Elokuvaviihdettä

Niin joo, toissapäivänä näkyi viimeinen jakso Kohtalokas Pakkomielle -minisarjasta. Juoni oli odotetusti aukkoinen kuin reikäjuusto, vaikka jonkin verran mukavaa dialogia olikin saatu sotkettua sekaan. Loppuratkaisu oli niin älytön, että piti ihan ääneen nauraa.

”Uploadasin itseni ja osaan nyt kävellä!”
”No me tästä lähdetäänkin sitten kotiin.”

Tämän tyyppisissä ohjelmissa ihmissuhdelöpinät ovat aina tärkeimpiä, vain kulissit vaihtuvat. Kulissit olivat tällä kertaa mielenkiintoiset, mutta olisin mieluummin katsonut hyvää dokumenttia kulisseista kuin huonosti käsikirjoitettua draamaa. Kubrick-dokumentit tulivat sopivasti sarjan perässä, joten oli tuplasti motivaatiota olla TV:n ääressä sunnuntai-iltaisin. Hohto ja Kellopeliappelsiini ovat suosikkejani Kubrickin tuotannosta.

Toinen elokuvamestari David Lynch haluaa transsendentaalista meditaatiota kouluihin, jotta oppilaat pääsevät eroon stressistään. Viime vuonna Lynch ehdotteli, että pitäisi rakentaa meditointipalatseja ympäri maata. Itse kun harrastan meditointia myös (siis ihan tavallista mietiskelyä, ei mitään transsendentaalista tilutusta), niin miehen visiot kuulostavat aika rennoilta. Suomenkin kirkot voisi muuttaa rauhallisiksi meditointipalatseiksi ja unohtaa sen väkivaltaisen jeesuslöpinän.

Lynchin tuotoksista suosikkejani ovat Twin Peaks ja Mulholland Drive.


"To me, a detective is the most magical type of character, because mysteries are to me the greatest thing. Puzzles and things like this are thrilling, clues, things like finding money. Everything is a mystery and we're all detectives. Even scientists are detectives and they're all looking for clues to solve the big mystery. There are so many detectives going around, and so many mysteries."
- David Lynch