5.3.09

Keskeneräisten koehenkilöiden sarja

Kysymys anonyymiltä: "Milloin ensimmäinen ihminen on kuolematon?"

Sivuutetaan ensin kokonaan se seikka, ettei tulevaisuutta voi ennustaa ja hypätään suoraan kysymykseen missä vaiheessa ihmisen voisi julistaa ensimmäiseksi kuolemattomaksi? Välittömästi sillä hetkellä, kun hän ei kuole? Kuolematonta pitäisi seurata ikuisuus. Eikä sittenkään voisi päätellä varmaksi elääkö hän vielä seuraavana aamuna. Kuolemattomuus tulee olemaan aina keskeneräinen koe.

Sivuutetaan siis täydellinen kuolemattomuus ja keskitytään biologiseen kuolemattomuuteen. Tarkoitetaanko kysymyksellä silloin ihmisen vanhenemisen pysäyttämistä vai vanhenemisen kääntämistä? Vai oletetaanko niiden lisäksi vastustuskyky kaikkiin kuolettaviin sairauksiin, jotta nekään eivät haittaa? Vai tarkoitetaanko sellaista selviytymistilaa, ettei äkillinen onnettomuuskaan voi tappaa, tai ihmismielen säilymistä muodossa tai toisessa kehollisesta alustasta riippumatta? Vai kelpaako "kuolemattomuudeksi" epämääräinen tila kuoleman ja elämän välissä kryosäiliössä? Se ei kuollut oo mi voi iäti maata... mutta paikallaan makaaminen ei varmaan ole se kaikkein halutuin kuolemattomuuden olotila.

Sivuutetaan nämäkin pohdinnat ja oletetaan esimerkin vuoksi, että ensimmäinen ihmiskoehenkilö on sellainen, johon testataan kaikkia Aubrey de Greyn seitsemää vanhenemisen korjauskeinoa yhtä aikaa. Kaikkia seitsemää. Samaan ihmiseen. Ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen koehenkilö voi olla esimerkiksi ensimmäinen kymmenen koehenkilön sarjasta, jolloin... paitsi jos kaikille annetaan ensimmäiset pistokset yhtä aikaa ja silloin meillä onkin kymmenen ensimmäistä iätöntä ihmistä.

Sivuutamme myös sen, että tätä ennen on ehkä tehty erilaisia eläinkokeita kaikilla seitsemällä erikseen: ensin yksi korjaus kerrallaan rotilla, sitten apinoilla, sitten erilaisina yhdistelminä rotilla, sitten apinoilla ja niin edelleen. Ja sitten on kokeiltu erilaisia korjauksia ihmiskoehenkilöillä - yhtä korjausta yhdellä, toista toisella ja yhdistelmiä useammilla. Ja ennen ensimmäistä seitsemän korjauksen koehenkilöä on voinut olla useampia kuuden korjauksen koehenkilöitä.

Lopulta ensimmäinen seiskakoehenkilökin voi kuolla aivan normi-ihmisen aikataulussa. Ensimmäinen koe voi mennä pieleen, jos nämä seitsemän korjausta eivät pelaakaan yhteen ihmiskehossa samoin kuin koe-eläimissä. Lasketaanko ensimmäinen pieleen mennyt seitsemän hoidon koe? Entä jos sadan vuoden kuluttua löydetään vielä kahdeksas ongelma, joka tappaa seiskakoehenkilön? Silloin ensimmäinen seiskakoehenkilö ei ollutkaan ensimmäinen valmis tapaus vaan ainoastaan yksi kokeilu pitkässä sarjassa. Sarjassa, jossa kaikki ovat keskeneräisiä koehenkilöitä.

Ja jokaista koehenkilöä täytyy seurata. Pitkään. Vapaaehtoisista koehenkilöistä ei varmasti ole pulaa, mutta kuka hyppää mukaan missäkin vaiheessa ja millaisia riskejä ottaa? Yhtäkin radikaalia ikääntymishoitoa kokeilevaa seurataan luultavasti edelleen vielä siinä vaiheessa, kun toiset jo kokeilevat seitsemää hoitoa itseensä. Kun oma elämä on kyseessä ja keho alkaa vastustamaan joka asiassa, ottaa mieluummin testaamattoman lääkecocktailin kuin odottelee ensimmäisen yhden hoidon koehenkilön ensimmäisiä tuloksia.

Pääpointti tässä kirjoituksessa on se, että yksinkertainen kysymys "ensimmäisen kuolemattoman" ihmisen syntymävuodesta (eli rakennusvuodesta) ei tavoita aiheen monimutkaisuutta ja hienostuneita vivahteita. Ensimmäinen kuolematon voi elää jo tänä päivänä tai syntyä vasta sadan vuoden kuluttua, riippuen siitä kenet määrittelee ensimmäiseksi.

Omakohtainen selviytyminen koehenkilöksi koehenkilöiden joukkoon voi riippua hyvin pienistä elämänvalinnoista. Ei kannata yhtään väheksyä sitä "vaivaista paria lisävuotta", jonka voi saada terveillä elämäntavoilla tai kalorirajoitteisella ruokavaliolla. Jos syöt esimerkiksi tänään terveellisesti ja ajattelet sen lisäävän elämäsi loppupäähän kaksi vuotta, lisäys voikin itse asiassa olla loppupäässä kaksikymmentä vuotta, koska pari vuotta lisäaikaa teknologian kehitykselle voi merkitä paljon tilanteessa, jossa ihmisen ikääntymistahti riippuu enemmän uudesta teknologiasta kuin vanhasta biologiasta. Kaksi ylimääräistä vuotta aikaa pidentää elämäänsä pidemmäksi kuin kaksi vuotta.


Jatkokysymys: "Kuka näin riskialttiita hoitoja haluaisi kokeilla? Kuka haluaa olla koehenkilö?"

Kuolemansairaat ihmiset, kuten tuli mainittua. Jos makaat sängyssä sairauden runtelemana ja sinulle tarjotaan radikaalia uutta hoitokeinoa kokeiltavaksi, mitä sinulla on menetettävänä? Olemme kaikki kuolemansairaita ja sairautta kutsutaan vanhenemiseksi. Radikaalit kokeelliset hoidot ja sairauden etenemistä hidastavat lääkkeet kuuluvat asiaan, jos ikääntyminen alkaa rutata kehoa kasaan. Mikäli lääkärit eivät voi radikaaleimpia kokeellisia hoitoja tarjota, silloin niitä haetaan muita reittejä pitkin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Huomaa että näiden aihepiirien kommenteissa unohdetaan järjestelmällisesti, ettei ketään pakoteta toimenpiteisiin elämänsä pidentämiseksi.

Jos törmäisin kävelylenkillä ihmiseen, joka seisoo sillankaiteella ja ilmoittaa aikovansa hypätä ja päättää elämänsä, kokisin velvollisuudekseni yrittää puhua hänet ympäri ja mahdollisesti hankkia hänelle apua. Mikäli päätös hyppäämisestä olisi syntynyt vapaaehtoisesti ja olisi siten tietoinen valinta, en voisi kaiketi päätöstä horjuttaa. Kuitenkaan se ei johtaisi siihen, että onnettoman itsemurhakandidaatin toteuttaessa aikeensa, hyppäisin perään kuoleman tarpeellisuudesta vakuuttuneena. Samalla tavalla kuin hyppääjä ei lähde kanssani kävelylle, elämisen tarpeellisuudesta vakuuttuneena.