Roy Walford (1924-2004)

No voi turkanen. Roy Walford kuoli tänään. Taikauskoisempi ihminen voisi vetää tästä jo sellaisia johtopäätöksiä, että näin käy pian kaikille, joista kirjoitan. Kuka kirjoitetaan ulos sarjasta seuraavaksi, onko ehdotuksia?

Dr. Roy Walford, pioneer in techniques of calorie restriction for extension of life span, has died in UCLA-Santa Monica Hospital today of complications of ALS, a rare muscle wasting disease with no well-established modifiable risk factors. Dr. Walford was two months short of his 80th birthday. Present were Dr. Walford's daughter Lisa and son Peter, as well as friends of the family. Dr. John Braun of UCLA plans to raise funds for a endowed chair at UCLA in Dr. Walford's honor. Funeral arrangements have not been announced, but cremation is planned for the body, with scattering of ashes at sea.

Tällaista se on näinä synkkinä aikoina. Pioneerit menehtyvät etulinjassa, jotta jälkeenpäin tulevilla olisi helpompaa. Jos ei ehdi itse työnsä hedelmistä nauttia, niin se on sitten morjens ja pitäkää hauskaa.

Tähän voisi sopia lainaus toiselta pioneerilta:

"I have no age. Am born and reborn every day. I intend to live forever. Barring an accident I probably will. I also want to help others live on indefinitely."
- FM-2030 (1930-2000-kryosäilytyksessä)

CRON

CRON eli Calorie Restriction with Optimal Nutrition tarkoittaa yksinkertaisesti kaikkien tarpeellisten ravintoaineiden syöntiä mahdollisimman vähäisellä kalorimäärällä. Keskimäärin aikuinen syö 2000-3000 kaloria päivässä (maailman kalorikartta) ja CR-dieetillä kalorien määrää pudotetaan jopa puoleen siitä. Rottakokeissa 10% pudotuskin pidentää elämää huomattavasti, joten pieni muutos ruokavaliossa on eduksi. Vähemmän kaloreita, optimaalisesti ravintoa.

Roy Walford on mies, joka teki kuuluisimmat kalorirottakokeet (ja kirjoitti kirjat). Hän on tällä hetkellä 80-vuotias ja harjoittanut CRON-dieettiä vuodesta 1984 [Korjaus: Roy Walford kuoli 28.04.2004]. Ensimmäiset tiedot kalorirajoitteisen dieetin eduista ovat kuitenkin jo vuodelta 1935 ja tutkimukset ovat kerta toisensa perään vahvistaneet, että kalorien rajoittaminen pidentää elämää ja vähentää sairastumisriskejä. CRON toimii – vielä ei vain tiedetä, miksi se toimii. Lisäys: How does caloric restriction slow down aging.

CRON ei ole "dieetti" siinä mielessä, että sitä harjoitettaisiin hetken aikaa ja lopetettaisiin sitten, kun paino on pudonnut tietylle rajalle. Painon putoaminen on pelkkä sivuseikka - päämääränä on elää mahdollisimman pitkään syömällä oikein. CRON on muutos elämäntavoissa ja sen harjoittaminen on koko elämän ajan kestävä prosessi. Se ei ole tiettyihin sääntöihin sidottua, vaan CRON muuttuu sitä mukaa kun saadaan uutta tieteellistä tutkimustietoa. Jos uudet tutkimukset yhtäkkiä kertovatkin, että kalorien rajoittamisen sijaan pitäisi rajoittaa jotain muuta, silloin täytyy unohtaa CRON ja vaihtaa jääkaapin sisältöä. Parempi olisikin puhua vain anti-ikääntymisdieetistä. Yhden ihmisen dieetti ei sovi toiselle, koska ihmisten kehot ja elämäntavat ovat niin erilaisia – vain kokeilemalla löytää itselleen sopivan tyylin.

Nyrkkisääntöjä: Syö vähemmän sokeria ja jauhoja, syö enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Älä syö roskaruokaa, syö salaattia. Älä juo limsaa, juo vettä. Syö mieluummin kalaa kuin lihaa. Älä anna kehosi päättää mitä syöt. Jos söisit vain sitä mikä tuntuu hyvältä, vetäisit kaksin käsin hampurilaisia, suklaata ja makkaroita. Paisuisit kuin ilmapallo ja kuolisit sydänkohtaukseen 45-vuotiaana. Syö sitä mikä on sinulle hyväksi, älä sitä mikä on hyvää. Terveellinen ruoka alkaa pikkuhiljaa maistumaan hyvältä, kun jättää liian suolan ja sokerin pois - makuhermot alkavat huomaamaan hienompia aromeja. Tunnet myös olosi kevyemmäksi ja sairastut harvemmin. Verenpaine ja kolesteroli laskevat. Et väsy niin helposti ja jaksat keskittyä paremmin. Voit myös säästää rahaa, kun jätät ylimääräiset kaloripommit ostamatta. Elämänmuutos kannattaa lyhyelläkin tähtäimellä, vaikka ei pidemmästä tähtäimestä osaisi vielä välittää.

Jos CRON tuntuu pahalta, homma ei suju niinkuin pitäisi. Kaloreja täytyy alkaa rajoittamaan hitaasti, mielellään 1-2 vuoden jakson aikana. Kun kalorit pikkuhiljaa putoavat ruokavaliosta, sen pitäisi tuntua hyvältä. Jos kalorimäärät putoavat liian nopeasti, elämä saattaakin lyhentyä pidentymisen sijaan. Ei siis kannata hoppuilla. Liian tiukkaa kuntoiluakaan ei kannata CRONilla ollessa harrastaa, koska silloin kuluttaa enemmän ja joutuu syömään enemmän, minkä seurauksena taas syntyy enemmän haitallisia vapaita radikaaleja. Tavallinen päivittäinen liikunta riittää.

Vaan entä sosiaaliset ja psykologiset seikat? Kurjistunko täysin ja alan näyttää aliravitulta humanoidilta? Ruumiinlämpö laskee ja seksihalut heikkevät. Kaverit kyselevät mikä on hätänä, kun näytän niin riutuneelta. Jos kylässä tarjotaan kääretorttua, niin pitääkö siitä kieltäytyä yhtä tiukasti kuin tupakasta? Kumpi on tärkeämpää: elää pitkään ja terveellisesti vai grillata makkaraa ja juoda olutta kaveriporukassa? Vähemmän ruokaa ja pidempi elämä vai enemmän ruokaa ja lyhyempi elämä? Kumminpäin tässä käy: tajuanko viisikymppisenä, että olen tuhlannut elämäni turhuuteen ja olisi pitänyt nauttia kieltäymyksen sijaan? Vai tajuanko, että olisi pitänyt lopettaa rasvaisten ruokien syönti jo nuorena ja aloittaa terveydestä huolehtiminen aikaisemmin?

Minulle makkara ja olut eivät maistu, joten valinta on helppo. Summittaiselta paleodieetiltä on lyhyt matka kalorirajoitteiseen dieettiin. "CRONiesien" keskimääräinen painoindeksi on arviolta 19 ja minun painoindeksini myös, joten siltäkin osin siirtymä vaikuttaa melko pieneltä. Koko elämänsä makkaraa syöneelle elämänmuutos voi olla paljon suurempi hyppy tuntemattomaan. Jos on ihan pakko saada kulinaarisia makuelämyksiä, niin voi ryhtyä harrastamaan Hollywood-ruokailua – eli pureskella makkaraa muutaman kerran ja sylkäistä sitten pois. Se on typerän näköistä (ja kutsu kavereiden kanssa mökille grillaamaan voi jäädä tulematta vielä varmemmin), mutta jos ei mikään muu auta niin siitä vain.

Ja vaikka välillä vähän lipsuisi ruokavaliosta ja söisi yhden palan kääretorttua, ei se ole maailmanloppu, jonka takia dieetti pitäisi hylätä. Täytyy vain tehdä selväksi itselleen, ettei lipsahdus toistu joka päivä ja jatkaa yrittämistä.

Lopuksi tosi huono: kuka on CRONiesien suosikkiohjaaja? No tietysti David CRONenberg!


Linkkejä
CR Society
CRON-WEB
CR "How To"
How Food Works
How Calories Work
Life Extension Manual
Calorie Restriction FAQ
Ian Goddard: Less Calories More Life
Top 12 Most Important Dietary Supplements
Some Non-Original Thoughts on Diet, Health, and Longevity


Esimerkkejä dieeteistä
Peter Vossin dieetti
Ben Bestin dieetti
Tim Tylerin dieetti
Dean Pomerleaun dieetti (aika yksitoikkoinen; mies syö samaa ruokaa joka päivä)
Khurram Hashmin dieetti (terveen näköinen tyyppi, herkullisen näköinen ruoka-annos)
Roy Walfordin esimerkkiruoka-annoksia ja haastattelu vuodelta 2000


If people ask me why I want to live forever, I ask why they want to die. This is not a trick answer -- my bafflement is as genuine as theirs. I can only speculate that most people live lives that are woefully boring, depressive or painful -- and they are locked in despair that things will ever change. Many people complete the goals of social programming (education, marriage, family, career and retirement) -- and then feel that there is nothing left to do but die. Ultimately, I cannot understand why people are so content to age and die when science is making strides towards the prevention of these things. There is an incomprehensible gulf of different attitudes.

To ask someone "What is the purpose of life?" in search of an answer, is to surrender self-control and ask "What purpose do you have for my life?"
- Ben Best, Why life extension - or why live at all?

Kommentteja
Unohdettu Genesis @ 15:34:50 | 2004-04-27|
Hieno homma. Itse syön kohtuudella mutta en vähennä kaloreita. Toivottavasti CRONin aiheuttaman geeniekspression muutokset ovat kohta selvillä ja osa eduista saadaan pelkällä pillerillä

Tiedemies @ 8:38:16 | 2004-04-28|
Ihmettelen suuresti tätä kuoleman välttelemistä, joka on teemana monissa näistä jutuista. En voi olla ihmettelemättä, miksi ihmeessä joku haluaisi elää ikuisesti - tai edes reilusti yli sen 120 vuotta. Pitkäikäisyys ja _terveys_ ovat kyllä minustakin tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta kuolema on osa ihmisyyttä, eikä siinä loppujen lopuksi ole mitään negatiivista, jos se tapahtuu siinä elämänvaiheessa, jossa sitä odottaa ja siihen on valmis.

Antti @ 11:33:43 | 2004-04-28|
Kalorikartasta voit selvästi nähdä, kuinka alueilla, jossa kaloreita saadaan vähän, ihmiset elävät onnellisina, terveinä ja ennen kaikkea pitkään. Eivätkä edes innostu tappamaan toisiaan...

Unohdettu Genesis @ 12:45:45 | 2004-04-28|
Kyllä minulle ainakin kelpaisi rajoittamaton elinikä, ja 200 vuottakin voisi olla jees. Tiedemiehen suhtautuminen väistämättämään kuolemaan on sinänsä terve, mutta en ymmärrä mitä vikaa paljon pidemmässä terveessä elämässä olisi.

Antin kommentti taasen ei liity CRONiin millään tavalla.

Aleksei Riikonen @ 15:35:39 | 2004-04-28|
Tiedemiehen kommenttiin liittyen todettakoon, että itse jossain määrin ihmettelen, miksi kuoleman vältteleminen usein koetaan suurta ihmetystä herättäväksi.

Ei mulla mitään sitä vastaan ole, jos joku haluaa kuolla, enkä myöskään ole korostuneen kiinnostunut siitä, kuolenko itse vai enkö, mutta joka tapauksessa mun nähdäkseni on pääsääntöisesti pelkästään rationaalista, että haluaa vältellä kuolemaa melko paljon. Jos ei kerran toistaiseksi ole elämäänsä päättänyt, niin miksi sitä yhtäkkiä haluaisi päättää? Kyllä mä ainakin uskon löytäväni syitä olla hengissä vielä pitkään, mikäli mahdollista (ilman että kuitenkaan koen tätä koko kysymystä oman elämäni jatkumisesta erityisen keskeiseksi tai tärkeäksi itselleni).

Yksityisetsivä @ 17:41:45 | 2004-04-28|
>Kalorikartasta voit selvästi nähdä, kuinka alueilla, jossa kaloreita
>saadaan vähän, ihmiset elävät onnellisina, terveinä ja ennen
>kaikkea pitkään. Eivätkä edes innostu tappamaan toisiaan...

Optimaalinen ravinto. Siitä on pulaa Afrikassa. Kuten myös lääkkeistä.

Yksityisetsivä @ 17:54:33 | 2004-04-28|
>Ihmettelen suuresti tätä kuoleman välttelemistä

Jos rekka tulee kohti, niin kyllä järkevä ihminen sitä yrittää väistää.

>kuolema on osa ihmisyyttä, eikä siinä loppujen lopuksi ole
>mitään negatiivista, jos se tapahtuu siinä elämänvaiheessa,
>jossa sitä odottaa ja siihen on valmis.

*Pakollinen* kuoleminen on alistavaa ja epäinhimillistä, *vapaaehtoinen* kuoleminen on hyvä asia. Jotta saisimme kuolla silloin kun haluamme ja olemme valmiita, meidän täytyy olla vapaita pakollisesta kuolemasta.

Markku @ 1:14:47 | 2004-09-24|
Minäkin ihmettelen tätä kuoleman välttelemisen ihmettelyä. Itse asiassa pidän aika röyhkeänä ajatusta, että kuolema kuuluu essentiaalisesti ihmisyyteen. Kuka sellainen ihminen kuvittelee olevansa, joka esittää itsensä lisäksi muiden puolesta, että heidän täytyy kuolla, koska "kuolema kuuluu ihmisyyteen"?

CRONista muuten sen verran, että entropian vähentynyt kasvunopeus soluissa, kudoksissa ja elimistössä todennäköisesti selittää sen tehosta valtaosan. Entropiaa aiheuttavat hapetuksessa sivutuotteena syntyvät vapaat radikaalit ja sokerimolekyylien sotkeutuminen proteiineihin (karmelisaatio).

Antille tiedoksi, että CRANin toimivuudessa ei löydy kymmenistä testatuista eläinlajeista yhtään ainutta poikkeusta. Sitä on testattu vuosikymmenien aikana myös korkeammilla nisäkkäillä. Kulttuurierot ruokailutottumuksissa toimivat suuntaa-antavana testinä ihmisillä. Keskielinikäodote on pisin niissä kulttuureissa, joissa syödään niukkakalorista mutta ravitsemuksellisesti korkeatasoista ruokaa, kuten Japanissa. Lisäksi yksilöiden välisistä eroista henkivakuutusyhtiöillä on kiistatonta näyttöä. Katso Metropolitan Life Insurance Companyn kuolleisuustilastot suhteessa painoindeksiin. Optimiväli oli 18-21.

Tapsu @ 8:25:37 | 2005-03-31|
"Sitä on testattu vuosikymmenien aikana myös korkeammilla nisäkkäillä."
Ai niinku isoilla koirilla, lehmillä ja kirahveilla? ...joo, huono vitsi, sori. Tuo luomakunnan kruunun asema ja elukoitten asettaminen kehittyneisyysjärjestykseen ei oikein uppoa.

Oma painoindeksi huitelee jossain 24-25 kieppeillä. Se on mielestäni hieman omituista, koska en tosiaankaan syö kovin paljon. Harmillista, että sen voisi olettaa lyhentävän elin-ikäennustettani, mutta asetan toivoni sen varaan, että lääketiede kehittyy nopeammin kuin minä rapistun.

Kannanotto vielä tuohon kuoleman kuulumisesta ihmisyyteen: kuinka monta kuollutta ihmistä tunnette? En siis tarkoita sellaisia ihmisiä, jotka ovat kuolleet ja kuopattu, vaan sellaisia, jotka ovat kuolleet ja kuolema on muuttunut osaksi heidän ihmisyyttään, sen sijaan että olisi lopettanut sen, niin kuin se useimpien kohdalla tekee.

Ruokalista

Nyt tulee kiinnostavaa asiaa.

Tänään olen pistänyt suuhuni:
- yhden banaanin
- kaksi Kunto-täysjyvänäkkileipää (ilman päällysteitä)
- kolme Reissumies-täysjyväruisleipää (päällä ohut kerros Voimariinia)
- tonnikalaa (leivän päällä)
- lautasellisen makaronilaatikkoa (tällaisista ruuista täytyy hankkiutua eroon)
- Felix-ketsuppia (makaronilaatikon ohessa)
- lasillisen Gefilus-hedelmäjuomaa (sis. Lactobacillus GG-maitohappobakteeria)
- lasillisen appelsiinitäysmehua
- muutaman lasillisen vettä
- noin 20 rusinaa
- noin 10 hasselpähkinää
- yhden Multivita Plus -tabletin
- kolme Bio-Carnosin -tablettia
- kaksi Omegat-kapselia
- yhden Marianne-karkin (kaupassa tarjottiin)

Eilen pistin suuhuni:
- kaksi banaania
- kaksi Kunto-näkkileipää (ilman päällysteitä)
- kaksi Reissumies-leipää (päällä ohut kerros Voimariinia)
- kaksi viipaletta jotain vaaleaa leipää (hyi pois tällaiset)
- riisiä ja kanaa
- jotain ihme kasvismössöä (selleriä, purjoa, sipulia tms.)
- porkkanaraastetta
- puolukkahilloa (liikaa sokeria)
- mustaherukkahilloa
- noin 20 tuorekurkkuviipaletta
- noin 20 rusinaa
- muutaman hasselpähkinän
- lasillisen Gefilus-hedelmäjuomaa
- kaksi lasillista appelsiinitäysmehua
- muutamia lasillisia vettä
- yhden multivitamiinitabletin
- kolme karnosiinitablettia
- kaksi Omegat-kapselia
- yhden karnitiini-energiapatukan (hyvää oli)

Huomenna pistän suuhuni ainakin:
- yhden banaanin
- pari Kunto-näkkileipää
- pari Reissumies-leipää
- tonnikalaa
- Gefilus-mehua
- mustikkamehua
- appelsiinitäysmehua
- pinaattikeittoa (nam!)
- vettä
- rusinoita
- pähkinöitä
- yhden multivitamiinitabletin
- kolme karnosiinitablettia
- kaksi Omegat-kapselia

Syöminen on noudattanut pitkään sitä linjaa, että minulla on yksi isompi ruokatauko aamupäivällä ja sitten vain välipaloja pitkin päivää. Ruokavalio tuntuu tällaisenaan toimivan ihan mukavasti, mutta vielä on paljon parantamisen varaa. Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia saisi olla ainakin reilusti lisää. Ruisleivän syöntiä puolestaan voisi vähentää. Pillereiden määrääkin voisi lisätä, jos lompakko antaisi myöten. Välillä kohtelen itseäni kuin koe-eläintä: "Syö tämä ja juokse labyrintin läpi, katsotaan meneekö nopeammin kuin eilen."

Pituuteni on 180 cm ja painoni noin 60 kg. Painoindeksien mukaan olen juuri siinä ihannepainon ja alipainon rajalla. Paino on pysytellyt vuosikausia samalla tasolla.

Otan vastaan parannusehdotuksia. Palaan ruokalista-asiaan uudelleen vuoden lopussa ja vertaan sitä tähän. Jos mitään kehitystä ei ole tapahtunut, vaadin että haukutte minua kaikki luddiitiksi.


Doctors tell us that few people in Western societies drink as much water as they should for optimal health. Many people even mistake low-level thirst for low-level hunger. A very, very helpful tactic for those practicing calorie restriction is to drink a glass of water when first feeling hungry. If you are still hungry twenty minutes later, then maybe it's time to think about eating. Half the time, you were just thirsty, however.
- Longevity Meme, Calorie Restriction

Jok'ei mieltään pahota, se ei tapojaan paranna.
- Kutrin mummu

Lohikäärmesatu

"Science and technology revolutionize our lives, but memory, tradition and myth frame our response."
- Arthur Schlesinger, Jr.

Analyyttiset esseet selittävät todellisuutta. Tarinat ja sadut puoleastaan matkivat todellisuutta. Tarinat ja esimerkit jäävät paremmin ihmisten mieleen kuin puhtaat, kasvottomat faktat. Olemme luonnoltamme sellaisia, että saamme mielihyvää kuunnellessamme mehukasta juorua tai hyvää tarinaa. Tarvitsemme kontekstia ja esimerkkejä elävästä elämästä, koska otamme vastaan uutta tietoa liittämällä sitä vanhoihin kokemuksiin. Yksinkertainen, suoraan tunnehermoihin iskevä tarina on helpompi ottaa omakseen kuin monimutkainen, tunteeton ja looginen kuvaus maailman toiminnasta.

Tarina on propagandatyökalu, jota voi käyttää hyvään tai pahaan. Kun asioita selitetään lapsille, käytetään tarinoita. Pienille lapsille voi uskotella, että joulupukki on olemassa, mutta isommat lapset kaipaavat isompia satuja. Isompien lasten satuja kutsutaan esim. uskonnoiksi. Tarina Atlantiksesta, Isojalasta, Jeesuksesta tai lohikäärmeestä voi elää satoja tai tuhansia vuosia, mutta tarinan vetoavuus ei tee tarinasta totta. Star Trekit ja Star Warsitkin ovat vain vain tarinoita, mutta niiden luomat myytit vuotavat todellisuuteen ja luovat todellisuutta. Lapsena katsotut ohjelmat saavat aikuisen ryhtymään astronautiksi tai suunnittelemaan vempaimia, jotka muistuttavat noiden sarjojen laitteita.

Kaikki tietävät, että juttu muuttuu edetessään ihmiseltä toiselle. Tätä ovat varmasti kaikki kokeilleet lapsina. Ensimmäinen kuiskaa jotain toisen korvaan, toinen kuiskaa kolmannelle ja niin edelleen – kunnes jonon viimeinen kertoo mitä kuuli ja juttu on muuttunut matkalla aivan erilaiseksi. On silkkaa itsepetosta kuvitella, ettei tämä yksinkertainen kuiskailu päde Isojalkaan tai Jeesukseen. Tuhannen vuoden aikana tarinoita ehditään paisutella niin paljon, että seitsemän yhdellä iskulla tarkoittaakin kärpästen sijasta jättiläisiä.

Dave Pollard kertoo How to Save the World –blogissaan, että hyvä tarina on kuin lahja. Hyvällä tarinalla on viisi tunnusmerkkiä (ja nämäkin ovat muuttuneet hieman matkalla blogista toiseen):

1. Evokatiivisuus – hyvät tarinat synnyttävät älyllistä tai emotionaalista vastakaikua lukijassa.
2. Siirtäminen – hyvät tarinat vievät lukijansa toiseen paikkaan ja toiseen aikaan.
3. Vakuuttavuus – hyvät tarinat saavat aikaan muutoksen ajattelussa tai havaitsemisessa.
4. Muistettavuus – hyvät tarinat jäävät kummittelemaan lukijan mieleen.
5. Hyödyllisyys – hyvät tarinat tekevät lukijan elämästä mielekkäämpää.

Pollard kertoo myös Jack Kentin kirjoittamasta ja kuvittamasta tarinasta There is No Such Thing as a Dragon. Se kertoo pojasta, joka löytää pienen lohikäärmeen sängystään. Hän leikkii lohikäärmeen kanssa, kunnes äiti sanoo, ettei lohikäärmeitä ole olemassa. Niinpä lohikäärme jätetään huomioimatta ja se saa kasvaa rauhassa, kunnes se on talon kokoinen ja päätyy juoksemaan katuja pitkin talo selässään. Lopulta perheen on pakko huomata, että lohikäärme on olemassa ja tämän jälkeen se kutistuukin takaisin pikkuruiseksi. Pojan viimeiset sanat ovat: ”Ehkä se vain halusi tulla huomatuksi.”

Jos lohikäärmettä pidetään uhkana, reaktio on pelko. Jos sitä pidetään mahdollisuutena, reaktio on toivo. Molemmissa tapauksissa lohikäärme täytyy ensin huomata. Jos sen jättää huomioimatta ja työntää päänsä pensaaseen, se kasvaa ja kasvaa kuin maksamaton lasku. Jos sen huomioi ja päättää tehdä asialle jotain, täytyy ottaa lohikäärmeestä henkilökohtainen vastuu.

Ja tämän alustuksen jälkeen menet lukemaan Nick Bostromin opettavaisen lohikäärmetarinan The Fable of the Dragon-Tyrant.


Imagine that the Nazis had 'won' WW2. Do you think today we would be, most of us, angry and ready to overthrow the Thousand Year Reich? We wouldn't. The opponents would have been exterminated and the rest of us brainwashed to believe that aryans are 'naturally' the master race, and that corporatism (that's what Mussolini called the complete integration of corporate and government power and the suppression of opposition to it via a ruthless police state, before the historians renamed it fascism) was necessary to the order and good government of society. The education system would have taught us, elite and masses alike, stories that reinforced the rightness of this status quo, and ensured our obedience, our subservience to the powerful, our fear of scarcity if we didn't conform, our inability to imagine any other way of living.
- Dave Pollard, Writing our New Story

Askel kerrallaan

Avaruusaluksesi haaksirikkoutuu alkeelliselle planeetalle. Menetät yhteytesi muuhun galaktiseen sivilisaatioon täysin. Olet pahassa pulassa. Mitä teet?

Evil Dead: Army of Darkness –leffassa on loistava kohtaus, jossa pimeään keskiaikaan heitetty Ash löytää autonsa peräkontista sattumalta kemiankirjan. Jos nykyihminen joutuisi keskiaikaan, hän ei luultavasti osaisi valmistaa kovin nykyaikaisia keksintöjä. Ruudin valmistusaineet muistuisivat ehkä mieleen, mutta onnistuisiko kunnollisen käsiaseen valmistaminen? Pitäisi olla mukana kaikki mahdolliset ohjekirjat – ja idioottivarma ohjekirja siitä, miten ja missä järjestyksessä kaikki ohjekirjat täytyy lukea. Ase pitäisi pystyä rakentamaan ohjeiden avulla kuin Legoauto.

Mutta onneksi sinä et ole kirjoihin sidottu, olethan tulevaisuuden kansalainen. Sinulla on mukanasi tekoälyllä varustettu älypuhelin. Se antaa sinulle step-by-step ohjeet siitä, kuinka selviät pois alkukantaiselta planeetalta. Saat yksityiskohtaiset ohjeet siitä, kuinka saat rakennettua itsellesi uuden avaruusaluksen. Saat ohjeet teksteinä, sarjakuvina tai animaatio-opetusvideoina. Sinun ei tarvitse ymmärtää kaikkea mitä ohjeissa sanotaan, teet vain kuten ohjeet määräävät. Ei televisiokanavia virittäessäkään tarvitse tietää millaisen systeemin kautta kuva ilmestyy ruutuun, kunhan vain seuraat ruudulla näkyviä ohjeita. Uusi avaruusalus syntyy kuin ruokareseptiä seuraamalla: kaksi teelusikallista ydinpolttoainetta, kolme kappaletta kantoraketteja ja yksi kananmuna.

Mutta avaruusaluksen valmistusresepti on pitkä ja monimutkainen. Tarvitset avaruusajan materiaaleja, joten sinun täytyy rakentaa tehtaita ja laboratorioita, jotka valmistavat niitä. Tehtaiden valmistamiseen tarvitset hieman alkeellisempia materiaaleja, joten joudut rakentamaan ensin raakamateriaaliketjun alkupään tehtaat. Tarvitset polttoainetta kuljetuksiin, joten sinun täytyy rakentaa öljypumppuja. Ja niitä varten tarvitset myös materiaaleja, nostureita ja rakennustyöläisiä. Jos planeetalla ei ole alkuasukkaita (jotka voisit motivoida rakennustöihin esittämällä jumalan poikaa tai vastaavaa), joudut rakentamaan robotteja avuksesi. Itseasiassa joudut luodaan käytännössä koko ihmiskunnan historian uudelleen.

Olet sivilisaation siemen, joka voi kasvaa uudeksi puuksi. Jokainen ihmis-tekoäly –yhdistelmä pystyy luomaan kaiken ihmiskunnan kehityksen uudelleen tyhjästä. Vaikka kaikki galaksin ihmiset ja tekoälyt katoaisivat yhtä lukuunottamatta, jäljelle jäänyt voisi aloittaa uuden valtakunnan rakentamisen.

Sen pitäisi olla idioottivarma systeemi. Jos ihminen ei pystyisi motivoimaan itseään toimeen, tekoälyn pitäisi osata motivoida. Sen pitäisi osata neuvoa ihmistä niin tarkasti, että mitään kuolettavia virheitä luomisprosessissa ei pääse syntymään. Ihmisen ja tekoälyn pitäisi toimia täydessä symbioosissa parhaan tuloksen varmistamiseksi.

Askel kerrallaan –ohjeissa on vain se vika, että niitä on hankala tehdä etukäteen. Ensin on löydettävä oikea polku yrityksen ja erehdyksen kautta, vasta sitten voi piirtää lopullisen kartan.


Vinkit
Designing Effective Step-By-Step Instructions – tästä kaikki lähtee: kuinka teet hyvät askel kerrallaan –ohjeet!
Step-By Step Instructions – Wizardit ovat käteviä.
Howtoons – Käteviä sarjakuvaohjeita lapsille ja lapsenmielisille. Laske sormilla kuin tietokone!
(via Boingboing)

SoYouWanna – Taitoja, joita ei koulussa opetettu.
Technovelgy – Lista kaiken maailman scifikeksinnöistä ja niiden vertailua oikeisiin keksintöihin.
Prisoners Inventions – Tarve on keksimisen äiti.
Lisäys: eHow - 15,000 Step-By-Step How-Tos.

We all forgot that the future is yet to be written. No-one knows how it's going to turn out. The best we can do is track the future as it happens, and use our fiction as a tool with which to understand where we are.
- Warren Ellis

Elämänkumppani vai ei

On siis kevät. Minusta on alkanut tuntumaan, että tarvitsen naisen. Vaistot tolkuttavat, että pitäisi alkaa miettimään suvun jatkamista. Tämä häiritsee hieman keskittymistä. Pitäisikö totella vaistojaan ja hankkia nainen? En hanki, liikaa vaivaa. Menee vain aikaa ja rahaa. On minulla tärkeämpääkin tekemistä. Se menee ohitse.

Tänään aloin kuitenkin tarkastella asiaa uudesta näkokulmasta. Tässähän on kyse minun turvallisuudestani. Entä jos saan jonkin sairaskohtauksen? Olen yksin asunnossani, kukaan ei ole auttamassa minua ylös lattialta. Ei ole ketään antamassa ensiapua. Voi kestää päiväkausia ennenkuin joku tulee kylään. Yksinäisyys voi olla hengenvaarallista!

Asianhan voisi tietysti hoitaa niin, että hankkisi kämppäkaverin. Tilanne paranisi hieman, mutta olisiko hän jatkuvasti vahtimassa? Ei - hänellä olisi omakin elämä. Toinen vaihtoehto olisi hankkia seurantaranneke, joka lähettäisi viestin naapuriin tai lähimmälle tuttavalle hätätapauksen sattuessa. Naapurille pitäisi vain antaa kämpän avain, että hän pääsee sisään auttamaan. Tai kirves, että saa oven hajoitettua. Mutta olisiko naapurikaan aina auttamassa? Ei, hänelläkin olisi oma elämä.

Entä jos muuttaisi yhteen naisen kanssa? Olisihan siitä hieman vaivaa, mutta jos löytyisi oikein mukava ihminen, niin ehkä hyödyt tasapainottaisivat haitat. Elämänkumppanillakin olisi tietysti oma elämänsä ja omat vaatimuksensa, mutta ne integroituisivat kuitenkin aika tiukasti minun elämääni – tai siis meidän elämäämme. Ainoa ongelma tässä on se, että sopivaa kumppania on hankala löytää. Se vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Ja suhteen ylläpitokin vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Onko hengenvaarallisen sairaskohtauksen saaminen niin todennäköistä, että sen vuoksi kannattaa hankkiutua parisuhteeseen?

Johtopäätös lienee, että naisandroidi olisi paras ratkaisu. Sen voisi ohjelmoida tarkkailemaan terveydentilaa jatkuvasti ja antamaan sopivaa hoitoa aina kun tarve vaatii (sekä henkistä että fyysistä). Se tekisi kaikki kotityöt valittamatta eikä vaatisi muuta kuin virtaa. Sen voisi sammuttaa ja vaihtaa tarvittaessa uudempaan malliin. Täydellistä! Otan kaksi! Harmi vain, ettei tällaisia naisandroideja ole vielä saatavilla. Täytyy löytää jonkinlainen korvike.

Tästä tulikin nyt deitti-ilmoitus. Löytyisikö nainen, joka voisi luopua omasta elämästään ja tuurata naisandroidiani siihen asti, kunnes oikeita androideja on saatavilla?


She's for real, stainless steel
Comin' down on you like a bolt from above
Glowing eyes, lightning thighs
A metal box where you can stash your luv
Made with care, built by hand
Filled with junk made in Japan
- Android Woman, Consortium Of Genius

Elokuvaviihdettä

Niin joo, toissapäivänä näkyi viimeinen jakso Kohtalokas Pakkomielle -minisarjasta. Juoni oli odotetusti aukkoinen kuin reikäjuusto, vaikka jonkin verran mukavaa dialogia olikin saatu sotkettua sekaan. Loppuratkaisu oli niin älytön, että piti ihan ääneen nauraa.

”Uploadasin itseni ja osaan nyt kävellä!”
”No me tästä lähdetäänkin sitten kotiin.”

Tämän tyyppisissä ohjelmissa ihmissuhdelöpinät ovat aina tärkeimpiä, vain kulissit vaihtuvat. Kulissit olivat tällä kertaa mielenkiintoiset, mutta olisin mieluummin katsonut hyvää dokumenttia kulisseista kuin huonosti käsikirjoitettua draamaa. Kubrick-dokumentit tulivat sopivasti sarjan perässä, joten oli tuplasti motivaatiota olla TV:n ääressä sunnuntai-iltaisin. Hohto ja Kellopeliappelsiini ovat suosikkejani Kubrickin tuotannosta.

Toinen elokuvamestari David Lynch haluaa transsendentaalista meditaatiota kouluihin, jotta oppilaat pääsevät eroon stressistään. Viime vuonna Lynch ehdotteli, että pitäisi rakentaa meditointipalatseja ympäri maata. Itse kun harrastan meditointia myös (siis ihan tavallista mietiskelyä, ei mitään transsendentaalista tilutusta), niin miehen visiot kuulostavat aika rennoilta. Suomenkin kirkot voisi muuttaa rauhallisiksi meditointipalatseiksi ja unohtaa sen väkivaltaisen jeesuslöpinän.

Lynchin tuotoksista suosikkejani ovat Twin Peaks ja Mulholland Drive.


"To me, a detective is the most magical type of character, because mysteries are to me the greatest thing. Puzzles and things like this are thrilling, clues, things like finding money. Everything is a mystery and we're all detectives. Even scientists are detectives and they're all looking for clues to solve the big mystery. There are so many detectives going around, and so many mysteries."
- David Lynch

Uusia sisäelimiä

Biopump - minilääketehdas ihon alla, joka tekee ruiskuista ja pillereistä tarpeettomia.

Ihmisen ihosta otetaan palanen, jota käsitellään geneettisesti muunnelluilla viruksilla. Kun virukset ovat saaneet aikaan terapeuttisten proteiinien tuotannon, ne pestään pois. Tämän jälkeen geenimanipuloitu ihonpalanen laitetaan takaisin ihon alle, missä se jatkaa proteiinien tuottamista.

Ihmisen omasta ihokudoksesta tehty implantti on siis kuin uusi sisäelin. Kehoon voidaan liittää niin monta ’mikroelintä’ kuin tarvitaan. Ne eivät ole kooltaan hammastikkua suurempia. Biopumppu tuottaa jatkuvan, tasaisen virran lääkettä, jolloin päivittäisten pillerien tai pistosten ottamisen voi unohtaa. Seuraava askel olisi tuottaa biopumppu, joka tarkkailee kehoa ja tuottaa lääkkeitä sen mukaan mitä keho tarvitsee.

Kun geenimanipulaatio tapahtuu kehon ulkopuolella (eikä sisäpuolella kuten perinteisesti), vältetään mahdolliset riskit. Biopumppu voidaan myös poistaa helposti, jos siitä tulee jotain ongelmia. Medgenics on Israelilainen yhtiö, joka testaa biopumppua parhaillaan.

Pearl – humanoidirobotti vanhemman väen makuun

Robotit lomailevat

Marshall Brain on tullut kuuluisaksi HowStuffWorksin perustajana. Siinä ohessa hän pitää Robotic Nation Evidence –blogia, joka keskittyy robottien täyttämään tulevaisuuteemme. Eilisessä merkinnässään Robots and teachers hän ottaa kantaa uutiseen, jossa kerrotaan liiallisen televisionkatselun olevan pahaksi lapsille.

“Children who were exposed to the unrealistic levels of stimulation at a young age continued to expect this in later life, leading to difficulty dealing with the slower pace of school and homework.”

Ja tästä näemme, että on kaksi tapaa katsoa maailmaa:

1. Vanhassa maailmankuvassa ylistimuloidut lapset ovat ongelma, koska heidän aivonsa odottavat enemmän stimulaatioita kuin koulu voi tarjota. Niinpä luokittelemme heidän kärsivän ADD:stä ja annamme Ritalinia, jotta heidän aivonsa hidastuisivat koulun ”normaalille” tasolle.

2. Uudessa maailmankuvassa rohkaisemme lapsia ylistimuloimaan aivojaan niin paljon kuin mahdollista. Tämä nopeuttaa aivoja ja tekee lapsista älykkäämpiä. Luokittelemme normaalit koululuokat lapsille vaarallisiksi ”Stimulation Deprivation Enviromenteiksi” (SPE), joissa lapsia uhkaa tylsistyminen ja taantuminen.


Asetelma on liioitellun mustavalkoinen, mutta jälleen esimerkki siitä miten normaali-ihmisyyden ylittäjiä pidetään automaattisesti sairaina ja heidät yritetään palauttaa harmaan massan tasolle.

Robotit ovat tietysti ratkaisu tähänkin ongelmaan. Ihmisopettajat ovat hitaita ja tylsiä, eivät he jaksa leikkiä lasten kanssa jatkuvasti. Robotti-ope hoitaisi homman väsymättä, paljon vikkelämmin ja tehokkaammin. Ja miksi lasten pitäisi yleensä istua koulussa? He voivat oppia kotonaan tietokoneen välityksellä ja vanhemmat voivat tarkkailla opetusta vierestä. Vanhemmilla taas on aikaa olla kotona lastensa kanssa, koska robotit hoitavat myös heidän päivätyönsä.

Mitä työtä ihmisille yleensä jää? Eipä paljonkaan. Marshall Brain kertoo:
- robotit hoitavat tehdastyöt
- robotit hoitavat palvelutyöt
- robotit hoitavat liikenteen
- robotit huolehtivat turvallisuudesta
- robotit hoitavat sotimisen
- robotit hoitavat näyttelemisen
- robotit hoitavat lääkitsemisen
- robotit hoitavat rakentamisen
- robotit hoitavat lentämisen
- robotit hoitavat toimistotyöt
- robotit hoitavat tutkimustyöt
- robotit hoitavat opetuksen
- robotit hoitavat maanviljelyn

Yleensäottaen robotit tekevät kaiken paremmin. Kukaan ei ole korvaamaton. Robotit maalaavat hienompia tauluja kuin ihmiset, soittavat parempaa musiikkia kuin ihmiset ja kirjoittavat mielenkiintoisempia blogeja. Työntekijät paiskivat silmät ristissä ylitöitä; ensin tuplavuoroa, sitten triplavuoroa – mutta ei auta, lopulta ihmiset saavat potkut ja robotit astuvat remmiin tekemään työtä väsymättä kellon ympäri. Loppuun ajetut ihmisparat jäävät työttömiksi rannalle ruikuttamaan. Mutta keksitäänkö ihmisille tulevaisuudessa uusia töitä? Kyllä, mutta robotit vievät pian nekin. Ihmisten työtehtäviksi jää suunnilleen vauvan pitäminen sylissä ja kissan silittäminen.

Onko tällainen työttömyys sitten huono juttu? Ihmisillä on enemmän aikaa harrastuksille, leikkimiselle, matkustamiselle ja uusien asioiden opettelulle. Pysyvällä palkallisella lomalla ehtii katsella väliinjääneet TV-sarjat ja lukea viimeinkin kaikki uutuuskirjat. Hetkinen – palkallisella lomalla? Kuka sen palkan maksaa? Järjestääkö yhteiskunta kaikille kansalaisille yhtäläisen peruspalkan? Sehän olisi ihan järkevä ratkaisu, eiväthän robotit mitään palkkarahoilla tee. Tehdasrobotin palkkashekki (24 tunnin päivätyöstä) voisikin mennä ihmiselle, joka toimisi oman nimikkorobottinsa huoltajana. Tai yleensä ottaen kaikkien robottien tienaamat rahat jaettaisiin kaikkien ihmisten kesken.

Vaan tuleeko meistä tällä menolla dekadentti tarkkailijalaji? Robotit tuottavat viihdettä koteihin ja ihmiset vain istuvat sohvalla vailla huolen häivää, nektaria siemaillen ja juoruillen. Kukaan ei viitsi sormeaan nostaa, robotit tekevät kaiken puolestamme.

Mikä tässä kuvassa on vialla?

Siitä unohtuu eräs oleellinen seikka: mekin olemme tulevaisuudessa robotteja. Robotit hoitavat työt paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin ihmiset, joten on vain järkevä ratkaisu, että ryhdymme lisäämään koneosia myös itseemme. Robottien maailmanvalloitusta ja ihmisten syrjäyttämistä ei tule tapahtumaan, koska olemme samalla puolella. Siirtymävaiheessa ihmiset voivat vielä seisoa toimettomina, mutta posthumanismi seuraa transitiota vääjäämättä.

Tulevaisuuden ihmiset tulevat olemaan monitoimikoneita, jotka voivat siirtyä vaivattomasti työstä toiseen ja tehdä sitä työtä mikä sattuu huvittamaan. Kyborgieläinlääkärit leikkaavat potilaita laserintarkasti ja kyborgimaalarit luovat kankaalle hypersurrealistisia maisemia. Kyborgiopettaja on se sama vanha ihmisopettaja, mutta päivitettyä mallia.

Asetelma robottien ja ihmisten välillä ei ole mustavalkoinen. Ihmisten työttömyyttä ei torjuta robottien kieltämisellä ja työpaikkojen suojelemisella. Roboteille ei kannata ryhtyä tarjoamaan Ritalinia, jotta ne hidastuivat ihmisen tasolle. Oikea ratkaisu on ylikellottaa ihmiset robottien tasolle.


Linkit
Robotic Nation
Robots in 2015
Robotic Freedom
Robotic Nation FAQ
Mission to Mars


When you think about it, it is a miracle that any of us ever got to read Harry Potter. Consider the fact that a book with this much potential was written by a person on welfare. Think about how many other works -- music, art, literature, engineering, science, invention -- have never seen the light of day because of the same sorts of social problems (or because the potential author/artist/inventor is working 12 hours a day scrubbing toilets in two minimum wage jobs to make ends meet).
- Marshall Brain, Robotic Freedom

Kirpputorilla

Tänään sattui hauska tapaus kirpputorilla. Kirpputorien kiertäminen on sopivan tasapainottavaa puuhaa näin tulevaisuusorientoituneelle ihmiselle. Ne ovat aarresaaria täynnä haudattuja arvoesineitä - koskaan ei tiedä mitä ihmeellistä eteen sattuu. Yleensä lapio kolahtaa vanhaan kirjaan, kuten vaikkapa H.G. Wellsin Tohtori Moreaun saareen puolella eurolla. Kirjan juoni menee tiivistettynä näin:

Tyyppi joutuu saarelle, jossa on metamorfooseja, sitten se pääsee sieltä pois.
(tiivistelmän tarjosi Sinne ja Takaisin)

Samalla reissulla huvituin pinosta upouuden näköisiä Dianetiikka-kirjoja, joita myytiin myös 50 sentin kappalehintaan. Olisi varmaan pitänyt ostaa pois ja piilottaa johonkin kaappiin, ettei kukaan erehdy lukemaan ja ottamaan vielä tosissaan, mutta tällä menolla joutuisin ostamaan myös kaikki raamatut sun muut. Eikä se taas näyttäisi kovin siistiltä, jos kämpän kaikki kaapit ja laatikot pursuaisivat uskonnollista propagandaa. Polttaa niitä ei viitsi, onhan niillä kuitenkin jotain historiallista arvoa, mutta ehkä niistä voisi tehdä jonkin taideinstallaation.

Vaan itse hauskaan tapaukseen: törmäsin kirppiksellä omaan menneisyyteeni. Ohitin käytettyjen talviurheiluvälineiden nurkkausta, kun huomasin yllättäen tutun näköisen lumilaudan. Menin katsomaan lähempää ja kyllä vain: se oli minun vanha lumilautani! Siteiden välissä olevassa logossa oli edelleen nimikirjaimeni, jotka töhersin siihen tussilla hiihtokeskuksen aulassa yli 10 vuotta sitten. Myin laudan eräälle kaverilleni parin vuoden laskettelun jälkeen ja hän myi sen edelleen jollekin serkulleen, koska ei millään oppinut pysymään pystyssä (laudan vika luultavasti). Vanha lankku on kiertänyt monen käden kautta ja nähnyt monia hiihtokeskuksia ennen päätymistään kirppikselle. Hetken aikaa mietin, pitäisikö ostaa lauta ja viedä varastoon muiden muistoesineiden seuraksi, mutta sitten katsoin hintaa ja tulin järkiini.

Vanhoista kamoista luopuminen on kuin menettäisi osan itsestään. Yleensä en suostu luopumaan mistään, säilön vain roinan kaappeihin ja pahvilaatikoihin. Olen nytkin ajatellut vähän väliä lumilautaani, joka makaa yksinäisenä ja hylättynä kirpputorin nurkassa. En usko, että kukaan sellaista romua viitsii ostaa (ellei joku keksi ryhtyä keräämään vanhoja lumilautoja). Se lahoaa ja kituu ummehtuneessa vanhojen tavaroiden saattokodissa, kunnes kirpputorin omistaja huomaa sen pitämisen turhaksi ja heittää jätelavalle. Kova kohtalo.

Niin, kerään kirpputoreilta omaa menneisyyttäni - sarjakuvia, joita olen lukenut joskus kauan sitten tai pelejä, joita olen pelannut viimeksi pikkupoikana. Ne ovat niitä todellisia aarteita.


Taidelinkkivinkit
Zdzislaw Beksinski – apokalyptisen kauniita maalauksia
The Marsden Archive – valokuvia synkistä linnoista ja hautuumaista

Hauskoja lukuhetkiä

Future Heroes 2035: My friends and I – kirjoitelma teinien tulevaisuudesta. Tool mainitaan, joten sen on pakko olla cool.
Future Heroes 2035: The Big Picture – osa 2 teinien tulevaisuudesta. Mukana suomalainen ”crazy-smart” Iso Wuohela.


Many machines are already so complicated that it is difficult to interact with them without using mental metaphors. If your bank's cash machine refuses to give you some cash, when you know that there is enough in your account, it now seems completely natural to call up the bank and say 'Your cash machine doesn't want to give me any cash because it doesn't know about the deposit I made this morning.' Whether the machine actually wants or knows anything is unimportant. What matters is that they behave as if they do. Using these metaphors is a convenient way to think of and describe the behaviour of complex machines, which is why their interfaces are designed that way. We ascribe thought processes to machines for the same reason that we ascribe them to people: It helps us understand and get along with them better. If a machine seems to want, feel, believe, know, intend, remember or understand, then for any practical purpose, it does.
(Lovelacen testi, lainaus kirjasta Digital Soul)