Kuinka paljon ihmisillä on kuvitelmia tällaisesta ”paremmasta” tulevaisuudesta, joka oikeasti olisi koko ihmiskunnan kannalta huonompi tulevaisuus? Ydinsodan tai luonnonmullistuksen jälkeen heikompiin oloihin tottuneet selviytyvät (kenties) paremmin kuin ne, jotka ovat tottuneet luksukseen, joten heikompiosaiset ajattelevat: ”Tulisipa sota, niin meikäläinen olisi vahvoilla. Tulisipa vallankumous, silloin meikäläinen näyttäisi niille. Tulisipa mellakka, niin lähtisin ryöstelemään.”
Jehovan todistajat ajattelevat samansuuntaisesti: ”Tulisipa Jeesus takaisin ja tappaisi kaikki paitsi meidät, niin se olisi hyvä juttu”. Kristittykin haluaa uskoa helvettiin, koska jos kaikki pääsisivät taivaaseen, hänen kirkossakäynneillään ei olisi mitään väliä. Silloin ei pääsisi kuoleman jälkeen naureskelemaan säälittäville syntisille: ”Olisipa ankara jumala olemassa, jotta ateisteille kävisi huonosti. Sittenpähän näkisivät, että olisi kannattanut liittyä meidän kerhoon.”
Toinen juttu on sitten ihmiset, jotka haluavat säilyttää nyky-yhteiskunnan. Kun joku ehdottaa, että muutamilla muutoksilla voisi tehdä vielä paremman yhteiskunnan, ihmiset alkavat taas ajatella omaa etuaan koko maailman edun sijaan: ”Miten minun sijoituksilleni käy uudessa yhteiskunnassa? Olenko enää samassa asemassa? Miten käy minun työpaikalleni ja rahoilleni, minun uskonnolleni ja kansalleni? Ahaa, sinä haluat uuden yhteiskunnan vain siksi, että olisit itse vahvoilla! Teidän heimonne on nyt heikoilla, haluatte viedä vallan minun heimoltani!”
Ihmismieli menee niin mielellään tähän Edo-kauden japanilaismalliin ja yrittää pysäyttää kehityksen, palata keskiaikaiseen fantasiamaailmaan. Jos joku keksisi ruudin ja höyrykoneet ja aloittaisi teollisen vallankumouksen, se pilaisi heti koko fantasiamaailman. Fantasiamaailman täytyy pysyä aina samanlaisena. Hahmojen täytyy pysyä aina samanlaisina. Kehitystä ei saa tapahtua, se pilaisi fantasian. Westerneissä sama juttu: kovien pyssysankareiden maailma häviää, kun sivistys tulee rajakyliin. Lennättimet ja rautatiet vielä kestää, mutta automobiili on jo liian moderni näky saluunan edessä. ”Pysyisipä tämä maailma, niin meikäläinen olisi vahvoilla”, miettivät revolverimiehet ja yrittävät pitää lännen villinä mahdollisimman pitkään. ”Pysyisipä työpaikkani autotehtaalla”, miettivät modernit työn sankarit, eivätkä näe maailman menevän paremmaksi, kun autotehdas lopetetaan. He ajattelevat lokaalisti, eivät globaalisti.
Toiset haluavat peruuttaa menneisyyteen, jotta olisivat vahvoilla. Toiset taas haluavat säilyttää nykytilanteen, jotta olisivat vahvoilla. Kehityksen pysäyttäminen tai peruuttaminen olisi sama kuin elää post-apokalyptisessä maailmassa.
Kuvitelkaa hetki, että Toinen Maailmansota oli apokalypsi ja elämme nyt keskellä post-apokalyptistä maailmaa. Maapallo on pienten, riitelevien heimojen täplittämä autiomaa, jossa tapellaan bensasta.
Linkkivinkki
A Brief History of The Apocalypse – Maailmanloppu tulee näköjään vuonna 4,500,000,000. Sinne asti pitäisi ainakin selvitä.
One of the characteristics of perfectionists is their "value rigidity." They refuse to let go of particular ideas, even in the face of obvious evidence to the contrary. Here is a fable illustrating the pitfalls of value rigidity, adapted from Robert Pirsig's well-known work, Zen and the Art of Motorcycle Maintenance.
The "South Indian Monkey Trap" was developed by villagers to catch the ever-present and numerous small monkeys in that part of the world. It involves a hollowed-out coconut chained to a stake. The coconut has some rice inside which can be seen through a small hole. The hole is just big enough so that the monkey can put his hand in, but too small for his fist to come out after he has grabbed the rice.
Tempted by the rice, the monkey reaches in and is suddenly trapped. He is not able to see that it is his own fist that traps him, his own desire for the rice. He rigidly holds on to the rice, because he values it. He cannot let go and by doing so retain his freedom. So the trap works and the villagers capture him.
- Perfectionism: Double-Edged Sword
Kommentit
Jussi @ 16:12:44 | 2004-08-25|
Tämä fantasia tuhon jälkeisestä paremmasta maailmasta on varsin kiinnostava ilmiö, johon WorldChanging -blogissakin on viitattu:
http://www.worldchanging.com/archives/001001.html
Oma selitykseni tälle on ihmisten tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Mikäli ihmiset kokevat itsensä tarpeettomiksi unelmoivat he tuhosta ja epäjärjestyksestä, sillä tuhon jälkeen rakennettaessa uutta järjestystä heillä on paremmat mahdollisuudet päästä nykyistä parempaan asemaan. (Kyse on siis jonkinlaisesta patouteneesta vihasta parempiosaisia kohtaan.)
Jos ajatellaan tätä evoluutiopsykologiselta näkökannalta (ajattele pienten klaaniyhteisöjen sosiaalisten suhteiden hierarkiaa) ei mielestäni ole yhtään mahdotonta, etteikö tämä toimintamalli voisi olla (tai ainakin olla *ollut*) jopa geenien leviämisen kannalta hyödyllinen: mikäli sinusta ei ole mitään hyötyä klaanillesi voit joko a) tehdä itsarin ja näin ollen poistamalla itsestä klaanille aiheutuvan taakan edistää omien ja klaanilaisten yhteisten geenien levitystä, tai b) rikkoa nykyset valtakuviot ja näin ollen pyrkiä parempaan asemaan, mikä taas edistämää omien geenien leviämistä.
Tämän takia meidän(?) joilla menee paremmin tulee arvostaa myös huonompi osaisia (vaikka he joisivatkin kaikki verorahamme ja vaikka heistä olisikin "vain haittaa"), koska jos emme arvosta heitä alkavat he kapinoida entistäkin enemmän nykyistä järjestelmää vastaan. Tai sitten he tekevät itsarin.
Yksityisetsivä @ 15:10:48 | 2004-08-26|
Aivan. Kun maailma näyttää menevän liian monimutkaiseksi, ihminen toivoo että olisipa maailma yksinkertaisempi, eikä sitä, että olisinpa itse tehokkaampi ymmärtämään monimutkaisuutta.
Reaktio on taistella tai paeta: ryhtyä vastustamaan uutta maailmaa tai luovuttaa ja ryhtyä alkoholistiksi. Oikea reaktio olisi oppia elämään uudessa maailmassa, tulla osaksi sitä ja parantaa sitä omalla panoksellaan vastustamisen tai pakenemisen sijaan.
Eli kuten sanoit, huonompiosaiset pitäisi saada tuntemaan itsensä tarpeellisiksi osiksi maailmaa, vaikka se tarpeellisuus olisikin vain sitä mitä jättää tekemättä, ei juo eikä riko ikkunoita. Huonompiosaisillahan se on helpointa: kun aloittaa pohjalta, kaikki siitä ylöspäin on plussaa itselle ja maailmalle.
Jussi @ 0:41:26 | 2004-08-29|
Helppoa se ei varmasti ole. Koskaan ei ole niin alhaalla, etteikö voisi vielä alemmaksi vajota ja toisaalta mitä alemmaksi joutuu, niin sitä vaikeampaa sieltä on nousta ylös.
En yhtään epäile, etteivätkö ihmiset haluaisi sopeutua, mikäli heidät hyväksyttäisiin ja heitä arvostettaisiin, mutta usein hyväksynnän saaminen vaatii sitä että heillä olisi jotain annettavaa takaisin, ja jos ei ole niin ei ole.
Näin ollen kyse ei ole vain heidän "huonoista päätöksistä", vaan paljon laajemmasta vuorovaikutusprosessista. Mikäli taas tarkoitit "väärällä reaktiolla" sitä, että tätä toimintatapaa tulisi kaikissa ihmisissä muuttaa (geneettisesti?), niin mennään tämän aiheen ja minun näkökenttäni kannalta hiaman turhan kauas tulevaisuuteen...
Yksityisetsivä @ 13:24:34 | 2004-08-29|
Tulevaisuusvisio
Poliisi löytää puistosta rappioalkoholistin ja kysyy: "Kiinnostaisiko ryhtyä selväksi ja tuottavaksi yhteisön jäseneksi? Voisimme manipuloida geenejäsi tuolla asemalla ja tehdä sinusta älykkäämmän ja vahvemman."
Alkkis: "Ei kiitos, olen mieluummin rappiolla".
Poliisi: "Nooh, kerro jos muutat mielesi. Jokainen geenimanipulaatioon suostunut saa ilmaisen lentoauton."
Alkkis: "Ei kiitos, mä olen mieluummin tyhmä alkkis."
Poliisi: "Ok, asia kunnossa."
Alkkis: "Natsisika!"
Poliisi: "No mikä nyt tuli?"
Alkkis: "Meinaatko jättää minut tällaiseksi?! Eikö yhteiskunta välitä yhtään?! Minunlaiseni loiset pitäisi ampua!"
Poliisi: "Älä nyt Esko taas rupea riehumaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti