Tämä tuli just

Halvaantunut kävelee jälleen. Yhdeksäntoista vuotta pyörätuolissa istuneen Korealaisen naisen selkärankaan siirrettiin kantasoluja ja kolmen viikon päästä nainen oli jo jaloillaan.

Olisipa Reeve näkemässä.

Muista syödä kapselisi

Huono ruokavalio johtaa huonoon käytökseen. Näin se on. Vähäinen ravinto johtaa vähäiseen älykkyyteen ja vähäinen älykkyys johtaa epäsosiaaliseen käytökseen. Syöttäkää lapsillenne rasvahappoja, niin niistä tulee kunnollisia kirjastossa käyviä nörttejä TV:n edessä makaavien pulleroiden sijaan (kuten siinä Prisman aivodokumentissa taannoin).

Vitamiinit ovat pohja, jonka päälle voi ryhtyä lisäilemään erityisaineita riippuen siitä haluaako edistää pitkäikäisyyttään, fyysisiä kykyjään vai henkisiä kykyjään. Henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut jättimäisten lihasten kasvattamisesta tai mieskunnon kohottamisesta. Pyrin enimmäkseen pitkään elämään, hyvinvointiin ja terveyteen. Antioksidantit ovat siis tärkein lisäys pohjan päälle. Tietysti jos olisi rajattomasti varallisuutta, niin voisi hankkia unelmapinon nootropiineja, mutta kun laskutkin pitää maksaa.

Mitä sitten syön? Nämä tuntuvat parhailta tällä hetkellä:

Multivita Plus – ihan perussettiä. Twinlabin Daily One voisi olla parempaakin, kunhan saisi multivitat syötyä loppuun.
Bio-Qinon Q10 – pieniä energiapommeja.
Omegat – jos Aira Samulin sanoo, että se on kovaa kamaa, silloin se on kovaa kamaa.
Vitamar – lisää omega-kolmosta.
Bio-Carnosin – Tohtori Tolosen karnosiinia söisi Tohtori Doomikin.
Karnitiini – Melkein kuin karnosiini, mutta ei sinne päinkään.

Teen niin, että lisään yhden aineen kerrallaan ja seuraan tapahtuuko mitään erityistä muutosta. Aloitin omegoilla, sitten lisäsin karnosiinin ja niin edelleen. Seuraavana lisäysvuorossa on alfalipoiini. Yleensä teen niin, että katson mitä pakkauksessa sanotaan ja mitä LEF sanoo, ja valitsen sopivan määrän näiden kahden väliltä. Otan siis käytännössä enemmän kuin pakkauksessa suositellaan. Vaikutukset alkaa huomaamaan vasta muutaman viikon käytön jälkeen, tai saattaa mennä pari kuukauttakin. Mitä pidempään käyttää, sen paremmalta näyttää. (Ehdotuksia otetaan vastaan).

Ginkgo bilobasta tulee lämmin ja jotenkin selkeän objektiivinen olo. Sopii näin talvikäyttöön. Vihreää teetä juon myös silloin tällöin (Drokk, sitä rooibosia pitäisi joskus lähteä ihan varta vasten kaupasta hakemaan). Aspiriinia olen ajatellut ryhtyä ottamaan "puoli-tablettia-silloin-tällöin" –vauhdilla. Melatoniinia voisin ryhtyä ottamaan sitten kun täytän 30, mutta sitä saa Suomessa vain reseptillä (ei, ei tässäkään rajoituksessa ole mitään järkeä. Hyödylliset aineet kielletään ja haitallisia saa kassan vierestä kuin karkkiautomaatista. Sairas maailma). Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ja tehokkaampia anti-ikääntymisravinteita alan käyttämään. [Vilkaiskaa tunnollisesti kapseleitaan ottavaa eläkeläispariskuntaa: Paul’s Regimen, Kitty’s Regimen.]

Yleensä ottaen elämä on parantanut selkeästi pillereiden avulla ja suunta on koko ajan ylöspäin. Olo on energinen ja mieliala on korkealla koko ajan. Keskittymiskyky on paljon parempi, reaktiot tuntuvat nopeammilta ja keuhkot tuntuvat kevyemmiltä. Muistikuvatkin näyttävät tarkemmilta. Joskus ennen tuntui siltä, että keho toimii minua vastaan, mutta nykyään raajat ovat tiukasti ojennuksessa. Keho ei vastustele yhtään, kun mieli käskee että ”Heti ylös sängystä”. Sängystä puheenollen seksihalut ovat vähentyneet olemattomiksi, mutta se johtunee enemmän ruokavalion hitaasta luisumisesta CRONin suuntaan (tästä varmaan lisää myöhemmin).

Kaikki aineet ovat vaarallisia, jos niitä syö liikaa. Täytyy muistaa ottaa huomioon mitä haittaa on siitä, jos EI syö mitään lisäaineita. Ei mitään uskallettu, ei mitään voitettu. Se jaksaa aina ihmetyttää, miten ihmiset voivat jatkuvasti rassata autoaan tai tietokonettaan, mutta eivät pidä minkäänlaista huolta omasta kropastaan. Firefox päivitetään tietokoneeseen heti, mutta ruokavalio pysyy Explorerina vuodesta toiseen. Välillä vielä ladataan tahallaan viruksia sisään, että varmasti menisi kone sekaisin.

Ja täytyypä vielä muistuttaa: pillerit ovat old-skoolia. Todella tehokasta olisi hoitaa keho kuntoon geenimuuntelulla ja nanoteknologialla tällaisen näpertelyn sijaan.


Linkkejä (samoja vanhoja)
The Owner’s Manual for The Human Body (PDF) – Ihmiskehon käyttöohjeet. Tästä on hyvä aloittaa.
Top 12 Most Important Supplements ja Top Ten Life Extension Drugs – Jos haluaa pidentää elämäänsä, näillä voi jatkaa. Lisäksi on tietysti CR-dieetti.
Supplements ja Nootropics & Brain Enhancers – Immortality Instituten lisäainefoorumit.
LEF Forum – Life Extension Foundationin foorumi.


If we change our lifestyle and start exercising more, stop eating fast foods, junk foods, processed foods, excessive sugar and salt, and eat four to six small meals a day using only certified organic fruits and vegetables, and only free-range beef and poultry then we may not need a dietary supplement. But, most of us live in the REAL WORLD not an IDEAL WORLD and probably don't have the time, money or desire to prepare and eat four to six nutritious meals every day. So, we take a high quality dietary supplement (this means micronutrients taken in addition to your meals) to insure we are receiving optimum nutrition...the key here is OPTIMUM versus adequate! An ounce of prevention is worth a pound of cure!
--
Most of the general population fits into the first category - survival. For example, people today still believe that the USRDA (United States Recommended Daily Allowance) is an upper or optimal limit for nutrition. This is not true. The USRDA is based upon the minimum amount of a nutrient needed for survival! For example, the USRDA for Vitamin C is 75mg. This amount is actually the minimum amount needed (with a margin for error built in) to avoid scurvy. Scurvy is a disease caused by a deficiency of Vitamin C. And you know what? It's working! How many people do you know suffer from scurvy? The problem is that 75 milligrams is not the optimum amount for good health.
- Are Nutritional Supplements Really Important?

Hiiripalkinto tuli

Ensimmäinen Methuselah Mouse Prize on nyt jaettu. Voittaja on tohtori Stephen Spindler, joka teki keski-ikäisistä hiiristä nuoria taas.

Fountain of Youth Discovered? Ask the Mouse!
Dr. Spindler's research was astounding because it began with mice that were in middle age. This research, first reported in Proceedings of the National Academy of Science achieved decisive increases of 15% average and maximum lifespan, AND was accompanied by significant early reductions of deaths from cancer. The fact that mice actually became younger was verified by genetic microarray analysis. Video showing that mice were more active and vibrant than their years can be found at http://www.biomarkerinc.com/html/video1-hi.htm

Keksisivät nyt äkkiä lääkkeen, joka imitoi CR-dieettiä, niin ei tarvitsisi nähdä niin paljon vaivaa syömisiensä tarkkailuun.

Lisätietoa
First Aging Reversal Prize Awarded
Cutting Calories at Any Age Could Lengthen Life

Toisaalla tapahtuu: maailman vanhin mies, Fred Hale, kuoli 113-vuotiaana viime perjantaina. Nyt maailman vanhimman elävän miehen kruunu on 111-vuotiaalla saksalaisella Hermann Dornemannilla. Naiset pitävät kuitenkin edelleen pitkäikäisyyden ennätyksiä hallussaan.

Osa koneistoa

Olen ollut viime aikoina liian tyytyväinen elämääni. Kaikki tuntuu sujuvan niin mutkattomasti. Elän kyllä muutenkin kuin Kulttuurissa noin psyykkiseltä kannalta, mutta fyysinen maailma on lähestynyt psyykkistä maailmaa jotenkin siihen malliin, että pitäisi hälytyskellojen jo soida. Olo on tuntunut ikuisesti nuorelta, vaikka tässä ei vielä ikuisesti nuori olekaan. Täytyisi olla varovaisempi ja epäillä enemmän, mutta hankalaksi menee, kun elämä tuntuu niin pirun hyvältä. Ehkä pitäisi vaihtaa vitamiineja.

Jatkuvalla kiireellä on varmasti osansa. Kalenteri on niin täynnä ettei koskaan ennen. Tunnen itseni hyödylliseksi, kun poljen jatkuvasti paikasta toiseen ja saan asiat hoidettua. Ja kaikki hoituu niin kätevästi. Olen kuin osa kellokoneistoa: minulla on päämäärä ja pääsen päämäärään, ja kaikilla on hyvä mieli.

Hyvähän se on kehua sillä, ettei minulla ole tarpeeksi ongelmia (siis tunnu olevan), kun muilla ihmisillä on ihan oikeita ongelmia. Ihmisiä kuolee ja sairastuu koko ajan ympäri maailmaa. Vaan kuinka paljon ihmiset välttyisivät ongelmiltaan, jos ryhtyisivät auttamaan muita? Muiden ihmisten (suurien) ongelmien ratkominen saa unohtamaan omat pikkuongelmat. Tai ne eivät ainakaan tunnu niin suurilta. Mutta ei kyllä pitäisi unohtaa omiakaan ongelmia – siis niitä ongelmia, joita ei näe, koska olo tuntuu niin ongelmattomalta muita ihmisiä auttaessa.

Vaikka koneiston osana toimiminen tuo tyytyväisyyttä, pitäisi yrittää jotenkin nousta koneiston yläpuolelle, jotta voisi luoda enemmän tyytyväisyyttä itselleen ja muille. Mitä enemmän tyytyväisyyttä saa, sitä hankalammaksi suuremman tyytyväisyyden tavoittelu tulee. Ei pitäisi tyytyä tähän tyytyväisyyteen. Olen miettinyt, että minkä asian itsessäni haluaisin säilyttää aina. Mitä en haluaisi ikinä muuttaa? Yksi asia on ainakin se, että en halua olla ikinä täysin tyytyväinen. Haluan säilyttää tämän epäilyksen tunteen, että jos polku näyttää liian kutsuvalta ja askel nousee liian kevyesti, se on varmasti joku juoni.

Mutta ei sitten pitäisi myöskään olla liian epäileväinen. Kollektiivi toimii parhaiten, jos jokainen on yksilö - jos jokainen olisi samanlainen, kollektiivi ei olisi yksilöä kummempi. Ei pitäisi pelätä harmoniaa ja yhteisymmärrystä. Jos asia on todellakin niin, että iloisesti samaan hiileen puhaltava porukka on oikeassa ja sinä yksinäisine epäilyksinesi väärässä, niin ei pidä jättäytyä ulkopuolelle vain siksi, että sinulla on halu olla aina vastarannan kiiski. Jos tarvitset liikaa suostuttelua, olet yhtä väärässä kuin jos suostuisit kaikkeen liian vähällä.

Päätän introspektiivisen tajunnanvirran nyt tähän.

Tuntui kummalliselta mennä kauppaan ostamaan tyhjää VHS-nauhaa. Oliko tämä nyt viimeinen ostamani VHS-kasetti? Saisivat kaverit hankkia uudenaikaisempia katselulaitteita.

Liian vähän aikaa

In a commencement speech of last year, Lewis Lapham mentioned a "French noblewoman, a duchess in her 80s, who, on seeing the first ascent of Montgolfier's balloon from the palace of the Tuilleries in 1783, fell back upon the cushions of her carriage and wept. "Oh yes," she said, "Now it's certain. One day they'll learn how to keep people alive forever, but I shall already be dead."
- http://sl4.org/archive/0411/10280.html

Kissat ja koirat

Lainauksia Paul Harrisonin sivulta ja blogista: Pfh’s blog.

Cats and Dogs
There are two basic roles in a human dominance hierarchy. The roles are not "dominance" and "submission", at least not precisely. To avoid the baggage those words hold, I'll instead use an animal metaphor:

Cat: Scratch my ear. Ex-cellent. Now I shall sit on you, do not move. Well done. Now feed me.
Dog: You called my name, I'm coming, I'm coming. Here I am! You threw a stick. Ok, I'll go fetch it. Here it is! That was fun!

The distinction is this: cats propose things to do, dogs either accept or veto these proposals. In a hierarchy, whenever two people talk one will play the cat and one the dog. In larger hierarchies someone in the middle of the hierarchy may play the dog or the cat depending on who they are talking to.
--
I don't know what form these systems would take, but peer-to-peer computer networks may provide some inspiration. Computer networks usually support only "client-server" interactions, in which the client machine initiates a request and the server machine responds. P2P software builds on top of conventional networks a virtual network of equals, in which computers play both client and server. P2P software must react swiftly to unexpected changes in the network, reassigning roles and responsibilites as necessary.

If society is to become more fluid, we will all first need to learn the habits and skills required for both the cat and dog roles, so that we can adopt either as necessary. How to teach these habits and skills is an interesting problem.

Dogs are problem posers
Every form of government we have tried has had cat leaders. Monarchy. Democracy. Fascism. Communism. Every form of government we have tried has been, well, really crap. The vision of a single person is not sufficient to run a country, or a multinational corporation or NGO, or a religion. It seems the one thing we haven't given tried is dog leadership. I reckon we should give it a go. Yes or no?

Over-clocking your body considered harmful
When slowing mentally, don't forcefully dismiss thoughts from your mind. Instead let them play out without giving them any extra energy. Take a back seat, as if watching a play. -- Slowing down can be a somewhat scary thing to do, and it has a distinct and peculiar sensation, as if allowing yourself to fall into the future.

Abnormal likeness
A child who talks about electricity pylons all the time is more likely to be thought oddly fixated than one who talks about horses or football teams.

Electronic Singing Tortoise – Ja lisäksi vielä loistava soittoääni kännykkään.

Kehä 2

On taas aika koskettavan runouden. Runot ovat siitä käteviä, ettei niistä nauttimiseen tarvitse tuhlata aikaa samalla lailla kuin vaikkapa fantasiaromaaneihin. Ne ovat tiivistä täytettä, vähän kuin ravintopillereitä: kaikki tärkeimmät vitamiinit pienessä paketissa.

Carl Sandburg: I Am The People, The Mob
W.H.Auden: The Fall of Rome
Sylvia Plath: Last Words
Dylan Thomas: And Death Shall Have No Dominion
T.S. Eliot: The Hollow Men

Runoudesta tulikin mieleeni, että pian on myös Halo 2:sen aika. Jos olen runouden suhteen äärimmäisen nirso, niin olen sitä myös pelien suhteen. Halo 2 jäänee ainoaksi peliksi, jonka ostan tänä vuonna.

Break in the sun till the sun breaks down

(Vasta)kulttuurin agentti

A good card magician knows many tricks that depend on luck--they don't always work, or even often work. There are some effects--they can hardly be called tricks--that might work only once in a thousand times! But here is what you do. You start by telling the audience you are going to perform a trick, and without telling them what trick you are doing, you go for the one-in-a-thousand effect. It almost never works, of course, so you glide seamlessly into a second try, for an effect that works about one time in a hundred, perhaps. When it too fails (as it almost always will) you slide into effect #3, which only works about one time in ten, so you'd better be ready with effect #4 which works half the time (let's say), and if all else fails (and by this time, usually one of the earlier safety nets will have kept you out of this worst case), you have a failsafe effect, which won't impress the crowd very much but at least it's a surefire trick. In the course of a whole performance, you will be very unlucky indeed if you always have to rely on your final safety net, and whenever you achieve one of the higher-flying effects, the audience will be stupefied. "Impossible! How on earth could you have known that was my card?" Aha! You didn't know, but you had a cute way of taking a hopeful stab in the dark that paid off. By hiding the "error" cases from view, you create a "miracle".

Evolution works the same way: all the dumb mistakes tend to be invisible, so all we see is a stupendous string of triumphs. For instance, over 90% of all the creatures that have ever lived died childless, but not a single one of your ancestors suffered that fate. Talk about a line of charmed lives!
- Daniel C. Dennett: How to Make Mistakes


In a drunken angry voice he proclaimed that the Finns have a compulsion to succeed but not by conventional means. Hot shit this year Finland is going to win the Eurovision song contest, and we will do it by sending a homo to sing a song about angels and demons having sex and of course they do not succeed and they slope off into the forest once again to get drunk and lick their wounds about being rejected and being no good.
- Tom Pöysti - How to be a success by making mistakes

Eloton ja elollinen

Eräs pätkä William James Sidisin kirjasta The Animate and The Inanimate on kummitellut mielessäni pitkään.

Occasionally, in moving pictures, in order to get an effect which cannot be obtained in actuality, such as a man going up a smooth vertical wall, the device of reversing the reel is used. In watching the picture produced by such a reversed reel, an apparently unnatural effect is noticed, though it is difficult to say what is so unusual about it. For instance, in one case, a motion picture represented a number of persons diving into the ocean from a high springboard and finding under the water something that frightened them. They were then represented as immediately jumping backwards out of the water on to the springboard. This last part of the film was obviously a reversal of the part representing the diving; but it was noticeable that there were circular water waves converging towards a center before anyone came to the surface, and, just as the waves came to the center to produce a big splash, the undercurrents brought the people to the surface while, instead of jumping, the picture represented them as being splashed by the water into the air. The people themselves, on the other hand, lost in this reversal all appearance of activity; around them the water and everything else was jumping and moving, they were being moved in a passive way, as though the water and springboard were living and they were dead.

Tässä kappaleessa on jotain hyvin häiritsevää, samalla tavoin kuin David Lynchin elokuvissa. Ei oikein pysty sanomaan, ollaanko tässä suuren viisauden äärellä vai löpistäänkö ihan tyhjänpäiväisiä. "Filmiä väärinpäin pyöritettynä näyttää siltä kuin hyppylauta olisi elossa ja uimahyppääjä kuollut". Samalla tavoin mieleen jäävä kohtaus oli yhdessä Tähtiportin jaksossa, missä natsit olivat ryhtymässä käyttämään tähtiporttia ja sotilaalle laitettiin sukelluspuku ylle. Jollakin tasolla se on ihan järkevää, että jos tähtiportti näyttää vedenpinnalta, laitetaan sukelluspuku päälle sinne mennessä, mutta kuva jää päähän kummittelemaan - sukelluspukuinen natsi lähdössä tutkimaan vierasta planeettaa.

Se on yhtä aikaa niin hölmöä ja nerokasta ja kummallista, etteivät aivot tiedä mihin lokeroon jutun laittaisivat. Juttua vain siirrellään edestakaisin osastojen välillä eikä se asetu mihinkään. Muut jutut löytävät paikkansa, mutta tällaiset hämärät unikuvat hyppäävät aina pinnan alta takaisin ylös ja elävät ihan omaa elämäänsä mielikuvituksen laidalla.

Pari kirjaa

The Scientific Conquest of Death – Esseitä rajoittamattomista elinkaarista. Immortality Instituten ensimmäinen kirja on saatavilla suoraan instituutista tai Amazonista, elektronisena kirjana tai print-on-demandina.

Kirjoittajina mm. Aubrey de Grey, Michael Rose, Robert A. Freitas, Ray Kurzweil, Marvin Minsky, Brian Wowk, Max More, Ben Best, Nick Bostrom… ja monia, monia muita. Alkupalaksi voi lukea Robert Freitasin esseen Nanomedicine, Natural Death, and the Quest for Accident-Limited Healthspans.


Muista myös James Hughesin kirja Citizen Cyborg:

"It seems every good science fiction universe features a bar full of humans and aliens in some distant spaceport. Sometimes the patrons of the bar are just barely tolerant of one another, and sometimes they are relaxed in their bizarre diversity. The scene appeals to us because we long for social spaces where people with wheels, and people who breathe ammonia and people with tentacles can all knock back their poison of choice, where everybody knows your name even if it's an unpronounceable microwave glyph. That kind of solidarity with a diverse and exciting community of sociable minds was prefigured in the earliest writings of liberal democracy, it inspired the integrationist utopianism of the civil rights movement and it will be fulfillment of liberal democracy's promise when we are able to drink there. The transhumanists are the ones at the door welcoming everyone in, trying to break up fights, and bouncing those who just can't behave. The human-racists are the ones insisting that the bar is for humans only, and normal-looking humans at that."