(Harvoin Kysyttyjä Kysymyksiä, kysymys 4.)
Kysymykseen ei taida olla olemassa hopealuotivastausta. Kuten sanottua, markkinatalous tuottaa tehokkaasti tarjontaa, jos asiasta on selkeää kysyntää, mutta kolikon toinen puoli on se, että ihmiset eivät useinkaan ymmärrä haluavansa asioita ennen kuin niitä on saatavilla. Uusi tuote pitäisi ensin saada hyllyyn yhtä helposti kuin vanha tuote, yhtä valmiissa paketissa, ja yhtä monien ystävienkin pitäisi sitä jo käyttää. Tähän voisi linkittää myös kirjoitukseni siitä mitä Aubrey de Grey kutsuu kolmiotukkisumaksi.
Opiskelijat ovat hyvä kohderyhmä mielipidevaikuttamiselle, koska he ovat useimmiten innokkaita kyseenalaistamaan vallitsevan tilan, eivätkä ole ehtineet kalkkeutua kiinni vanhoihin arvoihin ja yhteiskuntarakenteisiin; jos A-suunnitelma vanhan koulukunnan vakuuttamisesta ei toimi, asenne-ilmasto muuttuu viimeistään B-suunnitelman kautta eli vanhusten lähtiessä eläkkeelle ja nuorison ottaessa heidän paikkansa. Mutta transhumanistista filosofiaa itsessään ei erityisemmin tarjota kouluissa, tarjolla on vain vanhoja tuotteita vanhoissa paketeissa, joten oppilaat tottuvat huonompiin käyttöjärjestelmiin/elämänfilosofioihin ja käyttävät niitä paremmasta tietämättä. Eivätkä lapsesta asti fiktion kautta syötetyt asenteet auta asiaa.
On myös mietittävä siltä kannalta, että onko peruskaduntallaajan mielipiteiden kääntämisellä yleensä merkitystä. Tavikset menevät usein virran mukana sen kummempia miettimättä ja ottavat muutokset (parempaan ja huonompaan) suhteellisen passiivisesti vastaan sitä mukaa kuin niitä tulee (mikä on toisaalta positiivista ja toisaalta negatiivista). Transhumanistisen liikkeen tehtäväksi jää tästä näkökulmasta katsoen vain varmistaa, että ylemmät ja aktiivisemmin kehitykseen vaikuttavat tahot ovat myötämielisiä nopeuttamaan kehitystä ja varmistamaan sen turvallisuuden.
Esimerkiksi miljonäärejä ja miljardöörejä voidaan ajatella tämän maailman "supersankareina", joiden ainoa supervoima on suuri määrä rahaa. He omaavat rahojensa kautta peruskaduntallaajaa suuremman vaikutusvallan kehityksen suuntaan. Samoin tietysti taviksia fiksummat ja toiminnallisemmat ihmiset ovat parhaita kohderyhmiä, kuten myös jonkin sortin julkkikset, poliitikot, journalistit ja yleisesti mielipidevaikuttajat.
Massojen hylkäämisessä on tietysti se riski, että leimataan heti elitistiksi (ajattelematta yhtään sitä, että huippu-urheilijoiden kannustaminen on samanlaista elitismiä) tai pidetään transhumanismia "liian korkealentoisena tällaiselle pienelle ihmiselle", vaikka yleisiltä peukalosäännöiltään transhumanistinen näkökulma on yksinkertaisempi: älykkyys, kauneus, vapaus ja elämä ovat hyviä asioita, eivätkä ne muutu automaattisesti pahoiksi, vaikka niitä olisi paljon nykyistä enemmän tai niitä lisättäisiin muutenkin kuin perinteisin keinoin.
Peruskaduntallaajien kohdalla on myös hyvä muistaa, että aina voi löytyä mustia hevosia (tai joutsenia), jotka saattavat aiheuttaa perhosefektin tavoin yllättävän suuria mielipide-ilmaston muutoksia pienellä vaivalla. Vaikka suurimmat resurssit suuntaisikin eliitin kannustamisen suuntaan, ei kannata unohtaa niitä kaikkein pienimpiäkään vaikutusmahdollisuuksia, joihin tavallinen kadunmies (tai nainen) pystyy.
Yksi mahdollisuus olisi kehittää kaksi eri makua: massoille sopiva h+light ja eliitille sopiva h++. Eksisteliaaliriskien miettiminen otsa rypyssä ei kiinnosta kadunmiestä, mutta eksistentiaaliriski-teemalla järjestetyt karnevaalit kuulostavat hauskalta (tai mistäpä minä kadunmiesten aivoitukset tietäisin). Toiset pitävät klassisesta, toiset metallista, eikä metallifestivaaleja mainosteta Rondossa. Keventämisessä on tietysti ongelmana se, että meemit vesittyvät ja liike muuttuu liian viihteelliseksi tai nykypoliittisesti korrektiksi edistääkseen asiaa oikeasti. Kuin progebändi, joka alkaa suuremman suosion toivossa soittaa suoraa poppia ja muuttuu yhdentekeväksi; suosio kasvaa, mutta musiikki ei.
Olen ollut taipuvainen sille kannalle, että yksikin selkeästi transhumanistinen hitti (selkeästi elämää pidentävä lääke, selkeästi suorituskykyä lisäävä nootropiini, selkeästi ihmisosaa parempi kyborgiosa, jonka saa käydä asentamassa itseensä sairaalassa tai lävistysliikkeessä) voi riittää vyöryn käynnistämiseen. Samalla tavoin kuin tarvitaan vain yksi nanotehdas, jonka jälkeen sitä voi kopioida loputtomasti eteenpäin. Ja kuten tarvittiin vain vertaisverkot ohittamaan kaikki vanhat, kalkkiutuneet bisnesmallit, lait ja jakelusysteemit.
Jatkokysymys: Onko yleisten mielipiteiden kääntäminen liian iso ja vaikea tehtävä pienelle transhumanisti-yhteisölle?
Etukäteen sitä on hankala sanoa. Täytyy yrittää parhaansa.
Olen muuten ajatellut ryhtyä markkinoimaan itseäni nimellä Y+. Onko myyvä idea? =^.^=
Kysymykseen ei taida olla olemassa hopealuotivastausta. Kuten sanottua, markkinatalous tuottaa tehokkaasti tarjontaa, jos asiasta on selkeää kysyntää, mutta kolikon toinen puoli on se, että ihmiset eivät useinkaan ymmärrä haluavansa asioita ennen kuin niitä on saatavilla. Uusi tuote pitäisi ensin saada hyllyyn yhtä helposti kuin vanha tuote, yhtä valmiissa paketissa, ja yhtä monien ystävienkin pitäisi sitä jo käyttää. Tähän voisi linkittää myös kirjoitukseni siitä mitä Aubrey de Grey kutsuu kolmiotukkisumaksi.
Opiskelijat ovat hyvä kohderyhmä mielipidevaikuttamiselle, koska he ovat useimmiten innokkaita kyseenalaistamaan vallitsevan tilan, eivätkä ole ehtineet kalkkeutua kiinni vanhoihin arvoihin ja yhteiskuntarakenteisiin; jos A-suunnitelma vanhan koulukunnan vakuuttamisesta ei toimi, asenne-ilmasto muuttuu viimeistään B-suunnitelman kautta eli vanhusten lähtiessä eläkkeelle ja nuorison ottaessa heidän paikkansa. Mutta transhumanistista filosofiaa itsessään ei erityisemmin tarjota kouluissa, tarjolla on vain vanhoja tuotteita vanhoissa paketeissa, joten oppilaat tottuvat huonompiin käyttöjärjestelmiin/elämänfilosofioihin ja käyttävät niitä paremmasta tietämättä. Eivätkä lapsesta asti fiktion kautta syötetyt asenteet auta asiaa.
On myös mietittävä siltä kannalta, että onko peruskaduntallaajan mielipiteiden kääntämisellä yleensä merkitystä. Tavikset menevät usein virran mukana sen kummempia miettimättä ja ottavat muutokset (parempaan ja huonompaan) suhteellisen passiivisesti vastaan sitä mukaa kuin niitä tulee (mikä on toisaalta positiivista ja toisaalta negatiivista). Transhumanistisen liikkeen tehtäväksi jää tästä näkökulmasta katsoen vain varmistaa, että ylemmät ja aktiivisemmin kehitykseen vaikuttavat tahot ovat myötämielisiä nopeuttamaan kehitystä ja varmistamaan sen turvallisuuden.
Esimerkiksi miljonäärejä ja miljardöörejä voidaan ajatella tämän maailman "supersankareina", joiden ainoa supervoima on suuri määrä rahaa. He omaavat rahojensa kautta peruskaduntallaajaa suuremman vaikutusvallan kehityksen suuntaan. Samoin tietysti taviksia fiksummat ja toiminnallisemmat ihmiset ovat parhaita kohderyhmiä, kuten myös jonkin sortin julkkikset, poliitikot, journalistit ja yleisesti mielipidevaikuttajat.
Massojen hylkäämisessä on tietysti se riski, että leimataan heti elitistiksi (ajattelematta yhtään sitä, että huippu-urheilijoiden kannustaminen on samanlaista elitismiä) tai pidetään transhumanismia "liian korkealentoisena tällaiselle pienelle ihmiselle", vaikka yleisiltä peukalosäännöiltään transhumanistinen näkökulma on yksinkertaisempi: älykkyys, kauneus, vapaus ja elämä ovat hyviä asioita, eivätkä ne muutu automaattisesti pahoiksi, vaikka niitä olisi paljon nykyistä enemmän tai niitä lisättäisiin muutenkin kuin perinteisin keinoin.
Peruskaduntallaajien kohdalla on myös hyvä muistaa, että aina voi löytyä mustia hevosia (tai joutsenia), jotka saattavat aiheuttaa perhosefektin tavoin yllättävän suuria mielipide-ilmaston muutoksia pienellä vaivalla. Vaikka suurimmat resurssit suuntaisikin eliitin kannustamisen suuntaan, ei kannata unohtaa niitä kaikkein pienimpiäkään vaikutusmahdollisuuksia, joihin tavallinen kadunmies (tai nainen) pystyy.
Yksi mahdollisuus olisi kehittää kaksi eri makua: massoille sopiva h+light ja eliitille sopiva h++. Eksisteliaaliriskien miettiminen otsa rypyssä ei kiinnosta kadunmiestä, mutta eksistentiaaliriski-teemalla järjestetyt karnevaalit kuulostavat hauskalta (tai mistäpä minä kadunmiesten aivoitukset tietäisin). Toiset pitävät klassisesta, toiset metallista, eikä metallifestivaaleja mainosteta Rondossa. Keventämisessä on tietysti ongelmana se, että meemit vesittyvät ja liike muuttuu liian viihteelliseksi tai nykypoliittisesti korrektiksi edistääkseen asiaa oikeasti. Kuin progebändi, joka alkaa suuremman suosion toivossa soittaa suoraa poppia ja muuttuu yhdentekeväksi; suosio kasvaa, mutta musiikki ei.
Olen ollut taipuvainen sille kannalle, että yksikin selkeästi transhumanistinen hitti (selkeästi elämää pidentävä lääke, selkeästi suorituskykyä lisäävä nootropiini, selkeästi ihmisosaa parempi kyborgiosa, jonka saa käydä asentamassa itseensä sairaalassa tai lävistysliikkeessä) voi riittää vyöryn käynnistämiseen. Samalla tavoin kuin tarvitaan vain yksi nanotehdas, jonka jälkeen sitä voi kopioida loputtomasti eteenpäin. Ja kuten tarvittiin vain vertaisverkot ohittamaan kaikki vanhat, kalkkiutuneet bisnesmallit, lait ja jakelusysteemit.
Jatkokysymys: Onko yleisten mielipiteiden kääntäminen liian iso ja vaikea tehtävä pienelle transhumanisti-yhteisölle?
Etukäteen sitä on hankala sanoa. Täytyy yrittää parhaansa.
Never doubt that a small group of thoughtful, committed citizens can change the world; indeed, it's the only thing that ever has.
- Margaret Mead
Olen muuten ajatellut ryhtyä markkinoimaan itseäni nimellä Y+. Onko myyvä idea? =^.^=
