Musta joutsen

Musta joutsen on Nassim Nicholas Talebin antama nimitys täysin odottamattomalle tapahtumalle; uhalle, joka on täysin normaalien odotuksiemme ulkopuolella ja muuttaa käsityksiämme kertaheitolla. Olemme tottuneet siihen, että joutsenet ovat valkoisia. Kun paikalle ilmestyykin musta joutsen, se on yllätys. Emme osanneet odottaa sitä ollenkaan, koska olimme niin tottuneet valkoisiin joutseniin.

Arvioimme riskejä ja hyötyjä tunteiden emmekä järjen avulla. Jos tuntuu siltä, että tänään voisi voittaa lotossa, silloin pistää rahaa lottokuponkiin, vaikka voitonmahdollisuuksilla ei ole mitään tekemistä tunteiden kanssa. Asetamme ihmismäisiä ominaisuuksia satunnaiselle kolikonheittelylle, koska uskomme ”karman” tai ”reiluuden” tasaavan puntit, mutta valitettavasti kolikko ei ole ihminen eikä välitä reiluudesta tippaakaan. Peliautomaatti syö viimeisenkin kolikon, vaikka horoskooppi väittäisi, että tänään on onnenpäivä ja taskussa olisi jäniksenkäpälä ja neliapila.

Mistä johtuu lausahdus aloittelijan tuuria? Koska onnekkaat aloittelijat jatkavat pelaamista ja epäonniset aloittelijat eivät. Kaikki, jotka pelaavat, muistavat olleensa onnekkaita aloittelijoita. Suurempi osa aloittelijoista on ollut epäonnisia ja päättänyt, ettei pelaaminen kannata.

Tragedian kohdatessa on hyvä ihmetellä, että ”Miksi juuri minä? Ei näin voi tapahtua minulle!” ja jos sama olisi tapahtunut naapurille, naapuri ihmettelisi aivan samaa.

Otamme auringonnousun, planeettojen kierron, hengitysilman, terveyden ja vakaan maankamaran itsestäänselvyyksinä siihen asti, kunnes jotain odottamatonta todella tapahtuu. Näemme ne pysyvinä, koska emme ole nähneet niitä muunlaisina. Olemme selvinneet hengissä tähän päivään asti, mutta se ei anna mitään takuuta siitä, että selviämme myös huomenna. Tuntuu ihan reilulta ja hyödylliseltä ajatella, että huominenkin olisi tavallinen ja turvallinen päivä, mutta ei se ole. Lottovoitto tai aivoverenvuoto voi iskeä minä päivänä tahansa.

Pitäisikö sitten elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen? Ei, koska silloin ajattelee taas tunteilla ja asettaa liikaa painoa mustalle joutsenelle. Huominenhan voi olla ihan tavallinen päivä. Täytyy ottaa huomioon molemmat puolet. Täytyy elää kuin kuolisi huomenna, mutta tehdä suunnitelmia kuin eläisi ikuisesti.

Tänään yksi riski voi olla se, että maapallo tuhoutuu ja me kaikki siinä mukana. Jos ja kun olemme asuttaneet kaikki sopivat aurinkokunnan planeetat, tulee vastaan riski siitä, että koko aurinkokunta häviää. Täytyy siis matkata toisille tähdille ja asuttaa niitä kiertävät planeetat, ja rakentaa rengasmaailmoita ja avaruusasema-aluksia. Mutta entäs sitten, jos koko galaksille sattuu jotain? Täytyy siis lähteä matkalle kohti muitakin galakseja, ihan varmuuden vuoksi. Aina kun olemme päässeet pikkuongelmista kuten sairauksista ja vanhenemisesta, meillä on edessämme vielä suurempia ongelmia, kuten väkivaltaisten kuolemien estäminen.

Turvallisuus kasvaa koko ajan, mutta riskit kovenevat myös koko ajan. Ja tämä on tärkeä asia huomata: nämä kaikki ”tulevaisuuden riskit” ovat olemassa juuri tälläkin hetkellä! Jos mukavalle pikku kotigalaksillemme sattuu jotain, se on samanlainen uhka meille nytkin. Emme vain reagoi tällaisiin uhkiin, koska ne eivät tunnu oikeilta; ne eivät ole jokapäiväisiä pikku-uhkia kuten auto-onnettomuudet ja sairaudet. Galaksillemme ei ole sattunut mitään suurta tragediaa, joten se olisi jotain täysin odottamatonta.

Kuvittelemme, että Maa-planeetta on tuhoutumaton ja ihmiskunta on aivan erityisen onnekasta ja valittua kansaa, koska se ei ole tuhoutunut vielä. Meillä on tarina heimosta, joka on uskomattoman onnekas selviydyttyään näin pitkälle kaikkien koettelemusten läpi, ja se johtuu siitä, ettemme näe kaikkia niitä epäonnisia heimoja, joiden jäsenet kuvittelivat myös olevansa erityisen onnekkaita ja valittua kansaa päästyään niin pitkälle kuin pääsivät. Lausahduksen ”mikä ei tapa, vahvistaa” lausuu aina se yksi selviytyjä - eivät ne miljoonat, jotka eivät selvinneet.

Elokuvissa joku pelastaa aina päivän ja pysäyttää aikapommin, mutta todellisuudessa asiat eivät mene näin. Jos sopivan kokoinen asteroidi syöksyy kohti maata, ihmiskunnalla ei ole mitään takuuta selviämisestä – Jeesus ei potkaise kiveä syrjään eikä sankarillinen astronauttijoukko saa sitä murskattua yhtä kätevästi kuin elokuvissa. Kosmiset avaruusmuukalaiset tai korkeammat voimat eivät suojele maapalloa. Kivi vain tulee ja murskaa meidät. The End.

Emme voi kosmisille uhkakuville vielä mitään tässä vaiheessa, joten tuntuu hyödyttömältä miettiä niitä. Parempi ottaa asia kerrallaan, päästä pois tältä planeetalta mahdollisimman pikaisesti ja toivoa, että aika riittää.

Ihmiskunnan tuhoutuminen ei ole mukava visio, eikä sitä ajattele mielellään. Juuri siksi sitä pitäisi ajatella. Täytyy vaatia itseltään, että ottaa huomioon suuremmatkin riskit kuin ne mitkä ovat suoraan nenän alla. Täytyy oppia odottamaan odottamatonta ja laskemaan aina sen varaan, ettei koskaan ole turvassa eikä koskaan tiedä mistä vaara uhkaa. Täytyy juosta jatkuvasti pysyäkseen paikallaan.

Laitetaan silmät kiinni ja työnnetään sormet korviin ja lauletaan ”lallallaa, kaikki on hyvin, kaikki jatkuu samanlaisena, ei ole mitään hätää, aikaa kyllä riittää..." Laitetaan silmät kiinni ja työnnetään sormet korviin ja lauletaan ”lallallaa, kaikki on hyvin, kaikki jatkuu samanlaisena, ei ole mitään hätää, aikaa kyllä riittää...” Laitetaan silmät kiinni ja työnnetään sormet korviin ja lauletaan ”lallallaa, kaikki on hyvin, kaikki jatkuu samanlaisena, ei ole mitään hätää, aikaa kyllä riittää...”

Mutta entäpä jos? Entäpä jos aika ei riitäkään? Entä jos tulee jokin odottamaton luonnonmullistus? Entä jos asteroidi törmää planeettaan? Entä jos jokin supervirus pääsee vapaaksi? Entä jos syttyy Kolmas Maailmansota? Entä jos terroristit saavat vahvaa nanoteknologiaa käsiinsä? Entä jos rakennetaan epäystävällinen tekoäly? Entä jos planeetallemme tapahtuu jotain, jota emme ole ollenkaan osanneet odottaa?

Toivon, ettei mitään ikävää tapahdu. Jos lyö vetoa maailmanlopun puolesta ja voittaa vedon, häviää. Jos mitään katastrofia ei tule, rahat vaikuttavat hukkaan heitetyiltä – mutta jos katastrofi tulee, rahat menivät juuri oikeaan tarkoitukseen. Minusta on parempi heittää hieman rahaa hukkaan ja valmistautua kuin olla valmistautumatta. Parempi tuhlata rahaa palohälyttimeen kuin luottaa siihen, että eihän salama juuri minun kämppääni voi iskeä.

Dinosaurukset eivät osanneet valmistautua odottamattomaan. Meidän pitäisi pystyä parempaan.


We think we're better at forecasting than we actually are -- Basically you only worry about what you know, and typically once you know about something the damage is done.
- Learning to Expect the Unexpected

...of all the colorful adventurers who have lived in our planet, many will be crushed occasionally, many will bounce back repeatedly. It is those who survive who will tend to believe that they are indestructible; they will have long enough an experience to write books about it. Until, of course...
- On the Invisibility of the Drowned Worshippers