4.12.04

Seonnut sydän

Olisi kätevää hankkia defibrillaattori kotikäyttöön. Esimerkiksi Philipsin HeartStart. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin sydämeen tulee sähköhäiriö. Ei sitä osaa odottaa. Se voi tulla ilman varoitusta, vaikka tuntisi olonsa terveeksi eikä olisi mitään aikaisempia ongelmia sydämen kanssa. Yhtenä hetkenä sitä hoitelee hommiaan iloisena, mutta sitten sitä onkin kammiovärinässä.

Vielä parempi olisi automaattideffa, deffaimplantti. ICD - Implantoitava defibrillaattori. Implantable Cardioverter Defibrillator. Silloin ei tarvitsisi toista ihmistä huolehtimaan seonneen sydämensä käynnistämisestä. Laite huomaisi vian ja antaisi täräytyksen, jos sitä tarvitaan. Luonto ei ole varustanut meitä tällaisella varakäynnistysjärjestelmällä, joten se on tehtävä itse. Kunhan koko, hinta ja käyttömukavuus saadaan sopiviksi, jokainen hankkii sydämelleen uudelleenkäynnistyslaitteen joko paidan tai ihon alle.

Sykemittari on toinen kätevä vempele. Jos osaa pitää etukäteen huolta siitä, että pulssi pysyy sopivissa rajoissa, ei defibrillaattorin tarvitse antaa shokkeja. Monesti tuntuu vain niin hankalalta vetäistä remmi rintakehän ympärille ja kostutella elektrodeja. Olisi parempi asentaa pysyvä sykeimplantti, joka antaisi aina äänimerkin kun lyöntitiheys menee liian kovaksi.

Autoissa on mittarit, turvavyöt ja airbagit. Ihmisellä pitäisi olla ainakin sykemittari ja automaattideffa. Lisäksi pitäisi olla nopeus- ja matkamittarit, sekä ravintomittari, joka laskisi kalorit ja vitamiinit sitä mukaa kuin ruokaa suuhunsa pistelee. Elinikämittari olisi myös hyvä olla. Silmänäytöltä voisi sitten seurata koko ajan tarkkoja lukemia.

Lisäksi voisi näkyä taitopisteet, osumapisteet ja mielenterveyspisteet. Koko hahmolomake oikeastaan. Siinä oppisi todella tuntemaan itsensä.


The place to improve the world is first in one's own heart and head and hands.
- Robert M. Pirsig

Ei kommentteja: