Oikeutta roboteille

Brittiraportti: Robotit vaativat kansalaisoikeuksia jo 20 vuoden kuluttua - Kyseessä on tämä heikko signaali Sigma Scanin sivulta.

Robotit tuskin nousevat barrikadeille vaatimaan itselleen täysin samoja oikeuksia kuin ihmiset, sillä ihmiset ovat niitä, jotka vaativat oikeuksia roboteille paljon, paljon aikaisemmin. Kun ihmiskehoon yhdistetään yhä enemmän keinotekoisia osia, jossakin vaiheessa ihminen saattaa alkaa näyttämään hyvinkin keinotekoiselta ja lihalliset ihmiset voivat erehtyä luulemaan robotilta näyttävää kyborgia kauko-ohjattavaksi leluksi, jonka voi pistää hihnaan ja taluttaa kotiin. Silloin kyllä toivoisi, että humanoidiroboteillakin olisi jonkinlainen laki suojanaan.

Roboteille annettavat oikeudet riippuvat tietysti siitä kuinka inhimillisiä niistä lopulta tehdään (sisäisesti ja ulkoisesti). Star Trekin Datan tasolle rakennettuun humanoidirobottiin heijastaa automaattisesti inhimillisiä tunteita, koska sitä ei voi enää juuri erottaa ihmisestä. Jos Datan näköinen humanoidirobotti kävelee kadulla vastaan, eikä voi tietää ohjaako sitä ihminen kauko-ohjauksella vai tietokone pään sisässä, siihen asennoituu automaattisesti kuten toiseen ihmiseen. Ei siihen suhtaudu kuin pankkiautomaattiin, vaikka mitään robottien oikeuksia kunnioittavia lakeja ei olisi säädettykään. Kun näkee Asimon kaatuvan portaissa, siitä tulee lähes sama tunne kuin näkisi vanhuksen tai lapsen kaatuvan portaissa ja haluaa juosta auttamaan sen takaisin pystyyn.

Kaksi muuta transhumanismiin liittyvää juttu Sigma Scanista:
The Extended Self: better than well
Technology for the Body and Mind



The bottom line is it’s hard to apply human laws to robot persons. Let’s say a human shoots a robot, causing it to malfunction, lose power, and “die.” But the robot, once “murdered,” is rebuilt as good as new. If copies of its personality data are in safe storage, then the repaired machine’s mind can be reloaded and up and running in no time – no harm done and possibly even without memory of the incident. Does this convert murder into attempted murder? Temporary roboslaughter? Battery? Larceny of time? We’ll probably need a new class of felonies or “cruelty to robots” statutes to deal with this.
- The Legal Rights of Robots (1985)

Most likely, humanoids will never rise up and wrest control from our hands. Instead, we may give it to them, one home, one factory, one nuclear facility at a time until 'pulling the plug' becomes, at first infeasible and then eventually unthinkable. Even now, imagine the economic havoc if we were to disable the Internet.
- Humanoid Robotics Ethical Considerations

Man will build more robots, and learn how to make them better. And, given enough time, he may learn how to do the same for himself.
- Outer Limits: I, Robot (1964)

Entistä parempi lapsuus

Joillakin transhumanismin kriitikoilla on sellainen näkemys, että itseen kohdistuva muuntelu on suoraan myös jälkeläisten muuntelua. Eli jos muokkaat itsestäsi sairastumattoman, biologisesti kuolemattoman, regeneraatioon pystyvän ja kaikin puolin perusihmistä nopeamman, tehokkaamman ja älykkäämmän posthumaanin olennon, lapsesikin perivät samat ominaisuudet. Lapsesi syntyvät siis samanlaisina superihmisinä, minkä vuoksi heiltä on näin riistetty mahdollisuus "ihmisarvoiseen elämään" perinteisten ihmisten kulttuurissa.

Tähän löytyy ainakin neljä vastaväitettä:

1. Entä jos peruslinjan ihmiset riistävät lapsiltaan mahdollisuuden posthumaaniin elämään synnyttämällä vain peruslinjan lapsia?
2. Posthumaanien olentojen ei tarvitse synnyttää vain itsensä kaltaisia lapsia, koska he voivat halutessaan muunnella jälkeläisensä takaisin tavallisiksi ihmislapsiksi (eikä somaattinen geenimuuntelu edes ole periytyvää, vaikka ituradan muuntelu onkin).
3. Posthumaanit olennot eivät välttämättä tee lapsia ollenkaan (itse en luultavasti koskaan tee jälkeläisiä, joten ajattelen ihmisten parantelua aina ensisijaisesti aikuisten ihmisten itseensä kohdistamana muutoksena).
4. Ihmisolennot kehittyisivät joka tapauksessa toisenlaisiksi olennoiksi luonnollisen evoluution kautta, joten ainoa keino säilyttää nykyihminen pitkällä aikavälillä olisi keinotekoinen muuntelu (ironinen käänne: jos haluaa olla biokonservatiivisen spesismin kannattaja, on lopulta ryhdyttävä geenimuuntelun kannattajaksi).

Jälkeläisten geneettinen (tai nanobioteknologinen) muuntelu ei ole itsessään hyvä tai huono asia. Sitä voi käyttää oikein ja sitä voi käyttää väärin. Esimerkki väärinkäytöstä: jotkut kuurot vanhemmat haluavat valita lapselleen kuuroutta aiheuttavan geenivirheen, jotta lapsi sopeutuisi "kuurojen kulttuuriin".

In other words, some parents had the painful and expensive fertility procedure for the express purpose of having children with a defective gene. It turns out that some mothers and fathers don’t view certain genetic conditions as disabilities but as a way to enter into a rich, shared culture.

Jos minä saisin tietää vanhempieni tehneen minusta varta vasten kuuron, häipyisin tällaisesta vammauttamiskulttuurista aika nopeasti. Haastaisin vanhemmat oikeuteen lapsen pahoinpitelystä ja laittaisin maksamaan kuuloimplanttieni asennuksen. Tällainen lasten vammauttaminen etukäteen on yhtä typerää kuin ympärileikkaus ja muut jälkikäteen lapsille tehtävät muunnokset, jotka vaarantavat terveyden. Kayan-heimon tyttölapset pakotetaan pitämään kaulaa pidentäviä renkaita, useissakin kulttuureissa harrastetaan lapsen pään sidontaa ja kiinalaisilla oli tapana sitoa tyttölasten jalat siroiksi, jolloin luut kasvoivat kieroon. Fundamentalistis-uskonnollista kasvatusta voisi pitää "henkisenä päänsidontana", koska siinäkin lapsi kasvatetaan tiettyyn tiukkaan muottiin (Childhood Origins of Terrorism, Jesus Camp). Onneksi fundamentalistit vastustavat geenimuuntelua - muutenhan he voisivat keksiä muunnella lapsensa jo etukäteen fundamentalismiin taipuvaisiksi.

Kääntöpuolena tälle on sitten hyödyllisten ominaisuuksien lisääminen. Jos olisi olemassa teknologia, jolla jälkeläisistä voi tehdä biologisesti kuolemattomia etukäteen (mutta ei jälkikäteen) ja vanhempani olisivat päättäneet, etteivät käytä tätä teknologiaa minun muuntelemiseeni, pitäisin heidän päätöstään tässäkin tapauksessa suunnilleen yhtä huonona ja lyhytnäköisenä kuin kuurouden valitsemista. Molemmissa tapauksissa tuntuisi, että minulta on otettu jotakin pois.

Oletetaan vielä fiktiivisenä ääriesimerkkinä, että saisin yhtäkkiä tietää, että olenkin oikeasti tullut Krypton-planeetalta, mutta vanhempani ovat ennen raketin laukaisua päättäneet muunnella minusta tavallisen ihmisolennon, jotta sopeutuisin tähän Maa-planeetan kulttuuriin paremmin. Voisin siis olla Teräsmies, mutta vanhempani päättivätkin rampauttaa minut ja tehdä minusta tavallisen ihmisen ennen lähtöä. Lievästi harmittaisi.

Satunnainen lapsi vai suunniteltu lapsi?

Oletetaan, että vanhemmat voivat muunnella jälkeläisiään vapaasti ja tehdä heistä superurheilijoita tai superälyköitä, joita myös valmennetaan pienestä pitäen tiettyyn tehtävään. Ennen syntymää lapselle annetaan Mozart-geenit ja syntymän jälkeen lasta kuljetetaan pianopiiristä toiseen. Mitä lapsi tästä ajattelisi? Jos minä saisin tietää kesken pianotunnin, että vanhempani ovat valinneet minulle musiikillista lahjakkuutta lisääviä ominaisuuksia, pitäisin sitä vain hyvänä valintana - kunhan ovat muistaneet valita lisäksi myös muita hyödyllisiä lisäominaisuuksia, ettei musiikillisen lahjakkuuden valinta vaaranna terveyttäni tai lyhennä elämääni. En pitäisi itseäni millään tavoin vähempiarvoisena sen vuoksi, että synnyin design-lapsena. Ongelmia voisi tulla siinä, jos vanhemmat yrittäisivät ohjata elämääni vielä siinä vaiheessa, kun olen tarpeeksi vanha päättämään omista asioistani, mutta se olisi kasvatuksellinen ongelma, ei geenimuuntelun ongelma.

Mitä eroa sattumalla ja valinnalla oikeastaan on tällaisessa tapauksessa? Muuntelulla vain varmistetaan se mikä voisi tapahtua luonnollisestikin. Muusikkovanhemmille sattumalta syntynyttä musikaalista lapsineroa ei pidetä erikoisena, joten miksi suunniteltua muusikkolasta sitten pidettäisiin erikoisena? Ei ihmisen koko elämä ole kuitenkaan perimästä kiinni. Jos en enää aikuisena halua muusikkogeenejäni, voin hankkiutua niistä samaisella geenimuuntelulla eroon. Jos biologia on kohtalo, muuta biologiaa.

Vanhemmat vai yhteiskunta?

Kaikkien olentojen puristaminen samaan muottiin, saman mittaisiksi ja saman värisiksi olisi aika ankeaa. Selkeää haittaa aiheuttavia perinnöllisiä sairauksia ei ole kuitenkaan mitään säilyttää monimuotoisuuteen tai vammaiskulttuuriin vedoten, mutta on tietysti rajatapauksia, joissa täytyy miettiä asiaa tarkemmin. Entä jos lyhytkasvuiset vanhemmat haluavat lyhytkasvuisen jälkeläisen? Jos ominaisuus ei aiheuta terveysongelmia, lyhytkasvuisten pitäisi voida saada lyhytkasvuisia jälkeläisiä siinä missä urheilijat saavat atleettisia lapsia ja keijut saavat keijulapsia. Toisaalta, jos vanhemmat haluavat lapselleen paremmat eväät tässä parimetristen ihmisten maailmassa elämiseen, heidän kannattaa harkita hieman pidemmän ihmisen hankkimista. Ja ylipainoisten vanhempien kannattaa harkita vähemmän lihavuuteen taipuvaisen lapsen hankkimista.

Entä jos albiinoäiti haluaa tummaihoisen lapsen? Ihonvärillä ei ole kovin suurta terveydellistä merkitystä, joten ihonvärin valinta ei ole silmien tai hiusten värin valintaa kummempi seikka. Mutta entä jos haluaa vihreäihoisen lapsen, jolla on valkoiset hiukset ja punaiset silmät? Liian räikeäksi menevät muunnokset voisi tietysti välttää sillä, että lasten hankkimiseksi joutuisi käymään vanhemmuushaastatteluissa kuten adoptiolasten hankkimiseksi. Jos haluat synnyttää itämaisen näköiseksi muunnellun lapsen, joudut täyttämään samankaltaiset kaavakkeet kuin adoptoidessasi lasta Kiinasta. Mitä poikkeavampia muutoksia jälkeläisiinsä haluaa tehdä, sitä tarkemmin lastensuojeluviranomaiset tarkistavat tilanteen, perheolosuhteet ja motiivit.

Etukäteen tapahtuvan muuntelun vaihtoehdot
1) Lapsi syntyy sattumanvaraisesti vanhempien perinnöllisillä ominaisuuksilla varustettuna kuten tähänkin asti
2) Lapsi syntyy vanhempien valitsemilla ominaisuuksilla varustettuna; sukupuoli, pituus ja silmien väri on vanhempien päätettävissä (reprogenetiikka)
3) Lapsi syntyy yhteiskunnan määrittelemillä ominaisuuksilla varustettuna; poikkeavat geneettiset mutaatiot (perinnölliset sairaudet, ylimääräiset elimet) seulotaan pois

Jälkikäteen tapahtuvan muuntelun vaihtoehdot
1) Lapsen annetaan kasvaa vapaasti ilman pakottamista mihinkään muottiin ("vapaa kasvatus")
2) Lapsi kasvatetaan vanhempien valitsemalla tavalla (koulu, uskonto, kasvatusmetodi)
3) Lapsi kasvatetaan yhteiskunnan määrittelemällä tavalla (sama peruskoulutus ja samat rokotukset kaikille)

Tulevaisuudessakin täytyy varmasti tasapainoilla näiden kaikkien vaihtoehtojen välillä, mutta painopiste siirtyy yhä enemmän kakkos- ja kolmosvaihtoehtojen suuntaan. Vanhemmat valitsevat lasten ominaisuudet yhteiskunnan asettamissa rajoissa ja yhteiskunnan asettamat rajat ovat vanhempien yhdessä päättämiä (kun läpinäkyvässä yhteiskunnassa eletään). Ehkä jokaisella lapsella on oltava tietyt yhteiskunnan määrittelemät perusominaisuudet (kaksi jalkaa, kaksi kättä, kaksi silmää), minkä jälkeen vanhemmat voivat valita erikoisominaisuuksia tietyllä liukuvalla skaalalla (ihonvärin saa valita, mutta valinnan pitää olla suunnilleen perinteisistä sävyistä, ei mitään pilkullista leppäkerttuihoa) ja loput kymmenen prosenttia jälkeläisen ominaisuuksista jätetään sitten perinteisen sattuman varaan.

Lasten hankkimisesta tulisi siis käytännössä kuin roolipelin hahmolomakkeen täyttämistä. Pelinjohtaja määrää rajat, joiden sisällä täytyy (suunnilleen) pysyä ja pelaajat valitsevat hahmon sukupuolen, pituuden ja tärkeimmät erikoiskyvyt. Vähemmän tärkeät ominaisuudet, kuten silmien värin, voi heittää vaikka nopalla - että jotain yllätystä sentään, eikä kaikista lapsista rakenneta mitään überhahmoja.

Etukäteen vai jälkikäteen?

Perusongelma lasten muuntelussa on tietysti siinä, että lapsi ei itse osaa sanoa mitä haluaa. Joku muu tekee päätöksen lapsen puolesta, kunnes hän on tarpeeksi vanha päättämään itse (lapsen oma tahto täytyy tietysti ottaa huomioon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa: Taking Children Seriously). Lasta ei siis voi synnyttää perusihmisyydestä liiaksi poikkeavana, mutta jos lapsi aikuiseksi kasvettuaan päättää haluavansa neljä kättä, suippokorvat ja alienpään, se on hänen asiansa, ei vanhempien.

Yksi (kenties epäkäytännöllinen) idea olisi jonkinlainen etukäteismuuntelun (EKM) ja jälkikäteismuuntelun (JKM) välinen "puskuri", jossa vanhempien valitsemien muutosten pitäisi olla lapsen itsensä peruutettavissa hänen kasvaessaan. Toisin sanoen vanhempien EKM-valintojen täytyisi kulkea morfologisen teknologian kannalta synkassa lapsen JKM-valintojen kanssa. Esimerkki: lapsen synnynnäisen hiusvärin saa valita vapaasti etukäteen siksi, että sen voi helposti värjätä nykyteknologialla jälkikäteen kuten haluaa, mutta jalkojen pituutta ei voi vielä valita etukäteen yhtä vapaasti, koska sitä on vaikeampi säätää jälkikäteen olemassa olevalla jalkojenpidennystekniikalla. Epäkäytännöllistä tämä olisi siinä mielessä, että muutaman vuoden päässä mahdollisesti keksittäviä uusia tekniikoita jälkikäteismuunteluun ei voi nähdä etukäteen, eli jälkikäteismuuntelu kulkisi aina jälkijunassa. [Loistavan selkeä lause.]

Vanhemmat eivät voisi siis myöskään valita itselleen kuuroa lasta tai kääpiölasta nykypäivänä, koska lapsi joutuisi sitten olemaan kääpiö tai kuuro kymmeniä vuosia pystymättä vaikuttamaan osaansa, mutta teknologian kehityttyä tarpeeksi korkealle tasolle kuurot vanhemmat voisivat ehkä saada kuuron design-lapsen, koska tekniikka antaisi keinon korjata valintaa helposti jälkeenpäin (tässä vaiheessa kuuron lapsen hankkiminen voisi sitten tietysti olla aika merkityksetön juttu). Mutta yksinkertaisesti sanoen erikoisia ominaisuuksia saisi valita silloin, kun ominaisuudet eivät ole betoniin valettuja.

Mitä pidemmälle tekniikka kehittyy, sen suuremmaksi jälkikäteen muunneltavien ominaisuuksien lista kasvaa. Ehkä 3000-luvun lapset voivat syntyä vaikka keijukaisten näköisinä, koska kaikkia perusominaisuuksia voi muokata niin helposti jälkikäteen. Jos muut naapuruston lapset näyttävätkin haltijoilta ja keijulapsi haluaa sopeutua joukkoon, tarvitaan vain hieman nanoteknologista plastiikkakirurgiaa ja ulkonäön vaihto käy kuin avatarin vaihto virtuaalitodellisuudessa. Kaikkein standardisoiduimmiksi inhimillisiksi ydinominaisuuksiksi määriteltyjä perusasioita ei ehkä voisi mennä muuttamaan kuin äärimmäisissä hätätapauksissa, mutta ytimen ympärille saisi rakentaa itsestään millaisen olennon haluaa.

Toisaalta, ehkä Homo sapiensin perinnekulttuuri voisi säilyä ikuisesti siinä, että uudet ihmiset syntyvät aina tällaisina suunnilleen neliraajaisina, viisisormisina humanoideina ja kaikki suurempi muuntelu tapahtuu vasta jälkeenpäin.

Nukkumattomuus

Vietnamilainen Thai Ngoc oli kuulemma valvonut kokonaiset 33 vuotta menetettyään unensa kuumetaudin jälkeen. Samankaltainen uutinen oli myös ukrainalaisesta miehestä, joka kertoi valvoneensa 20 vuotta. Tällaiset tarinat pomppaavat esiin aina silloin tällöin, mutta yleensä kun tarinoita ryhtyy tutkimaan, paljastuu, että nämä ihmiset kyllä nukkuvat, mutta eivät herättyään muista nukkuneensa. Tai uneksivat silmät auki silloin tällöin, tai ottavat mikronokosia, kun kukaan ei ole katsomassa. Ja kun nukkumattomiksi väitetyt ihmiset yleensä löytyvät jostakin syrjäisistä pikkukylistä, ei heille mitään ympärivuorokautista vartiointia ryhdytä järjestämään.

Morvanin syndroomasta kärsivät ihmiset voivat kyllä valvoa pitkiäkin aikoja. Unitutkija Michel Jouvet (joka keksi myös ensimmäisenä modafiniilin hereillä pitävän vaikutuksen) tutki 27-vuotiasta miestä, joka ei nukkunut moneen kuukauteen, mutta kärsi kuitenkin joka yö parin tunnin ajan hallusinaatioista. Eläinmaailmassa linnut ja delfiinit voivat nukkua vain toisella aivopuoliskollaan (USWS) ja muuttolinnut ottavat muutaman sekunnin mikronokosia lentäessään.

Guinnessin ennätysten kirjan mukaan pisimpään valveilla pysynyt normaali ihminen (ilman dopingia tai aivohäiriöitä) on Randy Gardner. Hän pysyi valveilla 11 päivää. Itse valvoin kerran pari päivää ilman kahvia tai muita aineita, minkä jälkeen aloin kuulla harhoja (esim. aivan kuin joku avaisi oven ja kävelisi seisomaan taakseni) ja päätin mennä nukkumaan. Pisimpään unessa pysyneeksi ihmiseksi voisi puolestaan laskea Elaine Espositon, joka makasi koomassa 37 vuotta.

Unilinjan ääripäissä ovat ihmiset, jotka kärsivät liiasta uneliaisuudesta tai unettomuudesta. Ääripäiden väliin jää paljon erilaisia mahdollisia nukkumisrytmejä, joista olemme valinneet nykyisen ihmisbiologian määräämän nukkumisrytmin, koska se on yksinkertaisin ja helpoin ja suurin osa ihmisistä pysyy rytmissä luonnostaan. Joillekin biologian määräämä rytmi ei kuitenkaan toimi. He joutuvat nukkumaan liian pitkään tai liian vähän vastoin tahtoaan. Kutsumme näitä normaalialueen ulkopuolelle liukuvia unihäiriöisiksi. Tein taas selventävän kuvan:

Normaalin unen määrä lasketaan suunnilleen sen mukaan, mikä on peruslinjan ihmisten biologinen unentarve. Jos nukut 6-8 tuntia yössä, mutta olet silti väsynyt koulussa, tarvitsetko lääkitystä? Jos et pysty nukkumaan kuin 2 tuntia yössä, tarvitsetko unilääkettä? Kaikki riippuu siitä, pidätkö tilastasi ja aiheutuuko siitä ongelmia. Jos et pidä koko nukkumisesta yleensä, sopiva hoito olisi silloin kehittää unenestolääkitys tai aivoimplantti tai geeniterapia, jolla ihmisestä voisi tehdä pysyvästi unettoman. Nykypäivänä kovin tehokkaita keinoja nukkumisen poistamiseksi ei vielä ole, mutta joitakin väliaikaisesti toimivia löytyy, esimerkiksi suosikkiaine modafiniili tai tulossa oleva tehokkaampi versio armodafiniili. Tulevaisuudessa voidaan ehkä suunnitella nukkumattomuutta (tai Morvanin syndroomaa) turvallisesti imitoivia pillereitä, joita säännöllisesti syömällä saa kaikki unitilan biologiset hyödyt. Sängystä tulee pelkkään huvitteluun tarkoitettu huonekalu.

Modafiniilia ei voi vielä ostaa vapaasti lähikaupasta tai apteekista kuten kahvia. Ei riitä, että on tyytymätön biologisen kehonsa määräämään unirytmiin, täytyy tulla ensin määritellyksi sairaaksi. Jos olet tiukasti normaaliksi määritellyn alueen sisällä, et saa lääkettä muuttaaksesi tilaasi. Vaihtoehdoiksi jää siis hankkiutua sellaisiin vuorotöihin, joista aiheutuu sopivasti unihäiriöitä ja väsymystä, että lääkäri voi määritellä sinut sairaaksi ja antaa modafiniilia lääkkeeksi, tai hankkia lääkettä epävirallisia teitä pitkin. Perusihmisen unirytmiä ei osata nähdä elämänlaatua heikentävänä häiriönä, koska se otetaan automaattisesti ideaalitilana.

Ehkä pitäisi ryhtyä käyttämään immortalismin (vapaaehtoisen kuolemattomuuden kannattaminen) ohella myös sanaa insomnalismi (vapaaehtoisen nukkumattomuuden kannattaminen). Toinen sana nukkumattomuudelle on agrypnia, mutta insomnalismi kuulostaa paremmalta - on mukavaa antaa käsitteille leuhkoja nimiä. Normaalin nukkumisen käsitettä täytyisi laajentaa siten, että se määriteltäisiin henkilön haluaman unirytmin mukaan, ei perusbiologisen unirytmin mukaan. Kuten ehkäisypillerit, jotka eivät paranna mitään sairautta vaan estävät raskaaksi tulemista, tarvitaan tehokkaita unenehkäisypillereitä.

Keinovaloa ja herätyskelloja käyttävät nykyihmiset nukkuvat rauhallisemmissa ja yhtenäisemmissä jaksoissa kuin pelkän luonnonvalon ja sisäisen kellon varassa elävät alkuasukkaat, joten unirytmit ovat jo muuttuneet kehityksen myötä hallitummiksi. Tulevaisuudessa enemmistö ihmisistä luultavasti vähentää unentarvetta entisestään, kun rytmin hallinta paranee. Vapaaehtoinen nukkumattomuus lisääntyy ja unettomat yöt voi viettää vaikka tähtiä katsellen. Tässä maailmassa jatkuvasti pirteitä ihmisiä pidetään normaaleina ja nykyajan ihmiset (pulpeteissa torkkuvat koululaiset ja kofeiinia ryystävät rekkakuskit) näyttävät uniensa vangeilta, koska eivät käytä ehkäisyä.

Toisaalta keinotekoisen hibernaation & kryoniikan kehittymisen myötä voisi olla kätevää myös nukkua pidempään kuin biologia määrää, esimerkiksi avaruusmatkoilla tai pitkillä bussimatkoilla. Kuvitellaan tilanne, jossa ihminen jää vahingossa vangiksi pieneen sukelluskelloon syvälle merenpohjaan. Pelastajat ilmoittavat pääsevänsä paikalle vasta viikon päästä, joten olisi kätevää pystyä kääntämään kehonsa virransäästötilaan, ettei tarvitse pyöritellä peukaloitaan odotellessa. Heräämisen voisi säätää tapahtumaan juuri silloin, kun pelastajat koputtavat ikkunaan. Kuukausienkin mittaisista unijaksoista voisi tulla normaali käytäntö. Jos ei jaksa odottaa Nintendo Wiin saapumista kauppaan, miksi kärsiä odotuksesta? Kärsivällisyyshän tarkoittaa odotuksesta kärsimistä ja kärsimys on huono asia. Eteenpäin täytyy mennä "kaikki mulle heti" -asenteella ja nukkua ilmestymispäivään asti.

Aivan kuin nykyajan ihmiset olisi laitettu katsomaan TV-ohjelmia, jotka on määrätty tulemaan telkkarista tiettyyn aikaan ja ne on pakko katsoa. Joskus voi siirtää katsomista vähän myöhempään, mutta jossakin välissä on pakko ottaa taas jaksot kiinni. Unitelevisiota ei voi pistää kokonaan kiinni, muuten keho rankaisee sairastumisella. Kolmanneksen elämästään joutuu katsomaan juonetonta, absurdia improvisaatiosarjaa. Pidän kyllä David Lynchin leffoista, mutta ei niitäkään jaksaisi katsoa montaa tuntia joka ikinen yö. Ihmisessä ei ole säädintä, josta voisi kääntää valveutuneisuuden astetta tilanteeseen sopivaksi. Mieltä ei pysty lukitsemaan tiettyyn tietoisuuden tilaan, ihmiskehossa on liikaa hallitsematonta biologista automatiikkaa. Kun pitäisi pysyä tarkkana, mieli vajoaa maantiehypnoosiin tai vaeltelee päiväunelmointiin. Kun pitäisi osata rentoutua, työasiat palaavat mieleen stressaamaan.

Mutta nykypäivänä pitäydytään perinteissä ja yritetään olla keinuttamatta venettä, vaikka vene on jo kallistunut liikaa väärään suuntaan. Kallistumaa ei vain huomata, koska siihen on totuttu ja veneen luullaan olevan tasapainossa. Lähimarketissa myytävät huumausaineet aiheuttavat paljon suurempia ongelmia kuin ei-addiktiiviset lääkeaineet, mutta tilanteen annetaan olla, koska sen muuttaminen voisi olla vaivalloista ja sotkuista. Tupakka-askeja myydään automaatista nappia painamalla ja alkoholia pystyy ostamaan niin paljon kuin jaksaa kantaa ja väärinkäyttää niin paljon kuin ehtii, mutta hyödyllisempiä, suorituskykyä parantavia aineita saadakseen on hypittävä renkaiden läpi ja heitettävä voltteja. Jos suorituskykyä parantavat, turvalliset stimulantit olisivat mukana alla olevassa pylväikössa, niiden palkit osoittaisivat paremminkin alaspäin kuin ylöspäin.

BBC: Drug classification rethink urged

Valitan koska välitän. Toistan jotta muistan.

"The development of modafinil brings to light a crucial social question. What would be the impediment for its use, if a compound such as modafinil is more like caffeine than amphetamine in terms of safety, and yet, as effective as the amphetamines?"
- Modafinil, the ultimate stimulant?

Hui-reaktio

Why We Love to be Scared
If exposed repeatedly to a fearsome stimulus, the brain will get used to it and no longer experience it as frightening. This is a key behind cognitive therapies for anxiety dysfunctions such as phobias and post-traumatic stress disorder, where a person's system overreacts to perceive something as threatening when it is not, Rudd said. When such cognitive therapies are combined with medicines, their success rate at improving symptoms "is 80 percent," he added.

Pelko aiheuttaa mielihyvää, jos tietää vaaran olevan pelkkää jännityselokuvaa tai simulaatiota. Jos vaaraa luulee todelliseksi, hui-reaktio ei tuota mielihyvää. Kun kohtaa pelon tarpeeksi monta kertaa, pääsee siitä ehkä eroon. Kauhuelokuvat ja pelit ovat kuin psyykkistä painonnostoa, jolla kehitetään aivolihasta kohtaamaan mielikuvituksen tuotteita ja näkemään ne mielikuvituksen tuotteina.

Uskovainen pelkää käskeä jumalaa iskemään itseään salamalla päähän tai pelkää myydä sielunsa saatanalle, koska luulee olevansa todellisessa vaarassa. Ehkä uskovaisille pitäisi antaa pelkoa lievittävää lääkitystä ja laittaa heidät sitten kohtaamaan pahimmat pelkonsa vähän kerrallaan. Myymään osan sielustaan tai käskemään jumalaa antamaan heille yskän jne. Ehkä laastari, joka saa luopumaan pelosta vähitellen kuten tupakoinnista. Jos suvussa on taipumusta mielikuvitusolentojen pelkäämiseen, ennen kauhuelokuvaa pitää ottaa rauhoittavaa lääkettä.

Tämä voi tietysti vaikuttaa elokuvakokemuksen arvosteluun jälkeenpäin, kun se ei tuotakaan niin suuria elämyksiä. On tietysti aika primitiivistä teknologiaa, että yritetään saada yleisö mukaan pelkillä kuvilla ja äänillä, kun voitaisiin antaa lääkettä, joka saa katsojan eläytymään kaikkeen täysillä. Tästä syystä kai uskonnollisissa rituaaleissa yritetään saada aikaan ekstaattisia kokemuksia - eihän sitä kukaan selväpäisenä saisi vaimennettua epäuskottavuuden tuntuaan.

Monet uskovaiset myös väittävät, että jos ei pelkää rangaistusta, ei pysty olemaan hyvä ja moraalinen. Eli ihmisten on pakko elää jatkuvassa mielikuvitusolentojen pelossa tai muuten heistä tulee eläimiä, jotka ryhtyvät raiskaamaan ja tappamaan kaikkia.

Well, it was a good episode of Atheist Experience on cable access last Sunday. We had a theist call in and start nosing around the question of where atheists get their morals. When he asked why atheists aren't out raping and killing because their morals are subjective and so anything goes, we answered by asking him if he would be out raping and killing if he didn't have his divine moral code. He quite innocently answered yes, as if there were no other answer imaginable. I can only assume that the threat of hell is the only thing holding this guy back from doing what he would rather do which is raping and killing. -- This guy was completely oblivious to the fact that he was talking to a group of people who didn't follow his divine moral code, and the only person who wanted to rape and kill was the Christian. WTF!
- Some of the best postings from atheist newsgroups.

USA:ssa joillakin kristityillä on tapana laittaa lapset kulkemaan Hell housen läpi. Helvetintalo on kuin kummitusjuna, jossa näytetään pelottavia kohtauksia homoista ja aborteista, ja lopussa lasten täytyy valita, menevätkö helvettiin vai taivaaseen. Helvetintalon pyörittäjät tietysti vakuuttavat, että kyse ei ole pelottelutaktiikasta. Suomalaisilla rippileireillä saatetaan tehdä jotain samanlaista, mutta tietenkin vähäisemmällä innolla ja pienemmällä budjetilla. Something Positive -sarjakuva Hell Housesta, alkaen tästä.

Porno ja väkivaltaleffat vähentävät raiskauksia ja pahoinpitelyjä.
The bottom line on these experiments is, "More Net access, less rape." A 10 percent increase in Net access yields about a 7.3 percent decrease in reported rapes. States that adopted the Internet quickly saw the biggest declines. And, according to Clemson professor Todd Kendall, the effects remain even after you control for all of the obvious confounding variables, such as alcohol consumption, police presence, poverty and unemployment rates, population density, and so forth.

Atheism: Contemporary Rates and Patterns
In sum, countries marked by high rates of organic atheism are among the most societally healthy on earth, while societies characterized by non-existent rates of organic atheism are among the most destitute. Nations marked by high degrees of organic atheism tend to have among the lowest homicide rates, infant mortality rates, poverty rates, and illiteracy rates, and among the highest levels of wealth, life expectancy, educational attainment, and gender equality in the world. The only indicator of societal health mentioned above in which religious countries fared better than irreligious countries was suicide.

Ensin vakuutetaan siitä, että hirviö on olemassa ja sitten tarjotaan pakoreitti. Ensin väitetään syntiseksi ja sitten tarjotaan pelastusta. Ensin isketään veitsellä ja sitten myydään laastaria. Uskovainen on kuin suhteessa, jossa mielikuvituspuoliso hakkaa ja haukkuu, mutta vakuuttaa samalla, että oikeasti rakastaa ja huolehtii. Mielikuvitusolento nöyryyttää ja kontrolloi, ja uskovainen vain miettii, että hänessä täytyy olla vika, kun häntä näin rangaistaan.

Ja ulkopuolisetkin vain syyttelevät uskovaista siitä, ettei hän tajua katkaista huonoa suhdetta, koska pelkää.

Tulemme kaikissa väreissä ja muodoissa

The future ascent (and descent) of man - Oliver Curry väittää, että 100 000 vuoden aikana rikkaat ja köyhät voivat jakautua kahdeksi eri ihmislajiksi, mikä ei tietenkään kuulosta kovin uskottavalta, koska evoluutio ei tule jatkumaan seuraavaa 100 000 vuotta samanlaisena passiivisena prosessina kuin tähän asti. Teknologian avulla ihmiset voivat jakautua sadoiksi erilaisiksi lajeiksi jo 100 vuoden aikana.

Seuraavaksi kysytään, että miten nämä sadat ihmislajit lisääntyvät, jos eivät voi tehdä jälkeläisiä yli lajirajojen? Tietysti keinohedelmöityksen, geenimuuntelun ja muiden teknisten lisääntymismenetelmien avulla. Miten eri lajit tulevat toistensa kanssa toimeen? Samoin kuin erilaiset alakulttuurit nykyään. Jos ei tunne olevansa itselleen sopivan alalajin edustaja, voi yksinkertaisesti vaihtaa lajia kuten kampausta. Morfologinen vapaus tekee koko lajikäsitteestä aika turhan - "mihin lajiin kuulut?" on posthumaanille olennolle sama kuin kysymys "mitä sulla on päällä?" nykyihmiselle.

Kyseessä lienee enemmänkin yleisluontoinen huoli siitä, että toisilla lajeilla on enemmän kuin toisilla ja köyhät lajit eivät voikaan muuttua juuri haluamikseen lajeiksi. Nykyään varakkailla ihmisillä on enemmän leffoja ja musiikkia hyllyissään kuin köyhillä opiskelijoilla, mutta teknologia on tässäkin asiassa kaventamassa kuilua: tiedostoja voi kopioida ja jakaa ilmaiseksi kenelle tahansa. Jokainen rikastuu, kukaan ei häviä. Tietyt rikkaat eliitit yrittävät kyllä pitää kynsin ja hampain kiinni siitä, että köyhien täytyy hävitä ja pysyä köyhinä, vaikka tekniikan kannalta siihen ei ole enää mitään syytä.

Samoin saattaa olla tulevaisuudessa: tietyt rikkaat lajit yrittävät pitää kiinni omista hienoista lajipiirteistään kuten vaikkapa ihonväristä ja väittää, että vain heillä on oikeus määrätä kuka saa näyttää heidänlaiseltaan. Mutta tekniikan kehityksen ansiosta muut lajit voivat kopioida itselleen juuri samat kasvonpiirteet ja ihonvärit ihan vapaasti. Yksinoikeus tiettyihin kasvonpiirteisiin olisi kuin yksinoikeus tiettyyn kampaukseen. Jokaisella lajilla tulisi olla vapaus täydelliseen muodonmuutokseen.

Seuraavaksi täytyy miettiä, että jos jokainen voi vapaasti näyttää naapuriltaan (ajaa samanlaista autoa, kuunnella samaa musiikkia ja näyttää kaikin puolin samalta), mistä tietää kuka on kuka? Jos yhdestä supermalli-lookista tulee muotia, kaikki vaimot naapurustossa näyttävät samalta ja mies ei tiedä kuka naisista on oma vaimo. Vai onko sillä yleensä väliä, jos ei enää piittaa perinteisistä "yksinoikeudella sinun" -suhteistakaan? Vaimot vaihtoon ja miehet jakoon.

Tällä on tietysti myös kääntöpuolensa: jos oma vaimo voi esittää ketä tahansa naista, ei ole mitään syytä poistua kotoa. Ja jos vaimo on matkoilla, voi modata seksirobottia.

Toisesta suunnasta työnnetään tarkkailuyhteiskuntaa, jossa jokaisen kansalaisen liikkeitä voidaan seurata kameroilla. Mutta toisesta suunnasta tulee morfologinen vapaus, jossa kansalainen voi näyttää joka päivä erilaiselta. Uudet kasvot ja animehaalarit päälle, jos ei halua tulla tunnistetuksi. Ihminen näyttää itsestään vain sen osan minkä haluaa, vaikka miehet valvontakameroiden takana vaatisivat näyttämään enemmän paljasta pintaa. Toisaalta, kun "luonnollista" muutosta ei enää juuri tapahdu ja kaikki muutokset kehoon suunnitellaan itse, henkilökohtaisen brändin luotettavuuden ja imagosuhteiden kannalta voi olla hyvä valita muutama suosikkimuoto ja pysyä niissä globaalilla skaalalla. Google on vapaa muuttamaan hakusivuaan joka päivä ja tekeekin pieniä muutoksia juhlapäivinä, mutta pysyy silti pääosin valitsemallaan tiellä.

Toisesta suunnasta työnnetään automaatiota, jossa kaiken työn voi teettää roboteilla. Mutta toisesta suunnasta tulee tee-se-itse henki, jossa otetaan työkalut omaan käteen ja tehdään itse. Vaikka robotti voisi näpertää samanlaisen korun nopeammin ja tarkemmin, ihminen haluaa näpertää itse, koska tärkeää ei ole lopputulos tai kaupallinen hyöty. Tärkeää on tekeminen itsessään. Buddhalaiset ähertävät päiväkausia hiekkamandalaa lattialle, vaikka senkin homman voisivat tehdä robotit tunnissa. Ja lopuksi mandala pyyhkäistään pois, että olipa kivaa puuhaa, mitä nyt tehtäisiin?

Vapaa-ajan viihdettä

Kerroin joskus aikaisemmin siitä, kuinka Justice League -animaatioita katsoessa en juuri välitä tappelukohtauksista vaan pidän enemmän siitä mitä supersankarit tekevät maailmanpelastusten välissä rentoutuessaan, kun ei ole pakko tehdä mitään supertekoja, vaan voi itse valita vapaa-ajan askareensa. En ole myöskään erityisen kiinnostunut katsomaan normaalien ihmisten arkielämästä kertovia reality-sarjoja (muodonmuutosohjelmia lukuunottamatta), mutta haluan katsoa kuvitteellisten superihmisten kuvitteellista arkielämää.

Heroes-sarja vaikuttaa kiinnostavalta, mutta saa nähdä meneekö sekin pelkäksi kurttuotsaiseksi draamaksi ilman vapaa-ajan puuhailua. Siinäkin vaikuttaa olevan jokin Suuri Tarkoitus valituille ihmisille sen sijaan, että kaikki keksisivät itse mitä tekevät. Lexx-sarjan yksi olennainen hienous on ollut minulle aina siinä, että vaikka touhu menisi kuinka älyttömäksi tai dramaattiseksi, kaikki tuntuu periaatteessa luovalta vapaa-ajankäytöltä tarkoituksettoman absurdissa universumissa seuraavan aterian etsimisen ohessa. Stargaten vahvuudet ovat myös rennossa vapaa-ajanhenkisyydessä ja avoimessa universumissa. Galactica ei ehkä siksi tunnu erityisen mielenkiintoiselta, että sarja on tavallisten ihmisten pakonomaista kamppailua tiukoissa rajoissa kuin sukellusveneleffoissa.

Sitten on Strömsö-ohjelma, jossa on hauskaa se, että normaali-ihmiset elävät tällaisessa idyllisessä koko perheen muumimaailmassa, jossa keksitään aina kivaa puuhailua. Täydellinen viihdeohjelma minun makuuni olisi varmaan jonkinlainen SuperStrömsö, jossa mutantit asuisivat muumimaailmassa, tekisivät maukasta keinoliharuokaa, jakaisivat sisustusvinkkejä salahuoneisiin ja askartelisivat erilaisia kotirobotteja.

Mytologia nimeltä tulevaisuus

(Varoitus: pitkä, vanhahko juttu hieman päivitettynä.)

Science fiction ei yritä ennustaa tulevaisuutta, eivätkä rikostarinat yritä ennustaa rikoksia. Joskus rikostarina tai scifitarina voi sattumalta osua oikeaan, ja näyttää siltä kuin tarina olisi ennustanut todellisuuden, mutta se ei ole tarinoiden varsinainen tarkoitus. Tiede ja tekniikka vain sattuvat tarjoamaan mahdollisuuden dramaattisiin juonenkäänteisiin siinä missä murhat ja varkaudetkin. Kun sanomalehdessä lukee, että uusi keksintö tekee science fictionista todellisuutta, silloin yksi scifi-idea on osunut oikeaan ja sata muuta ideaa on mennyt maalin ohitse. Star Trek -sarjan tulevaisuuden ja Babylon 5 -sarjan tulevaisuuden vertaaminen toisiinsa ei kerro paljonkaan siitä kumpi on lähempänä oikeaa tulevaisuutta. Molemmat ovat fiktiota. (Sarjojen suosiolla voi tosin olla vaikutusta todelliseen tulevaisuuteen, jos tarpeeksi moni ihminen innostuu työntämään tulevaisuutta saman fiktiivisen tulevaisuuden suuntaan).

Poliisit voivat etsiä uusia näkökulmia työhönsä rikoskirjallisuudesta, mutta he eivät oleta ihmisten tai maailman toimivan oikeasti kuten tarinoissa. Todellisuus ei ole niin dramaattista ja yksioikoista. Aikapommia ei pysäytetä aina sekuntia ennen räjähdystä. Luoti ei osu aina päähenkilön olkapäähän. Maailmalla ei ole käsikirjoittajaa, joka keksii ensin uskomattomia esteitä päähenkilön eteen ja pelastaa lopuksi täpärästi jatko-osaa varten. Science fiction ja rikostarinat spekuloivat vaihtoehdoilla, mutta spekulaatio täytyy mukauttaa tarinankerronnan tapoihin ja perinteisiin, mikä tekee niistä lähes välittömästi epärealistisia. Fiktiivinen poliisityö ei voi olla tietokoneen ääressä istumista, koska siitä ei saa kovin jännittävää tarinaa. Todellisessa tulevaisuudessa robotteja ei voi ohjelmoida Isaac Asimovin robotiikan lakien mukaan, koska Asimovin lait on tehty tarkoituksellisesti sellaisiksi, että ne eivät voi toimia. Lakien tarkoitus on olla viallisia, jotta niiden avulla syntyisi jännitystä ja toimintaa. Jos lait toimisivat oikeasti, ei olisi tarinaa kerrottavaksi.

Ja sitten kaikki menee pieleen

Miksi tulevaisuutta sitten katsotaan science fictionin läpi? Koska se on helppoa. Scifi tarjoaa yksinkertaisia, dramaattisia vastauksia, jotka vetoavat tunteisiin. Toimittajat voivat kirjoittaa uudesta robotiikkakeksinnöstä ja napata nopeasti vertauskohdan ja kuvituksen Terminator-elokuvasta tai Star Trekistä. Yleisönkin kannalta se on helpompaa, koska yleisö tunnistaa nämä myytit välittömästi. Näin science fictionin visiot leviävät populaarikulttuuriin, tarttuvat mieleen ja yhdistyvät aina faktoihin. Ne muuttuvat tavoiksi ja perinteeksi. Scifitarinat muodostavat kollektiivisen mytologian, joka kertoo meille tulevaisuudessa odottavista hirviöistä kuin leirinuotioilla kerrotut tarinat tutkimattomassa metsässä vaanivista pedoista. Mytologisessa paikassa nimeltä Tulevaisuus robotit kapinoivat, kuolemattomat tylsistyvät, hullut tiedemiehet tekevät salaisia kokeita, nanoteknologia karkaa laboratoriosta, tekoäly tuhoa ihmiskunnan, mielialalääkkeet johtavat tylsämielisyyteen ja geenimuuntelu johtaa hybridihirviöihin. Jokin menee aina pahasti pieleen, koska se saa tarinan toimimaan. Samalla tavoin kuin meillä on historiallisia myyttejä ja urbaaneja legendoja, meillä on myös futuristisia legendoja, jotka kaivetaan aina tilaisuuden tullen esiin heijastamaan pelkojamme tuntematonta kohtaan.

Kun yritämme katsoa todellista tulevaisuutta, se filtteröityy science fictionista tarttuneiden ennakkoluulojen lävitse. Aivan kuten ajatellessamme itsepuolustustaitoja mieleen nousevat ensimmäisenä elokuvien kungfutemput eivätkä realistiset itsepuolustustaidot. Ne muistetaan, koska realistinen itsepuolustus ei näytä juuri miltään verrattuna koreografin suunnittelemiin stuntteihin. Todellinen tappelu on rumaa ja karkea; se on stressitilanne, jossa hienomotoriset liikkeet lakkaavat toimimasta ja monimutkaiset liikesarjat unohtuvat. Keho reagoi kadulla eri tavoin kuin salilla, tappelu muuttuu nopeasti epämääräiseksi painimiseksi. Realistista itsepuolustusta ei juuri löydy toimintaelokuvista.

Scifitarinoissa pienet yksityiskohdat tuovat futuristisen tarinan maailman lähemmäksi lukijaa. Kannattaa kertoa mieluummin punaisesta Corvettesta kuin pelkästä "autosta" tai kurvikkaasta blondista mieluummin kuin pelkästä naisesta. Todellisuudessa asia on kuitenkin päinvastoin: mitä enemmän yksityiskohtia lisää ennusteeseen, sen epätodennäköisempi ennusteesta tulee. Jos sanoo, että seuraavan vuosisadan aikana tietokoneiden nopeus vastaa suunnilleen ihmisaivojen nopeutta, se on paljon todennäköisempää kuin se, että ennustaa Kuuhun rakennettavan tukikohdan peruskiven muurauksen alkavan vuonna 2027. Jälkimmäisellä futuristilla voi tietysti olla ensikäden tietoa NASA:n rakennussuunnitelmista, mutta luultavasti ensimmäinen ennuste osuu lähemmäs oikeaa. Se osuu oikeampaan suuremmalla todennäköisyydellä yksinkertaisesti siksi, että siinä on vähemmän yksityiskohtia. Silti jälkimmäinen kuulostaa monista ihmisistä uskottavammalta, koska yksityiskohdat saavat sen kuulostamaan tarinana uskottavammalta.

Yleistä, liioittele, yksinkertaista

Tarinat luovat stereotyyppejä ja kierrättävät kliseitä. Hullun tiedemiehen stereotyyppi kertoo meille, että uusia asioita kokeilevat tiedemiehet ovat vastuuttomia mielipuolia, jotka ovat unohtaneet inhimillisyytensä, mutta oppivat sen kyllä viimeistään siinä vaiheessa, kun heidän luomansa hirviö hyökkää päälle. Star Trekin borgit taas ovat yksi stereotyyppi kyborgeista: hitaasti liikkuvia, zombiemaisia robotteja, jotka muodostavat yksilöllisyyttä karttavan kollektiivin ja tavoittelevat "täydellisyyttä". Jos meillä olisi tänä päivänä todellisia kollektiivin muodostavia kyborgeja, he voisivat kenties syyttää Star Trekin tekijöitä vähemmistöön kohdistetusta rasistisesta mustamaalauksesta ja vaatia, että sarjaan on saatava vähintään yksi naispuolinen kiintiöborgi edustamaan positiivista kyborgikuvaa.

Samalla tavoin kuolemattomien ihmisten vähemmistö voisi vaatia, että kuolemattomuutta täytyy kuvata positiivisesti. Kuolemattomien elämän täytyy näyttää olevan mukavaa ja täysipainoista sen sijaan, että heidät kuvataan aina norsunluutorneissaan pulskistuvaksi eliitiksi tai tylsistyneiksi, angstisiksi ja kuoleman tuomaa rauhaa etsiviksi ihmisraunioiksi. Geneettisesti muokatut mutantit täytyy näyttää mukavina naapureina, jotka syövät mustikkapiirakkaa kuten peruslinjan ihmiset. Värikkäästi pukeutuvien homoandroidien elämä täytyy näyttää positiivisessa valossa sen sijaan, että homous tai androidius olisi jokin sairaus, josta kaikki haluavat päästä eroon ja muuttua heteroiksi ja ihmisiksi, joilla on tavalliset vaatteet.

Lisäksi myös muuttuminen ihmisestä kuolemattomaksi kyborgiksi tai biomutantiksi pitäisi näyttää positiivisessa valossa. Tulevaisuuden Extreme Makeover -televisiosarjan päähenkilö voi kävellä sairaalaan, saada nanoterapiaa ja palata kotiinsa kuolemattomana. Hänen kunniakseen järjestetään juhlat ja kaikki ovat tyytyväisiä muutokseen. Todellinen muodonmuutos ei sisällä yllättäviä juonikäänteitä, ei äkillisiä komplikaatioita, ei dramaattista tarinaa. Extreme Makeover -tyylisten realitysarjojen maailma koostuu pääosin onnellisista lopuista ja onnistuneista transformaatioista, koska käsikirjoittajat eivät ole keksimässä ongelmia päähenkilöiden tielle. Leikkaajat joutuvat kamppailemaan lähikuvien ja hidastusten kanssa, jotta jaksoon saataisiin edes vähän jännitystä.

Fiktiiviset tarinat auttavat meitä kokemaan empatiaa toisenlaisia ihmisiä ja olentoja kohtaan, mutta perinteisen televisioscifin juonikuviot vahvistavat ennakkoluulojamme yksinkertaistamalla, yleistämällä ja liioittelemalla käyttöön vakiintuneita stereotyyppejä kerta toisensa jälkeen nykykulttuurin rajoissa. Jos kuolemattomat ihmiset ovat tarinoissamme aina elämäänsä kyllästyneitä, alamme uskoa, että kuolemattomuus on varmaan todellisuudessakin tylsää. Jätämme asian miettimisen siihen. Meillä on vain tarinoita, koska emme ole koskaan nähneet todellista ikääntymättömäksi muutettua ihmistä televisiossa, mutta jonakin päivänä tilanne voi muuttua ja silloin myös suhtautumisemme kuolemattomuuteen muuttuu.

Staattisen tilan vangit

Monissa scifitarinoissa vahvistetaan ideaa siitä, että nykyinen staattinen tila on parempi kuin jokin tulevaisuudessa odottava tila; että tuntemattoman metsän täytyy pysyä tutkimattomana, koska siellä on liian vaarallista. Tämä näkyy varsinkin televisiosarjoissa, joissa jokaisen jakson täytyy päättyä siihen, että henkilöt palaavat takaisin alkutilaansa. Jokaisen käsikirjoittajan täytyy saada aloittaa samasta premissistä ja samoilla hahmoilla. Jos sivuhenkilöt päättäisivät muuttua pysyvästi kyborgeiksi tai kuolemattomiksi, illuusio muuttumattomasta, eskapistisesta maailmasta hajoaisi. Se ei olisi enää sama sarja, henkilöt eivät olisi enää samoja tuttuja arkkityyppejä. Käsikirjoittajien on pysyttävä sarjaan luotujen rajojen sisällä. Päähenkilö ei voi muuttua pysyvästi superälykkääksi, sillä muuten hän ratkaisisi seuraavissa jaksoissa eteen tulevat ongelmat liian helposti. Ihmiset ja borgit eivät saa sopia keskenään, että tästä lähtien vain vapaaehtoisiksi ilmoittautuneet ihmiset muutetaan yksilölliksi design-kyborgeiksi. Se poistaisi sarjasta jännitteen.

Kun utopistisiin maailmoihin tuodaan jännitystä keksimällä päähenkilöille ongelmia, sanoma on usein se, että utopiat eivät kestä ja ihmiset palaavat kuitenkin takaisin nykyihmisen olotilaan, "luontaiseen barbariaansa", ja ystävälliseksi muuttumistaan vakuuttava superrikollinen palaa jakson lopussa rikollisuuden teille. Robottipalvelijat ja ikuinen nuoruus tekevät meistä dekadentteja laiskureita ja kuolevaiset barbaarit palauttavat meidät lopussa takaisin kuolevaisiksi työläisiksi. Superälykkäiksi muuttuneet ihmiset haluavat palata takaisin normaaliälykkäiksi, koska superälykkyys johtaa syrjäytyneisyyteen. Kuolemattomuuden aiheuttamia ylikansoitusongelmia käsittelevässä tarinassa ei saa yhtäkkiä keksiä avaruusaluksia viemään ylimääräisiä ihmisiä toisille planeetoille, koska sehän ratkaisisi ongelman ja pilaisi koko ylikansoituksen vaaroista varoittelevan juonen.

Tarinan "opetus" on valittu etukäteen: kuolemattomuus on huono ajatus ja nyt minun täytyy vain keksiä juonikuvio, joka vahvistaa ennakkoasenteeni.

Tarinoiden tarjoama maailmankuva kehottaa tyytymään siihen mitä meillä on nyt. Ei kannata pyrkiä mihinkään parempaan. Parempi antaa maailman edetä omalla painollaan ja kuolla pois ajallaan aivan kuten tähänkin asti. Dystopioiden sanoma taas on usein se, että tulevaisuuden teknologiat ovat liian vaarallisia kehitettäviksi ja olisi parempi olla ilman niitä, koska pieleen menee joka tapauksessa. Robotit ryhtyvät kuitenkin kapinoimaan ja tappavat kaikki. Kuolemattomat kuolevat tylsyyteensä tai maailma ylikansoittuu. Parempi pysyä jälleen staattisessa nykytilassa kuin mennä muuttamaan mitään. Aivan kuin utopiat ja dystopiat yhdessä kuiskaisivat meille: pysy paikallasi, sillä mihin tahansa liikut, astut harhaan.

Sarjakuvien maailmassa muutosta ei tapahdu, joten Teräsmies voi pelastaa maailmaa 100 vuotta keksimättä sitä, että voisi avustaa ihmisiä Mars-tukikohdan tai avaruusasemien rakentamisessa, tai antaa tiedemiesten tutkia hänen voimiensa salaisuuksia niiden kopioimiseksi kaikille. Todellisuudessa asioiden muuttumattomuus on tietysti huono strategia. Staattiset järjestelmät eivät kestä, koska paikallaan pysyminen merkitsee liikkumista taaksepäin. Jos haluaa välttää dystopian, on pakko liikkua eteenpäin ja muuttua; jos haluaa rakentaa kestävän utopian, on pakko liikkua eteenpäin ja muuttua. Maailma pysähtyneen utopian ympärillä ei pysähdy, vaikka omalta kohdaltaan niin tekisikin. Todellisetkin filosofiat ja ideologiat olettavat usein lähtökohtaisesti, että perusrakenteet pysyvät aina muuttumattomina ja yhteiskunta koostuu aina samanlaisista ihmisistä kuin viimeiset tuhat vuotta. Työkalujen kehitys muistetaan ehkä ottaa huomioon, mutta työkalujen käyttäjät nähdään aina perusihmisinä. Vain harva muistaa sen, että työkaluja voidaan käyttää myös itse ihmisyyden muuttamiseen. Ja se muuttaa kaiken.

Tarinan ehdoilla

Muutaman sadan vuoden päähän sijoitetut avaruusoopperat näyttävät meille valtavia avaruuslaivoja ja ihmismäisiä robotteja, mutta ihmiset ovat edelleen ihmisen tasolla. Vaikka olisi muistettu, että ihmisten elinikä voi olla pidempi ja kehossa voi olla nanoteknologisia lisäosia, ihmisyyden psykologiset ja sosiaaliset piirteet ovat edelleen melko muuttumattomia. Niin on pakko olla, jotta nykypäivän katsojat voisivat samaistua tarinaan. On pakko valita ne tulevaisuusskenaariot, jotka eivät tee tulevaisuuden maailmasta liian monimutkaista käsiteltäväksi. Ihmisten on ajateltava, puhuttava ja liikuttava ihmisen ymmärrykselle soveltuvalla nopeudella.

Jos katsoisimme televisiosarjaa, jonka kaikkia pääosia esittäisivät vorlonit Babylon 5 -sarjasta, sarja näyttäisi meille ehkä samalta kuin psykedeeliset näyt Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001:n lopussa. Jaksot olisivat pelkkiä ohikiitäviä viivoja ja muotoja. Katsojien pitäisi olla superälykkäitä, jotta he voisivat ymmärtää näkemäänsä tai pitää näkemäänsä yleensä mielenkiintoisena. Samalla tavoin kävisi, jos kivikauden ihminen tuotaisiin nykyisyyteen ja näytettäisiin hänelle jakso mistä tahansa japanilaisesta animaatiosta. Se olisi hänelle täysin käsittämätöntä värien ja äänien sekamelskaa. Kulttuurien välinen kuilu olisi liian suuri ylitettäväksi. Ihmiskäsikirjoittajien taas on pakko oikoa ja käyttää pintapuolisia tietoja, sillä jos heidän täytyisi ottaa huomioon yhtä monia vaihtoehtoja kuin todellisten tutkijoiden (tai edes "kovan scifin" kirjoittajien), jaksot eivät valmistuisi ajallaan ja katsojat jäisivät ilman viihdettä.

Muutoksiin positiivisesti suhtautuvaa, ei-kliseistä science fictionia on toki olemassa. Tarkoitus ei ole osoitella sormella kaiken spekulatiivisen fiktion suuntaan, vaan kohti sitä mytologista paikkaa nimeltä tulevaisuus, joka elää ihmisten mielissä ja populaarikulttuurissa; niitä ihmisiä, joiden ensimmäinen reaktio kyborgeihin on "eikö kukaan muista millaisia borgit ovat?" - aivan kuin fiktiivinen tarina olisi todellista historiaa ja todellinen arvio kyborgien elämästä, koska ihminen on katsonut televisiosarjaa joskus menneisyydessä ja siten jo nähnyt "tulevaisuuden". Kun emme tiedä mitä meren takana on, voimme piirtää karttaan millaisia saaristoja tahansa, mutta suosituimmatkaan kuvitteelliset saaret eivät kerro miltä todelliset saaret näyttävät.

Todellisuus voi olla täysin päinvastainen legendoihin verrattuna. Kuolemattomaksi kyborgiksi muuttuminen voi olla mahdollisuus muuttua vähemmän mekaaniseksi ja enemmän inhimillisemmäksi olennoksi. Nykytekniikka on vielä yksinkertaisempaa kuin ihmiskehon monimutkaiset biologiset ratkaisut, mutta jossakin vaiheessa tekniikka tulee menemään monipuolisuudessaan biologisten ratkaisujen ylitse. Lihallinen olento voi näyttää lopulta paljon robottimaisemmalta, kömpelömmältä ja rajoitetummalta kuin teknologinen olento. Kenties tulevaisuudessa tehdään vielä uusi Star Trek -sarja, jossa pääosaa esittävät iloisesti hymyilevät, ikääntymättömät androidit ja sarjan koomisena, hieman yksinkertaisena sivuhahmona toimii tavallinen ihminen, joka opettelee toimimaan hyperyksilöllisten ja hyperinhimillisten olentojen maailmassa yksi kyborgi-implantti kerrallaan.

Each week The X-Files poses a mystery and offers two rival kinds of explanation, the rational theory and the paranormal theory. And, week after week, the rational explanation loses. But it is only fiction, a bit of fun, why get so hot under the collar? Imagine a crime series in which, every week, there is a white suspect and a black suspect. And every week, lo and behold, the black one turns out to have done it. Unpardonable, of course. And my point is that you could not defend it by saying: "But it's only fiction, only entertainment".
- Richard Dawkins, Science, Delusion and the Appetite for Wonder

You watch "Psycho", which was made in 1960, which is 30 seconds of G-rated offscreen violence packed into a two-hour movie, and you think: "At some point in human history, this was actually a horror movie. People screamed while watching this movie because they were frightened." Aliens from the past.
- Eliezer Yudkowsky, Predicting the Future

The Motherhood Statement: SF story which posits some profoundly unsettling threat to the human condition, explores the implications briefly, then hastily retreats to affirm the conventional social and humanistic pieties, ie apple pie and motherhood. Greg Egan once stated that the secret of truly effective SF was to deliberately "burn the motherhood statement."
- Turkey City Lexicon

Päivityksiä

Kuolemattomuus FAQ - lisätty 5 kysymystä ja muutakin.
Kryoniikka FAQ - lisätty pari pikkujuttua.

Parhaita vanhoja kommentteja siirretty osaksi merkintöjä, etteivät ne häviä kokonaan vaihdoksen myötä. Vähemmänkin olennaiset kommentit säilytän, joten jos tulee jotakin kommenttia ikävä, se kyllä löytyy jostakin.

Koskaan ei ole aikaa tehdä kunnolla
aina on aikaa tehdä uudelleen.

Tiedote

Teen blogi-inventaariota ennakoiden lähitulevaisuutta, jolloin tapahtuu siirtymiä Bloggerin uuteen versioon. Saattaa esiintyä haamupäivityksiä ja muita mielenkiintoisia ilmiöitä.

Kulttuurin vuoksi

Peter Thiel lahjoittaa $3 500 000 Methuselah Foundationille.

San Francisco – Peter A. Thiel, co-founder and former CEO of online payments system PayPal, Founder and Managing Member of Clarium Capital Management, a San Francisco-based hedge fund, and angel investor in social networking site Facebook, has announced his pledge of $3.5 Million to support scientific research into the alleviation and eventual reversal of the debilities caused by aging, to be conducted under the auspices of the Methuselah Foundation, a charity co-founded and Chaired by Dr. Aubrey de Grey.

Tämä voisi olla hyvä aika kirjoittaa radikaalien projektien rahoituksesta noin yleensä. Tai siitä miksi yritykset tai valtio eivät yleensä rahoita tällaista.

1. Yrityksien kohdalla ongelma on siinä, että ne keskittävät rahansa mieluummin lyhyellä tähtäimellä voittoa tekeviin tylsiin tuotteisiin. Pitkän tähtäimen ajattelu ja kunnianhimoiset projektit ovat riskialttiita, vaikka niistä voisi tulla suurempiakin voittoja. Vaikka "anti-ikääntymistä" kaupataankin kovasti, sekin alistetaan samalle lyhytnäköisyydelle: myydään vain tylsiä ihonhoitosarjoja, jotka tuottavat pikavoittoa. Sama juttu nanoteknologian kanssa: sen sijaan, että keskityttäisiin pitkän tähtäimen nanoprojekteihin, tehdään vain pieniä parannuksia vanhoihin tuotteisiin, uudelleenbrändätään ne nanohousuiksi tai nanosoittimiksi ja myydään pois pikavoitolla. (Tapahtuuko sama lähitulevaisuudessa tekoälyn tapauksessa? Parannetaan hieman vanhoja tekoälyprojekteja, brändätään ne yleistekoälyiksi ja myydään pikavoitolla eteenpäin.)

2. Valtio taas ei rahoita tutkimusta, koska äänestäjät eivät vaadi tutkimusta tai ovat pessimistisiä siitä, että esimerkiksi selkeästi pidentyvä elämä olisi ylipäänsä mahdollista. Miksi äänestäjät ovat pessimistisiä? He eivät tiedä asioista mitään, koska (maineikkaat) asiantuntijat eivät puhu niistä televisiossa. Niinpä elämää pidentävien teknologioiden tutkimusta ei myöskään osata vaatia, eikä siitä keskustella. Ihmisillä on myös syvään juurtuneita käsityksiä mahdollisista vaaroista ja seurauksista, joten ajatus elämän pidentämisestä hylätään heti kättelyssä hullutteluna. Edustajat eivät koske elämän pidennykseen pitkällä tikullakaan, koska eivät halua näyttää siltä, että tuhlaisivat veronmaksajien rahoja utopistisiin eliittiprojekteihin. Työllisyystilanne ja muut pikkuasiat ovat kuitenkin tärkeämpiä tavallisen kansan mielessä, joten johonkin 50-100 vuoden aikataululla toteutettavaan sijoittaminen kuulostaa heti rahan haaskaukselta.

3. Maineikkaat asiantuntijat taas eivät puhu elämän pidentämisestä televisiossa, koska a) ovat keskittyneet vain omaan erikoisalaansa, eivätkä näe kokonaiskuvaa, b) eivät tunne faktoja, eivät ole kiinnostuneet faktojen selvittämisestä tai eivät ehdi selvittää faktoja, c) vaikka tietäisivätkin faktat, eivät kannata elämän pidentämistä ideologisista tai psykologisista syistä, d) ovat sijoittaneet vanhoihin ajatusmalleihin niin paljon aikaa ja rahaa, etteivät osaa luopua niistä uusien ideoiden edessä tarpeeksi ajoissa, d) antavat vain hiljaisen tukensa, koska eivät halua riskeerata mainettaan tai omien tutkimustensa rahoitusta, e) näkevät paremmaksi olla nostamatta "turhia toiveita" puhumalla asiasta ja johtaa siten yleisöä harhaan, mutta eivät huomaa, että voivat johtaa yleisöä yhtä paljon harhaan pelkällä pessimismiä ruokkivalla hiljaisuudellaan.

Asiantuntijat voisivat kyllä työskennellä mielellään suurempien ja mielenkiintoisempien projektien parissa, jos heille maksettaisiin. Mutta rahoitustahan ei tule yrityksiltä tai valtiolta, joten he keskittyvät vähemmän kunnianhimoisempiin projekteihin, koska täytyy saada leipää pöytään. Äänestäjät pysyvät pimennossa, koska asiantuntijat eivät puhu ja asiantuntijat eivät puhu, koska rahoittajat kannattavat vain lyhytnäköistä tutkimusta, ja rahoittajat kannattavat lyhytnäköistä tutkimusta, koska se menee paremmin kaupaksi pessimistisille äänestäjille, ja niin edelleen. Aubrey de Grey kutsuu tätä "kolmiomaiseksi tukkisumaksi".

Siksi on Methuselah Foundation ja MPrize, ja muut voittoa tuottamattomat organisaatiot. Vapaaehtoislahjoitusten kohdalla ei ole sellaisia ongelmia kuin rahalliseen voittoon pyrkivillä organisaatioilla. Wikipedian ei tarvitse rajoittaa toimintaansa, vaikka joku valtio tai yritys haluaisi sensuroida sitä. Se ei ole pelissä rahan vuoksi tai äänestäjiä miellyttääkseen. Se on pelissä tiedon, taidon ja ideoiden vuoksi. Mentifaktien, sosiofaktien ja artifaktien vuoksi. Kulttuurin vuoksi.

Tee-se-itse -miesten ja naisten yhteisöt saavat aikaan suuria työskentelemällä vapaa-ajallaan ja taskurahoillaan. Aluksi se saattaa näyttää pelkältä amatööritouhulta, kun projekteilla ei ole isolla rahalla tehtyjä hienoja verkkosivuja tai kuuluisia sponsoreita tai mainostajia, mutta pikkuhiljaa tekemisen meininki alkaa näkyä ulkopuolisillekin. Amatööriastronomit voivat kerätä pennosia sieltä täältä ja rakentaa tähtitornin talkootyöllä latoon. Yksityishenkilöiltä voi saada euron tai pari, vaikka nämä eivät välttämättä kävisi edes kurkistamassa koko kaukoputkeen, tai pitäisivät koko projektia turhana haihatteluna, mutta rakentajien innostus on niin kova ja juttu on niin erikoinen, että tekee mieli tukea touhua pelkästään siitä syystä. Ilman innostuneita amatöörejä hommasta ei tulisi koskaan mitään, koska ketään muuta ei takuulla kiinnosta tehdä tähtitornia jonkun peräkylän tuulimyllyyn. Ensimmäisen kaukoputken rakentaja oli amatööri, koska kukaan ei ollut aikaisemmin tehnyt kaukoputkea, ja radion keksijä oli ensimmäinen radioamatööri.

Kysymykseen "miksi?" on selvät vastaukset: Koska kukaan ei ole tehnyt sitä aikaisemmin. Koska se on mielenkiintoista, erilaista ja hauskaa. Koska se on tärkeää. Koska Kuussa ei ole vielä yhtään asukasta. Koska Marsissa ei ole vielä yhtään Marsin lippua. Koska yhtään suomalaista ei ole vielä kryonisessa säilytyksessä. Koska kukaan ei ole vielä ylittänyt Atlanttia vesisuksilla.

Kysymys "mutta kuinka sillä tekee rahaa?" ei käy edes mielessä, koska sitä ei tehdä rahallisen voiton vuoksi. Se tehdään siksi, että vain harvoilta ihmisiltä löytyy tarpeeksi ymmärrystä huomata, että vanheneminen on sairaus ja se voidaan parantaa. Se tehdään siksi, että vain harvoilta löytyy rohkeutta kohdata tosiasiat ja toimia niiden pohjalta. Se tehdään siksi, että jos Wikipediasta löytyy kirjoitusvirhe, sinä voit korjata sen, ja sinä korjaat sen, koska haluat sen olevan oikein. Teet sen Kulttuurin vuoksi.

Thiel on pistänyt rahansa ja nimensä esiin haasteeksi muille lahjoittajille. Kahden euron lahjoitus Methuselah Foundationille muuttuu kolmen euron lahjoitukseksi. Kannattaa lahjoittaa nyt, edes sen parin euron verran.

Kimputer

Optimnem Blog - Daniel Tammetin blogi.

Superälykäs autoevoluutio

Mitähän mieltä kreationismin kannattajat ovat sellaisesta tulevaisuuden maailmasta, missä posthumaanit olennot eivät enää kehity evoluution kautta vaan suunnitellun itsekehityksen kautta - eli jokainen olento on itse itsensä älykäs suunnittelija? Ei ole tarvetta ulkopuoliselle suunnittelijalle tai edes asteittain kasautuville perinnöllisille mutaatioille populaatioissa, koska posthumaanit androidit lisääntyvät ja kehittyvät omien käsiensä kautta juuri sellaisiksi kuin itse superälykkäillä androidiaivoillaan päättävät.

Vaikka evoluutio on selkeästi totta tieteelliseltä kannalta ja kreationismi pelkkiä valheita ja väärinkäsityksiä, puhtaasti filosofiselta kannalta sillä ei ole transhumanistille merkitystä, koska kummassakin tapauksessa näemme ihminen-nimisen olennon olevan kehno ja ala-arvoinen tekele, jossa on liikaa käyttöestoja ja kopiosuojauksia, jolloin päämääräksi tulee vapautuminen biologisen olemuksen kahleista ja teoksen hallinnan antaminen kuluttajalle itselleen. Molemmissa tapauksissa transhumanisti haluaa itse ottaa vastuun itsensä suunnittelusta sen sijaan, että luonto tai ulkopuolinen suunnittelija määräisi kuinka pitkään teosta saa käyttää ja missä soittimessa.

Samalla tavoin eksistentialisti-ateistille ei ole periaatteessa mitään merkitystä sillä, onko jumalaa olemassa vai ei, koska molemmissa tapauksissa päämäärä on ottaa itse vastuu omasta elämästään ja keksiä itse omat tarkoituksensa sen sijaan, että ottaisi vastaan jonkun toisen keksimän tarkoituksen elämälle. Jonkun jumalan antama elämän tarkoitus on kuin kopiosuojattu CD-levy, josta ei saa itse päättää missä sitä kuuntelee ja millaisen siitä miksaa.

Vaikka sinulle myytäisiin saha ja sanottaisiin, että sahalla on tarkoitus sahata puuta (eikä muuta), ei sitä ole pakko käyttää sahaamiseen. Jos ei osaa keksiä työkalulle mitään muuta käyttöä kuin sen mihin se on tarkoitettu, sitä kutsutaan psykologiassa funktionaaliseksi fiksautuneisuudeksi. Mikä on saha? Saha on soitin. Mikä on ihminen? Ihan mitä itse haluat. Jos ei osaa nähdä ihmistä kehittyvänä ja muokattavana olentona, on kuin vinyylilevy, joka on juuttunut toistamaan samaa raitaa.

Millaista on olla kreationisti posthumanistisessa maailmassa? Kreationisti seisoo uppoavassa soutuveneessä ja yrittää pysäyttää evoluution höyrylaivaa käsiään heiluttelemalla, kun samaan aikaan vierestä lipuu ohi posthumanismia edustava lentotukialus. Kreationisti yrittää ratsastaa kuolleella hevosella liekinheitintankkeja vastaan, eikä huomaa, että samaan aikaan kiertoradalle rakennetaan ionikanuunaa.

Existentialism isn't so atheistic that it wears itself out showing that God doesn't exist. Rather, it declares that even if God did exist, that would change nothing.
- Jean-Paul Sartre

If life is absurd and meaningless it is so because humans fail to exercise their own reason and independence, to take charge of their own lives and create their own meanings.
- Theatre of the Absurd

This universe henceforth without a master seems to him neither sterile nor futile. Each atom of that stone, each mineral flake of that night filled mountain, in itself forms a world. The struggle itself toward the heights is enough to fill a man's heart. One must imagine Sisyphus happy.
- Albert Camus, The Myth of Sisyphus


Bonuslinkit
Ten Things to Remember about Evolution & Creationism
Project Steve

Sairaalloisuuden tiivistämistä

Jotkut sanovat edelleen, ettei ihmiselämää pidä yrittää pidentää, vaan vanhusten elämästä täytyy vain tehdä mahdollisimman mukavaa ennen kuin he vääjäämättömästi kuolevat. Että ei pidä lisätä vuosia elämään vaan "lisätä elämää vuosiin", tehdä vanhuudesta mahdollisimman laadukasta, jotta mummot ja papat odottelevat tyytyväisinä pumpun pettämistä vanhainkodissa. Tällaisesta arvokkaasta vanhenemisesta puhuvat eivät ole ajatelleet asiaa ihan loppuun asti.

Jotta asia tulisi varmasti rautalangasta väännetyksi, piirsin tällaisia aikalinjoja. Oletetaan, että esimerkkimiehen tai esimerkkinaisen viimeinen käyttöpäivä on 100 vuoden kohdalla. Hän elää ensin 60 vuotta tervettä elämää, mutta 61-vuotiaana keho alkaa osoittaa haurastumisen merkkejä ja muistikin tahtoo hieman pätkiä. Liikkeet hidastuvat hidastumistaan, näkö ja kuulo heikkenevät. Jonkun pitää katsoa jatkuvasti perään, ettei höperö lähde kuljeskelemaan metsään ja huutelemaan koiraa, joka on kuollut jo vuosia sitten. Edessä on 40 vuotta kituuttamista tärisevällä kulkuneuvolla, josta putoilee jatkuvasti osia tielle.


Vanhuksen elämän tekeminen mahdollisimman mukavaksi eli laadukas vanhuus ennen kuolemaa tarkoittaa sitä, että punaista aluetta kaaviossa yritetään lyhentää ja lievittää mahdollisimman paljon, vaikkapa puoleen entisestä. Mutta missään tapauksessa tämä saattohoito ei mene 100 ikävuoden ylitse, koska se on nyt määrätty kuolinpäiväksi (todellisuudessa määrättyä kuolinpäivää ei tietenkään tiedä, joten tällainen saattohoito lähtökohtaisestikin pidentää elämää jokaisella hoitokerralla, mutta tästähän ei tietenkään missään tapauksessa puhuta 'elämän pidentämisenä', koska siis ihmistenhän pitää kuolla ajallaan ja rahoitusta ei ehkä tipu, jos sanot yrittäväsi pidentää elämää sairauksien parantamisen sijaan...)


Aubrey de Grey kutsuu tätä tilannetta sairaalloisuuden tiivistämiseksi. Perinteiset gerontologit yrittävät lievittää vanhuuden kärsimyksiä yhä enemmän ja enemmän, jotta ihmiset olisivat mahdollisimman terveitä kuollessaan. Ja tässä vaiheessa hälytyskellojen pitäisi viimeistään alkaa soida päässä. "Hetkinen... jotta ihmiset olisivat mahdollisimman terveitä kuollessaan?"

Oletetaanpa näin yksinkertaisesti, että sairaalloisuus ennen kuolemaa pystytään joskus eliminoimaan täydellisesti. Siihenhän tässä pyritään: sairaalloisuutta ei enää ole, on vain vireää ja mukavaa elämää ja sitten pikainen kuolema "luonnollisen" eliniän rajoissa.


Tätä tarkoittaa "elämän lisääminen vuosiin" ja "laadukas vanhuus". Ihmiset ovat viimeiseen asti terveitä, kunnes kuolla kupsahtavat ihan yhtäkkiä. Ensin katsellaan televisiota nuorekkaina ja vireinä ja sitten NAPS - kuolit samantien vanhuuteen, sori, mutta lähditpähän ainakin terveenä ja virkeänä. Valinta siis pitäisi tehdä sen väliltä, haluaako kuolla muutaman vuoden sairaalloisuuden jälkeen, vai yks kaks keskellä parhainta katseluaikaa.

Aika kehnot vaihtoehdot, jos minulta kysytään. On absurdia väittää, että vanhusten terveyttä pitäisi parantaa, mutta tervettä elinikää ei saisi pidentää jonkun luonnon määräämän rajan ylitse, tai että vanhuudenheikkous on sairaus, jota ei pitäisi yrittää parantaa. Ei voi vetää mitään selkeitä rajoja. Ainoa oikea vaihtoehto on se, että hävitetään sairaalloisuus kokonaan ja hävitetään myös äkillinen kuolema kokonaan.


Pidetään keho jatkuvasti terveenä ja hyväkuntoisena ilman viimeistä käyttöpäivää, huoltaen moottoria säännöllisesti, korjaten vikoja kun niitä ilmaantuu ja vaihtaen osia sitä mukaa kuin ne alkavat osoittaa kulumista. Ja kaiken lisäksi vielä parannetaan terveyttä entisestään vuosi vuodelta.

Lisää elämää vuosiin ja lisää vuosia elämään - ja mitä enemmän molempia, sen parempi. Eikä asia muutu miksikään, vaikka molempia olisi satakertaisesti enemmän.

Albert Einstein Hubo

Multimedianäkyvyyttä

Transvision-konferenssin aikana käytettiin (melkein kuin vahingossa) lähes kaikkia moderneja kommunikointikeinoja erilaisina yhdistelminä: blogeja, wikejä, foorumeita, irkkiä, videota, webcastia, podcastia, Skypea, Second Lifea ja ties mitä. Vielä kun joku laittaa videotiedostot torrenteiksi ja kuukauden päästä saadaan koko paketti monikamera-DVD:nä niin siinä onkin multimediaa mahan täydeltä.

Selluloosamediakin huomioi tapauksen: konferenssin virtuaaliosuudesta Uvvy-saarella on koko sivun juttu tämän päivän Helsingin Sanomien Tiede & Luonto -sivulla. Uvvy-saaren nimi tulee muuten Rudy Ruckerin Ware-tetralogiasta.

uvvy: a universal communication device that rests on the back of the user's neck. The uvvy interfaces directly with the user's brain by means of gentle electric currents.

Italialainen kuvausryhmä oli Transvisionissa kuvaamassa dokumenttia, johon on jo haastateltu mm. Vernor Vingeä. Muutamia THL:n jäseniä haastateltiin, saa nähdä miten heille käy editointipöydällä. Dokumentti esitetään Rai 3 -kanavalla joskus marraskuussa ja pitäisi olla sitten myös ladattavissa verkosta.

Transvision, päivä 3

Lauantai oli mielenkiintoisin konferenssipäivä. Ben Goertzel aloitti videopuheella tekoälystä ja sitten hänet herätettiin yöuniltaan vastailemaan yleisökysymyksiin. Harri Valpola näytti mukavia robottisimulaatioita ja Anatoli Bogdan piti perusesitelmän vitrifikaatiosta. Philippe Van Nedervelden esitys tarkkailuyhteiskunnasta oli asiallista katsottavaa. Sitten lavalle marssivatkin James Hughes ja heti perään Anders Sandberg. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Jose Cordeiro vetäisi extraesityksen energian tulevaisuudesta. Aika meni kuin siivillä, loistavia puhujia ja loistavia puheenaiheita. Paneelikeskustelu "Human enhancement 2020" ei tarjonnut suuria (ehkä pientä konferenssiväsymystä oli havaittavissa), mutta oli silti viihdyttävä.

Lopuksi ilmoitettiin H.G. Wells ja J.B.S. Haldane -palkinnoista. Charles Stross kiitti Wells-palkinnostaan videolla, Haldane-esseepalkinto meni Guido David Nuñez-Mujicalle. Konferenssin päätteeksi Nick Bostrom nosti esiin Reversal Testin, jota käyttämällä voi havainnollistaa kätevästi tehosteteknologioiden hyödyllisyyttä (katso tämän merkinnän loppu).

Konferenssi kokonaisuutena oli erittäin stimuloiva ja sisältörikas. Olisin jaksanut vielä päivän lisääkin. Jos jotain kritiikkiä keksisi, niin jäävesi pääsi lauantaina loppumaan, teknisistä ongelmista johtuva odottelu vaivasi vähän ja parin puhujan peruuntuminen oli tietysti ikävää (Sky Marsenin ja Natasha Vita-Moren). Voiton puolelle silti selkeästi jäätiin - jos ei rahallisesti, niin ainakin whuffien osalta.

Virtual conference -sivulta löytyy videota, kuvaa ja ääntä. Second Lifen virtuaalikonferenssin raportti täällä.


Hajanaisia ajatuksia ja muistiinpanoja tulevaisuutta varten; näissä riittää pureskeltavaa joksikin aikaa:

* George Dantzig luuli taululla olevia matemaattisia ongelmia kotitehtäviksi ja ratkaisi ne -- Täytyy mennä eteenpäin "positiivinen singulariteetti on kotitehtävä" -asenteella, eikä pitää sitä supervaikeana.
* Kysymys Oraakkeli-tekoälylle: "Miten rakennamme ihmisystävällisen ei-oraakkeli-AI:n?"
* Millaisia kysymyksiä Oraakkeli-AI esittää ihmisille?
* Seuraavien 5-10 vuoden kuluessa AI-renessanssi, kuten nyt nanoteknologiarenessanssi - tarvitaan vain yksi rohkea sijoittaja, joka ottaa pioneerin roolin kuten nanoteknologian tapauksessa

* Meriantura syö omat aivonsa, kun sen ei enää tarvitse liikkua - liike ja liikkeen odotus ovat oleellisia - jos avaa ovea, mutta joku avaakin sen ensin, liike menee pieleen
* Tiedämme ihmisaivoista jo paljon enemmän kuin yleensä luullaan
* Aivoihin asennettavien keinotekoisten osien käyttäminen lähettimenä on helpompaa kuin vastaanottimena - aivot osaavat käsitellä sisään tulevaa infoa ja sopeutua hyvin nykyaisteilla (sokea käyttää kieltä näkemiseen)

* Brinin läpinäkyvä yhteiskunta vyöryy meitä kohti, eikä sitä voida estää - molemminpuolinen tarkkailuyhteiskunta syntyy joka tapauksessa smart dustin, silmäkameroiden ja teknologisen valokuvamuistin myötä (equiveillance)
* Kukaan ei jaksa katsoa kuutta miljardia reality-ohjelmaa, gets old pretty quickly
* Vain tärkeitä päättäjiä seurataan jatkuvasti (kuten nykyäänkin) - mitä enemmän valtaa, sitä enemmän seurataan - julkkis-kultin hajoaminen?
* P2P Panopticon
* TinyOS.org

* Virtue engineering - olemme yrittäneet hillitä itseämme vuosituhansia pelkällä tahdonvoimalla - teknologia tehostaa itsehillintää
* Humalassa ei saa ajaa, mutta väsyneenä saa - jos on pakko olla ottamatta alkoholia, pitäisikö olla pakko ottaa modafiniilia, jos aikoo lähteä väsyneenä ajamaan?
* Jos urosmyyriltä muuttaa yhtä geeniä, niistä tulee uskollisia - yhdistävät seksin vain yhteen naaraaseen sen sijaan, että yhdistäisivät sen kaikkiin naaraisiin
* ksenofobia on geeneissä - pitäisikö homofobiaa tai rasismia pitää geneettisenä sairautena? Ne ovat hallitsemattomia mielentiloja, pakko-oireilua - jos ei pysty hallitsemaan pelkoaan käärmeitä kohtaan, pelko pitää saada hallintaan; jos ei pysty hallitsemaan vihaa muukalaisia kohtaan, viha pitää saada hallintaan.
* Tietty geneettinen onnellisuuden perustaso - peak-kokemuksen jälkeen onnellisuusaste palaa aina samalle perustasolle - jos haluaa olla pysyvästi onnellisempi, täytyy 1.) muuttaa geneettistä perustasoa 2.) ottaa jatkuvasti mielialalääkettä 3.) tehostaa oman mielen hallintaa niin, että pystyy tietoisesti pitämään itsensä tietyllä tasolla päättämällä niin.
* Oksitosiini - diplomaatit pitäisi kaasuttaa sillä ennen tärkeitä neuvotteluja, niin syntyisi rauhanomaisia päätöksiä
* Skandinaaveilla korkea oxy-taso
* Kofeiini saa muuttamaan herkemmin mieltään - valistuksen aikana kahvilat nousivat suosituiksi
* Turn off submission to authority.
* Lawrence Kohlberg 6 levels of moral development - liika shokki saa ajattelemaan asioita alemmalla moraalisen kehityksen tasolla (ei näe kuolemisen vapaaehtoistamista automaattisesti hyvänä asiana?)
* Tehosteen käyttöön ei voi pakottaa, mutta siihen voidaan rohkaista
* Mies menee lääkäriin: "Haluan olla nainen." Lääkäri: "Okei, haluatko pillerin joka saa sinut haluamaan olla mies vai haluatko naisen kehon?" -- Mutta pitäisikö halu määritellä itsensä sukupuolen kautta nähdä pakkomielteenä? "Minun on pakko olla mies tai en ole oma itseni." - (androgyyninä ongelmaa ei tietenkään ole, koska tuntee itsensä itsekseen sukupuoliroolista riippumatta) - ehkä täytyy antaa pilleri, joka vapauttaa pakkomielteisestä sukupuolimäärittelystä.
* Brain fingerprinting - näytetään kuvia Bushista ja jos aivokäyrässä näkyy merkkejä inhosta, käännytetään rajalta - näytetään kuvia Bin Ladenista ja jos aivoissa näkyy merkkejä mielihyvästä, menee suoraan vankilaan

* Hajamieliset vanhukset ovat liian "luovia", koska ajatukset vaeltelevat sinne tänne, eivätkä keräänny enää takaisin yhteen miksikään merkittäväksi
* Nootropiineista hyötyvät eniten tyhmät ihmiset; ei juuri hyötyä, jos älykkö jo luonnostaan? Sandbergilta tulossa jotain lisätutkimusta.
* Avainten katoaminen tuottaa £250 miljoonaa tappiota/vuosi briteissä - nekin rahat säästyisivät ihmisten muistia parantamalla
* Mitä jos lähetetään 1 tiedemies Marsiin ilman paluulippua - annetaan mukaan lääkettä, joka saa äijän pysymään tyytyväisenä yksinäiseen elämäänsä - löytyykö vapaaehtoisia?
* Tee-se-itse -lääkkeet. Kotitekoista buranaa? Mitä kannattaisi tehdä itse?
* Lääkepiratismi - asennetaanko nanolääkkeisiin DRM, jotta omaa lääkitystä ei saisi kopioida ilmaiseksi kaverille?
* Lääkkeet eivät tule markkinoille, jos eivät "paranna tiettyä sairautta" - sairauden määritelmät ovat status quo, status quoa ei nähdä sairautena = ei tehostelääkkeitä siltä suunnalta
* Jos AIDSin saisi paranemaan lasillisella puhdasta vettä, sitä ei siltikään olisi kaikille
* Koulu: hyvä opettaja on kallis älykkyystehoste
* Lisäveroja tehostetuille ihmisille? Jos olet superälykäs, joudut maksamaan älykkyysveroa? Jos olet 1000-vuotias, joudut maksamaan ikäveroa?
* Tieteellinen "Feng Shui": ihminen siirtää muistiaan ympäristöönsä, joten pitäisi järjestää ympäristönsä mahdollisimman tehokkaaksi eksomuistiksi (avaimet löytyvät aina tietystä paikasta, mutta kynttilöitä ei koskaan löydy, kun sähköt menevät poikki? Ergonomia + sisustusarkkitehtuuri + älytalo)

* Herman Kahn
* Öljynporauslautat ovat ylösalaisin käännettyjä avaruushissejä? - 2 km vettä ennen kuin pora osuu merenpohjaan ("Drill for oil? You mean drill into the ground to try and find oil? You're crazy." - Drillers who Edwin L. Drake tried to enlist to his project to drill for oil in 1859.)
* acunu.org

* Tehosteteknologioiden leviäminen - naiset eivät pitäneet silmälaseja ennen kuin muutama rohkea nainen alkoi käyttää niitä
* värikäs kudossiirto tatuoinnin sijaan?
* "Tyhmyys ei ehkä vähene, mutta se muuttuu harmittomammaksi."
* IA: yhtä ihmistä voi parantaa vähän, mutta kun parannetaan miljoonaa ihmistä vähän, parannus onkin aika suuri.



Nick Bostrom, Double Reversal Test (PDF)

Kylän juomaveteen pääsee myrkkyä, jonka tiedetään laskevan älykkyysosamäärää 10 pisteellä. Muuta vettä ei ole tarjolla. Tiedemiehet ovat kuitenkin sattumalta keksineet geeniterapian, jolla voi nostaa älykkyyttä 10 pistettä eli parantaa myrkyn aiheuttaman menetyksen. Jos geeniterapiaa käytetään, kaikkien älykkyys pysyy samalla tasolla. Vuosia myöhemmin selviää, että myrkky häviää hiljalleen, joten älykkyys nousee sittenkin 10 pisteellä. Pitäisikö myrkkyä kaataa veteen, ettei älykkyys nousisi vai antaa älykkyyden nousta? Jos vastaa, että älykkyyden nousu on hyvä asia tässä tapauksessa, yhtä hyvin voi vastata älykkyyden nousun olevan hyvä asia ilman myrkyttynyttä juomavettäkin.

Samaa esimerkkiä voi käyttää muihinkin tehostuksiin: juomaveteen pääsee myrkkyä, joka alentaa elinikää noin 30 vuodella, mutta tiedemiehet ovat kehittäneet sattumalta lääkkeen, joka nostaa sitä noin 30 vuodella. Ollaan taas siinä mistä lähdettiin. Mutta sitten selviää, että myrkky häviää hiljalleen, joten ihmisten elinikä nouseekin 150 ikävuoden paikkeille. Oliko nousu hyvä vai huono asia? Hyvä tietysti.

Transvision, päivä 2

Olen päivän jäljessä. Kirjoitan tästä päivästä huomenna ja eilisestä tänään. Transhumanistiliiton sivut ovat olleet alhaalla jonkin aikaa, mutta palailevat oletettavasti jonkin ajan päästä...

Perjantai alkoi William Sims Bainbridgen puheella siitä, miksi transhumanismi on välttämätöntä. Hannu Karin puhe oli viihdyttävä, mutta ei siitä oikeastaan jäänyt paljon käteen. Danila Medvedev puhui muistin ulkoistamisesta laitteisiin, wikiyhteistyöstä, ritaliinista ja muista lääkkeistä jne. Ei juuri uutta, mutta esitystapa jäi mieleen. David Woodin puheesta näin vain loppuosan, mutta ei vaikuttanut mitenkään erityiseltä. Philippe van Nedervelde joutui siirtämään videokonferenssinsa huomiselle. Giulio Prisconkin puheen näin vain osittain, täytyy katsoa se videolta. Eilisestä jäi mainitsematta Sky Marsenin peruuntuminen, koska hänellä oli lento-ongelmia (ehkä otti vahingossa vesipullon mukaan koneeseen). Lopuksi käytiin paneelikeskustelu teknologian saatavuudesta. Mukana Bainbridge, Campa, Hughes, Prisco ja Cordeiro. Kaikki halusivat vastata kysymyksiin pitämällä puheen, mutta Ari Heljakka piti pojat tiukasti kurissa. Konferenssi on ollut tähän asti hieman kaksijakoinen: toiset puheet ovat olleet yllättävän mielenkiintoisia, toiset taas yllättävän vähäsisältöisiä. Huomenna on paljon kiinnostavampaa asiaa.


Hajanaisia merkintöjä ja pohdintaa päivän ajalta:

* Pitirim Sorokin - idealistisuus nostaa sivilisaation - uskonto ei käy idealismista, koska se on haitallista idealismia
* Tarvitaan jotain, joka korvaa uskonnon, mutta ei ole uskonto (transhumanismi) - kuten robotti korvaa ihmistyöntekijän, vaikka ei ole ihminen - esim. ateismi ei käy idealismiksi, koska ei päämääriä eikä keinoja
* USA on nykyajan Rooman valtakunta (kaikuja Philip K. Dickiltä?) - johtaja keksii syitä sille, miksi sotilaallinen asenne on tarpeen - "industrial feudalism" - Eisenhowerin military-industrial complex - johtajilla on aate, keskustelua vaihtoehdoista ei haluta - John Dean: Double high authoritarians
* Tarvitaan uusia organisaatioita (transhumanistiset organisaatiot)
* Tarvitaan ihmisiä, jotka toimivat vanhojen organisaatioiden sisällä (transhumanistit jälleen)
* Täytyy tehdä yhdessä tutkimusta, jota valtiot eivät tue (tee-se-itse yhteisöllisyyttä)
* Tarvitaan uusia perherakenteita ("Matrix-perhe", sopimusavioliitot, polyamoria, moniavioisuus, pikasuhteet, nettikommuunit, virtuaalitodellisuus jne. jne... )
* Tarvitaan perherakenteita, jotka tukevat lisääntymistä (kaavio: uskovaiset lisääntyvät enemmän. Mutta transhumanistien etuna ovat avusteiset lisääntymismenetelmät laidasta laitaan, joten periaatteessa voisimme lisääntyä enemmän kuin uskovaiset. Jos haluaisimme).

* Tuoko teknologia yksityisyyttä? Pikkukylissä ei ollut yksityisyyttä, ihmiset muuttivat kaupunkiin ollakseen yksin, Internet teki koko maailmasta pikkukylän, miten Internet muutetaan kaupungiksi?
* OODA-loop. Observe (luo väärää tietoa) - Orient (jos väärä tieto ei toimi, vetoa arvoihin ja perinteisiin) - miten vaikutetaan Decide ja Act?
* Jos nykyisillä anti-terroristitoimilla yritetään saada terroristeja kiinni, saadaan kiinni vain suuri määrä viattomia - ammutaan tykillä itikkaa

* Astronauttien kuvakieli - Altshullerin TRIZ - DRAGON
* AutoSummarizea ei ole OpenOfficessa?
* Mnemoniikka: paras tapa muistaa asioita olisi harrastaa seksiä jokaisen yleisön jäsenen kanssa eri asennossa
* Ihmistä ei saa mukaan sillä, että on pakko tehdä jotain pysyäkseen "kehityksessä mukana". Jos on pakko ostaa digiboksi ollakseen kool, niin mieluummin heitetään telkkari kokonaan pois.

* Metaversumi: ihmiset eivät pakene virtuaalimaailmoihin sen enempää kuin ihmiset pakenevat musiikkimaailmoihin laittaessaan kuulokkeet korvilleen
* Orion's Arm MMORPG - tarvitaan kovaan tieteeseen perustuva futuristinen pelimaailma

* Mies tappaa naapurin, koska naapurilla on Ferrari ja kuolemattomuus. Itsellä on vain Fiat Punto ja kuolevaisuus - ei osaa haluta kuolemattomuutta ennen kuin näkee naapurilla sellaisen.
* "Rikkaat amatöörit" tekivät ennen tutkimukset - aikaa ja rahaa, eikä muutakaan tekemistä
* Jos olisi vain yksi kuolemattomuuspilleri, kenelle se annettaisiin? Sille, joka pystyy tekemään suurimmalla todennäköisyydellä lisää pillereitä (de Grey?)
* Tarvitaan poliittinen päätös, että kaikille ihmisille ilmainen langaton verkko ja halpa kannettava - transhumanistit elävät verkossa ja metaversumissa, joten täytyy saada ne kaikkien ulottuville
* Wikipedia ei kehity, jos ei saada tarpeeksi ihmisiä muokkaamaan artikkeleita paremmaksi; transhumanistinen filosofia ei kehity, jos ei saada tarpeeksi ihmisiä mukaan muokkaamaan transhumanismia paremmaksi.