Neophobia typically kicks in at age 2 or 3, when children are newly mobile and capable of disappearing from their parents' sight within seconds. -- While most children grow out of the food fussiness by age 5, not all do. For parents of particularly picky eaters, experts encourage them not to cave in when their children throw food tantrums. -- While most people will eventually like any food — even one they initially disliked — after trying it about 10 times, more persistence may be needed when trying to convert a neophobic child.
Top 10 physically modified people - Itseään runsaasti nykytekniikoilla muokanneita ihmisiä. Neofobiasta, peilisynestesiasta tai muuten vain herkkänahkaisuudesta kärsivät voivat jättää linkin takana olevat videot katsomatta.
Useimmissa nykyisissä kehomodifikaatioissa on se vika, että muutokset ovat melko pysyviä tai hankalasti peruutettavia. Kielen halkaisua voisi olla hauska kokeilla, mutta sen tekeminen on melko vaivalloista ja jos ei sitten pidäkään siitä, kielen nitominen takaisin yhteen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa. Ja kipu on toinen juttu. Kipukynnykseni on aika korkea, mutta tekisin modifikaationi mieluiten paikallispuudutuksessa. Modifikaatiopiireissä on usein sellainen näkemys, että kipu plus modifikaation taattu pysyvyys on jo itsessään jutun juju, mutta minulle molemmat ovat aika toisarvoisia seikkoja. Katu-uskottavuuden tai miehisyyden tai muun korostaminen sillä, että on hankkinut pysyvän, radikaalin modifikaation ilman kipulääkkeitä ei kiinnosta minua, eivätkä eroottisen nautinnon tai toisenlaisten tajunnan tilojen hakeminen modifikaatioiden kautta myöskään ole kovin korkealla listallani. Katson vain hyötyä verrattuna haittaan.
Nykyisissä isoissa modifikaatioissa on myös se tietty alkeellisesta tekniikasta johtuva karkeus, samaan tapaan kuin ensimmäisissä tietokoneissa tai ensimmäisissä Internet-sivuissa. Keho on kuin räikeä nettisivu täynnä värillisiä fontteja, midimusiikkia ja animoituja giffejä. Niistä puuttuu eleganssi. Plastiikkakirurgian puolella ollaan päästy jo melko hyvään designiin, mutta radikaalimmissa muutoksissa ammattilaiset ja tee-se-itse -miehet eivät ole vielä kohdanneet toisiaan. Meillä ei vielä ole työkaluja 2.0 -kehonmuokkaukseen. Kieltä ei voi halkaista kivuttomasti laserleikkurilla ja korjata pikaisesti ennalleen kantasoluilla. Tatuointia ei voi muokata kuin Photoshopissa, pyyhkiä ja värikorjailla uudelleen kerta toisensa perään. Puheääntään ei voi vaihtaa kuten kännykän soittoääntä. Universumi ei vielä muistuta tarpeeksi metaversumia.
Useimmissa nykyisissä kehomodifikaatioissa on se vika, että muutokset ovat melko pysyviä tai hankalasti peruutettavia. Kielen halkaisua voisi olla hauska kokeilla, mutta sen tekeminen on melko vaivalloista ja jos ei sitten pidäkään siitä, kielen nitominen takaisin yhteen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa. Ja kipu on toinen juttu. Kipukynnykseni on aika korkea, mutta tekisin modifikaationi mieluiten paikallispuudutuksessa. Modifikaatiopiireissä on usein sellainen näkemys, että kipu plus modifikaation taattu pysyvyys on jo itsessään jutun juju, mutta minulle molemmat ovat aika toisarvoisia seikkoja. Katu-uskottavuuden tai miehisyyden tai muun korostaminen sillä, että on hankkinut pysyvän, radikaalin modifikaation ilman kipulääkkeitä ei kiinnosta minua, eivätkä eroottisen nautinnon tai toisenlaisten tajunnan tilojen hakeminen modifikaatioiden kautta myöskään ole kovin korkealla listallani. Katson vain hyötyä verrattuna haittaan.
Nykyisissä isoissa modifikaatioissa on myös se tietty alkeellisesta tekniikasta johtuva karkeus, samaan tapaan kuin ensimmäisissä tietokoneissa tai ensimmäisissä Internet-sivuissa. Keho on kuin räikeä nettisivu täynnä värillisiä fontteja, midimusiikkia ja animoituja giffejä. Niistä puuttuu eleganssi. Plastiikkakirurgian puolella ollaan päästy jo melko hyvään designiin, mutta radikaalimmissa muutoksissa ammattilaiset ja tee-se-itse -miehet eivät ole vielä kohdanneet toisiaan. Meillä ei vielä ole työkaluja 2.0 -kehonmuokkaukseen. Kieltä ei voi halkaista kivuttomasti laserleikkurilla ja korjata pikaisesti ennalleen kantasoluilla. Tatuointia ei voi muokata kuin Photoshopissa, pyyhkiä ja värikorjailla uudelleen kerta toisensa perään. Puheääntään ei voi vaihtaa kuten kännykän soittoääntä. Universumi ei vielä muistuta tarpeeksi metaversumia.
Vielä asiaan liittymätön blogimerkintä, joka koskettaa toiseenkin kertaan luettuna: I am in love with a dragonslayer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti