Aikasilmukassa

Elokuvassa Groundhog Day mies elää saman päivän yhä uudelleen. Samanlainen juonikuvio on myös esimerkiksi Stargate SG-1 -sarjan jaksossa Window of Opportunity ja monissa, monissa muissakin. Hahmot yleensä kamppailevat päästäkseen ulos silmukasta, koska elämä silmukassa muuttuu nopeasti tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi. Niitä voisi siis tavallaan pitää allegorioina siitä millaiseksi jotkut kuvittelevat posthumaanien olentojen elämän miljoonan vuoden päässä tulevaisuudessa. Kuolemattomia, superälykkäitä, kaikkea jo kerran kokeilleita olentoja, joilla on tylsää luomassaan täydellisessä, ennalta-arvattavassa maailmassa.

Esimerkeissä hahmot käyvät läpi tiettyjä vaiheita:

1. Ei tämä voi olla totta.
2. Miten tästä pääsee pois?
3. Hetkinen, voin tehdä mitä haluan ilman seuraamuksia.
4. Olen jo kokeillut kaikkea hauskaa, en jaksa enää, masennun ja tapan itseni.
5. Itsensä tappaminen ei onnistu, koska herään silmukasta kuitenkin; täytyy kai vajota apatiaan ja jäädä sänkyyn.
   
6. Ehkä voisin pyrkiä tekemään maailmasta mahdollisimman mukavan paikan muille ihmisille, koska olen jo kaikki itsekkäät haluni tyydyttänyt (Groundhog Dayn opetus).

Kuvitellaan nyt, että ihminen syntyy (aikuisena) tällaiseen maailmaan ilman muistoja aikaisemmasta silmukattomasta elämästä. Saman päivän toistuminen onkin normaalia. Joka-aamuinen reset-nappula, ikääntymättömyys ja muiden ihmisten täysin ennakoitava käytös on päivittäistä rutiinia. Jos olet ainoa poikkeava ihminen, muut vaikuttavat pelkiltä samoja asioita toistavilta automaateilta. Päähenkilö itse on ainoa todellinen ihminen. Päähenkilö on ainoa, joka muistaa. Hän ei tietenkään halua itse muuttua tuollaiseksi aikaisemmat silmukat unohtavaksi automaatiksi, koska silloin kukaan ei muistaisi silmukoita ja elämä olisi kuin repeatilla pyörivä elokuva ilman katsojaa.

Automaatit ehkä kertovat hänelle silmukan ulkopuolella olevasta mielikuvitusmaailmasta, jossa jokainen päivä on erilainen eikä kenenkään käytöstä voi ennustaa erityisen tarkasti, mutta se maailma kuulostaa päähenkilöllemme ikävältä ja turvattomalta paikalta. Mitä hän tekisi sellaisessa maailmassa? Hän kokisi ihmetystä herätessään aamulla siitä mihin illalla nukahti, hän ei aina heräisikään omasta sängystään kuten silmukkamaailmassa. Hän kokisi nälkää, kipua ja sairauksia, jotka eivät katoaisikaan keskiyöllä kuten kotimaailmassa. Ihmiset käyttäytyisivät oudosti, tekisivät pitkän tähtäimen suunnitelmia ja haluaisivat muuttaa maailmaa. Päähenkilö joutuisi ajattelemaan tekojensa seurauksia. Ihmiset pysyisivät kuolleina kuoltuaan ja uusia ihmisiä syntyisi vanhojen tuttujen lisäksi.

Silmukkamaailman päähenkilö olisi tässä maailmassa kuin ihmishahmoon vangittu jumala. Hän olisi ainoa, joka muistaisi täydellisen silmukkamaailman. Hän olisi kuin huvikseen kiviä pyörittelevä Sisyfos, joka on potkittu ulos Disneylandista paikkaan, jossa hahmot eivät toistakaan samoja vuorosanoja päivästä toiseen eikä päivittäisi paraateja pidetäkään.

Ehkä hänkin aikaa myöten sopeutuisi silmukattomaan maailmaan, saisi opetuksen ja voisi palata tarinan lopussa silmukkamaailmaansa.

Entä jos kaikki ihmiset syntyisivät silmukkamaailmaan? Maailmankaikkeuden tehdasasetukset palautuisivat joka aamu riippumatta siitä mitä on tehnyt, mutta jokainen ihminen muistaisi toistensa teot jokaisessa toistumassa. Elämä edistyisi sosiaalisen kanssakäymisen osalta, mutta ympäröivä maailma olisi silmukassa. Pitkiä projekteja ympärillä olevaan todellisuuteen liittyen ei kannattaisi aloittaa, koska seuraavana päivänä maalit hyppäisivät joka tapauksessa takaisin purkkeihin. Vain yhteiset muistot säilyisivät. Jokainen päivä olisi uusi, koska ihmisten toimia ei voisi ennustaa - naapuri tekisi jotakin edellisestä silmukasta poikkeavaa, mutta olisi se mitä tahansa, siitä ei jäisi pysyvää jälkeä muualle kuin muistoihin.

Ajatellaan lapsia, jotka syntyvät miljoonan vuoden kuluttua. Kuolemattomuuden ja superälykkyyden väitetty "tylsyys" on heille normaali olotila. Se on heidän kotinsa. Se ei ole heille pääteasema, se on lähtökohta.


Mitä itse tekisin aikasilmukassa? Riippuu monesta asiasta. Toisissa olosuhteissa voisin jäädä loopin sisään, toisissa en jäisi.

- Kuinka pitkä looppi olisi? Tunteja, päiviä, vuosia, miljoona vuotta?
- Entä jos olemme nyt loopissa, joka kestää miljardeja vuosia (ja tämä on vasta loopin ensimmäinen toistuma, joten emme voi muistaa aikaisempia toistumia)?
- Mitä kaikkea loopin sisällä tapahtuisi, ehtisinkö matkustaa yhden loopin aikana planeetan toiselle puolelle vai olisiko looppi paikallinen ja rajattu?
- Olisiko tietoa siitä, että looppi päättyy joskus?
- Olisiko mahdollista vaikuttaa loopin pituuteen, voisiko sen saada hallintaansa jollakin tavalla?

Silmukan tutkimisessa (ja sen hallintaan saamisessa) olisi päämäärä, jota tavoitellessa ehtisi viettää pitkän tovin tyytyväisenä senkin jälkeen, kun kaikkien kirjastojen kirjat olisi luettu, kaikki elokuvat katsottu, kaikki levyt kuunneltu ja kaikki ihmiset tavattu.