Pitkiä vastauksia

Jussi kommentoi:

"Tyylikkäämpi ihanne olisi pyrkiä siihen ihanteeseen, että kaikilla on oikeus pyrkiä vapaasti omiin ihanteisiinsa."

Tämä toimii niin kauan kuin ihmisten väliset ihanteet eivät ole millään lailla ristiriidassa toistensa kanssa – eli käytännössä se ei toimi ollenkaan.

Lähdetäänpä vaikka näin: jos molemmat osapuolet pyrkivät omiin ihanteisiinsa omissa virtuaalimaailmoissaan (eivätkä samassa todellisessa maailmassa), niin ristiriitoja ei synny - paitsi jos haluaa elää maailmassa, jossa syntyy ristiriitoja. Jos haluat ammuskella ihmisiä singolla, niin saat kyllä ammuskella virtuaali-ihmisiä omassa virtuaalimaailmassasi. Oikeiden ihmisten tappaminen oikeassa maailmassa ei käy, koska silloin veisit muilta ihmisiltä valinnanvapauden (eri asia on tietysti se, jos ihminen haluaa tulla murhatuksi jostain kumman syystä; siihenkin pitäisi olla oikeus).

Entä jos tosiaan haluaa tappaa oikeita ihmisiä (tai esim. kissoja) oikeassa maailmassa? Eikö jokaisella ole oikeus pyrkiä omaan ihanteeseensa? Kyllä, mutta samalla tavoin muilla on oikeus suojella itseään, ihanteitaan ja kissojaan. Muut voivat elellä rauhassa omissa maailmoissaan ja murhanhimoinen tyyppi saa etsiä turhaan murhattavaa. Paljonko on haittaa siitä, jos kissantappaja ei löydä mistään oikeaa kissaa tapettavakseen ja itkee murheellisena sen vuoksi? Ehkä hänelle voisi antaa lohdutukseksi Hello Kitty -avaimenperän.

Ehkä muiden ihmisten tappamisesta täytyy tehdä niin kannattamatonta toimintaa, ettei ketään kiinnosta ryhtyä siihen. Tai sitten oikeiden ihmisten tappamisesta täytyy tehdä vain niin tylsää hommaa, ettei ketään kiinnosta - jos kaikki tulevaisuuden ihmiset ovat kuolemattomia ja immuuneja väkivaltaa kohtaan, niin murhaaminen ei kertakaikkiaan onnistu. Kuolemattomat vain naureskelevat, kun miekalla sohiminen kutittaa ja luodit kimpoilevat vatsalihaksista. Ehkä kavereiden ammuskelusta oikeilla singoilla tulee seurapeli. Tai sitten on vain niin, että pakonomainen halu tappaa oikeita ihmisiä johtuu tietystä viasta aivoissa. Korjaamalla murhaajan aivot hän saa lisää valinnanvapautta, koska pääsee eroon orjuuttavasta pakkomielteestään.

Ehkä jokin näiden tai vielä keksimättömien keinojen yhdistelmä johtaa lähemmäs ihannetta. Mikä vain parhaimmin todellisuudessa toimii. Luontohan ei välitä mitä ihmiset tekevät - sille vain "sattuu tapahtumaan" niin, että kaikki ovatkin yhtäkkiä reiluja ja iloisia, jos ihmiset itsestään sellaisia tekevät.

Itsekkin omaan tämän ihanteen siinä mielessä, että pyrin aina miettimään olenko toiselle ihmiselle vihainen sen takia, että olen vain tottunut siihen, että kyseisellä tavalla ei saa toimi, vai onko toisen toiminnasta minulle oikeasti haittaa. Näin siis ideaalina - läytäntö on usein inhimillisen väsymyksen ja sosiaalisten verkostojen monimutkaisuuden takia varsin kaukana tästä. (nuorempana luulin oikeasti toteuttavani tätä ihannetta, mutta nyttemmin olen onneksi oppinut hyväksymään heikkouteni).

Pääasia, että yrittää pyrkiä ihanteeseen. Kukaan ei onnistu täydellisesti, mutta yrittäminen on tärkeää. Täydellisyydessä on juuri tämä hieno juttu: sitä ei voi koskaan saavuttaa, mutta kun yrittää aina vain, niin kehitys ja kasvaminen jatkuvat loputtomiin. Ikuinen kehittyminen on mahdollista juuri siksi, ettemme ole täydellisiä emmekä tule koskaan olemaan.

"Ihanne on siis jatkuva kehittyminen yhä paremmaksi kehittyjäksi, ei pysähtyminen paikallisen heimon suosimaan täydellisyyden ihanteeseen."

Eikös tämäkin jo ole täysin ristiriidassa edellisen ihanteen kanssa. Entä jos joku haluaa elää yksikertaista (ja hyvin mahdollisesti onnellista!) maamiehen elämää?

Ei se minusta ole ristiriidassa. Jos haluaa saavuttaa yksinkertaisen maamiehen elämän ihanteen, niin täytyy pyrkiä kohti ihannettaan. Täydellistä yksinkertaisen maamiehen elämää ei voi ikinä saada, mutta siihen voi silti pyrkiä, jos sen haluaa. Ja mitä pidemmälle kehittyy ja mitä enemmän saa itselleen vaihtoehtoja (ehkä yksinkertainen maanviljelijän elämä Marsissa sopisi?), sitä enemmän on mahdollisuuksia saavuttaa oma yksinkertaisuuden ihanteensa.

ps. Olen pahoillani, että aina kommentoidessani vain kritisoin ajatuksiasi. Todellisuudessa blogisi kuuluvat edottomasti mielenkiintoisimpiin lukemistani. Jotenkin kirjoituskesi vaan tuntuvat menevän niin läheltä omaa ajatusmaailmaani, jonka olen osittain joutunut hylkäämään.

Ei mitään syytä olla pahoillaan, kaipaankin juuri rakentavaa kritiikkiä jotta kehittyisin. Kehutkin ovat mukavia, mutta mukavinta on kun kritisoidaan kunnolla ja kehutaan sitten perään - eli kiitos paljon :) Vanhentuneiden ajatusrakennelmien heittäminen yli laidan on hyödyllistä ja hauskaa. Ja ilman turhaa painolastia mielen kuumailmapallo nousee korkeammalle.

Annat ymmärtää, että transhumnismi ja elämä yleensä ovat "vain harrastuksia", mutta kuitenkin kirjoituksistasi huokuu usko siihen, että transhumanismi ja tiede tekevät kaikista onnellisia ja maailmasta täydellisen...

Kyse ei ole joko-tai kysymyksistä. Elämä on sekä harrastus että vakava bisnes. Jos annetaan kaksi hyvää vaihtoehtoa, parasta valita molemmat. Mikään ei estä pitämästä hauskaa samalla kun pelastaa maailmaa.

"When work is play, everyday is holiday."

Kommentit
Jussi @ 3:13:44 | 2004-05-16|
" Lähdetäänpä vaikka näin: jos molemmat osapuolet pyrkivät omiin ihanteisiinsa omissa virtuaalimaailmoissaan... "

Eli eristetään ihmiset kaiken laisesta ihmiset kanssa käymisestä toistensa kanssa? Kai ymmärrät että tämä on täysin mahdotonta, ja että vaikka se olisikin mahdollista, olisi se täysin järjetöntä (ottaen huomioon ihmisen psykologian, yhteiskunta rakenteen ja... No, kaiken)?

" Eikö jokaisella ole oikeus pyrkiä omaan ihanteeseensa? Kyllä, mutta samalla tavoin muilla on oikeus suojella itseään, ihanteitaan ja kissojaan."

= ristiriita tilanne.

" Ehkä muiden ihmisten tappamisesta täytyy tehdä niin kannattamatonta toimintaa, ettei ketään kiinnosta ryhtyä siihen. "

Kuten esim. uhkailemalla sähkötuolilla tai elinikäisellä vankeustuomiolla? Eipä tuo taida nykyäänkään toimia...

" jos kaikki tulevaisuuden ihmiset ovat kuolemattomia ja immuuneja väkivaltaa kohtaan "

Jos...

Ongelma ei ole siinä, että kyetäänkö ihmistä tuhoamaan (olipa tulevaisuuden ihminen minkälainen tahansa, niin kyllä - sekin kyetään tuhoamaan). Ongelma on siinä, että ihmiset psykologisten ominaisuutensa ja sosiaalistensuhteidensa takia joutuvat jatkuvasti tilanteisiin joissa heidän toimintansa on haitallista jollekkin osapuolelle (vaikkemme usein tätä tiedostakkaan - emme edes halua olla siitä tietoisia). Luonnollisen kuoleman poistaminen ei tule tätä miksikään muuttamaan.

Yksityisetsivä @ 20:36:14 | 2004-05-17|
>" Lähdetäänpä vaikka näin: jos molemmat osapuolet pyrkivät omiin ihanteisiinsa omissa virtuaalimaailmoissaan... "
>Eli eristetään ihmiset kaiken laisesta ihmiset kanssa käymisestä toistensa kanssa? Kai ymmärrät että tämä on täysin mahdotonta, ja että vaikka se olisikin >mahdollista, olisi se täysin järjetöntä (ottaen huomioon ihmisen psykologian, yhteiskunta rakenteen ja... No, kaiken)?

En kai ole näin epäselvä, enhän? Kyse on vain vaihtoehdoista. Jokainen *ei* tule eristämään itseään omaan virtuaalimaailmaansa, vain ne jotka haluavat eristää itsensä. Kukaan ei pakota ketään eristämään itseään. Se on vain vaihtoehto, joka jokaisella on oltava. Jokainen päättää itse mitä tekee itselleen. Ketään ei nykyäänkään pakoteta muuttamaan keskelle metsää ja erilleen yhteiskunnasta, sinne muuttavat vain ne jotka haluavat ryhtyä erakoiksi. Ketään ei pakoteta chattiin oikean kanssakäymisen sijasta, jotkut vain valitsevat mieluummin chattailyn. Ja jos chattaily alkaa rasittamaan, niin tottakai voit valita toisin ja lähteä baariin.

>" Ehkä muiden ihmisten tappamisesta täytyy tehdä niin kannattamatonta toimintaa, ettei ketään kiinnosta ryhtyä >siihen."
>Kuten esim. uhkailemalla sähkötuolilla tai elinikäisellä vankeustuomiolla? Eipä tuo taida nykyäänkään toimia...

Ei, vaan tarjoamalla ihmisille enemmän ja parempia vaihtoehtoja. Yleensä ihmisiä tapetaan juuri sen vuoksi, ettei ole muita vaihtoehtoja. Millaisessa tilanteessa itse olisit valmis tappamaan? Silloin, jos ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta jos sinulla on paljon erilaisia, parempia vaihtoehtoja, et ikinä joudu tilanteeseen, jossa sinun olisi *pakko* tappaa. Tappaminen muuttuu kannattamattomaksi bisnekseksi, jos sinulla on paljon parempia tapoja hoitaa bisneksiä.

>" jos kaikki tulevaisuuden ihmiset ovat kuolemattomia ja immuuneja väkivaltaa kohtaan "
>Jos...

JOS me itse teemme itsestämme kuolemattomia. Se on ihanne, jonka eteen kannattaa tehdä työtä. Ei meistä toivomalla ja ennustelemalla tule kuolemattomia – jos haluaa päästä ihanteeseen, sen eteen on tehtävä työtä. Mitä enemmän ihmisiä on pyrkimässä ihanteeseen, sen suuremmalla todennäköisyydella ihanne saavutetaan.

>Ongelma ei ole siinä, että kyetäänkö ihmistä tuhoamaan (olipa tulevaisuuden ihminen minkälainen tahansa, niin kyllä - >sekin kyetään tuhoamaan).

Aivan, täydellistä tuhoutumattomuutta ei voida saavuttaa ja se juuri on hyvä juttu. Tulevaisuuden ihmistä on jo paljon vaikeampi tuhota kuin nykyihmistä, eli se on siis lähempänä ihannetta kuin nykyihminen (mikä on pieni voitto), mutta ikuinen kehitys kohti suurempaa tuhoutumattomuutta jatkuu edelleen. Jälleen: ikuinen kehitys on tärkeä asia - ei täydellisyyden saavuttaminen ja *pysähtyminen*.

>Ongelma on siinä, että ihmiset psykologisten ominaisuutensa ja sosiaalistensuhteidensa takia joutuvat jatkuvasti >tilanteisiin joissa heidän toimintansa on haitallista jollekkin osapuolelle >(vaikkemme usein tätä tiedostakkaan - emme >edes halua olla siitä tietoisia). Luonnollisen kuoleman poistaminen ei tule tätä miksikään muuttamaan.

Ei tietenkään. Ihmiset tulevat aina joutumaan ristiriitoihin ja konfliktitilanteisiin, se on varma. *Mutta* (tätä ei kai voi liikaa korostaa) ihmiset tulevat joutumaan aina vain vähemmän toisilleen haitallisiin tilanteisiin, kun he pyrkivät tekemään itsestään parempia ja tulevat yhä tietoisemmiksi konflikteista ja niiden syistä ja seurauksista. Ihannetilaan täydestä konfliktittomuudesta ei koskaan päästä, mutta pyrkiminen sitä kohti on tärkeää ja hyväksi meille kaikille.

Täydellisyyttä ei voi saavuttaa, joten turha edes yrittää –asenne on pysähtymistä ja luovuttamista. Oli ongelma mikä tahansa, siihen voidaan keksiä ratkaisu. Ratkaisu ei ole täydellinen, koska mikään ei ole täydellistä, mutta se on silti parempi kuin ei mitään ratkaisua.