Karnevaalimaailma

Yhden käännöksen mukaan carne vale tarkoittaa "hyvästejä lihalle" eli irrottautumista vanhasta arki-itsestä ja siirtymistä juhlinnan huolettomuuteen. Mikhail Bakhtinin mukaan carnivalesque, karnevalistisuus, saattoi edesauttaa siirtymää pimeästä keskiajasta valoisampaan renessanssiin. Karnevaaliaika oli kuin väliaikainen autonominen alue; hetkellinen vapauden ja anarkian saareke keskellä kirkollisen vallan ja auktoriteettien painostavaa merta.

Karnevaalien aikana vallassa olevat uskonnolliset ja yhteiskunnalliset auktoriteetit kääntyivät nurinpäin. Narri kruunattiin kuninkaaksi, kuningas alennettiin narriksi; orjasta tuli isäntä ja isännästä orja. Naamiohuvien ja tonttulakkien suojissa pystyi tekemään asioita, jotka eivät olleet normaalielämässä hyväksyttyjä.

Auktoriteetit tietysti säätelivät karnevaaleja ja luottivat kenties siihen, että antamalla kansalle muutama päivä riehumisvapautta kansa pysyisi tyytyväisenä alistettuun osaansa loppuvuoden ajan. Ihmiset jatkoivat vanhoja juhlaperinteitään joka tapauksessa kaikesta käännytyksestä huolimatta, joten kristinusko oli yhdistettävä niihin. Papit antoivat siunauksensa sadonkorjuujuhlille, jotta kristinusko näyttäisi hauskemmalta. Pienellä kikkailulla Saturnaliasta saatiin joulu.

Mutta karnevaalien aikana ihmiset näkivät, että toisenlainen elämä oli mahdollista. Karnevaaliajan vapauden ideat ja tavat levisivät yhteiskuntaan kuin laineet veteen heitetystä kivestä. Ihmiset halusivat jatkaa karnevaalihenkeä normaalielämässään. Kirkon valta mureni karnevaali kerrallaan. Nykypäivänä nuoret kääntyvät pois kirkosta, koska kirkossa ei ole hauskaa, joten kirkko yrittää houkutella nuoria mukaan muuttamalla itseään karnevalistisemmaksi - ja kaivaa niin tehdessään (jälleen) omaa hautaansa. Hyvä niin.

Karnevalistisuusteoria on viehättävä, vaikka se ei täysin historiallista todellisuutta vastaisikaan. Ajatellaan nykypäivän karnevaaleja, kuten Piratpartietin banaanivaltiobileitä vakoilulakia vastaan ja Anonymousin mielenosoituksien sarjaa skientologeja vastaan. Ajatellaan scifi- ja animeconeja väliaikaisina toisina maailmoina, joiden sisältä ihmiset palaavat normaaliin yhteiskuntaan mukanaan uusia näkökulmia ja ideoita siitä, että toisenlainen olemassaolo on mahdollista ja ryhtyvät (tiedostaen tai tiedostamattaan) muuttamaan ympäröivää yhteiskuntaa toisen maailman kaltaiseksi.

Yleisesti ottaen maailma tarvitsee harmaita alueita, koska niillä edistys yleensä tapahtuu. Vallitsevia lakeja ja tiloja kyseenalaistamattomat ihmiset eivät koskaan koe uutta, jos eivät astu ulos selvärajaisesta kuplastaan.

"My measure of success for this is that International Olympic Committee bans everything that we do."
- Joe Bielitzki, DARPA

Tarvitsemme siis enemmän karnivaaleja, enemmän väliaikaisia vapauden saarekkeita. Tarvitsemme tapahtumia, joissa ihmiset pääsevät näkemään millaista elämä voisi olla nykyisen yhteiskunnan vallitsevan tilan toisella puolella ja laajentamaan hetkellisen juhlimisen keskellä koettua olotilaa arkielämäänsä. Vallitsevaa tilaa vastaan täytyy iskeä yhä uudelleen, karnevaali toisensa perään, yhä suurempina ja vahvempina annoksina, kunnes hetkellinen tila muuttuu vallitsevaksi tilaksi.

Mitä transhumanistiseen karnevaaliin sitten kuuluisi? Alla muutamia ehdotuksia.

1. Nykypäivän vallitsevat käsitykset muuttuvat karnevaalin sisällä marginaalinäkemyksiksi ja marginaalinäkemykset muuttuvat vallitsevaksi tilaksi. Ylhäällä on alhaalla ja musta on valkoista. Luonnollinen on keinotekoista ja keinotekoinen on luonnollista. Geenimuuntelu on kivaa ja luonnollisuus on inhottavaa (noin kuvaannollisesti). Ihmisten hautaaminen maahan on primitiivistä humpuukia, kryoniikka on vallitseva käytäntö. Kuoleminen on out, elämän ja terveyden radikaali pidentäminen on in. Uskonnot ovat mitättömiä vähemmistöjä, uskonnottomuus on enemmistö. Kasvisruoka on tavallinen annos, roskaruoka on erikseen tilattava erikoisruokavalio. Terveyttä edistävät aineet ovat hienoissa pulloissa keskellä pöytää, tupakka ja alkoholi ovat vaisuissa rasioissa sivukaapissa. Androidit ovat inhimillisiä, tuntevia ja ajattelevia olentoja, ihmiset ovat robottimaisia automaatteja. Eksistentiaaliriskit ovat uutisten pääaiheita, julkkisjuorut ovat jossakin takasivulla. Ja niin edelleen.
2. Karnevaali tapahtuu odottamattomassa paikassa ja odottamattomaan aikaan, koska emme halua kunnioittaa perinteisiä uskonnollisia juhla-aikoja tai määrättyjä juhla-alueita.
3. Karnevaalin osallistujat kutsuvat toisiaan Internetissä käyttämillään nimillä, koska emme halua käyttää perinteisiä ja muiden meille antamia nimiä. Haluamme käyttää itse valitsemiamme nimiä, koska olemme itse itsemme valmistajia.
4. Karnevaalin maskotteja ovat erakkoravut, jotka kiipeävät puihin pudottamaan kookospähkinöitä kreationistien päähän. Pehmolelurapuja kiinnitetään roikkumaan karnevaalialueen puihin ja ihmisillä on käsissään saksikäsihanskat. [Uusi sisäpiirin meemi.]
5. Karnevaaleilla käytetään naamioita. Ulkomuotomme ei ole lihallinen vaan keinotekoinen. Osallistujat pukeutuvat piraateiksi, pelihahmoiksi, kyborgeiksi, synteettisiksi elämänmuodoiksi. Emme ole biologisen ulkomuotomme vankeja, olemme millaisia haluamme olla.
6. Karnevaalin osallistujat tanssivat oman musiikkinsa tahtiin kuulokkeet korvillaan ja jakavat musiikkia keskenään soittimesta toiseen. Tanssipartnerit synkronoivat soittimensa, jos haluavat tanssia saman musiikin tahtiin ja muodostavat hetkellisiä musiikin yhdistämiä kollektiivisia mieliä.
7. Maantieteellisesti kaukaiset karnevaalit yhdistyvät toisiinsa netin kautta välitetyn livekuvan, kameroiden ja videotykkien avulla. Virtuaalimaailmojen karnevaalit yhdistyvät todellisen maailman karnevaaleihin. Todellisuus on virtuaalista ja metaversumi on todellisuus.
8. Jotain muuta, mitä?

Uskalla astua karnevaalimaailmaan ja katsoa arkimaailmaasi uusin silmin. Palaat ehkä takaisin mukanasi matkamuistoja, joista tulee osa arkeasi.