16.7.07

Työkaluavusteinen pikajuoksu

Speedrun tarkoittaa pelin läpipelaamista mahdollisimman nopeasti. Pelaajat saattavat toistaa samaa speedrunia kerta toisensa jälkeen yrittäen parantaa aikaansa ja yhden pienen virheen tekeminen loppumetreillä riittää siihen, että juoksu aloitetaan alusta. Päämääränä on mahdollisimman virheetön, nopea ja täydellinen suoritus. Skrollaavan avaruusräiskinnän speedrun ei onnistu, koska kenttä kulkee aina samaa tahtia, ja autopelien speedrunit ovat myös aika turha, koska aika-ajot on suunniteltukin pelattavaksi läpi mahdollisimman nopeasti.

Tool-assisted speedrun on työkaluavusteinen speedrun, jossa käytetään esimerkiksi pelin hidastamista, tallennusta, nopeimman reitin etsivää robottia tai "onnen manipulointia" avusteena (pelataan esimerkiksi vain ne kerrat, kun satunnaisesta laatikosta tulee haluttu powerup). Speedrun-kilpailuissa on omat sarjansa tavallisille ja työkalujen käyttäjille, mutta video TA-speedrunista näyttää aivan samalta kuin tavallinen speedrun: jos ei tiedä kumpaa katsoo, pelin pelaajaa voi luulla hämmästyttävän taidokkaaksi, vaikka TA-speedruniin ei paljon taitoa tai nopeita refleksejä tarvitsekaan.

Elämme melko vahvasti työkaluavusteisessa maailmassa. Käytämme apurobotteja (kuten Googlen karttapalveluja) nopeimman reitin etsimiseksi. Ja niin edelleen. Itsestäänselvä asia: vasara on parempi hakkausväline kuin nyrkki. Refleksiensä nopeuttamiseen maailman hidastamiseksi ei tosin vielä ole tehokkaita työkaluja, eikä itseään voi tallentaa ja palauttaa aikaisempaan paikkaan, ja bunny hopping voi myös näyttää hölmöltä tavalta liikkua kaupungilla - vaikka parkour onkin tavallaan tosielämän speedrunia. Lähitulevaisuudessa haluaisinkin nähdä enemmän työkaluavusteista parkouria. Esimerkiksi pikaköysien ja gekkohanskojen kanssa Spyder-puku päällä.

Speedrunit muuttavat pelin toiseksi ja ylittävät pelin rajat, jolloin myös säännöt ja päämäärät muuttuvat. Päämäärä ei olekaan enää pelin pelaaminen läpi vaan sen pelaaminen läpi mahdollisimman nopeasti. Pelkän läpäisyn hauskuus ei enää riitä, hauskuudessakin ollaan hypätty toiselle tasolle. Kun työkalut otetaan käyttöön ja etsitään yhä täydellisempää reittiä, omaan kranaattiin juokseminen muuttuu virheestä tavaksi hypätä korkeammalle ja tavalliselle pelaajalle jännittävät yllätyshirviöt muuttuvat pelkiksi ponnahduslaudoiksi. TA-speedrunnerit ovat ylittäneet normaalipelaajan olemuksen perustavanlaatuisella tavalla - heistä on tullut post-pelaajia. Post-pelaajan maailmassa pelin sisältö on saanut uuden merkityksen: timantit ovat muuttuneet hidasteiksi ja ansat oikoteiksi. Tämä voi olla tavalliselle pelaajalle melkoinen kulttuurishokki. Jos tavallinen pelaaja huomaa olevansa samassa pelissä työkaluavusteisen speedrunnerin kanssa, post-pelaajan toiminta näyttää käsittämättömältä. Miksi tuo ääliö vain hyppii koko ajan ja jättää kaikki timantit keräämättä?

Jos hypätään vielä laajempaan näkökulmaan, speedrun onkin vain yksi alipeli suuremmassa pelissä nimeltä slowrun: peliin liittyvää nautintoa yritetään pitkittää sen "luonnollisten" rajojen ulkopuolelle keksimällä uusia sääntöjä, alipelejä, modeja, skinejä, porttauksia ja peliohjaimia. Pelistä yritetään tehdä loputonta lopullisen sijaan, runsauden kulttuuria niukkuuden kulttuurin sijaan.

Jotkut voivat tietysti tyytyä pelaamaan tavallisesti, mutta peliä todella rakastavat haluavat laajentaa sitä uusilla variaatioilla ja lisäkkeillä, jotta se pysyisi mielenkiintoisena mahdollisimman kauan. Parkour muuttuu nopeimman reitin etsimisestä tyylikkäimmän akrobatian etsimiseksi ja speedrunin sijaan pyritään pelaamaan peliä mahdollisimman tyylikkäästi. Ja tyylikkyys voi merkitä mitä vain: pelaamista tietyn musiikin rytmissä, saman reitin pelaamista erilaisilla skineillä ja aseilla, pelin pelaamista läpi ryömimällä, joukkuepelaamista joukkueena rakennetuissa kentissä, bunnyhopping-jammailua keskellä monsteriareenaa... variaatioita on loputtomasti.

Pelin pelaaminen läpi huijauskoodeilla ei pitkitä peliä, se lyhentää sitä. Tämä on myös yksi transhumanismiin liittyvä väärinkäsitys: pelin luullaan muuttuvan tylsäksi, jos käytämme huijauskoodeja ja muutumme "täydellisiksi", koska niitä käyttämällä pelistä katoaa tarkoitus ja jännitys. Mutta todellisuudessa emme halua käyttää huijauskoodeja vaan haluamme tehdä speedruneja ja slowruneja. Pysyvästi huijauskoodeilla pelaaminen on mielikuvituksetonta; se vain lyhentää ja kaventaa peliä, kun me haluamme pidentää ja laajentaa sitä. God mode ja noclip laitetaan päälle vain silloin, kun halutaan olla rauhassa ja tutkiskella arkkitehtuuria täysin koskemattomissa - täydellisyys on vain yksi alipeli muiden joukossa.

1 kommentti:

Panu kirjoitti...

Tetris-mestari harjoittelee.
http://video.google.com/videoplay?docid=3834897115369076507