Eloton ja elollinen

Eräs pätkä William James Sidisin kirjasta The Animate and The Inanimate on kummitellut mielessäni pitkään.

Occasionally, in moving pictures, in order to get an effect which cannot be obtained in actuality, such as a man going up a smooth vertical wall, the device of reversing the reel is used. In watching the picture produced by such a reversed reel, an apparently unnatural effect is noticed, though it is difficult to say what is so unusual about it. For instance, in one case, a motion picture represented a number of persons diving into the ocean from a high springboard and finding under the water something that frightened them. They were then represented as immediately jumping backwards out of the water on to the springboard. This last part of the film was obviously a reversal of the part representing the diving; but it was noticeable that there were circular water waves converging towards a center before anyone came to the surface, and, just as the waves came to the center to produce a big splash, the undercurrents brought the people to the surface while, instead of jumping, the picture represented them as being splashed by the water into the air. The people themselves, on the other hand, lost in this reversal all appearance of activity; around them the water and everything else was jumping and moving, they were being moved in a passive way, as though the water and springboard were living and they were dead.

Tässä kappaleessa on jotain hyvin häiritsevää, samalla tavoin kuin David Lynchin elokuvissa. Ei oikein pysty sanomaan, ollaanko tässä suuren viisauden äärellä vai löpistäänkö ihan tyhjänpäiväisiä. "Filmiä väärinpäin pyöritettynä näyttää siltä kuin hyppylauta olisi elossa ja uimahyppääjä kuollut". Samalla tavoin mieleen jäävä kohtaus oli yhdessä Tähtiportin jaksossa, missä natsit olivat ryhtymässä käyttämään tähtiporttia ja sotilaalle laitettiin sukelluspuku ylle. Jollakin tasolla se on ihan järkevää, että jos tähtiportti näyttää vedenpinnalta, laitetaan sukelluspuku päälle sinne mennessä, mutta kuva jää päähän kummittelemaan - sukelluspukuinen natsi lähdössä tutkimaan vierasta planeettaa.

Se on yhtä aikaa niin hölmöä ja nerokasta ja kummallista, etteivät aivot tiedä mihin lokeroon jutun laittaisivat. Juttua vain siirrellään edestakaisin osastojen välillä eikä se asetu mihinkään. Muut jutut löytävät paikkansa, mutta tällaiset hämärät unikuvat hyppäävät aina pinnan alta takaisin ylös ja elävät ihan omaa elämäänsä mielikuvituksen laidalla.