27.8.08

Digitaalista designer-huumetta

Digital Drugs - Digitaaliset huumeet ja lääkkeet ovat spekulaatiota, vaikka binauraalisia biittejä tarjoava "Digital Drug CD" kiertääkin verkossa, epilepsiaa sairastaviin voi vaikuttaa animaatiolla ja virtuaalitodellisuus auttaa kipuun.

Mutta entäpä jos olisi mahdollista käyttää uutta teknologiaa luomaan musiikillisia ja kuvallisia täsmäiskuja, joiden katselu ja kuuntelu aiheuttaisi ihmiskehossa samanlaisia vaikutuksia kuin vaikkapa modafiniili tai ekstaasi (jopa sivuvaikutukset mukaan lukien). Digihuumeet triggeroisivat aivot tuottamaan tiettyjä aineita. Tulisiko ne silloin kieltää kuten aineelliset huumeet? Niiden vaikutus olisi sama, vaikka väline aivan toinen. Audiovisuaalisia huumeita voisi ladata vertaisverkoista kuin elokuvia. Niitä voisi kopioida loputtomasti kavereille. Niitä ei tarvitsisi muuttaa fyysiseen muotoon, niitä voisi nauttia katsomalla YouTubesta. Nykyiset emotionaalisia vuoristoratoja tarjoavat elokuvat olisivat pelkkiä leluja verrattuna täsmällisiä vaikutuksia tarjoaviin digitaalihuumeisiin. Niitä voisi muokata tuottamaan hallusinaatioita ja unia, jotka olisivat parempia kuin elokuvat.

Digihuume olisi disruptiivinen musta joutsen, jollaista kukaan ei olisi osannut odottaa; teknologiaa ja tietämystä valmistamiseen ei vain olisi ollut tarjolla koskaan aikaisemmin historiassa. Päättäjät olisivat ihan pihalla siitä mitä tapahtuu, poliisit voimattomia; elokuvateollisuus, lääketeollisuus ja tavalliset huumekauppiaat olisivat hätää kärsimässä bisneksen murentuessa alta.
This demonstrates a serious flaw in current concerns about drugs: they are tied to the medium rather than the effects. A drug that causes addictive behaviour or wild hallucinations can easily be banned, while a computer game or meditation technique able to achieve the same states would not. Partially this focus on the medium is just because up until now this has always been the bottleneck: ban the chemical, and the effects cannot be achieved. But banning information (sounds, programs) is much harder to do and enforce, especially since it runs counter to many important rights such as freedom of thought and speech.

Ziggurat - Dubain pyramidikaupunkikonsepti.

Planet of the Hats (PDF)

2 kommenttia:

Alari kirjoitti...

Mielestäni olisi hyvä ajatus kokeilla järjestelmää, jossa olisi eri asuinkaupunkeja eri huumausaineista pitäville (samaan tapaan kuin seikkailupeleissä yleensä on aavikkokaupunki, vuoristokaupunki, viidakkokaupunki jne.). Transhumanisteille ja muille kokeilijoille olisi oma kaupunkinsa, jossa säännöt olisivat melko vapaat. Vastaavasti olisi tiukkapipokaupunkeja, joissa olisi kireämmät säännöt. Jälkimmäisiä voitaisiin käyttää myös vieroitushoidossa: jos olisi aihetta epäillä, että jonkin henkilön tapauksessa henkilö ei enää käytä kemikaalia, vaan kemikaali käyttääkin häntä, voitaisiin henkilö (lievää väkivaltaa käyttäen) siirtää tiukkapipokaupunkiin katkaisuhoitoon. Tietyn ajan kuluttua, kun olisi varmaa, että henkilöllä ei ole enää kemikaalia tai sen vaikutuksia elimistössään, häneltä kysyttäisiin

"Anteeksi, että puutuimme itsemääräämisoikeuteesi, mutta olimme huolissamme sinusta. Olimme huolissamme, että kemikaalin käyttö oli muokannut sinut joksikin, joka ei pystynyt lopettamaan kemikaalin käyttöä, vaikka miten kovasti olisit halunnutkin. Nyt kun olemme varmoja, että olet taas oma alkuperäinen itsesi, miten on? Haluatko palata takaisin sinne mistä sinut haimme, vai haluaisitko muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin, jossa voisit käyttää tai olla käyttämättä jotakin kemikaalia?"

Lisäksi "potilaalle"/tilapäisen huolenpidon kohteelle selitettäisiin, mitä ja miksi etua ja haittaa hänen tähän asti käyttämistään kemikaaleista on, jotta hän varmasti ymmärtäisi, mitä on tekemässä. Tämä siksi, että entiset riippuvaiset useammin eivät halua takaisin riippuvuuteen, jos heille on tehty selväksi riippuvuuden kaikki haittavaikutukset. Mielestäni ihmisten tulisi saada päättää vapaasti, mutta "vapaasti" tarkoittaa myös "ilman kemikaalien vaikutusta". Luonnollisesti ihmiset saisivat valita oman asuinkaupunkinsa, ja kiellettyjen kemikaalien salakuljetusyritys katsottaisiin vakavaksi rikokseksi ja yleisesti paheksuttavaksi teoksi: jos joku on ollut riippuvainen esimerkiksi heroiinista, ja on sittemmin muuttanut heroiini-kielletty-kaupunkiin, olisi väärin tyrkyttää hänelle heroiinia: hänhän voi aina halutessaan muuttaa heroiini-sallittu-kaupunkiin.

Niiden ihmisten, joita ei kiinnosta olla tekemisissä eri kemikaalien vaikutusten alaisten ihmisten kanssa, pitäisi mielestäni voida asua jossakin muualla. Itse muuttaisin asumaan kaupunkiin, jossa suorituskykyä parantavat ja terveyttä ylläpitävät kemikaalit on sallittu ja lähes kaikki muut kielletty, koska minua ei kiinnosta tavata känniääliöitä ja tupakoitsijoita.

Katkaisuhoitoon tulisi kuulua myös sosiaalinen ulottuvuus, jotta kemikaalien käyttäminen tai käyttämättä jättäminen sosiaalisen paineen vuoksi saataisiin loppumaan. Jokaisen tulisi toimia niin kuin itse parhaaksi näkee, ei niin kuin (esim. känniääliö)kaverit vaativat.

Yksityisetsiva kirjoitti...

Joo, tällaiseen Seasteading Institute periaatteessa pyrkii.

http://www.seasteading.org/