9.5.08

Sellaista oli elämä pelastusveneessä

Pelastusveneessä olevat päättävät jakaa kala-annokset tasapuolisesti köyhimmillekin veneessä istuville sen sijaan, että köyhät työnnettäisiin laidan ylitse hyödyttöminä. Soutajille annetaan hieman enemmän ruokaa kuin soutamattomille, mutta soutamattomatkin saavat oman osansa pysyäkseen hengissä.

Vastavirran käydessä kovaksi on laitettava parhaat soutajat airoihin ja soutamattomien on uhrattava ruoka-annoksensa heidän tukemisekseen. Todella pahassa vastatuulessa on ehkä tarpeellista jopa pakottaa kaikki soutamaan. Tyynemmillä vesillä parhaat soutajat voivat huilata, joten he eivät enää tarvitse suurempia ruoka-annoksia. Vähän soutavat voivat tarttua airoihin vuorotellen ja soutamattomatkin saavat jälleen tasapuolisemmat annokset. Myötävirrassa soutamisvuorot voidaan jakaa vielä tasaisemmin, koska heikoimmatkin pystyvät taputtelemaan vettä käsillään ja ruoka-annokset jakautuvat hyvin tasaisesti veneen kesken.

Myötävirran tarjoamalla vapaa-ajalla voidaan kehitellä perämoottoria tai luontoystävällisempää vaihtoehtoa kuten purjetta, joka vapauttaisi pakkosoutamisesta virran kääntyessäkin. Veneessä voisi keskittyä kalastamiseen, korttipeliin ja kenties nanotehtaan suunnitteluun, jotta perämoottoreita voisi kopioida tarpeeksi muillekin pelastusveneille. Jos pelastusveneessä toimii langaton vertaisverkko, kulttuuria voi jakaa keskenään sekä myötävirrassa että vastavirrassa, koska kopioannoksia riittää loputtomasti kaikille - niitä ei ole tarpeen säännöstellä millään tavoin tai käydä niistä kauppaa ruoka-annoksilla.

Välillä voi tulla kiistaa. Parhaat soutajat alkavat vaatia, että he ovat tehneet kaiken työn vastavirrassa, joten heidän tulisi saada suuremmat ruoka-annokset myös myötävirrassa. Saavutetuista eduista ei haluta luopua, vaikka ajat olisivat paremmat ja soutamisvastuun voisi jakaa tasaisemmin. Ilkeimmät haluavat viskata perämoottorinkin mereen, jotta perinteinen soutaminen voisi jatkua. Perämoottorin keksijä ehkä haluaa suuremman ruoka-annoksen palkkioksi (mikä on tietysti ihan reilua ja hänen kunniakseen pidetään varmasti juhlat), mutta hänenkään ei kannata omia perämoottoria itselleen ja vaatia ylimääräistä annosta jokaisesta monopolipotkurin pyörähdyksestä.

Jotkut saattavat myös ehdottaa, että annokset pitäisi jakaa aina tasan, merivirtojen suunnista riippumatta. Mutta vastavirrassa se ei olisi "reilua" eikä järkevää, koska parhaat soutajat tarvitsevat suuremmat annokset jaksaakseen; soutamattomien on ymmärrettävä tukea terävintä kärkeä, jotta se menisi kankaan läpi ja vetäisi koko neulan perässään. Toiset saattavat ehdottaa, että parhaiden soutajien soutamisvuorot olisi säilytettävä samanlaisina myös myötävirrassa, mutta sekään ei olisi "reilua" eikä järkevää - soutajat näyttelisivät soutavansa aamusta iltaan ja keräisivät ylimääräiset ruoka-annokset, vaikka vene kulkisi lähes itsekseen. Soutajien tulisi ymmärtää tukea heikoimpia, jotta mahdollisimman moni voisi nauttia myötävirrasta.

Ja niin edelleen.

Maailma on suuri pelastusvene ja ihmislaji on pelastuveneessä värjöttelevä suurperhe. Mikä on pelastusveneen nykyinen tilanne? Olemmeko vastavirrassa, jolloin meidän on annettava suuremmat annokset parhaille soutajille vai olemmeko myötävirrassa, jolloin kannattaa jakaa annokset tasaisemmin? Minusta olemme myötävirrassa ja lähestymässä nopeasti perämoottorin aikakautta.


[Garrett Hardinin Lifeboat Ethics -artikkelilla ei ole erityistä tekemistä tämän tarinan kanssa, jos joku sitä miettii. Hardinin tarinassa pelastusveneeseen mahtuu 50 ihmistä ja kysymys on siitä pitäisikö vedessä uiskentelevia pakolaisia ottaa kyytiin, jos liikapaino uhkaa upottaa koko veneen. Minun tarinassani voi kysyä uhkaako soutamattomien passiivisuus koko venekansan selviytymistä, eli pitäisikö heidät veneessä ollessaan pakottaa valitsemaan joko soutaminen tai nälkäkuolema? Myrskyn aikana soutamaan pakottaminen ruoka-annosten menettämisen uhalla voi olla tarpeellista, mutta myötävirrassa soutamattomat saavat tasapuoliset annokset.]

***

Jos tarvitsemme vielä nykyistä tehokkaampia robotteja ennen kuin voimme siirtyä kansalaispalkkaan, kuinka paljon nykyistä tehokkaampia robotteja? Tarvitaanko nanotehtaiden tuottamaa runsautta ennen kuin siirtymä alkaa näyttää mahdolliselta jopa lyhytnäköisten päättäjien silmissä? Selkeästi kansalaispalkkaan olisi siirryttävä jo ennen nanotehtaita, koska tarpeeksi tehokkaat nanotehtaat merkitsevät periaatteessa sitä, ettei kansalaispalkkaa sellaisenaan enää tarvita. Jatkuvasti maksettavan kansalaispalkan sijaan tarvitsee vain antaa kansalaiselle nanotehdas ja näyttää miten se toimii. Kansalaispalkka tulisi ottaa käyttöön aikaisemmin, jotta konseptista yleensä olisi edes jotain hyötyä ihmisille hetken aikaa, koska myöhemmin siitä tulee jo enimmäkseen hyödytön. Ja siihen tulisi siirtyä jo ennen Robotic Nationia, jotta siirtymä sujuisi ilman teknologisen ja poliittisen todellisuuden eron kärjistymisestä aiheutuvia ongelmia - ennen kuin Piraattipuolueen lisäksi täytyy perustaa Robottipuolue.

Tähän liittyy myös se juttu, että meidän tulisi pyrkiä elämään yhä omavaraisemmin, off-the-grid, yhä enemmän ilman yhteiskunnan tukia. Alari kommentoi: Tavoitteena tulisi olla tilanne, jossa yhdenkään yksilön materiaalinen elämänlaatu ei muuttuisi miksikään, vaikka kaikki muut yksilöt lakkaisivat olemasta. Kirjoitin joskus, että jokaisen ihmisen tulisi olla ihmiskulttuurin siemen, joka voi autiolle planeetalle haaksirikkouduttuaan käynnistää ihmiskulttuurin uudelleen. Olisiko siirtyminen elämään ilman yhteiskunnan tukea helpompaa yhteiskunnan tuella? Luultavasti. Toisin sanoen idea olisi, että perustulon turvin elävät ihmiset työskentelisivät tehdäkseen perustulosta itselleen tarpeettoman. Tehdasrobotti ei tarvitse palkkaa, nanokyborgi ei tarvitse perustuloa.

Ei kommentteja: