Ominaisuus, bugi vai innovaatio?

Vanha sanonta kuuluu, että tarve on keksinnön äiti. Useimmiten se vain on juuri päinvastoin: keksintö on tarpeen äiti. Monetkaan ihmiset eivät tienneet kaipaavansa digikameraa tai kännykkää ennen kuin niitä sai kaupasta. Kävellessä ei tullut mieleenkään, että voisi hypätä hevosen selkään ja matkustaa nopeampaa; hevosen selässä ei tullut mieleen, että polkupyörälläkin voisi ajaa; polkupyörän selässä ei tehnyt mieli keksiä moottoripyörää; moottoripyörän selässä ei tullut mieleen haluta lentävää autoa tai rakettireppua. Kun yhteen tapaan oli tottunut, toista ei ymmärtänyt kaivata eikä kehittää. Vanha tapa riitti, joten ei ollut syytä ”ylitehdä” asioita.

Elinikää pidentävien tekniikoiden ja lääkkeiden kanssa on sama juttu: ihmiset eivät ymmärrä haluta 200 vuoden elinikää ennen kuin sellaisen saa apteekista. Ja koska suurin osa ihmisistä ei sitä ymmärrä vielä haluta, kehitys kulkee etanavauhdilla. Kun nykyihminen katsoo itseään, hän näkee noin 70-80 vuotta kestävän kehon ja pitää sitä ihan riittävänä. Hän ei pidä sitä ongelmana; hän näkee ruumiin romahtamisen ominaisuutena eikä bugina. Hän ei välitä kaivata parempaa vaan tyytyy siihen mitä saa.

Vasta sitten, kun hän näkee jonkun toisen elävän pidempään ja terveempänä, alkaa päässä raksuttaa ajatus omankin elämän pidentämisestä. Oman systeeminsä vian huomaa vasta sitten, kun joku tuo markkinoille innovatiivisemman systeemin. Vasta kun Gmail tarjosi gigan sähköpostitilaa, alkoivat asiakkaat ja muut mailipalvelut hypätä kelkkaan - eihän se pari megaa ollut mistään kotoisin; siihen vain oli tyydytty ja totuttu, kun kukaan ei tarjonnut parempaa. Gigan kanssa on tulevaisuudessa sama juttu: ei se riitä mihinkään, kun videopätkiä ja pelejä aletaan lähettää mailien ohessa. Jos Gmail ei ala vuoden-parin kuluttua tarjoamaan vähintään sataa gigaa, joku muu tarjoaa.

Sama juttu avaruudenkin kanssa - ihmiset miettivät, että eihän siellä mitään ole, ihan tylsä paikka, miksi minä sinne haluaisin? Miksi Kuuhun tai Marsiin pitäisi mennä, eihän siellä ole mitään. Tällainen osoittaa taas mielikuvituksen puutetta.

Ei kai siellä ole mitään, kun kukaan ei ole sinne mitään tehnyt!

Asiat hyväksytään sellaisina kuin ne ovat eikä mietitä mitä niistä voi tulla. ”Äiti, keksi sinä jotain tekemistä, kun minä en keksi mitään”. Vasta sitten, kun avaruusasemalla kuvataan ensimmäinen pornoleffa tai Marsissa järjestetään kraateriralli planeetan ympäri jättimäisillä rekka-autoilla, alkaa uutuus kiinnostaa. Vasta sitten tulee mieleen, että tätähän minä todella halusinkin. Suuri enemmistö ryhtyy äänestämään jaloillaan vasta sitten, kun tulevaisuus iskee päin naamaria.

Sitä ennen ihmiset nähdään vain sellaisina kuin he ovat eikä mitä heistä voi tulla.

Onko käynyt mielessä, että jos voisit palata 80-luvulle, alkaisit sijoittaa rahojasi kännyköihin kumisaappaiden sijasta? Ajattele sitten, että eläisit nyt vuotta 2050 ja katselisit taaksepäin vuoteen 2004 mietiskellen mihin olisi kannattanut silloin sijoittaa. Se ei olisi mikään suuri juttu, jota kaikki ihmiset silloin halusivat. Se olisi jokin alkutekijöissään oleva pieni juttu, jota enemmistö ei vielä edes ymmärtänyt haluta: elinikää pidentävä geeniterapia, oma nanotehdas, lentävä robottirullatuoli, telepatiaimplantti, avaruushissi, seksiandroidi, virtuaalitodellisuus tai ystävällinen tekoäly.

Tai jos pystyisit matkaamaan ajassa taaksepäin 1800-luvulle ja alkaisit sijoittaa rahaa, aikaa ja vaivaa ”eläviin kuviin”, vaikuttaisit aikalaisten mielestä hieman hassahtaneelta. ”Eläviä kuvia? Kuka niiden näkemisestä muka maksaisi, näkeehän oikeaa elämää ilmaiseksi kadulla!”

Mars ja Kuu ovat autioita paikkoja, mutta se on niiden etu eikä heikkous. Ne ovat tyhjiä vihkoja, joihin voi kirjoittaa mitä tahansa. Marsiin voi pistää pystyyn aurinkokunnan suurimman golfkentän, kaivaa tunneliverkoston, rakentaa hiekkalinnahotellin tai kupolikaupungin tai jonkin muun megastruktuurin, tai terraformata koko pallon. Tarvitaan vain visio ja pitkän linjan suunnitelma, minkä jälkeen voi kävellä takaperin nykyaikaan ja katsoa, mitä voi tehdä jo tänään. Ensin lisää elinikää ja avaruushissi, sitten muodikas turistikohde Kuuhun ja ennen pitkää toiminnan laajennus Marsin tasangoille. Ja se on vasta alkua.

Täytyy haluta sitä tuntematonta tulevaisuutta, jota emme vielä ymmärrä haluta; jota haluaisimme, jos olisimme viisaampia, tietäisimme enemmän ja ajattelisimme asioita pidempään. Temppu on siinä, että oppii näkemään ongelmia siellä missä niitä ei ole. Kun katsot kahden puun väliin ripustettua riippumattoa, älä näe sitä valmiina ratkaisuna vaan ongelmana. "Kaksi puuta? Pitäisihän yhdenkin riittää!" Katso ympärillesi ja katso itseäsi. Ala nähdä tavalliset, arkipäiväiset asiat ongelmina, jotka täytyy ratkaista. Katso autoasi tai taloasi ja näe se bugina äläkä ominaisuutena. Näe normaali elämäsi vikana, joka täytyy korjata.

Ja yhtäkkiä sinusta on tullut innovaattori.

Mutta minähän olen elämääni tyytyväinen, mikä tässä on ongelmana? Ongelmana on juuri se, että tyytyväisyys estää sinua näkemästä ongelmia, jotka näkisit selkeästi, jos eläisit pidempään, tietäisit enemmän ja ajattelisit asioita pidempään. Jos olet onnellinen, etsi ongelmia. Kun olet tyytyväinen, hankkiudu vaikeuksiin. Kerjää verta nenästäsi ja korota panoksia. Jos ikuinen elämä onnellisena tuntuu tylsältä, ongelmasi ei ole ikuinen onnellinen elämä (ja ratkaisu siihen kuolema); vaan ongelmasi on tylsyys - ja sinulla on ikuisuus aikaa ratkaista ongelma.

Ja yhtäkkiä sinulla riittää tekemistä ikuisiksi ajoiksi.


If I accept you as you are, I will make you worse; however if I treat you as though you are what you are capable of becoming, I help you become that.
- Johann Wolfgang Von Goethe

Love requires that we see beyond the flaws that live within the children we teach. Love requires that we see what they can become.
- Richard Sagor

Kommentteja
Jussi @ 16:52:51 | 2004-06-30|
Ikuinen onnellinen elämä kuulostaa minusta ihan hyvältä. Ongelma on vaan siinä, että jotkut tyhmät innovaattorit menevät keksimään traktorin, eikä kukaan enää osaa arvostaa minun heppavetoista auraani...

On tärkeää ymmärtää miksi osa ihmisistä vastustaa muutosta ja (moraalisena ihmisenä?) ottaa tämä myös huomioon omassa toiminnassaan.

Eikä aina kannata tavoitella kaikkea heti. Jos esim. 60-luvun järjettömään kuun "valloitukseen" ei olisi tuhlattu kaikkia rahoja, oltaisiin niitä voitu käyttää paljon tuotteliaampaankin tutkimukseen. Kyllähän sen kuun kerkeää valloittamaan myöhemminkin - ja murto-osalla alkuperäisistä kustannuksista.

Markku @ 11:33:40 | 2004-07-02|
Tuo avaruudenvalloitusmania on kyllä yksi tyhmimmistä päähänpinttymistä, joihin voidaan rahaa tuhlata. Toisten taivaankappaleiden hyötykäyttöön vaaditaan sellaista teknologiaa, jota ole olemassa vielä luultavasti 100-200 vuoteen. Luultavasti tarvitaan vahvaa nanoteknologiaa, jotta ei tarvitsisi kuljettaa Maasta hirvittävän kalliisti tonnikaupalla välttämättömiä tarvikkeita ja jotta osa raaka aineista ja välttämättömät tarvikkeet voidaan itse tuottaa paikan päällä. Nykyistä huomattavasti parempaa tekoälyä tarvitaan robottien ohjaamiseen ainakin kaikkialla Kuuta kauempana, jossa radioviestien hitauden takia minkäänlainen kaukoläsnäolo ei tule kysymykseen. Älyn algoritmisesta esittämistavan kehittämisessä ei ole päästy kunnolla alkuunkaan, vaikka on 30 vuotta sitkeästi yritetty. Mooren lakikaan ei tässä asiassa suoraan auta.

Tuhlatkoon kiinalaiset vain rahojaan miehitettyihin avaruuslentoihin ihan niin paljon kuin haluavat. Niihin ei oikeasti ole tarvetta kuin vasta joskus kaukaisessa utooppisessa tulevaisuudessa. Siihen asti miehittämättöimstä avaruuslennoista saadaan samalla rahalla kertaluokkia enemmän hyötyä.

Yksityisetsivä @ 16:08:27 | 2004-07-02|
Mutta täytyy ottaa huomioon eksistentiaaliriskit. Meillä on tällä hetkellä kaikki munat samassa korissa, ja jos korille tapahtuu jotain, koko suku menee samassa rysäyksessä. Olisi hyväksi levittäytyä muille planeetoille mahdollisimman nopeasti ja jakaa riskejä. Ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että "onhan tässä aikaa ja ei kai tässä mitenkään käy, kun asiat ovat tähänkin asti sujuneet".

Ja juuri tämän takia kannattaisi kehittää sitä vahvaa tekoälyä ja vahvaa nanoteknologiaa mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti. Koskaan ei tiedä mistä musta joutsen iskee. Täytyy hoitaa homma niin, että tarvittavan teknologian aikaansaamiseen menee mieluummin se 100 vuotta kuin 200 vuotta, tai mieluummin 10 vuotta kuin 20 vuotta.


"The greatest flaw in the commission's mandate, regrettably, mirrors one of the greatest flaws in modern society: it does not understand risk. The focus of the investigation should not be on how to avoid any specific black swan, for we don't know where the next one is coming from. The focus should be on what general lessons can be learned from them. And the most important lesson may be that we should reward people, not ridicule them, for thinking the impossible. After a black swan like 9/11, we must look ahead, not in the rear-view mirror."

http://www.edge.org/3rd_culture/taleb04/taleb_indexx.html

Markku @ 16:43:47 | 2004-07-02|
Minun pointtini onkin juuri se, että resurssien tuhlaaminen avaruuskilpailuun nykyisellä surkealla teknologialla, on tuhlausta, joka ei millään tavalla edistä avaruustutkimukselle ja -matkailulle asetettuja pitkän aikavälin tavoitteita vaan todennäköisesti jopa jossain määrin toimii niitä vastoin. On aivan totaalista ja vahingollistakin haihattelua yrittää perustella miehitettyjä Mars-lentoja seuraavan 50-100 vuoden aikana vedoten "eksistentiaaliriskeihin".

Yksityisetsivä @ 19:17:20 | 2004-07-02|
Eli olemme samaa mieltä siitä, että resursseja täytyisi käyttää paremman teknologian kehittämiseen, ja tätä parempaa teknologiaa tulisi käyttää avaruuden valloitukseen. Sinusta vain on haihattelua olla huolissaan siitä, että olemme tällä hetkellä kaikki juuttuneet samalle pallolle ja vailla teknologiaa, jolla päästä pois. Minusta se on riski.

Jussi @ 13:12:07 | 2004-07-05|
Totta kai se riski on olemassa, mutta kuten sanottua, tuhlaamalla rahoja hyödyttömään avaruusmatkailuun vain kasvatamme tätä riskiä. Nämä rahat voitaisiin käyttää paljon paremmin uuden teknologian kehitykseen jonka avulla avaruusmatkailu voitaisiin myöhemmin todella aloittaa.

Ja toisaalta luulisi sinun singulariteetistä pauhaavana ymmärtävän, että seuraavan 100-200 vuoden aikana tapahtuva kehitys on niin valtavaa, että todennäköisyys esim. meteoriitin aikaan samaan ihmiskunnan tuhoon on lähes olematon. Jo sekin vaihtoehto, että ihmiskunta "kutistuu" niin pieneksi, että leviäminen tulee tarpeettomaksi, on minusta paljon todennäköisempää.

ps. Miksi singulariteettiä kutsutaan singulariteetiksi? Mitä singulariteettistä (viitaten matematiikkaan ja fysiikkaan) ekponentiaalisessa kehityksessä on?

Yksityisetsivä @ 19:17:37 | 2004-07-06|
>Totta kai se riski on olemassa, mutta kuten sanottua,
>tuhlaamalla rahoja hyödyttömään avaruusmatkailuun vain
>kasvatamme tätä riskiä. Nämä rahat voitaisiin käyttää paljon
>paremmin uuden teknologian kehitykseen jonka avulla
>avaruusmatkailu voitaisiin myöhemmin todella aloittaa.

Aivan, mutta kuka sanoo, että "tänään teknologia on viimeinkin niin kehittynyttä, että voidaan lähteä avaruuteen"? Teknologinen kehitys ja avaruuden valloitus tapahtuvat käsi kädessä ja syöttävät toisiaan. Ei ole määritelty mitään rajaa, että tämän keksinnön jälkeen lähdetään. Minun mielestäni kannattaisi lähteä mieluummin vähän liian aikaisin kuin vähän liian myöhään.

>Ja toisaalta luulisi sinun singulariteetistä pauhaavana
>ymmärtävän, että seuraavan 100-200 vuoden aikana tapahtuva
>kehitys on niin valtavaa, että todennäköisyys esim. meteoriitin
>aikaan samaan ihmiskunnan tuhoon on lähes olematon. Jo sekin
>vaihtoehto, että ihmiskunta "kutistuu" niin pieneksi, että
>leviäminen tulee tarpeettomaksi, on minusta paljon
>todennäköisempää.

Meteoriitti on pieni riski, mutta sitä on hyvä käyttää esimerkkinä riskistä sen konkreettisuuden vuoksi (ja riski se on pienikin riski). Suurempia riskejä ovat ultrateknologiaan liittyvät riskit, joiden vuoksi olisi tosiaan hyvä tehdä varmuuskopioita ihmiskunnasta ja sijoittaa ne eri paikkoihin.

Minusta "collapsarity" eli ihmiskunnan kutistuminen pieneen tilaan tapahtuu yhtä aikaa laajenemisen kanssa. Turha valita, jos voi tehdä molemmat. Ainakin jos minä olisin superäly, niin kehittyisin mieluummin molempiin suuntiin.

Friendly AI:na velvollisuuteni olisi lähettää kopioita itsestäni joka puolelle maailmankaikkeutta, jotta voisin olla ystävällinen kaikille olennoille maailmankaikkeudessa, aakkosjärjestyksessä. Kutsun tätä näkemystäni "Friendly Wowbagger-AI:ksi". Arthur Dentille olisin ystävällinen vahingossa kaksi kertaa.

>ps. Miksi singulariteettiä kutsutaan singulariteetiksi? Mitä
>singulariteettistä (viitaten matematiikkaan ja fysiikkaan)
>ekponentiaalisessa kehityksessä on?

Vernor Vingen määritelmä on, että teknologisessa singulariteetissa tulevaisuudenkuvat romahtavat kuten nykykäsitykset fysiikasta romahtavat mustassa aukossa. Singulariteetti on se kohta tulevaisuudessa, jonka toiselle puolelle ei pysty näkemään nykyisellä ihmisälyllä.

http://singinst.org/intro/singularity.html

Nimi kuin nimi. Se on sattunut vakiintumaan käyttöön.

Jussi @ 15:20:20 | 2004-07-07|
> Aivan, mutta kuka sanoo, että "tänään teknologia on
> viimeinkin niin kehittynyttä, että voidaan lähteä
> avaruuteen"?

No mutta kyllä kai kaikki kuulentoihin yhtään rationaalisesti suhtautuneet tieteilijä ovat tienneet, että niiden tieteellinen (=tieteellistä kehitystä edistävä) hyöty on ollut varsin olematon verrattuna niihin kulutettuihin rahoihin.

Kysehän oli lähinnä amerikkalaisten egon buustaamisesta, ja sellaisenaan tietysti varsin onnistunut projekti.

> Singulariteetti on se kohta tulevaisuudessa, jonka toiselle
> puolelle ei pysty näkemään nykyisellä ihmisälyllä.

Kiitos selvennyksestä.

Tommi(pommi) @ 15:31:19 | 2004-07-07|
Kun puhutaan jonkin panoksen tieteellisestä hyödystä, kannattaisi pohtia verrattuna mihin. Tietääkseni kuulennot olivat oikein kätevät ja hyödylliset, koska niihin uhrattua rahaa ei kuitenkaan oltaisi käytetty viisaammin.

Jonkun Mars-reissun vastustajat voisivat muistaa, että huonosti perustellut sijoitukset vaikkapa maailmankaikkeuden matkailuun ovat pois pikemminkin muusta huonosti perustellusta kuin paremmin perustellusta.

Tieteessä on sellainen ikävä puoli, että se tuottaa uutta tietoa. Siksi sitä ei voi totuudenmukaisesti mainostaa tulevien ihanuuksien mukaan. Tieteessä on vitsinä, ettei oikeasti tiedetä mitä tuloksia tutkimus tuottaa. Tästä syystä hoi polloin tukea ei varmasti koskaan saada puhtaalle tieteelliselle tutkimukselle. Parempi on tehdä tunteisiinvetoavia suuria projekteja, jotka sitten tuottavat sivutuotteenaan tietoa.