28.8.06

Sairaalloisuuden tiivistämistä

Jotkut sanovat edelleen, ettei ihmiselämää pidä yrittää pidentää, vaan vanhusten elämästä täytyy vain tehdä mahdollisimman mukavaa ennen kuin he vääjäämättömästi kuolevat. Että ei pidä lisätä vuosia elämään vaan "lisätä elämää vuosiin", tehdä vanhuudesta mahdollisimman laadukasta, jotta mummot ja papat odottelevat tyytyväisinä pumpun pettämistä vanhainkodissa. Tällaisesta arvokkaasta vanhenemisesta puhuvat eivät ole ajatelleet asiaa ihan loppuun asti.

Jotta asia tulisi varmasti rautalangasta väännetyksi, piirsin tällaisia aikalinjoja. Oletetaan, että esimerkkimiehen tai esimerkkinaisen viimeinen käyttöpäivä on 100 vuoden kohdalla. Hän elää ensin 60 vuotta tervettä elämää, mutta 61-vuotiaana keho alkaa osoittaa haurastumisen merkkejä ja muistikin tahtoo hieman pätkiä. Liikkeet hidastuvat hidastumistaan, näkö ja kuulo heikkenevät. Jonkun pitää katsoa jatkuvasti perään, ettei höperö lähde kuljeskelemaan metsään ja huutelemaan koiraa, joka on kuollut jo vuosia sitten. Edessä on 40 vuotta kituuttamista tärisevällä kulkuneuvolla, josta putoilee jatkuvasti osia tielle.


Vanhuksen elämän tekeminen mahdollisimman mukavaksi eli laadukas vanhuus ennen kuolemaa tarkoittaa sitä, että punaista aluetta kaaviossa yritetään lyhentää ja lievittää mahdollisimman paljon, vaikkapa puoleen entisestä. Mutta missään tapauksessa tämä saattohoito ei mene 100 ikävuoden ylitse, koska se on nyt määrätty kuolinpäiväksi (todellisuudessa määrättyä kuolinpäivää ei tietenkään tiedä, joten tällainen saattohoito lähtökohtaisestikin pidentää elämää jokaisella hoitokerralla, mutta tästähän ei tietenkään missään tapauksessa puhuta 'elämän pidentämisenä', koska siis ihmistenhän pitää kuolla ajallaan ja rahoitusta ei ehkä tipu, jos sanot yrittäväsi pidentää elämää sairauksien parantamisen sijaan...)


Aubrey de Grey kutsuu tätä tilannetta sairaalloisuuden tiivistämiseksi. Perinteiset gerontologit yrittävät lievittää vanhuuden kärsimyksiä yhä enemmän ja enemmän, jotta ihmiset olisivat mahdollisimman terveitä kuollessaan. Ja tässä vaiheessa hälytyskellojen pitäisi viimeistään alkaa soida päässä. "Hetkinen... jotta ihmiset olisivat mahdollisimman terveitä kuollessaan?"

Oletetaanpa näin yksinkertaisesti, että sairaalloisuus ennen kuolemaa pystytään joskus eliminoimaan täydellisesti. Siihenhän tässä pyritään: sairaalloisuutta ei enää ole, on vain vireää ja mukavaa elämää ja sitten pikainen kuolema "luonnollisen" eliniän rajoissa.


Tätä tarkoittaa "elämän lisääminen vuosiin" ja "laadukas vanhuus". Ihmiset ovat viimeiseen asti terveitä, kunnes kuolla kupsahtavat ihan yhtäkkiä. Ensin katsellaan televisiota nuorekkaina ja vireinä ja sitten NAPS - kuolit samantien vanhuuteen, sori, mutta lähditpähän ainakin terveenä ja virkeänä. Valinta siis pitäisi tehdä sen väliltä, haluaako kuolla muutaman vuoden sairaalloisuuden jälkeen, vai yks kaks keskellä parhainta katseluaikaa.

Aika kehnot vaihtoehdot, jos minulta kysytään. On absurdia väittää, että vanhusten terveyttä pitäisi parantaa, mutta tervettä elinikää ei saisi pidentää jonkun luonnon määräämän rajan ylitse, tai että vanhuudenheikkous on sairaus, jota ei pitäisi yrittää parantaa. Ei voi vetää mitään selkeitä rajoja. Ainoa oikea vaihtoehto on se, että hävitetään sairaalloisuus kokonaan ja hävitetään myös äkillinen kuolema kokonaan.


Pidetään keho jatkuvasti terveenä ja hyväkuntoisena ilman viimeistä käyttöpäivää, huoltaen moottoria säännöllisesti, korjaten vikoja kun niitä ilmaantuu ja vaihtaen osia sitä mukaa kuin ne alkavat osoittaa kulumista. Ja kaiken lisäksi vielä parannetaan terveyttä entisestään vuosi vuodelta.

Lisää elämää vuosiin ja lisää vuosia elämään - ja mitä enemmän molempia, sen parempi. Eikä asia muutu miksikään, vaikka molempia olisi satakertaisesti enemmän.

Ei kommentteja: