How to Survive A Disaster - The Unthinkable - Kannattaa treenata äärimmäisiä stressitilanteita varten, jotta aivot eivät valitse hädissään väärää selviytymisstrategiaa tositilanteessa.
Shokkitilanteessa ihmiset jähmettyvät, pysyttelevät hiljaa ja odottavat vaaran kulkevan ohi kuin se olisi suuri petoeläin. Primitiivinen käytös ei toimi laivan upotessa tai asteroidin iskiessä, koska evoluutio ei ole kehittänyt niitä varten vaistoja. Nykyihmiset puolestaan haluavat pysyä cooleina ja olla reagoimatta vaaroihin. Matkustajat mieluummin kuolevat shampanjalaseja kilistellen kuin ryntäävät likaamaan käsiään pelastusveneiden irroittamisessa. Liian modernikaan käytös ei toimi, sosiaalis-kulttuurillinen evoluutio ei ole kehittänyt hienoja käytöstapoja odottamattomiin katastrofeihin ja äärimmäisiin stressitilanteisiin. Ihmiset katsovat sivusta, tarkkailevat muiden reaktioita ja jos muut ovat reagoimatta, ihminen ei itsekään reagoi. Tarvitaan toistuvaa treeniä, jotta katastrofitaidot iskostuvat selkäytimeen kuten kamppailulajin perusliikkeet. Tarvitaan katastrofi-jutsua, jossa ei puolustauduta ihmisvastustajaa vaan seonnutta ympäristöä vastaan.
Pitkän aikaa onnettomuuksia kohtaamattomat ihmiset käyvät huolettomiksi ja uskovat, ettei heille voi sattua onnettomuuksia tulevaisuudessakaan, koska niitä ei ole sattunut menneisyydessä. Kun murtohälytin soi tarpeeksi monta kertaa vahingossa, naapurit lakkaavat välittämästä siitä ja uskovat, että omistaja mokasi jälleen kerran. Kun ihmiset ärsyyntyvät jatkuvista vääristä hälytyksistä, omistaja kääntää hälyttimet pois päältä, jotta ne eivät olisi häiriöksi. Ja todellisuuden onnettomuuden sattuessa hälyttimet ovat hiljaa.
Pitäkää hälyttimet päällä, vaikka ne soisivat joskus vahingossa. Treenatkaa, vaikka se tuntuisi turhalta. Lukekaa pelastautumisohjeet, vaikka todennäköisyys koneen putoamiselle olisi pieni. Painakaa mieleen missä ensiapulaukut, sammutuspeitteet ja exitit ovat.
Shokkitilanteessa ihmiset jähmettyvät, pysyttelevät hiljaa ja odottavat vaaran kulkevan ohi kuin se olisi suuri petoeläin. Primitiivinen käytös ei toimi laivan upotessa tai asteroidin iskiessä, koska evoluutio ei ole kehittänyt niitä varten vaistoja. Nykyihmiset puolestaan haluavat pysyä cooleina ja olla reagoimatta vaaroihin. Matkustajat mieluummin kuolevat shampanjalaseja kilistellen kuin ryntäävät likaamaan käsiään pelastusveneiden irroittamisessa. Liian modernikaan käytös ei toimi, sosiaalis-kulttuurillinen evoluutio ei ole kehittänyt hienoja käytöstapoja odottamattomiin katastrofeihin ja äärimmäisiin stressitilanteisiin. Ihmiset katsovat sivusta, tarkkailevat muiden reaktioita ja jos muut ovat reagoimatta, ihminen ei itsekään reagoi. Tarvitaan toistuvaa treeniä, jotta katastrofitaidot iskostuvat selkäytimeen kuten kamppailulajin perusliikkeet. Tarvitaan katastrofi-jutsua, jossa ei puolustauduta ihmisvastustajaa vaan seonnutta ympäristöä vastaan.
Pitkän aikaa onnettomuuksia kohtaamattomat ihmiset käyvät huolettomiksi ja uskovat, ettei heille voi sattua onnettomuuksia tulevaisuudessakaan, koska niitä ei ole sattunut menneisyydessä. Kun murtohälytin soi tarpeeksi monta kertaa vahingossa, naapurit lakkaavat välittämästä siitä ja uskovat, että omistaja mokasi jälleen kerran. Kun ihmiset ärsyyntyvät jatkuvista vääristä hälytyksistä, omistaja kääntää hälyttimet pois päältä, jotta ne eivät olisi häiriöksi. Ja todellisuuden onnettomuuden sattuessa hälyttimet ovat hiljaa.
Pitäkää hälyttimet päällä, vaikka ne soisivat joskus vahingossa. Treenatkaa, vaikka se tuntuisi turhalta. Lukekaa pelastautumisohjeet, vaikka todennäköisyys koneen putoamiselle olisi pieni. Painakaa mieleen missä ensiapulaukut, sammutuspeitteet ja exitit ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti