Virtuaali-idiootit

Eilisiltana näkyi televisiosta taas se paras dogma-elokuva eli Lars von Trierin Idiootit. Terveet ihmiset esittivät vammaisia ja hauskaa oli. Kesken katsomisen muistui mieleen Tarantinon Kill Bill 2 ja David Carradinen esittämä monologi siitä, miten Teräsmies tekee pilkkaa ihmisistä näyttelemällä Clark Kentiä. Jos kaikki tämän planeetan ihmiset olisivat superälykkäitä, tavallisia ihmisiä kohdeltaisiin vammaisina ja Trier voisi tehdä leffan nimeltä Ihmiset.

Mitä jos Trier tekisikin elokuvan nimeltä Älyköt? Ryhmä tavallisia ihmisiä kokoontuisi huvilalle esittämään intellektuelleja ja kaikki yrittäisivät löytää sisäisen neronsa. Ei vain pukeuduttaisi ja käyttäydyttäisi kuin Einstein vaan yritettäisiin ajatella kuin Einstein. Tavalliset pulliaiset pähkäilisivät päivät pitkät ratkaisuja maailman hankalimpiin ongelmiin, ja kun jokin konsensusratkaisu näyttäisi jo löytyvän, eksentriset älyköt tuhahtaisivat ja syöksyisivät huoneisiinsa kehittelemään vielä nerokkaampia juonia.

Mitä jos järjestettäisiin kolme leiriä: idioottia näyttelevien leiri, normaalia näyttelevien leiri ja älykästä näyttelevien leiri. Mille leirille kannattaisi lähteä? Kaikilla leireillä olisi varmasti omat hauskat puolensa. Normaalileirillä yritettäisiin olla kuten kaikki muutkin, käytäisiin ravintoloissa ja matkittaisiin muita ihmisiä mahdollisimman tarkasti, yritettäisiin sulautua joukkoon. Heti jos joku keksisi vähänkään poikkeavan idean, tulisi pitkä miinus leirivihkoon.

Sarjakuvasankari-Teräsmies on supervoimainen, mutta ei superälykäs. Jos hän olisi superälykäs, olisi varmaan mukavaa asua idioottien planeetalla ja pelastaa ihmisiä jatkuvasti itseaiheutetuista, idioottimaisista ongelmista. Idiootit joisivat alkoholia ja päättäisivät lähteä järvelle soutelemaan, ja Teräsmies löisi itseään otsaan, että ”Ei kai taas? Miten minä saan ne oppimaan, että älä koske levyyn, se on poppa?” Superälykkäällä Teräsmiehellä täytyisi olla myös melkoiset superhermot, että jaksaisi auttaa kokonaista planeetallista avuttomia lapsia kasvamaan aikuisiksi.

Mutta sitten jotkut poikkeavat idiootit järjestäisivätkin Teräsmies-älykköleirin, jolla yritettäisiin imitoida mahdollisimman paljon superälykästä Teräsmiestä. Leiriläiset vastustaisivat luonnollisia ihmisajatuksiaan ja yrittäisivät matkia superälyä. Kun omat aivot sanoisivat, että yritä sopeutua joukkoon ja hyppää veneeseen, älykköleiriläinen pysähtyisi kysymään itseltään: ”Mitä tekisin tässä tilanteessa, jos olisin älykkäämpi ja ajattelisin asiaa pidempään?” Leiriläinen päättäisi varmaan jäädä rannalle Teräsmiehen kanssa.

Ja Teräsmies katsoisi idioottejaan ylpeänä, että nämä sentään yrittävät.

Kannattaa siis yrittää olla itseään nokkelampi ja kysyä, että What Would Superintelligence Do?