Lohikäärmesatu

"Science and technology revolutionize our lives, but memory, tradition and myth frame our response."
- Arthur Schlesinger, Jr.

Analyyttiset esseet selittävät todellisuutta. Tarinat ja sadut puoleastaan matkivat todellisuutta. Tarinat ja esimerkit jäävät paremmin ihmisten mieleen kuin puhtaat, kasvottomat faktat. Olemme luonnoltamme sellaisia, että saamme mielihyvää kuunnellessamme mehukasta juorua tai hyvää tarinaa. Tarvitsemme kontekstia ja esimerkkejä elävästä elämästä, koska otamme vastaan uutta tietoa liittämällä sitä vanhoihin kokemuksiin. Yksinkertainen, suoraan tunnehermoihin iskevä tarina on helpompi ottaa omakseen kuin monimutkainen, tunteeton ja looginen kuvaus maailman toiminnasta.

Tarina on propagandatyökalu, jota voi käyttää hyvään tai pahaan. Kun asioita selitetään lapsille, käytetään tarinoita. Pienille lapsille voi uskotella, että joulupukki on olemassa, mutta isommat lapset kaipaavat isompia satuja. Isompien lasten satuja kutsutaan esim. uskonnoiksi. Tarina Atlantiksesta, Isojalasta, Jeesuksesta tai lohikäärmeestä voi elää satoja tai tuhansia vuosia, mutta tarinan vetoavuus ei tee tarinasta totta. Star Trekit ja Star Warsitkin ovat vain vain tarinoita, mutta niiden luomat myytit vuotavat todellisuuteen ja luovat todellisuutta. Lapsena katsotut ohjelmat saavat aikuisen ryhtymään astronautiksi tai suunnittelemaan vempaimia, jotka muistuttavat noiden sarjojen laitteita.

Kaikki tietävät, että juttu muuttuu edetessään ihmiseltä toiselle. Tätä ovat varmasti kaikki kokeilleet lapsina. Ensimmäinen kuiskaa jotain toisen korvaan, toinen kuiskaa kolmannelle ja niin edelleen – kunnes jonon viimeinen kertoo mitä kuuli ja juttu on muuttunut matkalla aivan erilaiseksi. On silkkaa itsepetosta kuvitella, ettei tämä yksinkertainen kuiskailu päde Isojalkaan tai Jeesukseen. Tuhannen vuoden aikana tarinoita ehditään paisutella niin paljon, että seitsemän yhdellä iskulla tarkoittaakin kärpästen sijasta jättiläisiä.

Dave Pollard kertoo How to Save the World –blogissaan, että hyvä tarina on kuin lahja. Hyvällä tarinalla on viisi tunnusmerkkiä (ja nämäkin ovat muuttuneet hieman matkalla blogista toiseen):

1. Evokatiivisuus – hyvät tarinat synnyttävät älyllistä tai emotionaalista vastakaikua lukijassa.
2. Siirtäminen – hyvät tarinat vievät lukijansa toiseen paikkaan ja toiseen aikaan.
3. Vakuuttavuus – hyvät tarinat saavat aikaan muutoksen ajattelussa tai havaitsemisessa.
4. Muistettavuus – hyvät tarinat jäävät kummittelemaan lukijan mieleen.
5. Hyödyllisyys – hyvät tarinat tekevät lukijan elämästä mielekkäämpää.

Pollard kertoo myös Jack Kentin kirjoittamasta ja kuvittamasta tarinasta There is No Such Thing as a Dragon. Se kertoo pojasta, joka löytää pienen lohikäärmeen sängystään. Hän leikkii lohikäärmeen kanssa, kunnes äiti sanoo, ettei lohikäärmeitä ole olemassa. Niinpä lohikäärme jätetään huomioimatta ja se saa kasvaa rauhassa, kunnes se on talon kokoinen ja päätyy juoksemaan katuja pitkin talo selässään. Lopulta perheen on pakko huomata, että lohikäärme on olemassa ja tämän jälkeen se kutistuukin takaisin pikkuruiseksi. Pojan viimeiset sanat ovat: ”Ehkä se vain halusi tulla huomatuksi.”

Jos lohikäärmettä pidetään uhkana, reaktio on pelko. Jos sitä pidetään mahdollisuutena, reaktio on toivo. Molemmissa tapauksissa lohikäärme täytyy ensin huomata. Jos sen jättää huomioimatta ja työntää päänsä pensaaseen, se kasvaa ja kasvaa kuin maksamaton lasku. Jos sen huomioi ja päättää tehdä asialle jotain, täytyy ottaa lohikäärmeestä henkilökohtainen vastuu.

Ja tämän alustuksen jälkeen menet lukemaan Nick Bostromin opettavaisen lohikäärmetarinan The Fable of the Dragon-Tyrant.


Imagine that the Nazis had 'won' WW2. Do you think today we would be, most of us, angry and ready to overthrow the Thousand Year Reich? We wouldn't. The opponents would have been exterminated and the rest of us brainwashed to believe that aryans are 'naturally' the master race, and that corporatism (that's what Mussolini called the complete integration of corporate and government power and the suppression of opposition to it via a ruthless police state, before the historians renamed it fascism) was necessary to the order and good government of society. The education system would have taught us, elite and masses alike, stories that reinforced the rightness of this status quo, and ensured our obedience, our subservience to the powerful, our fear of scarcity if we didn't conform, our inability to imagine any other way of living.
- Dave Pollard, Writing our New Story