Transhumanismi: esittely

Tämä kirjoitus löytyy paperimuodossa tuoreimmasta Humanisti-lehdestä nimellä "Transhumanismi – ikuinen siirtymävaihe".

Esiteltäessä transhumanismia uudelle yleisölle kannattaa aloittaa yksinkertaisista huomioista: homo sapiens, sellaiseksi kuin hän on evoluution tuloksena muotoutunut, ei ole ominaisuuksiltaan täydellinen eikä mikään kehityksen välttämätön päätepiste. Ei ole mitään syytä, miksi luonnon aloittama kehitys ei voisi jatkua.

Näistä huomioista seuraa, että meillä on käytettävissämme kaksi vaihtoehtoa: joko jatkamme kehittymistä sokean evoluution tahdissa tai ryhdymme yksilöinä aktiivisesti suunnittelemaan ja ohjaamaan omaa kehitystämme siihen suuntaan mihin haluamme. Transhumanistit valitsevat jälkimmäisen vaihtoehdon. He lähtevät liikkeelle ihmisen oikeudesta omaan kehoonsa ja tietoisuuteensa. Transhumanistien mielestä jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus parantaa itseään, kasvattaa mahdollisuuksiaan ja vaihtoehtojensa määrää.

Tämä ei ole mitenkään erikoista tai outoa, koska ihmiset parantavat itseään jatkuvasti monilla tavoin: opiskelemalla parannetaan tietoja ja taitoja, liikuntaa harrastamalla parannetaan kehoa, silmälaseja käyttämällä parannetaan näköä ja kuulolaitteella parannetaan kuuloa. Olisikin outoa, jos ihminen ei haluaisi kehittää ja muuttaa itseään; opiskelijat pysyisivät tietämättöminä ja näyttelijät kulkisivat aina arkivaatteissaan. Nykyaikana voimme korvata sydämen keinotekoisella, parantaa näköä laserleikkauksella, vahvistaa hauraita luita metallilevyillä tai asentaa proteesin katkenneen raajan tilalle. Olisi suorastaan epäinhimillistä, jos luiden vahvistaminen metallilla kiellettäisiin sillä perusteella, etteivät ihmisen luut saa olla normaaleja luita vahvempia.

Lähitulevaisuudessa ihmisten mahdollisuudet parantaa ja muokata itseään tulevat vielä lisääntymään hyvinkin radikaalisti, esimerkiksi bioteknologian, kyborgisaation ja nanoteknologian kautta. Voimme kenties liittää biologiseen olemukseemme uusia aisteja, raajoja tai sisäelimiä entisten lisäksi. Ymmärryksemme ihmisyydestä kasvaa, kun pystymme tiedostamaan kehomme ja mielemme tilan entistä tarkemmin. Voimme saavuttaa yhä pidemmän ja terveemmän elämän, kenties jopa pysäyttää vanhenemisen. Uusia teknologioita ei siis ole syytä pelätä tai kieltää, koska oikein käytettyinä ne vain lisäävät valinnan- ja yksilönvapautta.

Jokaisella teknologialla on tietysti omat vaaransa, eikä niitä tule käyttää harkitsemattomasti. Liiallinen optimismi on yhtälailla haitallista kuin liiallinen pessimismi. Uutta teknologiaa voidaan käyttää tappamiseen ja tuhoamiseen, kuten menneisyys meille opettaa. Tämän vuoksi transhumanistit korostavat rationaalisen riskien arvioinnin merkitystä teknologisessa kehityksessä, ja kehottavat jokaista ryhtymään aktiiviseksi toimijaksi passiivisen seuraamisen sijaan. Riskejä ei voi välttää yrittämällä kieltää tulevaisuutta tulemasta. Jos kehittyminen kielletään, vain lainrikkojat kehittyvät.

Voimme ajatella evoluutiota laivana, joka seilaa merellä sokeasti ja päämäärättömästi. Laivan pysäyttäminen ei onnistu eikä ratkaise mitään, joten transhumanistien mielestä jokaisen tulisi tarttua oman laivansa ruoriin. Satamia on monia ja meri on suuri; jokainen löytää varmasti itselleen sopivan kurssin. Kaikki virtaa, kuten Herakleitos sanoi aikoinaan. Antautuuko virran vietäväksi vai ryhtyykö ohjaamaan kulkuaan, se on yksilön henkilökohtainen päätös.

Transhumanismia on mahdollista katsoa monesta eri näkökulmasta. Yleisesti sen voidaan määritellä tarkoittavan filosofis-kulttuurillista liikettä ja ajattelusuuntausta, joka korostaa sovellettuun järkeen ja viisaasti ohjattuun teknologiseen kehitykseen sisältyviä mahdollisuuksia ennemmin tai myöhemmin ylittää useita ihmisen nykyiseen muotoon kuuluvia fyysisiä ja psyykkisiä rajoituksia. Transhumanismi on humanismin muunnelma tai laajennus, joka korostaa autoevoluutiota ja automorfismia - sitä, mitä ihmisestä voi tulla omien käsiensä kautta, kun hän tarttuu työkaluihin ja kääntää ne kohti itseään. Transhumanistin voidaan sanoa tarkoittavan ihmistä, joka on siirtymävaiheessa; siirtymässä kohti post-ihmisyyttä, fyysisesti ja psyykkisesti nykyisenkaltaiseen ihmiseen nähden ylivoimaista olentoa. Olentoa, joka voi olla monin tavoin inhimillisempi kuin ihminen.

Transhumanismi on nimensä mukaisesti jatkuvasti kehittyvä ja itseään korjaamaan pyrkivä ajattelusuuntaus. Voidaan jopa ajatella, että transhumanismi liikkeenä on vain ohimenevä siirtymävaihe, ja kun se on tehnyt tehtävänsä, se voidaan hylätä muiden historiallisten joukkoliikkeiden sekaan. Toisaalta voidaan myös ajatella transhumanismin olevan ajatonta, koska muutos on jatkuvaa: olemme koko ajan siirtymävaiheessa ja posthumaanit olennotkin ovat vain trans-trans-transhumanisteja. Molemmat näkökulmat ovat omalla tavallaan oikeita. Transhumanismi nykyisessä muodossaan ei tule säilymään muuttumattomana, eikä myöskään ihminen nykymuodossaan, mutta prosessi säilyy.

Suomen Transhumanistiliitto on vuonna 2003 perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää uuden teknologian avointa ja turvallista kehittämistä ihmisten hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien kasvattamiseksi totuttujen rajoitusten ylitse. Yhdistys toimii vuonna 1998 perustetun kattojärjestönsä World Transhumanist Associationin paikallisosastona.

Tänään ja huomenna

Singularity Institute For Artificial Intelligence on käynnistänyt pikakeräyksen otsikolla Today And Tomorrow. Jos olet koskaan harkinnut rahalahjoituksen tekemistä, nyt on aika tehdä se. Mikä tahansa summa on enemmän kuin ei mitään. Kaksi päivää aikaa. Juuri *sinun* lahjoituksesi on tärkeä.

Jos ajattelet, että "taidanpa antaa vasta sitten kun kaikki muutkin antavat", ajattelet väärin. Ajattelet kuin sivustakatsoja.

There's research in social psychology, starting in 1968 with a famous series of experiments by Latane and Darley, on the phenomenon now known as the "bystander effect". When more people are present at an emergency, it can reduce the probability that *anyone* will help. One of Latane and Darley's original experiments had subjects fill out questionnaries in a room when they began to add smoke. In one condition, the subject was alone. In another condition, three subjects were in the room. In the final condition, one subject and two confederate experimenters (apparently other students) were in the room. 75% of alone subjects calmly noticed the smoke and left the room to report it. When three subjects were in a room together, only 38% of the time did anyone leave to report the smoke. When a subject was placed with two confederates who deliberately ignored the smoke, the subject reported the smoke only 10% of the time. Other experiments in Latane and Darley's original series included the experimenter apparently breaking a leg and a student apparently having a seizure. In every case, the subjects who were alone reacted to the emergency faster than the subjects who witnessed the emergency in a group.

-- "Pluralistic ignorance" is the name that social psychologists give to group underreaction: When people in groups see an emergency, they look around to see if anyone else is responding. If no one else is responding, they assume it's not a real emergency. The problem is that *before* people have decided something is an emergency, they instinctively try to appear calm and unconcerned while they dart their eyes about to see if anyone else is responding - and what they see are other people appearing calm and unconcerned.

Älä ole sivustakatsoja. Älä katsele muiden katselijoiden reaktiota tilanteeseen. Älä keksi tekosyitä. Älä peruuta siksi, että olet vain "pieni sinä" tai siksi, että olet "suuri sinä". Katso mikä on tilanne ja ryhdy auttamaan. Kun *sinä* ryhdyt auttamaan, muutkin voivat viimein tajuta, että tässä on tosi kyseessä. Kumpi haluat olla - se yksi joka ryhtyi auttamaan vai ne kymmenen, jotka vain katsoivat vierestä?

Today And Tomorrow

Defy paralysis. Take the first step, and the second step will be easier. The scariest part isn't leaping onstage - it's standing up in the audience.

Viesti tulevaisuuden itselle

John C. Wright sai sydänkohtauksen, koki jonkinlaisen kuolemanrajakokemuksen ja pamahti uskoon. Aikaisemmin hän oli ateisti. Ikävä juttu. Kun joutuu auto-onnettomuuteen ja kolauttaa päänsä, alkaakin yhtäkkiä kokea mystisiä tunteita ja nähdä ufoja ja avaruusolennot tulevat kahville. Rakennusmies saa palkista päähänsä ja persoonallisuus muuttuu täysin; ahkerasta työmiehestä tulee laiska ja epäluotettava (kuten Phineas Cagen tapauksessa). On varmaan niitäkin, jotka kolauttavat päänsä ja muuttuvat uskovaisista ateisteiksi. Vai muistuuko kenellekään mieleen tapausta? Sodan aikana moni uskovainen kyllä muuttuu ateistiksi ilman kolaustakin. Poteroon saatetaan mennä uskovaisena, mutta kun touhua vähän aikaa katselee, niin kyllä siinä äkkiä paljastuu, ettei joulupukki tule tänä vuonna.

Minulle muistui mieleen eräs uni, jonka näin vuosia sitten. Joissakin unissa on niin vahvoja tunnelatauksia pikkuasioihinkin liittyen, että ne muistaa elävästi vuosienkin jälkeen. Tässä unessa oli eräs vanha nainen, joka oli kuollut. Ajattelin, että se oli joku sukulainen, jota en tuntenut. Ruumis makasi olohuoneen sohvalla ja koko suku istui mustissa vaatteissa tuoleilla. Se tuntui ihan normaalilta rutiinilta, että ruumis makaa sohvalla ilman arkkua ja muut vain istuvat ja katselevat toisiaan. Sitten yhtäkkiä ruumis avasi silmänsä ja nousi istumaan. Kaikki olivat ihan järkyttyneitä, että nyt on tapahtunut ihme ja ihminen on noussut kuolleista. Vanha nainen oli itsekin järkyttynyt, käveli ympäri olohuonetta ja vapisi. Joku kysyi: Millaista se on? Miltä se tuntuu? Nainen pysähtyi ja sanoi jotakuinkin tähän suuntaan: Se on pelkkää tyhjää. Siellä ei ole yhtään mitään. Koko juttu on yksi... suuri... valhe. (viimeiset sanat tulivat painotettuna ikään kuin elokuvissa, kamera lähestyi kasvoja, dramaattinen musiikki koveni ja tuulikone laittoi hiukset hulmuamaan). Tähän uni päättyi.

Wrightin kohtalo voi sattua kenelle tahansa. Se saattaisi todella tapahtua. Minä voisin saada sellaisen iskun päähäni, että alkaisin nähdä näkyjä ja uskoa ihan mihin sattuu. Kaikki se vähäkin rationaalinen ajattelu, mihin näillä nykyisillä liha-aivoillani pystyn, katoaisi olemattomiin. Pidän itseäni pohjimmiltaan aika tasapainoisena kaverina. Tykkään lueskella ja ajatella kaikenlaista omituista ja "elää reunalla", mutta varon silti aina menemästä liian kauas pimeälle puolelle. Tiedän, että pystyn pitämään itseni kasassa hankalissakin paikoissa, mutta silti – mitä tahansa voi sattua. Pari iskua liikaa ja koko systeemi voi mennä sekaisin. Ihmisaivot ovat niin heikkoa tekoa.

Jos minä joskus kolautan pääni ja alan suoltaa jotain kabbalaa, puhukaa minut ulos siitä. Jos ryhdyn uskovaiseksi, jotain aivoissani on mennyt pieleen.

Yksi hyvä syy kirjoittaa on se, että näin voi laittaa viestejä tulevaisuuden itselleen. Jos tulevaisuuden minäni tulee uskoon tai menettää muistinsa, hän voi ikään kuin palauttaa muistinsa omista kirjoituksistaan. Hajanainenkin palautus on parempi kuin ei mitään.

Viesti, jonka haluan lähettää itselleni kaiken varalta: Hei sinä tulevaisuuden minä. Jos tulit uskoon, se johtuu siitä että kolautit pääsi ja menit sekaisin. Tulit hulluksi. Et ole uskovainen, olet mielenvikainen. Näet hallusinaatioita. Menetit järkesi, yritä saada se takaisin. Jos et pysty siihen yksin, mene hoitoon. Sinulla on hommia tehtävänä, katso muistikirjastasi. Et halua olla hihhuli. Ihan oikeasti. Ajattele. Tai jos vajosit masennukseen, se johtuu vain jostakin aivokemiallisesta viasta. Masennuksesta ei ole mitään hyötyä, hankkiudu eroon siitä. Jos et suostu kuuntelemaan muita, kuuntele nyt edes itseäsi. Hoida itsesi kuntoon.

Toivottavasti pysyn pahimmassakin tapauksessa edes sen verran järjissäni, että pystyn ymmärtämään viestini.


Bonuslinkit
Personality Change in Captivity & Cults
Synthetic synesthesia – Aistihavaintojen sekoittamista tarkoituksella.

Just Letters – Siirtele kirjaimia kaikkien muiden mukana.

Rytmiä uniin

Pahis tekee kokeilua siirtyä Ubermanin polyphasiseen unirytmiin normaalin monophasisen eli kerralla pitkät unet –rytmin sijasta (tai biphasisen, eli yöllä melko pitkät unet ja päivällä lyhyet torkut).

Tarkoituksena on ottaa 25 minuutin torkut joka neljäs tunti. Kun elimistö on sopeutunut tähän, se siirtyy suoraan REM-uneen jättäen välistä muut univaiheet. Tämän pitäisi riittää. Internetistä löytyneiden kokemusten perusteella se myöskin on mahdollista. Suurin ongelma on luonnollisesti siihen siirtyminen. Suunnilleen seuraavat kymmenen päivää olo tulee olemaan kuin zombilla. Mutta kun siitä on päästy ohi, unentarve on vain kaksi ja puoli tuntia vuorokaudessa, ja silti hereilläoloaika pitäisi tuntua ihan virkeältä.

Seuraamme mielenkiinnolla miten päiväunilla pärjää. Toisille homma toimii, toisille ei; paljon riippuu geeneistä ja ruokavaliosta ym. Voi olla, että paras tapa on heittää tiukka aikataulu pois ja ottaa päivätorkkuja sen mukaan kuin itselle sopii. Liian pitkät unet (yli 8 tuntia) johtavat terveyden heikkenemiseen, samoin liian lyhyet. Pitkäikäisyyden kannalta sopiva määrä tavallista unta on noin 7 tuntia. Jos pystyy pitämään jonkinlaista päivätorkkurytmiä yllä tässä konservatiivisen unirytmin mukaan järjestetyssä maailmassa, se on aika kätevä juttu.

Mitä vähemmän nukkuu, sen enemmän ehtii elää valvetodellisuudessa. Toisaalta, mitä vähemmän nukkuu, sen vähemmän ehtii elää unimaailmassa. Parhaassa tapauksessa täytyisi pystyä hallitsemaan sekä unentarvettaan että uniaan – nukahtaa silloin kun haluaa ja tasan niin pitkäksi aikaa kuin haluaa, sekä nähdä juuri sellaisia teemaunia kuin tekee mieli. Tarkkaan ja tehokkaaseen unenhallintaan tarvitaan luultavasti tulevaisuuden teknologisia apuja. Siihen asti täytyy vain yrittää tulla toimeen nykyisillä ”pehmeillä” keinoilla, lääkkeillä ja itsekurilla.

Kaukaisessa tulevaisuudessa voi tietysti olla, että unet, virtuaalitodellisuudet ja tosimaailma sekoittuvat toisiinsa niin lahjakkaasti, ettei ole enää niin suurta merkitystä, pelaako sotapelejä unessa kuviteltuja hahmoja vastaan, virtuaalimaailmassa muita virtuaalihahmoja vastaan vai tosimaailmassa robotteja vastaan.


Linkkejä
Kuro5hin: Uberman’s sleep schedule
Wikipedia: Polyphasic sleep
Yahoo! Uberman group – Tukiryhmä Ubermaneille.

Polyphasic sleep experiment -blogeja löytyy Googlella.

Extralinkit
Sleepwalking Sex
Höyhensaaret
Floating

Tärkeydestä turhuuteen

Se oli John K. Clark, joka sanoi: "Mikään universumissa ei ole niin tärkeää kuin minun mielipiteeni. Ei mikään."

Olen Tommipommin ruumiismin kanssa samaa mieltä siitä, ettei ihmisten persoonallisuudella, koulutuksella, menneisyydellä tai suhteilla pitäisi olla merkitystä viestin kannalta: totuus on totuus ja sille on ihan sama kuuluuko se pikkulapsen vai asiantuntijan suusta. Viesti täytyy osata erottaa viestintuojasta. Luotettavimpaankaan viestintuojaan ei kannata luottaa sokeasti ja typerinkin poppikappale voi sisältää tärkeän sanoman.

Mutta koska viestintuojia (blogeja/ihmisiä) on niin paljon, ei kaikkia millään ehdi lukea, vaikka kuinka tekisi mieli. Olisi niin mielenkiintoista katsoa, miten eri persoonallisuudet käsittelevät ja yhdistävät tietoa, saman asian voi sanoa niin monella tavalla ja monesta näkökulmasta. Mutta koska elämä on lyhyt ja tärkeämpääkin tekemistä löytyy, ei näihin sivuseikkoihin ja persoonallisiin nyansseihin ehdi perehtyä. Täytyy keskittyä oleelliseen. On pakko tehdä valintoja. Tietosanakirja vai fantasiaromaani? Hyöty vai huvi? Valitsen vasemman, en voi erehtyä.

Kätevä peukalosääntö on valita ne lähetit, jotka ovat osoittautuneet luotettaviksi viestintuojiksi – ne blogit, joilla on historia; arkisto täynnä hyviä juttuja. Niiltä voi odottaa jotain oleellista tulevaisuudessakin. Sama periaate toimii lihallisessa elämässä: valitsemme ne ihmiset, joilla on arkisto täynnä hyviä juttuja siksi, ettemme yksinkertaisesti ehdi tapailla kaikkia. Jos olisi tuhansia vuosia aikaa eikä ihmislajin olemassaolo olisi niin kortilla, voisi lukea "turhempiakin" blogeja ja kirjoja.

Turhuuksien lukeminen, pelien pelaaminen, ajan tuhlaaminen elokuviin, ihmissuhdesotkuihin ja taideteoksien analysointiin osoittaa rikkautta. Hyödyttömät harrastukset sanovat: katsokaa, minulla on niin paljon aikaa ja rahaa, että pystyn tuhlaamaan sitä turhuuksiin; olen niin terve ja hyvinvoiva, että pystyn hakkaamaan huvikseni päätäni seinään. Kun ei tarvitse juosta tiikeriä pakoon, ajan voi käyttää skenen tuumimiseen.

Ajan kuluttaminen apinoiden hyvinvoinnin ajatteluun osoittaa, että ihmisellä on varaa ajatella niiden hyvinvointia. Mitä paremmin ihmisten asiat ovat, sitä enemmän pystymme järjestämään hyviä oloja eläimillekin; mitä paremmin minun asiani ovat, sitä enemmän pystyn ajattelemaan muiden asioita. Apinat eivät voi tuhlata aikaansa taiteesta puhumiseen, koska heidän täytyy metsästää banaaneja. Ihminen voi hankkia banaaninsa kaupasta ja käyttää loppupäivän blogien lukemiseen. Mitä pidemmälle kehitymme, sitä enemmän pystymme käyttämään aikaa turhuuteen; "olemattomiin" asioihin, virtuaalitodellisuuksiin todellisuuden sijaan, mielipiteisiin faktojen sijaan, henkilöihin asioiden sijaan.

Mutta valitettavasti emme pysty keskittymään täysillä turhuuksiin tänä päivänä. Meidän täytyy edelleen tehdä työtä, jotta saisimme nauttia turhuuksista. Tarvitsemme edelleen faktoja; ne ovat työkaluja ja peruspalikoita, joiden avulla rakennamme yhä syvemmälle kiertyvämpiä mielikuvitustodellisuuksia. Jos keskitymme pelkkään turhuuksista nauttimiseen, nautinto saattaa loppua turhan äkkiä. Juhlat päättyvät, kun akusta loppuu virta.

On siis joko säädeltävä turhuuden määrää tai opittava nauttimaan tärkeyksistä. Jos tärkeiden asioiden tekemisestä tekee itselleen viihdettä - kivan harrastuksen - se on kaksin verroin hyödyllistä sekä oman että muiden elämän kannalta. Faktojen lukemisesta voi oppia nauttimaan yhtä paljon kuin fiktion lukemisesta, kokeilkaa vaikka. Kannattaa nauttia tärkeistä asioista tänään, jotta ehtisi nauttia turhuuksista ja tuhlata aikaansa hyödyttömiin peleihin tulevaisuudessa. Toisaalta - jos pystyy nauttimaan sekä tärkeistä asioista että turhista asioista yhtälailla, ei sekään mikään dystopia ole.

Jokainen tietoisuus on ainutlaatuinen taidepläjäys. Jonakin kauniina tulevaisuuden päivänä (kun olen kenties biologisesti kuolematon ja omistan tehokkaammat aivot ja suuremman muistin) luen koko blogilistan lävitse sen sijaan, että joutuisin ajanpuutteen vuoksi tyytymään muutamaan harvaan ja valittuun. Jonakin kauniina päivänä minulla on aikaa puristaa virtuaalisesti kättä kaikkien maailman ihmisten kanssa pelkän oman heimoni sijaan.

Yritetään sätkytellä siihen päivään asti.


PS: Heräsin tänä aamuna siihen, kun kissa oksensi (ei minun kissani) ja tuumin, että kirjoitan tästä blogiin. Maailmaa syleilevä juttu.

Liian seksikäs kuolemaan

What would radical longevity mean? – Jamais Cascio pohtii pitkää elämää Worldchanging-blogissa.

What about relationships? While many marriages end in divorce, not all do. What does "til death do we part" mean when death may be centuries off? Can you imagine being with your current partner for another fifty years? Hundred years? Three hundred years? What if one of you wants the treatment and the other doesn't?

Minulle tällaisetkin kysymykset ovat melko merkityksettömiä, koska en aio hankkia pysyvää suhdetta. Harrastan vain vapaata rakkautta ja väliaikaisia sopimussuhteita.

Katso myös Jamaisin chat-haastattelu The Future of Life-Extension.

Matt Groening: Akbar and Jeff’s Cryonics Hut


Too Lazy To Die - ImmInst.org

Kommentit
Unohdettu Genesis @ 14:32:49 | 2004-10-13|
Onko sinulla erityisiä syitä vieroksua "pysyviä" suhteita (siis muita kuin erityisen hyvä tai huono flaksi)?

ps. Jos eläisin satoja vuosia haluaisin hankkia lapsia 100% varmuudella. Miksi jättäisin kokematta evoluution meihin syväkoodaamat kokemukset ja tunteet jos lasten kasvattaminen ei veisi suurta osaa elinvuosista kuten nyt? Lisäksi pitkäikäisenä minulla olisi ystävinäni (toivottavasti) monta sukupolvea jälkeläisiä, mikä olisi huiman siistiä. Huom, tällainen klaaniutuminen saattaa tulevaisuudessa olla hyvinkin hyödyllistä klaanin jäsenille.

Unohdettu Genesis @ 14:50:17 | 2004-10-13|
Jamaisin sivun kommenttiosastolta:

"Mortality is also a great way of getting rid of assholes, tyrants, and other tiresome people. Some of the extropian types I ran into at SF conventions . . . man, I'd hate to think of them being around forever."

Hehhehheh

Yksityisetsivä @ 15:56:32 | 2004-10-13|
>Onko sinulla erityisiä syitä vieroksua "pysyviä" suhteita (siis
>muita kuin erityisen hyvä tai huono flaksi)?

En minä sitä erityisesti vieroksu, minulla ei vain ole erityisiä syitä ryhtyä pysyvään suhteeseen. Ehkä se turvallisuus voisi olla hyvä syy, mistä kirjoitin joskus puolileikilläni, mutta ei oikeastaan muita. Joskus nuoruudessani kaipasin perinteistä pysyvää suhdetta, mutta taisin kasvaa ulos siitä.

Mutta kuten yleensäkin, en sulje mitään vaihtoehtoja pois. Perinteinen suhde sulkee pois muunlaiset suhteet, kun taas "vaihtoehtoinen suhde" ei sulje pois perinteistä suhdetta. Lisää valinnanvapautta, siitä taas on kyse.

Minä hankin ehkä mieluummin klooneja (tai robottikopioita) itsestäni, ovathan nekin jonkinlaisia jälkeläisiä. Olenko maininnut aikaisemmin unelmaani kloonirockbändistä? Soittaisimme varmasti hyvin yhteen. Jos The Clones -nimeä ei ole varattu, laitan sen bändini nimeksi.

Pidän koko ihmislajia omana klaaninani. Jotain kautta olemme kaikki sukua toisillemme. Tai ehkä meemisukulaisuus riittää, ei minun tarvitse välttämättä geenejäni siirtää eteenpäin. Tuhansien vuosien elinikä on kyllä pitkä aika, että mielipiteet ehtivät siinä muuttua kerran jos kolmannenkin.

>"Mortality is also a great way of getting rid of assholes, >tyrants, and other tiresome people. Some of the extropian >types I ran into at SF conventions . . . man, I'd hate to think of >them being around forever."

Jep, yksi hyvä syy miksi kaikkien tavisten kannattaisi ryhtyä elämän pidentämisen kannattajiksi: ette kai vain anna tällaisen porukan elää ikuisesti?

Teräsmies kuoli

Christopher Reeve sai sydänkohtauksen ja kuoli eilen, 52-vuotiaana. Pistää ärsyttämään tällainen touhu. Olisin niin mielelläni nähnyt miehen nousevan pyörätuolistaan (jossa joutui istumaan halvaantuneena vuoden 1995 hevosonnettomuuden jälkeen) ja heittävän sen järveen.

Seisoin kaupassa mehuosaston vieressä, kun kuulin uutisen radiosta ja jähmetyin paikalleni. Kuulin ensin, että kuollut oli Christopher Lee, mutta kun alettiin puhumaan halvaantumisesta niin karmea totuus valkeni. Leenkin kuolema olisi ollut kamala juttu, mutta jotenkin Reeven menehtyminen tuntui vielä pahemmalta. Draaman kaari teräsmiehestä pyörätuoliin ja rankka taistelu takaisin teräsmieheksi olisi ollut niin loistava juttu. Ei mene elämä niinkuin elokuvissa menee.


Had Mother Nature been a real parent, she would have been in jail for child abuse and murder.
- Nick Bostrom

Kolme lainausta

When you call yourself an Indian or a Muslim or a Christian or a European, or anything else, you are being violent. Do you see why it is violent? Because you are separating yourself from the rest of mankind. When you separate yourself by belief, by nationality, by tradition, it breeds violence. So a man who is seeking to understand violence does not belong to any country, to any religion, to any political party or partial system; he is concerned with the total understanding of mankind.
- J. Krishnamurti

We’ve got nothing to do with right-wing, left-wing or any other half-assed political category. If you work within the system, you come to one of the either/or choices that were implicit in the system from the beginning. You’re talking like a medieval serf, asking the first agnostic whether he worships God or the Devil. We’re outside the system’s categories. You’ll never get the hang of our game if you keep thinking in flat-earth imagery of right and left, good and evil, up and down.
- Illuminatus!: The Eye in the Pyramid

In Germany, they first came for the communists, and I didn't speak up because I wasn't a communist. Then they came for the Jews, and I didn't speak up because I wasn't a Jew. Then they came for the trade unionists, and I didn't speak up because I wasn't a trade unionist. Then they came for the Catholics and I didn't speak up because I wasn't a Catholic. Then they came for me -- and by that time there was nobody left to speak up.
- Martin Niemller

Odottamaton käänne

Tänään taivaalta satoi valkoisia hiutaleita. Ihmiset kutsuvat sitä ”lumeksi”. Mielenkiintoinen ilmiö. Hetken kuluttua hiutaleet sulivat pois. Ennustan, että lähitulevaisuudessa kohtaamme pienimuotoisen jääkauden, jota voimme kutsua vaikkapa "talveksi". Olisi hyvä varautua sen tuloon tekemällä etukäteisvalmisteluja, kuten hankkimalla kylmää pitäviä suojapukuja ja pitävämpiä renkaita maa-ajoneuvojen alle. Myös ylimääräiset pihalla lojuvat arvoesineet kannattaa siirtää sisätiloihin, sillä saattaa olla, että tätä valkoista töhnää kerääntyy maahan jopa niin paljon, että ne ovat vaarassa peittyä täysin. Skenaarion todentuminen ei ole aivan varmaa, mutta se kannattaa silti ottaa huomioon laskelmissa.

”Talvi yllätti autoilijat”, ”Talvi yllätti laivayhtiöt”, ”Talvi yllätti veneilijät”, ”Talvi yllätti tänäkin vuonna.”

Historia opettaa meille, etteivät ihmiset osaa varautua tällaisiin äkillisiin muutoksiin elinolosuhteissaan. Luullaan, että kesä kestää ikuisesti. Varautuminen aloitetaan vasta viime tingassa, kun tilanne on oikeasti päällä. Tällainen tulevaisuudesta piittaamattomuus johtaa usein turhiin ihmishengen menetyksiin, puhumattakaan materiaalisista vahingoista.

Näyttäisi kuitenkin siltä, ettei talven tuleminen aiheuta välitöntä vaaraa koko ihmislajin olemassaololle. Meillä on jo käytössä teknologia (mm. eristetyt asunnot ja lämpimät autot), jonka avulla pystymme ylläpitämään yhteiskunnan infrastruktuuria tämän kylmän kauden ylitse - itse asiassa talvi tulee suurella todennäköisyydellä päättymään jo muutaman kuukauden kuluttua, viimeistään ensi kesään mennessä.


In times of change, learners shall inherit the earth, while the learned are beautifully equipped for a world that no longer exists.
- Eric Hoffer

Näyttelijän tiekartta

Actor’s Web Log – Peter Malof pitää blogia näyttelemisestä.

Näytteleminen ja muut (ne vähemmän pehmeät) tavat muuntautua toisenlaisiksi olennoiksi ja persoonallisuuksiksi yhdistyvät mielessäni hyvin tiukasti toisiinsa. En tee myöskään suuria eroja ”normaalin” elämän enkä näyttelemisen välille. Joistakin se voi kuulostaa teennäiseltä ja keinotekoiselta (tai hämmentävältä ja vaaralliselta), etten suostu pysymään ”luonnollisessa” persoonallisuudessani, mutta yhteen hahmoon pysähtyminen on liian rajoittavaa. Ihmiset ottavat erilaisia rooleja tiedostamattaan tilanteen mukaan, mutta minä haluan tiedostaa ja valita omat roolini. Jos haluan olla avoin ja ulospäinsuuntautunut, teen itsestäni avoimen ja ulospäinsuuntautuneen, vaikka olisin "luonnostani" hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Jos satun vahingossa oopperaan, voin yksinkertaisesti päättää pitäväni oopperasta ja pitää siitä ihan oikeasti, vaikka se olisi täysin "luonnollisen" musiikkimakuni vastaista. Sillä ei ole väliä millainen minä olen vaan sillä mitä itsestäni teen.

Without getting into a big discussion about what it means to be a human being, let’s agree, for now, to define a being in what may be a limited manner. Think of a being in terms of its consciousness, its awareness. In an immediate sense (as opposed to an historical or, perhaps, spiritual sense), you are, moment to moment, whatever inhabits your consciousness. Much of the time (for many of us) our moments are filled with self-image. This strengthens our sense that we are, not only human beings, but very specific human beings. If, however, even for a very short moment, our consciousness (our awareness) is filled entirely with a tree that stands in front of us, for that short moment the tree defines our being. In other words, it’s the only thing that’s going on. While fully seeing the tree, there is only Tree-ness. There’s nothing else in the moment. So it's accurate to say that we have, in a very real sense, “become” the tree, even if for only a short time.

But what does this have to do with acting? Well, when we “become” the tree, a very interesting thing happens. The boundaries that define us as individuals are stretched beyond our limited perception of self. We allow ourselves to become more than ourselves. We include something beyond ourselves (in this case, a tree) in our sphere of reality. Similarly, actors who are effective at stretching their boundaries, broadening their awareness to include more than themselves, become larger individuals. We call this presence.
- Enlarging Your Boundaries – Part Two

Näyttelijäblogin ohessa on myös Malofin ilmainen nettikirja The Actor’s Roadmap.

I'm using the term "character acting" to apply to all "serious" acting because, no matter what the role, it's helpful to embrace the concept that a character must be built. The notion of building a character is not synonymous with false acting. In fact, if you don't build your character, consciously, as a manipulative artist, you are liable to harm the story.

Eilen huomasin erään perunalastumerkin mainoslauseen: Making Good Even Better. Varsin sopiva.


All the world's a stage, And all the men and women merely players: They have their exits and their entrances; And one man in his time plays many parts.
- William Shakespeare

Sairasta menoa

Nuhakuume iski. Täytyy merkitä muistiin. Olin viikonlopun ihmisten ilmoilla ilman tietokonetta ja tallustin ympäriinsä vesisateessa. Tarinan opetus: pysy sisällä ja vältä ihmisiä. Ihmiset levittävät tauteja. Jos otat ihmiskontaktin, käytä aina asianmukaisia suojavarusteita.

Ei pysty keskittymään muuhun kuin sairastamiseen. Eilen illalla makasin sohvalla ja tuijotin televisiota. X-Prize voitettiin, loistohomma. Armageddon oli yllättävän sympaattinen leffa. Makoisa mahtipontisuus upposi muutenkin herkässä tilassa. Bruce Willisin kyyneleetkään eivät naurattaneet. Maapalloa kohti tuleva kivi ja kehoa vaivaava tauti olivat yhtä houreisessa mielessäni. 65 miljoonaa vuotta sitten se tapahtui ja se tulee tapahtumaan uudelleen.

Sairastaminen on vähän kuin syntyisi uudelleen. Rutiini rikkoutuu, täytyy pistää aikataulut uusiksi, keskittyä pelkkään selviämiseen. Kaikki tapahtuu kuin sumun sisässä ja suurin unelma on työntää pää vesiämpäriin. Menen keittämään mehua. Palaan asiaan terveempänä.