8.8.04

Täällä olemisen tuntu

Jokaviikkoinen kosmisten asioiden pohdiskeluhetki päätyi taas vanhojen ideoiden ääreen: entä jos todellisuus on pelkkä simulaatio? Entä jos joku muinainen muukalaislaji on jo kauan sitten luonut universaalin superälyn? Ja entä jos tämä maailma onkin vain superälyn luoma peli, luotu juuri sinua varten? Onko elämäsi vain roolipeli, jota olet päättänyt pelata lihallisessa kehossa?

Idea on kuin silloin lapsena, kun ajatteli että muut ihmiset ovat vain näyttelijöitä ja menevät kulissien taakse tauolle silloin, kun sinä lähdet pois näköpiiristä. Kun ei katso jotain, se lakkaa olemasta.

Yksi mahdollisuus pelin luonteen selvittämiseksi on tehdä banaanitesti. Ojenna kätesi sivulle ja sano: ”Haluan banaanin”. Jos käteesi ilmestyy banaani, asut erittäin ystävällisen superälyn hallitsemassa maailmassa. Jos banaania ei ilmesty, elät joko täysin superälyttömässä maailmassa tai sitten maailmaa hallitsee epäystävällinen tai piittaamaton superäly. Luultavasti banaania ei ilmestynyt käteesi.

Entä jos olet määritellyt peliin etukäteen säännön, ettei banaani saa ilmestyä käteesi? Olet halunnut mahdollisimman todentuntuisen pelin ja määritellyt, että sinun on pakko pelata peli lävitse rajatulla varustuksella. Et ole halunnut mitään Quit-nappia. Olet lukinnut kaikki muistosi oikeasta maailmasta ja pakottanut itsesi uskomaan, että tämä simulaatio on ainoa todellinen maailma. Vain siten peli tuntuu todella realistiselta ja jännittävältä.

Mikä on sitten tämän pelin päämäärä? Tuttu sanonta on, ettei päämäärä ole tärkeä vaan matka. Joten päämääräsi on itse matka – toisinsanoen haluat pitkittää matkaa mahdollisimman paljon ja pelata peliä mahdollisimman pitkään. Haluat pelihahmosi pysyvän pelissä. Ehkä peli on historiallinen teknologiankehityspeli kuten Civilization tai Alpha Centauri ja pelin tarkoitus on rakentaa avaruusarkki tai saavuttaa transsendenssi. Ehkä pelin läpipelaamiseksi täytyy rakentaa supertekoäly.

Tai entä jos sinä oletkin vain tekoälyn ohjaama hahmo jonkun toisen tyypin pelissä? Oletkin vain peliin ennalta käsikirjoitettu tapahtuma tai satunnaiskohtaaminen. Joku muu on pelin sankari, tai ehkä tässä pelissä ei olekaan päähenkilöä. No, ei väliä – pelimaailma näyttää olevan niin avoin, että pystyt tekemään itsenäisiä päätöksiä. Satunnaishahmostasi voi kehittyä sankari.

Minulle ei siis ole väliä, onko elämä totta vai peliä. Päämääräni ovat molemmissa tapauksissa samat: pysy elossa ja pelasta maailma animoiduilta demoneilta.

Entä jos tietäisin varmasti todellisuuden olevan pelkkä peli? Silloin saattaisin huvikseni pelata vaikka voiman pimeällä puolella. Koska en tiedä varmasti, olen hyvisten puolella.

Linkkivinkki
Simulation Argument


My life is spent in one long effort to escape from the commonplace of existence.
- Sherlock Holmes

Ei kommentteja: