Scramblerikollektiivi

Samplepuhe on pyörinyt taas mielessä viime aikoina. Tai yleensä ottaen ihmisen lihallisen äänen muokkaus tehokkaammaksi ja monipuolisemmaksi erilaisin tavoin. Ihmisääntä voi muokata ja vahvistaa megafonilla, Darth Vader Voice Changerilla, äänenmuunnosleikkauksella tai asentamalla joku Ultravoice-implantti, ja miksei myös perinteisellä treenauksella. Meillä on kännykät, ääninauhurit, puhesyntetisaattorit ja subvokaali puhe.

Scrambledhackz on projekti, jossa otetaan lihallinen puhe ja muutetaan se samplepuheeksi. Scrambleri nappaa mikkiin puhutut äänet, etsii valmiina koneessa olevista sampleista vastaavimmat ja soittaa ne ulos. Philip K. Dickin kirjasta Hämärän Vartija löytyy sekopuku eli Scramble Suit, joka samplettaa kaikkia ihmiskehon osia niin nopeasti, ettei silmä pysy perässä. Kehon kieltä ja mikroilmeitä seuraamalla ei paljon kostu, ja puku tekee saman myös äänelle. Jos olet kaikki, et ole kukaan; jos et ole kukaan, olet kaikki.

Nyt tarvittaisiin vielä web 2.0 -palvelu, josta voisi kuulla koko lihallisen kollektiivin puhetta. YouTuben mallia lainatakseni palvelun nimi voisi olla SayWord. Kuvittelisin sen suunnilleen tällaiseksi:

* Voisin mennä sivustolle ja nauhoittaa puhettani yhden sanan kerrallaan suoraan audiotiedostoksi; ei tarvetta erilliselle ääniohjelmalle tietokoneella
* Nauhoitetusta äänitiedostosta pätkäistäisiin automaattisesti turhat
hiljaisuudet pois; vain sana jäisi
* Laittaisin äänitiedostoon yhden tagin; jos nauhoitin sanan "yes",
laitan tagiksi "yes"
* Palvelun etusivulla olisi hakulaatikko, johon voisin kirjoittaa jonkin lauseen,
jolloin ohjelma hakisi ihmisten nauhoittamista tageista randomilla sanasamplet ja yhdistäisi ne toisiinsa; sanapätkät yhdistyisivät automaattisesti kokonaisen lauseen sisältäväksi MP3-tiedostoksi, kollektiivin puheeksi
* Hakulaatikon alla olisi myös tagcloud, josta sanaa klikkaamalla kuulisi välittömästi kyseisen sanan kaiuttimistaan satunnaisen ihmisen sanomana

Palvelua voisi käyttää esimerkiksi hauskojen podcastien tekoon pasteamalla tekstin ohjelmaan ja scramblerikollektiivi puhuisi tekstin tiedostoksi. Oletettavasti sivustolta löytyisi ensimmäiseksi 100 erilaista samplea fuck-sanasta ja luultavasti palveluun ladattaisiin nopeasti sanasampleja TV-sarjojen ja elokuvien hahmoilta. Pidemmälle mentäessä scramblerikollektiivista voisi etsiä pelkkiä kirjaimia ja äänteitä kuten Scrambledhackz-systeemissä. Voisin valita, keneltä ihmiseltä haluan kuulostaa tänään. Voisin imitoida ketä tahansa teknologian avulla.

Miksi äänisyntetisaattorit pyrkivät jäljittelemään luonnollista ihmisääntä? Mielenkiintoisempaa olisi tehdä täysin synteettinen ja ei-ihmismäinen ääni. Sellainen, joka on ilmaisultaan ihmisääntä tehokkaampi, nopeampi ja selkeämpi. Ääni voisi puhua tehokkaampaa kieltä kuin ihmiskieltä, jotakin Lojbania. Jos eivät ihmiset sitä osaa, hankkikoot simultaanitulkin tai keksikööt kuinka silakka voidaan muuttaa bioteknologialla Baabelin kalaksi.

Kuvitellaan, että olen Finnconissa vuonna 2020 ja olen pukeutunut Kosh Naranekiksi. Joku tulee kysymään minulta paljonko kello on Vorlonien kotimaailmassa tällä hetkellä. Mitä teen? Menen äkkiä Googlenettiin ja etsin vastauksen. Sanotaan, että vastaus on "kello yksitoista iltapäivällä". Koska esitän Koshia, haluan tietysti sanoa vastauksen Koshin äänellä. Voin sanoa vastauksen omalla äänelläni ja antaa scramblerin sanoa sen Koshin äänellä. Tai voin pasteta vastauksen scrambleriin, valita ääneksi Koshin ja antaa samplevastauksen puvun kaiuttimista; ei tarvetta käyttää omaa lihaääntään. Jos minun täytyy pitää pitkä puhe, voin mennä lavalle ja laittaa samplepuheen soimaan ihmisääntä tehokkaammalla alienäänellä. Väliin heitettyihin kysymyksiin voi vastata soittamalla sampleja elokuvista: "NOOOOOOOOOO!"

Keskustelun välissä olisi kätevää laittaa jokin lainaus soimaan

"I'll always deny that I kissed her.
I was just whispering into her mouth."

ja jatkaa keskustelua lainauksen jälkeen kuin ei mitään. Miksi tyytyä omaan ääneensä ja omiin sanoihinsa, jos voi käyttää muiden ääntä ja muiden sanoja?

Maanläheiset sävyt

Tein sellaisen radikaalin ratkaisun, että säädin hieman blogin värejä. Pelastusliiviväreistä pidän silti kiinni. Tai saattaa olla, etten pidäkään. Minusta ei koskaan tiedä, olen vaarallinen tyyppi värien kanssa.

Space Colony Art from the 1970s.

Muutama lainaus taas

The idea that the poor should have leisure has always been shocking to the rich. In England, in the early nineteenth century, fifteen hours was the ordinary day's work for a man; children sometimes did as much, and very commonly did twelve hours a day. When meddlesome busybodies suggested that perhaps these hours were rather long, they were told that work kept adults from drink and children from mischief. When I was a child, shortly after urban workingmen had acquired the vote, certain public holidays were established by law, to the great indignation of the upper classes. I remember hearing an old Duchess say: "What do the poor want with holidays? They ought to work." People nowadays are less frank, but the sentiment persists, and is the source of much of our economic confusion.
- Bertrand Russell, In praise of idleness (1932)

1. a machine works twenty-four hours a day, not eight -- thereby tripling output immediately
2. machines do not take sick leave
3. machines are never late for work
4. machines do not form unions and constantly ask for higher wages and more fringe benefits
5. machines do not take vacations
6. machines do not harbor grudges and foul up production in sneaky, undetectable ways
7. cybernation was advancing every decade, anyway, despite the opposition of unions, government, and these alpha males; it was better to have huge populations celebrating the reward of $30,000 to $50,000 per year for group cleverness than huge populations suffering the humility of welfare
8. with production rising due to both cybernation and the space-cities, consumers were needed and a society on welfare was a society of very meagre consumers.
- Robert Anton Wilson, Schrödinger's Cat

"More space, more time, and more intelligence to enjoy space and time."
- Timothy Leary

The usual example given to illustrate an Outside Context Problem was imagining you were a tribe on a largish, fertile island; you'd tamed the land, invented the wheel or writing or whatever, the neighbours were cooperative or enslaved but at any rate peaceful and you were busy raising temples to yourself with all the excess productive capacity you had, you were in a position of near-absolute power and control which your hallowed ancestors could hardly have dreamed of and the whole situation was just running along nicely like a canoe on wet grass... when suddenly this bristling lump of iron appears sailless and trailing steam in the bay and these guys carrying long funny-looking sticks come ashore and announce you've just been discovered, you're all subjects of the Emperor now, he's keen on presents called tax and these bright-eyed holy men would like a word with your priests.
- Iain M. Banks, Excession

Ovet kiinni, ikkunat auki

Extropy Institute lopettaa toimintansa. Vuonna 1990 perustettu organisaatio katsoo saavuttaneensa kuluneiden 16 vuoden aikana kulttuurilliset päämääränsä, joten ekstropiaaniselle ajattelulle sopiva ratkaisu tässä tilanteessa onkin sulkea ovet, luoda nahkansa ja ottaa uusi suunta. Ex-ExI ryhtyy rakentamaan tiukempaa missiota Proaktiivisen Periaatteen pohjalta.

ExI’s fundamental and primary mission has been to bring great minds together to incubate ideas about emerging technologies, life extension, and the future. ExI's goals have been to (1) develop an elegant, focused philosophy for transhumanism — the philosophy of "Extropy"; (2) encourage discussions and debates on improving the human condition; and (2) develop a culture for activists, energized and devoted to bringing these ideas to the public.
- ExI Strategic Plan

ExI oli aikanaan eräänlainen prisma, joka keräsi futuristisen hajavalon sisäänsä, jakoi sen eri värisiksi osiksi ja lähetti säteet uusiin suuntiin. Nyt ajat ja ihmiset ovat muuttuneet, ideat ovat vuotaneet pysyvästi mainstreamin puolella ja löytäneet kehittyneemmät uomat. Parempi sammuttaa valot hyvässä järjestyksessä kuin haihtua hitaasti pois. Vanha, nilkuttava dinosaurus voidaan museoida ja tehdä tilaa nopeammille ja erikoistuneemmille nisäkkäille.

World Transhumanist Association paikallisosastoineen jatkaa yleistä ihmisten ominaisuuksien parantelun edistämistä, Immortality Institute ja MPrize jatkavat kampanjointia ikääntymistä vastaan, Singularity Institute jatkaa turvallisen tekoälyn suunnittelua, Foresight Institute ja Center for Responsible Nanotechnology jatkavat nanoteknologian hyötykäytön kartoittamista, Future of Humanity Institute keskittyy eksistentiaaliriskien tutkimiseen ja niin edelleen.

Michael Anissimov kerää myös useampia yhteisöjä yhteen kirjoituksessaan The Transhumanist Collective:

To the casual observer, these tens of thousands of thinkers may look unrelated to one another. They’re spread across a hundred different fields and interests - computer security, philosophy, electronic music, journalism, neuroscience, aging research, aerospace, sculpture, robotics, law, and so many more. But behind the scenes, they are communicating and bringing their futurist vision to fruition through the hearts and minds of millions of technophiles and armchair philosophers, many of which are transhumanists but just don’t know it yet. -- Collectively, the above logos represent nine non-profits, six media outlets, six blogs, two print magazines, two cryonics companies, one AI company, a philosophical journal, an artistic movement, and a music lab. And this is just scratching the surface - there are thousands of transhumanists who are part of the community but not specifically affiliated with any particular organization. These individuals drift from org to org like gluons in an atomic nucleus, minimizing clique-ishness and maximizing the free flow of ideas and skepticism.

Nyt vain reippaasti kohti sitä aikaa, jolloin Transhumanistiliittokin voi museoida itsensä ja transformoitua Posthumanistiseuraksi.

Matkalla TransVisioniin (preludi)

Nyt kun konferenssikausi on alkamassa Singularity Summiteineen, täytyy ryhtyä mainostamaan myös kotimaista coniamme.

TransVision 2006 järjestetään Helsingin yliopistolla elokuussa, tarkemmin sanoen 17-19 eli torstaista lauantaihin.

Puhujalistalla ovat ainakin:

* William Sims Bainbridge, Ph.D.
* Aubrey de Grey, Ph.D.
* Prof. Timo Airaksinen, Ph.D.
* Nick Bostrom, Ph.D.
* Jose Cordeiro
* Anastasiya Gacheva, Ph.D.
* Ben Goertzel, Ph.D.
* James Hughes, Ph.D.
* Prof. Hannu Kari, D.Sc.
* Eugen Leitl (AtiVel Ltd & Co. KG)
* Simon Levy, Ph.D.
* Prof. Bruce Lloyd, Ph.D.
* Sky Marsen, Ph.D.
* Danila Medvedev, Ph.D.
* Kalle Mikkola, D.Sc.
* Giulio Prisco (FutureTag Ltd)
* Prof. Richard Sherlock, Ph.D.
* Jaakko Särelä, Ph.D.
* Philippe Van Nedervelde (E-spaces nv)
* Natasha Vita-More
* Agni Vlavianos-Arvanitis, Ph.D.
* David Wood (Symbian Ltd)

Jos varaa sisäänpääsyn konferenssiin ennen ensi kuun loppua, hinta on hieman edullisempi. Lisäksi transhumanistiliiton jäsenet saavat myös alennusta, joten kannattaa liittyä jäseneksi ja varata lippunsa ajoissa.

Finncon 2006 (ja Animecon) menevät hieman päällekkäin TransVisionin kanssa. Ne järjestetään elokuun 18-20 eli perjantaista sunnuntaihin. Nyt olisi ihmiskopiokoneelle käyttöä, jotta ehtisi joka paikkaan. No, onneksi Finnconissa ei tällä kertaa näytä olevan varsinaisia suursuosikkivieraita, joten voi keskittyä TransVisioniin missä kuuleekin varsin montaa suosikki-ihmistä suosikkiaiheista.

TransVisionin vierailla ei tosin taida olla yhtä värikkäitä vaatteita kuin Finnconin vierailla, mutta aina ei voi voittaa. Menköön sisältö erikoisefektien edelle tällä kertaa.

Sokerivesi

Sain linkkivinkin Seth Robertsin itsellään testaamasta yksinkertaisesta painonrajoitusdieetistä, The Shangri-La Dietista. Sokerivettä tai ruokaöljyä naamariin tunti ennen ateriaa, niin näläntunne pysyy hallinnassa. Painonsa kanssa kamppailevat voivat testata.

Sokeriveden juontiin en kyllä itse ryhtyisi. Eräästä kaverista oli absolutismianikin oudompaa se, että en juo kokista. Minusta se on vain ylimainostettua, epäterveellistä sokerilitkua. Kokista tai Pepsiä juovista ihmisistä tulee ensimmäisenä mieleen, että he ovat mainossotien uhreja, aivottomia ja hampaattomia zombeja kaatamassa sisuksiinsa ruskeaa myrkkyä, josta jatkuva plasebopropaganda on tehnyt osan heidän identiteettiään ja kulttuuriaan (näin lievästi sanoen). Jos jotain maustevettä on pakko juoda, juokaa mieluummin vaikka OpenColaa. Vielä mieluummin puhdasta vettä. Ja aina kun mahdollista, ei-pullotettua vettä. Evian on Naive toisinpäin.

Kalorirajoitteisesta ruokavaliostani sen verran, että olen saavuttanut jonkinlaisen tasapainon. En varmaankaan rajoita enää tästä enempää. Syön sopivasti, nälkä ei vaivaa, en paljon sairastele ja energiaa tuntuu riittävän. Paino on pysynyt vuosikaudet 60 kilossa ja sukulaiset huomauttelevat edelleen liiasta laihuudesta. Ainoa hieman pysyvämpi sivuvaikutus on kylmyys, ja ehkä myös seksuaalinen kylmyys, mutta en näe niitä suurina haittoina. Täytyy vain laittaa vähän enemmän vaatetta.


As my friends watched the film "Every Day of Your Life", they soon understood why I was laughing so hard. The movie showed Coca-Cola bottlers all over the world. Different cultures in different ceremonial dress were all drinking Coke. Bottles of Coke were being taken by pack animals to remote villages. It was ludicrous. We all left the film with the knowledge that Coca-Cola may have started as an American obsession, but it had spread worldwide like a pestilence.
- It's a World of Coca-Cola

Työlainauksia

What will be the state of the art in 2084? Who, if anyone, will still be able to tell "the right stuff" from rubbish? Who will know, who will care, who will loudly protest that the last (though tiniest) circle at the center of the style-target has still not been reached (and may never be reached)? What will such nitpicky details matter, when new Bach and Chopin masterpieces applauded by all come gushing out of silicon circuitry at a rate faster than H2O pours over the edge of Niagara? Will that wondrous new golden age of music not be "truly a thing of beauty"?
- Douglas Hofsdtadter, Sounds Like Bach

Aristotle said that slavery could only be abolished when machines were built that could operate themselves. Working for wages, the modern equivalent of slavery -- very accurately called "wage slavery" by social critics -- is in the process of being abolished by just such self-programming machines. In fact, Norbert Wiener, one of the creators of cybernetics, foresaw this as early as 1947 and warned that we would have massive unemployment once the computer revolution really got moving. -- It is arguable, and I for one would argue, that the only reason Wiener's prediction has not totally been realized yet -- although we do have ever-increasing unemployment -- is that big unions, the corporations, and government have all tacitly agreed to slow down the pace of cybernation, to drag their feet and run the economy with the brakes on. This is because they all, still, regard unemployment as a "disease" and cannot imagine a "cure" for the nearly total unemployment that full cybernation will create.
- Robert Anton Wilson, The RICH Economy

At the beginning of this new century, the social group that seems to be playing for keeps is the digital generation. For them, play is naturally what you do with your world: there’s no angst or self-loathing about it. The technology that hovers like an axe over the neck of the traditional worker, is more like a toy for them - something to express yourself with, not a machine to be subjected to; a means of empowerment, not exploitation. They've left for the Playstation, these screenagers and cybernauts, and they’re never coming home.
- The Play Ethic: why believe in work, when it doesn't believe in you?

Kommentit
Unohdettu Genesis @ 21:49:07 | 2006-04-21|
Minusta Hofsdtadterin kauhea vaihtoehto 3) ei kuulosta niin kovin pahalta. Trivialisoituna: kun vaikutumme kyyneliin saakka jostakin, joku on triggeroinut vaikuttumiscircuitia aivoissamme, ja entäs sitten?

Yksityisetsivä @ 15:53:37 | 2006-04-22|
Ei minustakaan.

Mietiskelin sellaista vaihtoehtoa, että nostaisi keinotekoisesti omaa vaikuttumisastettaan siten, että vain kehittyneimpien supertekoälyjen tekemät hypermonimutkaiset sinfoniat saavat aikaan edes jotakin vaikutusta, ja kaikki ihmisten musiikki kuulostaa pelkältä yksinkertaiselta surinalta.

Tulevaisuudessahan tulemme joka tapauksessa kuuntelemaan montaa biisiä yhtä aikaa, koska yhdessä biisissä ei ole enää tarpeeksi menoa. Tavallisiin ihmiskorviin se kuulostaa sitten yhtä sekamelskalta kuin Aphex Twin nykyään isovanhempien korviin.

jarmo @ 20:26:28 | 2006-04-22|
Ihmisen kuulojärjestelmän havaitsemaa/käsittelemää äänialaa voisi laajentaa, niin että pystyisimme kuulemaan paljon matalampia ja ja paljon korkeampia ääniä. Siten kontrapuntaalinen musiikki saisi aivan uusia ulottuvuuksia kun riippumattomia teemoja voisi kasata päällekkäin huomattavasti enemmän kuin nyt, ja kompleksisuus lisääntyisi vastaavasti. Harmonioista voisi tulla tässä kyllä vähän redundantteja, joten pitäisi sitten lisätä varmaan musiikin resoluutiotakin (tarkoitan, enemmän nuotteja per oktaavi)

Yksityisetsivä @ 23:24:21 | 2006-04-22|
Kyborgisoidaan vielä ihmisen äänielimistö siten, että suullaan pystyy beatboxaamaan kaikkia soittimia, matkimaan ääniä kuin papukaija ja laulamaan lasit rikki. Soittimista ja soittolaitteista tulee antiikkia, kun biisit ovat täydellisinä muistissa ja ne voi laulaa itse, improvisoida ja miksata miten haluaa.

Keltahampaat

Mietiskelin ideaa hampaiden värjäyksestä. Miksi ihmiset haluavat vain valkaista hampaansa? Onhan niitä muitakin värejä olemassa. Hampaat voisi sinistää tai punaistaa. Tai tehdä jokaisesta hampaasta eri värisen.

Hopparit laittavat irroitettavia kultahampaita ja mentawai-naiset viilaavat hampaansa teräviksi. Ehkä värjäys olisi uusi markkinarako. Tehdään yksivärisistä hampaista niin sanotusti "synteettinen sairaus", jotta hampaiden värjäykseen keskittyneet yhtiöt voivat tehdä lisää voittoa. Aloitetaan uusi hammasmuoti ja kerätään trendien perässä juoksevilta rahat pois. Hammasmaalareista tulee uusi taiteilijakilta.

Yksiväriset hampaat ovat selvästi ongelma, joka täytyy parantaa suuremmalla värivalikoimalla. Vaikka en koskaan tahtoisikaan värjätä hampaitani sateenkaareksi, olisi mukava tietää, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Ehkä voisin ottaa metalliväreillä maalatut vampyyrihampaat.

Ennen likaiseksi värjäytyneet kahvihampaat kertoivat huonosta hoidosta ja huonoista elämäntavoista. Tekniikan kehittyessä minkä tahansa väriset hampaat voivat olla terveet ja hyvin hoidetut, joten värikäs hammasrivi muuttuukin persoonalliseksi esteettiseksi valinnaksi.

Samoin kuin vaikkapa ylipainoisuuden kohdalla. Nykyään lihavuus kertoo huonosta terveydestä, mutta kun tulevaisuudessa oman massansa määrän voi valita vapaasti, läskiys muuttuu taiteelliseksi statementiksi. Joulupukkia esittävä setä voi olla lihava kerran vuodessa ja atleettinen kaikkina muina päivinä.

Putoan itseni läpi

Carolyn Burke aloitti tiettävästi maailman ensimmäisen nettipäiväkirjan, Carolyn's Diaryn, vuonna 1995. Nyt hän on ryhtynyt Singularity Instituten Communications Directoriksi, joten odotettavissa on varmaan jotain mielenkiintoista.

Maailman ensimmäinen bloggaaja oli kai Justin Hall, joka aloitti jo 1994. Pysytään siinä perusjaottelussa, että nettipäiväkirja ja blogi ovat eri asioita.

Muistan nähneeni 90-luvun lopulla televisiosta dokumentin Home Page, jossa pääosassa olivat juuri Justin Hallin blogipuuhailut. Mies vaikutti omissa ihmissuhdedraamoissaan pyöriskelevältä hipiltä, eikä dokkarin jälkeen tehnyt mieli lähteä tirkistelemään miehen elämää yhtään enempää. Kävin vilkaisemassa Hallin edesmennyttä blogia tänään ensimmäisen kerran. Olisi mielenkiintoista katsoa dokumentti uudelleen nykypäivän perspektiivistä.

Dokumentissa kuulin sanan weblog ensimmäisen kerran. Mietin, että minäkin aloitan varmaan blogin jonakin päivänä, mutta en ainakaan samanlaista kuin Hallilla. Odotin, että "jonakin päivänä" olisi vasta 10-15 vuoden kuluttua, mutta kului muutama vuosi, tekniikka kehittyi, modeemien nopeudet kasvoivat ja eräänä kauniina lokakuisena iltana 2003 päätin ottaa ensimmäiset haparoivat askeleet blogien maailmaan. Saattaa olla, että ilman Hallin näkemistä olisin aloittanut bloggaamisen jo aikaisemmin. Muistaakseni vilkaisin alkuvaiheessa muutamia silloisia suomalaisia blogeja, ajattelin niiden olevan aika tylsiä ja päätin, että pyrin kirjoittamaan jotain kehittävämpää. Vuosien varrella olen kai imeytynyt blogikollektiiviin sisälle, kun lueskelen myös merkintöjä, joita olisin tuolloin pitänyt turhana jaaritteluna.

Googlettamalla löytyi tieto, että dokumentti näytettiin Suomessa tarkkaan ottaen 1998.

Frak yotz

Yksi pienimmistä tulevaisuusaktivismin muodoista on se, että ryhtyy käyttämään tulevaisuuden sanoja, joiden haluaa yleistyvän tulevaisuudessa. Otetaan esimerkiksi Judge Dreddin kirosana drokk. Jos haluamme tulevaisuuden, jossa käytetään scifistisempiä kirosanoja, ryhtykäämme käyttämään niitä tänään. Pukeutuminen on toinen pikkujuttu: jos haluat tulevaisuuden ihmisten näyttävän kybergooteilta, pukeudu sellaiseksi tänään ja edistä tyylien vuotamista valtavirtaan vähintään laimennettuina versiona.

Nykymaailman rajojen ylittäminen kielen, kulttuurin, asenteiden, tunteiden, taiteiden, ihmissuhteiden, kasvatuksen ja muiden "pehmeiden" asioiden puolella jätetään transhumanismissa vähemmälle huomiolle, ainakin noin näennäisesti. Niiden kehittyminen on tavallaan itsestäänselvää, eivätkä ne ole erityisen radikaaleja muutoksia, joten niihin ei myöskään panosteta kovin suunnitelmallisesti. Ajatellaan, että teknologian muuttuessa ne muuttuvat itsekseen ja katu keksii omat käyttötarkoituksensa. Jokainen pukeutuu ja käyttäytyy omalla tyylillään tai sillä tyylillä mitä kaupasta sattuu löytymään ja sillä siisti. Tyyliä ei valita tietoisesti tulevaisuuden kulttuurin näkökulmasta.

Tarvitaan jotain sen suuntaista kuin Maximum Cultural Development. Otetaan parhaat palat todellisista ja fiktiivisistä kulttuureista ja yhdistetään ne tulevaisuuden superkulttuuriksi. Laitetaan tulevaisuus muistuttamaan vaikka Star Trekin ja Star Warsin sekoitusta. Sisustetaan oikeasti kuten kuvitteellisella 24. vuosisadalla. Kaupoissa ei ehkä myydä niitä vaatteita tai sisustuselementtejä, joita haluaisit käyttää tulevaisuudessa, eikä kaveripiirissä käytetä niitä sanoja tai käyttäytymismalleja, joiden haluaisit yleistyvän tulevaisuudessa. Mutta jonkun niitä on alettava käyttää.

Ihmisillä on tietty meemistö ja beemistö, joka ohjaa käyttäytymistä. Se syntyy perheen ja suvun perinteistä, koulutuksesta, kaveripiireistä, kokemuksista, yhteiskunnasta sun muusta. Jos on ehtinyt hankkia vaimon ja lapsia, asiat perheessä on totuttu tekemään tietyllä tavalla. Ei voi yhtäkkiä ilmoittaa, että tästä lähtien ostan synttärikakun ja karkkipäiväpussin sijaan vain tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Pukeutumistyyliään ei voi yhtäkkiä muuttaa kybergootiksi tai tulee sanomista. Se tosin otetaan ehkä myönteisemmin vastaan, jos ryhtyy käyttämään nykypäivän kirosanojen sijaan jotakin fiktiivisistä täytesanoista.

Millaisen superkulttuurin haluaa kehittää ympärilleen ja mitä muutoksia on valmis tekemään sen eteen omassa elämässään? Onko siinä mieltä, että heivaa entiset juopottelukaverinsa ja hankkii uusia, raittiimpia kavereita halutessaan muuttaa kulttuurin vähemmän juopotteluun perustuvaksi? Radikaaleja muutoksia elämäntyyliinsä tekemällä tuttavat saa häviämään kyllä pikkuhiljaa itsekseenkin, joten uudet beemit kannattaa ottaa käyttöön vähän kerrallaan. Jos taas löytyy tarpeeksi pokkaa rikkoa kaikki sosiaaliset lukot ja ympäristön odotukset, voi tehdä hurjan muodonmuutoksen vaikka yhdessä päivässä. Käytös, vaatetus, kieli, sisustus, musiikkimaku, ruokavalio, liikkuminen - koko elämä uusiksi. Sitten saa kuulla yhtenään elokuvakommenttia "en enää tunne sinua".

Teknologiset keinot Kulttuurin rakentamiseksi isolla koolla eivät ole vielä aivan valmiita, mutta asenteita, käytöstä ja ihmissuhteita voi jo viilata paremmin tulevaisuuteen sopiviksi. Larry Nivenin "Sensuroitu!" on sellainen täytesana, jota pitää ryhtyä käyttämään. Haluan tulevaisuuden, jossa kiroillaan muillakin kuin perusihmisen anatomiaan ja muinaisuskontoon liittyvillä sanoilla.

Avaruuslaki

Tribewanted on vähän kuin yhteinen lomamökki hiihtokeskuksessa, mutta onkin kokonainen saari. Liity heimoon kotisohvaltasi ja päätä saaren asioista verkossa 5000 muun heimolaisen kanssa.

Samaa mallia voisi soveltaa Kuun tai Marsin asuttamiseen. Valitaan Marsista idyllinen alue, jolle rakennetaan tukikohta ja kotisohvalta käsin voi päättää, miten tukikohta sisustetaan ja minne kivipuutarha sijoitetaan. Jos avaruus ei sellaisenaan vaikuta kiinnostavalta paikalta, siitä täytyy tehdä kiinnostava paikka.

Mutta mitä planeettojen ja kuiden omistukseen tulee, niin asia on näin, että Kuun omistaa saksalainen Juergensin suku, jolle keisari Frederik Suuri antoi sen lahjaksi vuonna 1756 ja Marsin puolestaan omistavat Jemeniläiset.

Internetissä yritetään useammassakin paikassa myydä kovasti maa-alueita Kuusta (ja muiltakin taivaankappaleilta), mutta jos luulee ostavansa itselleen oikeita omistusoikeuksia planeettoihin, rahat menevät hukkaan. Yhtä hyvin voisi saada paperilla todistuksen siitä, että omistaa lapiollisen aitoa Saharan hiekkaa tai lohkareen aitoa Antarktiksen jäätä.

Onko kukaan varannut Jupiterin kuuta Europaa? Minä varaan sen itselleni ja rakennutan sinne Disneyland Europan. Kaikki ovat tervetulleita huvipuistokuuhun ja maisemia saa muokata yhteistyöllä kuten Wikipediaa.

Venus Express saapuu Venukseen tänään.

Ja sitten pitää muistella hetki ydinvoimalla kulkevaa rakettisuunnitelmaa, Project Orionia.


Thus, it is reported that Alexander the Great was furious when learning that the planets were other worlds he was incapable of reaching; millennia later, in 1902, Cecil Rhodes wrote: "The world is nearly all parcelled out, and what there is left of it is being divided up, conquered, and colonised ... I would annex the planets if I could. I often think of that. It makes me sad to see them so clear and yet so far."
- Lunar Real Estate: Buyer, Beware!

There is, however, no criminal law in outer space. It is unclear what would happen if, as an example, an astronaut were to murder another astronaut in space. At present time this is of course very unlikely because of the criteria today's astronauts must meet before they are sent into space, but in the near future such laws will surely be needed. More important today is the question of intellectual property rights. As an example, to whom will an invention made in space belong?
- Wikipedia - Space law

The Moon Agreement expands on these provisions by stating that neither the surface nor the subsurface of the Moon (or other celestial bodies in the solar system), nor any part thereof or natural resources in place, shall become property of any State, international intergovernmental or non-governmental organization, national organization or non-governmental entity or of any natural person.
- Space Law: Frequently Asked Questions

2012-2014: Products made on the private space stations, such as exotic glass and metallic artworks, begin selling on earth.
- Climbing a Commercial Stairway to Space: A Plausible Timeline?

Tavismi

Edellisestä päivityksestä onkin kulunut tovi. Kaksoisagentti-blogia tulee päivitettyä useammin.

Tänään mielessäni on pyörinyt termi tulevaisuusaktivismi - ajattele tulevaisuutta, toimi nykyisyydessä. Tämän meemin pitäisi yleistyä siten, että tulevaisuusaktivismin lyhenteeksi tulee "tavismi". Se voisi olla aika hieno uudelleenbrändäys. tavis = tavallinen, epis = epätavallinen

Ja sen lisäksi, että sanotaan ajattele globaalisti, toimi paikallisesti, pitäisi myös ryhtyä sanomaan toimi globaalisti, ajattele galaktisesti. Viimeistään aika alkaa ajattelemaan galaksin kolonisointia.