Häntäluu

Jokapäiväinen itsekehitysprojektini koki eilen pienen takaiskun (sic), kun ryhdyin iltalenkin päätteeksi venyttelemään tavallista reippaammin ja kolhaisin häntäluun pöytään. Istuminen normaalisti ei onnistu ilman ilkeää kipua tässä evoluution jäänteessä. Häntäluukipua sanotaan kokkygodyniaksi (aina sitä oppii uutta). Nykyäänkin lapset syntyvät vielä joskus pienen hännän kanssa ja se leikataan pois. Eräällä 12-vuotiaalla pojalla Indokiinassa häntä oli 22,9 senttiä pitkä, väittää Wikipedia. Olisi aika mielenkiintoista, jos ihmisillä olisi vielä häntä tallella ja sitä voisi käyttää kuin Marsupilami.

Mutta siis häntäluuvamma. Adopt, adapt and improve. Motto of the round table. Jos heitetään sitruunalla, tee sitruunamehua. Käännä heikkoudet vahvuudeksi ja niin edelleen.

Sain vammasta inspiraation kokeilla Älä Istu -päivää. Päätin siis viettää koko päivän seisaallaan, tai kyykyssä, kuten nyt kirjoitan tätä. Älä Istu -päivä on saanut minut arvostamaan mukavia nojatuoleja ja pehmeitä sohvia keksintöinä enemmän kuin ennen. Seisaaltaan syöminen, lukeminen ja television katsominen rasittavat jalkoja aika paljon. Ehkä tähän voisi tottua, jos harrastaisi useamman päivän ajan, mutta jääköön tällä kertaa yhteen päivään. Ei häntäluu enää niin kipeä ole. Tulipahan kokeiltua.

Ensi viikolla ajattelin alkaa lukemaan jotain kirjaa ylösalaisin. Ylösalaisinlukutaito voi tulla joskus tarpeeseen. Sitten voinkin istua kahvilassa kirja ylösalaisin ja kaikki luulevat minun vain esittävän lukevaa, mutta hahaa, luenkin oikeasti.

Parasta mennä pitkäkseen nyt.