokselta lähtiessä kaikilla on saman verran sormia ja yhtä vähän häntiä.
Kolmannen vaihtoehdon kohdalla alkaa hieman epäilyttää. Jos ihminen on ikääntynyt ”luonnollisesti”, ihon kiristäminen näyttää monista turhalta hienostelulta, rahan tuhlaukselta, turhamaisuudelta ja epätoivoiselta tarrautumiselta menetettyyn nuoruuteen. Toisaalta rikkaat ja kuuluisat tekevät sitä jatkuvasti, joten eihän pieni kauneusleikkaus mikään iso juttu ole, ja kun televisiossakin on alkanut näkymään siihen liittyviä sarjoja, niin muodikastahan se vain on.
Vaihtoehto numero neljä alkaa vaikuttaa monista jo liian radikaalilta. Laboratoriossa kasvatettu, jatkuvasti sileänä ja terveenä pysyvä iho siirrettäisiin vanhan tilalle; iho, jonka karvat eivät kasva ollenkaan ja sormenjäljetkin ovat pieniä hymynaamoja. Tällaisista selkeästi hyödyllisistä muutoksista ei voi ainakaan sanoa, että ne olisivat pelkän turhamaisuuden takia tehtyjä. Niiden vastustus liittyykin sitten muihin asioihin.
Mutta nämä neljä kategoriaa ovat periaatteessa turhia. Vika on vika ja parannus on parannus. Näyttelijän kannalta kauneusleikkaus on (4) funktionaalinen parannus, koska sillä saa lisää rooleja ja epäonnistuneellakin leikkauksella saa lisää julkisuutta. Vanheneva iho on sekä (1) tapaturmavamma että (2) syntymävika. Ihon korjaaminen pysyvästi vanhentumattomaksi on sekä (3) kauneusleikkaus että (4) funktionaalinen parannus. Se, että näemme palaneen ihon korjailun erilaisena kuin ikääntyvän ihon korjailun johtuu vain siitä, että ikääntynyttä ihoa ei osata nähdä samanlaisena tapaturmana kuin palanutta ihoa.
Hyödyt ja riskit täytyy tietysti arvioida: implantit repeilevät, leikkaukset voivat epäonnistua ja uusi iho voi aiheuttaa ennalta arvaamattomia ongelmia. Mistä se johtuu? Siitä, ettei tekniikka ole vielä tarpeeksi kehittynyttä. Implantin repeäminen tai nenänmuotoilun epäonnistuminen ei ole mikään luonnon antama merkki siitä, että ihmistä ei saisi muunnella - se on merkki siitä, että tekniikkaa täytyy kehittää paremmaksi. Ei autokolarikaan ole merkki siitä, ettei ihminen saisi ajaa; se tarkoittaa, että autoista täytyy tehdä turvallisempia. Tai sitä, että kuskin täytyy opetella ajamaan varovaisemmin.
Ehkä täytyy vielä jakaa erikseen parannusten lajit:
1. Fysikaaliset parannukset – esim. kehonrakennus, hiusten leikkaaminen (vapautamme itsemme biologiamme kahleista, kun puutumme hiusten ja kynsien ”luonnolliseen” pituuskasvuun)
2. Kognitiiviset parannukset – esim. kyky oppia ja käsitellä informaatiota, ajatella selkeästi ja rationaalisesti, pitää pää kylmänä.
3. Sosiaaliset parannukset – menevät ristiin ykkösen ja kakkosen kanssa; sosiaalinen älykkyys, empatia, näytteleminen, ulkonäön kohentaminen, pukeutuminen, ryhmädynamiikan ymmärtäminen jne.
Näitäkään kolmea lajia ei voi erottaa selkeästi toisistaan. Terveellinen ruokavalio auttaa pitämään fysiikan kunnossa, antaa energiaa aivoille ja auttaa sosiaalisessa kanssakäynnissä (riippuu tietysti missä piireissä liikkuu; sosiaalisia suhteita luodaan niin usein tupakkapaikoilla ja alkoholin voimalla). Toisaalta aivojensa parantamiseen sijoittaessaan joutuu ehkä tinkimään lihaksien ja ihmissuhteiden puolelta. Pitäisi kuitenkin pyrkiä siihen, että yhden osa-alueen parantaminen parantaisi myös muita, eikä olisi muilta pois.
Tupakointi ja itsensäviiltely näyttävät minusta sukulaislajeilta. Molemmat ovat sellaista angstisten teinien puuhastelua. Eivät erityisen järkeviä tapoja muokata kehoaan, mutta eräänlaisia muokkauskeinoja kuitenkin. Jos oikein kärjistetään, niin tupakoinnin tapauksessa fysikaalisilla uhrauksilla pyritään sosiaalisiin tai kognitiivisiin parannuksiin. Lyhyen matkan hyvä olo tuntuu tärkeämmältä kuin pitkän matkan hyvä olo. Poistetaan hetkellinen levottomuus imemällä haitallisia myrkkyjä. Itsemurha menee myös samaan sarjaan: poistetaan masennus tuhoamalla masentunut henkilö. Heitetään kännykkä järveen, kun akku loppuu; romutetaan auto, kun rengas puhkeaa. Mutta se on taas jokaisen oma valinta. Jos ihmisellä on apotemnofilia eli halu amputoida osia itsestään, raajan amputointi on silloin parannus hänen kannaltaan katsoen. Jos siitä ei ole harmia muille, katkaiskoon ihan rauhassa. Voisi kyllä olla hyväksi tarjota myös sellaista parannusta, että poistettaisiin jalan poistamisen sijasta pakkomielle jalan poistamiseen.
On positiivista, että ihmiset alkavat nähdä kehonsa yhä enemmän muovattavana massana sen sijaan, että pitäisivät kehoaan ”pyhänä ja koskemattomana”. Suuremman hyväksynnän myötä yhä useammat ryhtyvät parantelemaan itseään, hinnat laskevat ja kehitys etenee nopeammin. Kun kännyköiden kuoria vaihdellaan ja suunnitellaan uusiksi, siitä ei ole mitenkään älyttömän pitkä matka itse kännykän sisuskalujen paranteluun. Televisiossa näytetään yhä graafisempia kuvia leikkaussaleista ja ensimmäiset yök-reaktiot menevät pian ohitse. Ihmiset tottuvat. Muutoksista tulee arkipäivää. Ei se mikään ihme juttu ollutkaan.
Linkit
Good Plastic Surgery – Hyvin onnistuneita leikkauksia.
Awful Plastic Surgery – Pieleen menneitä leikkauksia.
I think that those who argue against its control are really arguing from a position of fear of disappointment in getting their hopes up.
- Kevin Perrott vanhenemisen pysäyttämisen vastustajista
Frontier Models are Capable of In-context Scheming
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti