Ihan scifiä

Minulla oli idea Tähtiportti-sarjan jaksoksi. SG-1 menisi jälleen uudelle planeetalle, joka näyttäisi autiolta. Sitten taivaalla huomattaisiin neliön muotoinen avaruusalus. Joku lohkaisisi siihen, että ”Ihan kuin borgien kuutio”, mutta tarkemmin katsoessa selviäisi, että alus onkin kaksi toisiinsa yhdistettyä pyramidialusta. Timanttialuksessa asuisi iloinen ja harmoninen kyborgikollektiivi (koko jaksohan olisi pieni satiirinen nyökäytys Star Trekin suuntaan), jonka jäsenet olisivat ihmistä vikkelämpiä ja joustavampia. Ne voisivat vipeltää seinissä ja katoissa kuin Alienit, vaikka näyttäisivät melko lailla ihmismäisiltä – paremmilta tietysti kuin ihmiset, kollektiivin näyttelijöiksi pitäisi valita huippumalleja.

O’Neilliä ja kumppaneita tulisi tervehtimään leveästi hymyilevä kollektiivin jäsen (aluksessa kun ei olisi ketään johtajaa eikä kuningatarta, joten satunnainen ensimmäinen vastaantulija toimisi ”oppaana”) ja kertoisi kollektiivista tällaista:

”Kiertelemme ympäri universumia aluksellamme ja olemme kaikki tasa-arvoisia ja jatkuvassa yhteydessä toisiimme päänsisäisillä telepatialaitteilla, elämme sovussa ja harmoniassa, meillä ei ole enää edes omia nimiä haittaamassa kommunikaatiota ja kyselemme muilta lajeilta, että kiinnostaisiko liittyä kollektiiviin? Emme pakota ketään mukaan, kyselemme vain että kiinnostaisiko liittyä, koska meillä on niin kivaa yhdessä... jne. jne.”

Tähtiporttilaiset tietysti epäilisivät tätä, mutta pelaisivat mukana ja vilkuilisivat paikkoja sillä silmällä, josko sattuisi löytymään hyödyllistä muukalaisteknologiaa ”vaihdettavaksi”. Aluksessa olisi uima-altaita, tekohiekkarantoja, palmuja ja muutenkin valoisaa paratiisin tuntua (täysin päinvastoin kuin borgien ankeassa teknokuutiossa). Kierroksen jälkeen kollektiivi ehdottaisi ihmisille, että ”Liittykää tekin kollektiiviin, se kannattaa”. Vaan ei SG-1 liittyisi. He käväisisivät välillä tukikohdassa antamassa raporttia ja palaisivat taas hieromaan kauppoja kollektiivin kanssa.

Mutta nyt kollektiivi ilmoittaisikin, että he ovat tulleet harkinnassaan siihen tulokseen, että koska he haluavat levittää rauhan ja rakkauden ilosanomaa universumiin, heidän on pakko liittää ei-kollektiiviset ihmiset kollektiiviinsa. Periaatteessa niin, että ”saatte ihan vapaasti ja omasta tahdostanne valita: liittykää tai kuolkaa!”. Nämä vaihtoehdot eivät Macgyverille kelpaa, joten tässä välissä tulee tietysti jokajaksoinen rähinä, kollektiivin supernopeat ja -vahvat jäsenet saavat turpaansa heikoilta ihmisiltä ja energia-aseet häviävät projektiiliaseille. Jakso päättyy yksinkertaisesti siihen, että aluksen uumenista löytyy koko kollektiivia ylläpitävä supertietokone, jonka SG-1 räjäyttää ja kaikki telepatiayhteydet katkeavat yhdellä iskulla ja kaikki ultrateknologia menettää tehonsa (ns. Kuolemantähti-taktiikka).

Alus tekee pakkolaskun planeetalle ja niinpä kollektiivin jäsenet saavat opetella elämään taas lihallisina yksilöinä. Tehdään viikon aikahyppy tulevaisuuteen: ihmiset auttavat ex-kollektiivia uuden elämän alkuun. Ensimmäisenä vastaan tullut kollektiivin jäsen tulee lapio kädessään ja multaa kasvoissaan kertomaan SG-1:selle, että ”Kollektiivi oli paratiisi, mutta tämä on sentään todellista elämää. Muistan jälleen mikä on oma nimeni. Nimeni on Kal-Le.” ja SG-1 hymähtelee siihen tyytyväisenä.

Loppu.

Sellainen mielipuolinen ajatus on käynyt mielessä, että pitäisi aloittaa vielä kolmaskin blogi ja laittaa sen nimeksi omaperäisesti Scifiblogi. Laittaisin sinne muistiin kaikki älyttömimmät scifi-ideani. Vuosien varrella minulle on kertynyt scifi-ideoita ja juonikuvioita varmaan satoihin tarinoihin, mutta harvoin on tullut kehitettyä mitään valmiiksi asti. Olen mennyt aina vain enemmän siihen suuntaan, että yritän toteuttaa ideoita oikeasti sen sijaan, että vain kirjoittaisin tarinoita. Toisaalta tarinoilla on erikoinen voima saada aikaan oikeita muutoksia maailmassa, joten olen vähän kahden vaiheilla. Synopsisblogi olisi kompromissi siinä välissä.

Ehkäpä en aloita enää kolmatta blogia. Kokeilen postittaa synopsiksia tähän blogiin silloin tällöin ja sekoitan niitä muihin maailmanparannusjuttuihini. Pidän sellaisista tarinoista, joissa on tuikeita läksyjä elämän eväiksi, kuten Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga -sarjakuvissa.


He who is unable to live in society, or who has no need because he is sufficient for himself, must be either a beast or a god.
- Aristoteles